Åland rally 2013

Skarppina Styrsillä. Kuva: Ossi Nokelainen

No nyt iski sitten sellaista reissua jota muistellaan ja pitkään...


Symbioosi ry:n perinteinen Ahvenanmaan linturalli 2013 koitti 12.-13.4. Tästä uumoiltiin, toivottiin ja pelättiin "bikiniahvista", mutta eihän sitä tammikuussa voinut tietää, miten tämän kevään kanssa käy. Kevään aikataulu laahaa edelleen jäljessä ja "samanlainen talviralli" sieltä näytti tulevan kuin edellisinäkin vuosina. Perinteiseen konseptiin oli tullut pari muutosta:


- Tänä vuonna Ahvisralli EI ollut vuoden eka isompi linturetki. Jännä nähdä, onko kymmenen päivän jakso Haliaksella oikeasti virittänyt aistit ja lajintuntemuksen keväiseen kuosiin.


- Joukkueen kokoonpano nyt ei koskaan ole ollut mitenkään "perinteinen". Tällä kertaa läksin Jyväskylän hyvien ystävieni, Ossi Nokelaisen & Minttu Sirosen, matkaan. Odotukset korkealla ja fiilis stratosfäärissä.


Lähtöasetelmat olivat jälleen mielenkiintoiset. Kokonaisuudessaan meno oli hyvin talvinen, mutta ajankohdan puolesta ekoja "ohhoh-lajeja" oli odotettavissa. Bongariliiton linturalli kisattiin edeltävänä viikonloppuna, voittajalla oli ollut "vain" 78 lajia ja koko saariryhmältä oli löytynyt vain pari vaivaista töyhtöhyyppää. Lisäksi vahva sadealue uhkaa kisaajia ja kisasuoritusta lauantaiaamusta eteenpäin. Muutama joukkue arpoo taktiikan muutoksia, me päätämme mennä alkuperäisen suunnitelman mukaan. Sateen voimakkuus ratkaisee sen, kuinka kohtalokkaaksi taktiikka tai sen äkillinen muuttaminen koituu.


Perinteistä kansistaijia viritellään säätä ja flunssaa uhmaten. Turun satamasta selkälokki ja nokikana vuodenpinnoiksi (#101 ja #102). Meri oli umpijäässä reilusti Kihdinselälle asti ja näkymät todella sumuiset. Piruuttani laskin vesilintuja matkan aikana, mainittaviin summiin ylsivät tukkasotka 2502p (mm. 2000 linnun parvi), haahka 6356p, mustalintu 132p, riskilä 45p (#103) ja ruokki 19p (104). Lisäksi kannelta spotattiin tylli (#105), 39 meriharakkaa (#106) ja hiirihaukka. Kalle kuitenkin meni, tempaisi ja spottasi jossain Herrön tienoilla pienestä ruokkiparvesta etelänkiislan. Lintu oli kuitenkin sen verran vaikeasti nuotitettavissa, ettei kiisla meikäläisen putken kuvaan eksynyt. Tappiomielialaa oli taas ilmassa, kun nuijasin myös kannen yli lentäneen luotokirvisen. Se siitä sitten taas, perkele.


PERJANTAI - KISASUORITUKSEN ENSIMMÄINEN VAIHE


Lepovuorossa ollut Ossi saa onneksi potkittua karvanaaman kisakuntoon poistuessamme laivassa. Nyt, perkele, nyt painetaan! Pikaisesti kaupan kautta evästä ottamaan ja saman tien pohjustamaan. Nåtön silloilta löytyy 6 uiveloa ja Kalasatamassa yli 60 nokikanan parvi. Solhemin ruokinta lyö tyhjää, ei tietoakaan ennakkotietojen punarinnasta tai nokkavarpusista. Onneksi tiedämme minne rallin aikana EI kannata mennä.

Ahvenanmaan sissi. Oliko taas pakko, kysynpähän vaan... Kuva: Ossi Nokelainen

Suuntaamme Hammaruddan Röda bergetille. Paikkaa haltuun ja merisirrien hakua horisontin luodoilta. Kello lyö 17 ja kova aloitus näyttäis jäävän haaveeksi. Peli avataan staijarien ohi pyyhältävällä tukkasotkalla. Päätämme kuitenkin jäädä toviksi paikalle ja kaivamme perusvessuja (kyhmy- ja laulujoutsen, merihanhi, haahka, alli, telkkä, iso- ja tukkakoskelo, merimetso, nauru-, kala-, harmaa- ja merilokki sekä riskilä), korpin sekä merikotkan sektorilta. Metsän puolella huutelee tallari ja sintti.


Kovin pitkälle ei lajimäärässä ehditä, kun Ossi hihkuu merellä pyörivästä pienestä kahlaajasta. "Tuolla taitaa mennä tylli." Siirryyn Leican puikkoihin ja totean saman tien, että "Eihän tuolla mitään siipijuovia ole. Selkäkin on hiekanruskea. PIKKUTYLLI!" Ei ihan odotetunlainen aloitus, mutta kova silti :) kun samoilta jalansijoilta spotataan vielä isokäpylintu ja 4 ruokkia, aloitusta voi sanoa hyvin onnistuneeksi. 22 lajia kasassa ensimmäiseltä etapilta!


Siirrymme Hammaruddan Hamnörnaan. Suojaiselta lahdelta ropisee roimasti lisää pinnoja; 6 ristisorsaa (#23), 10 uiveloa (#24), silkkiuikku (#25) ja meriharakoita (#26). Vihervarpunen huutaa (#27), kuulemma ollut tiukilla Bongariliiton rallissa. Riemu repeää jälleen kun 5 tavin parvi pamahtaa näytille (#28). Ei välttämättä helppo laji tämäkään. Myös silkkiuikku (#29) on hyvä hoitaa tässä vaiheessa, peruslajeista kuitataan myös peippo (#30) ja viherpeippo (#31).

Seuraavaksi Hammaruddan pelloille. Peruslajeja löytyy täältäkin, Minttu kirjaa listalle 10 peruslajia lisää (kanadanhanhi, kurki, töyhtöhyyppä, käpytikka, kiuru, västäräkki, mustarastas, varis ja kottarainen) Niittykirvinen (#42) ja tikli (#43) möykkäävät kimpassa ja taivaalta kuuluu myös kangaskiurun ääntä, pian Ossi hiffaakin taivaalla pyörineet 2 lullulaa (#44). Hyvä putki jatkuu peltojen jälkeisellä hakkuuaukealla, pysähdys tuottaa sen toisen loxian eli pikkukäpylinnun (#45). Extraa pukkaa!



Siitä sitten Gottbyn pelloille hanhikyttäykseen. Joutsenetkin syynätään tarkasti läpi. Metsähanhia paikalla yhteensä 9 kipaletta (#46), nuori tundrahanhi (#47) on vähän kryptisempi mutta hoituu sekin. Pulmunen huutaa (#48). Kumuloituvaa peruslajistoa edustavat harmaahaikara, kulorastas, sepel- ja uuttupulu, harakka, naakka & keltasirkku, yhteensä7 pinnan edestä. Koitamme vaihtoehtoisia näkymiä Kungsöbatterin tieltä ja komppaamme vähän ojanpohjaakin.  Uusia lajeja ei enempää irtoa, mutta lajimäärä on kohonnut tasaista tahtia yli viidenkymmenen, hyvin näyttäisi menevän.



Ramsholmenissa tyhjän lehdon ihmettelyyn kuluu aikaa, onneksi Svibyvikenin sillalla 2 lapasotkaa (#56) sekä 5 punasotkaa (#57) hoituvat helposti. Hyvä paikkaus, kun ei kalasatamasta ei löytynyt. Pari parempaakin lajia osuu kohdalle, kun poimimme listalle lahdella lentävän selkälokin (#58) sekä kaupungin puolella pyörähtävän varpushaukan (#59). Arvokkaita pinnoja! Pienen palaverin jälkeen toteamme, että kannattaa kuitenkin käydä hakemassa Kalasatamasta ne nokikanat (#60), huomenna saattaa päätä kiristää jos keilapallo puuttuu listalta eikä pohjoisemmalta reitiltä hyviä sulia löytyisi.


Kalasatamasta Jomalan kirkonkylän pelloille. Hemmetin hyvä lajiputki täälläkin; paikalla päivystänyt joutsenparvi on osittain metsäsaarekkeen katveessa, mutta eihän sitä parvea tarvitse kauaa selata, ennen kuin pikkujoutsen (#61) osuu karvanaaman Zeissin näkökenttään. Lisää ekstralajia pukkaa, kun kirkonkylältä kuuluu pehmeää tikan ääntelyä. "Gt... gt..." Hetki siinä menee ihmeteltäessä ja äänien tuntemusta kerrattaessa, mutta kyllä se harmaapäätikaksi (#62) taittuu.


Koitamme uutta näkökulmaa samojen peltojen itäpuolelta. Hiiripöllöä koitetaan, kova veto olisi tämäkin laji rallissa nähdä. Ei vaan löydy. Hämärä laskeutuu ja skarppaamme kuitenkin mustavariksen (#63) Överbyn corvusparvesta. Varisten ja joutsenten rauhoittuessa myös pöllöasetelmat paranevat, Ossi kuulee kirkonkylän suunnalta huuhkajan (#64) ja minähän kuittaan! Edellisten rallien takaumilta ei säästytä, kun kilpaileva ja saman majoituksen jakava joukkue (Eppu, Ninni & Helena) pyyhältävät samalle paikalle. Vaihdamme asiaan kuuluvaa ja kuulumatonta vinoilua, kunnes kilpailijat siirtyvät turvallisen välimatkan päähän. Tien vierestä pyyhältävä lehtokurppa (#65) herättää sen verran riemua, että Ossin kanssa tanssahdellaan pienet sotatanssit. Tai mitkä lie. Pöllökuuntelu tuottaa muutakin lisälajeja, kun ajamme ojanpohjalta lentoon taivaanvuohen (#66). Ytterbyn puolella kuittaan Ossille, että tuolla huutaa nyt sitten se sarvipöllö (#67). Hyvin kuuluu ja pinnaa plakkariin. Jo nyt tiimille on kertynyt enemmän lajeja kuin vuoden 2011 rallin voittajajoukkueelle koko skabassa!


Helmipöllön kanssa rupee kuitenkin tekemään tiukkaa. Jomalan kirkonkylän ja Finströmin Emkarbyssä teemme kolme pysähdystä, turhaan. Liikenteen melu rupee kyrsimään ja väsymys ottaa valtaa. Jatkamme kuitenkin Emkarbyhyn, ja seuraavan tilanteen unohtamiseen vaaditaan aika monta viskihuikkaa. Sopivan peltoaukean kohdalla Ossi toteaa, että "annetaan sille helmipöllölle vielä mahdollisuus..." Nousemme autosta ulos - ja saman tien pohjoisen suunnalta kuuluu helmipöllön (#68) puputusta! Tuijotamme toisiamme epäuskoisina, olisipa tämä aina näin helppoa. Koitamme luhtakanaa parista Finströmin lutakosta, jäässä on kanat lutakoineen. Pidämme pientä palaveeria siitä, kannattaisiko nyt käydä nukkumaan ja levätä huomista koitosta varten. Päätämme jatkaa vielä Eckerön suuntaan. Nyt pitää kaivaa jokainen potentiaalinen pinna, sillä ei se huomisaamun vesisateessakaan onnistuisi. Eckerön Björnhuvudissa pari ensimmäistä pysähdystä tuottaa tyhjää. Minipöllö täältä kuitenkin pitäisi löytyä. Kolmannella kerralla viheltelyyn kuuluu pari vaisua vastausta. Lisää vislausta ja varpuspöllö kirjataan yön neljänneksi pöllölajiksi. Lisäksi saimme ennen puoltayötä kasaan huikeat 69 LAJIA! Helvetin hyvä draivi päällä ja kasassa tärkeitä lajeja, jotka voisivat olla todella vaikeita sateisena lauantaiaamuna.


Majoitumme Hammarlandin Sålikseen, Blåbo-mökkiin. Kimppamajoituksen kaksi muuta joukkuetta ovat (tietenkin) paikalla, meille siunataan vajaat viiden tunnin yöunet. Yllättävän kivutonta se herääminen on seuraavana aamuna, ja klo 6.00 meitä odottaa itätuuli sekä kevyt kevätsade. Tänään tuskin tulisi kovin monta ilmaista pinnaa.

Isoloxia Hammaruddassa. Kuva: Ossi Nokelainen

LAUANTAI - KISASUORITUKSEN TOINEN VAIHE


Siinä sitä sitten jäpitetään, aamuhämärissä Lillbostadin pelloilla. Ossi kuulee jotain punakylkirastaan tapaista, mutta lajia ei siitä saada. Hammarvallenissa kuulostellaan, josko koskikara olisi laulutuulella. Ei ole, ja jatkamme Hammarlandista lähes suoraan legendaariselle Eckerön Styrsingsuddenille.

Styrs ei petä huonollakaan säällä. Niemen kärkeen johtavalla tiellä käy hyvä munkki, kun siinä saareen tunnetuimmassa metsätiaispaikassa lajilistalle napsahtaa peräkanaa hippiäinen (#70), kuusitiainen (#71), hömötiainen (#72) ja puukiipijä (#73). Teeret ei hirveesti pulise, mutta onneksi palokärki (#74) kajauttaa sen verran teräviä huutoja ilmoille, että pinnan uskaltaa ottaa. Talsimme Styrsin kärkeen vartin yli seitsemän ja pari joukkuetta näyttää päivystävän paikalla. Näkyvyys merelle on kohtalainen ja tuhnukeliin nähden yllättävän hyvä, niemen kärjen ympärillä pörrää muutama sata haahkaa sekä nelisenkymmentä mustalintua (#75) - harvemmin on laji näin helposti hoitunu :) pilkkasiipeä (#76) ei tarvitse kauaa etsiä ja joukkueen kommunikointi on taas sankarillista tasoa:

-OSSI!
-KUITTI!

... ja muut joukkueet ihmettelee :D

Merellä pörrää tusinan verran riskilöitä ja saman verran ruokkejakin, hyvin nähtävillä olevia yksilöitä sopii näyttää muillekin joukkueille. Ossi huikkaa muuttavasta uivelonaaraasta, mutta aika hyvin nämä vesilinnut on hallussa ja Styrsin pakkollisetkin on hoitunu helposti. Puolen tunnin staijin jälkeen ehdotan, että koitetaan jotain extraa vaikka vartti ja jatketaan sitten eteenpäin. Noh, eihän siinä tarvitse edes viittä minuuttia odotella, ennen kuin spottaan jotain todella lupaavaa luoteen puoleisilta aalloilta. "Hei, ETELÄNKIISLA! Tossa se nyt on, kelluu tuolla, äkkiä kattoon!" Kyllä karvanaamankin silmiin jotain osuu, ei pidä jokaisen pinnan löytömisestä antaa krediittiä Noksulle ;) Kiisla kuitenkin sukeltaa karkuun eikä Ossi ehdi sitä Zeissista kuittamaan, mutta ottaa suunnan haltuun ja äkkiäkös ilmoittaa löytäneensä linnun uudelleen! Ossi koittaa löytää linnun Mintulle, ja tässä vaiheessa Styrsillä on meidän lisäksi vain yksi joukkue, mä puolestani koitan skarpata lintua Jani Järven tiimille näytettäväksi. Vaan ei löydy uudelleen, ihan kuin minkä tahansa ilman kiintopistettä kelluvan linnun noukkiminen sateiselta mereltä ilman suuntamerkkejä olisi helppoa.


Niemen kärjestä poistuessamme pinnasaldomme tikittää huikeaa 77 lajia ja kuuntelemme uudelleen metsätiaisa Styrsin tien varrella. Matkalla törmäämme Aapon (S.) joukkueeseen, selostamme kiislatilanteen ja toteamme, että lajia ei tarvitse laittaa laajempaan tiedotukseen. Kiislapinnaa kyselevä yksi joukkueen jäsen (jääköön anonyymiksi) silminnähden järkyttyy tiedosta, että kolmen hengen joukkueessa pinnaan vaaditaan havainto vain kahdelta henkilöltä - niinhän siellä säännöissä lukee ja sekös on yksi tämän tiimin vahvuuksista, että tilanteet osataan totta vie hyödyntää :) Koska Styrsiltä ei luotokirvistä herunut, ehdotan Skeppsvikin kautta koukkaamista. Ei turha pisto, sillä matkan varrella kuulemme kaksi peukaloista (#78), mutta Skepssvikin laituri, rannat ja saaret tuottavat tyhjää.


Skeppsvikistä hurautetaan yhtä kyytiä Degersandiin ja mökkikylän kärkeen rantarottia etsimään. Jätän tämän lajin Ossin vastuulle, mä en koskaan ole täällä sirriä nähnytkään. Kauaa ei tarvitse gavioita etsiä mereltä (ei löytynyt myöhemminkään), kunnes tuttu ääni kutsuu. "Aki! Tuleppä tänne". Ja siellähän ne merisirrit (#79)on, seitsemän linnun voimin! Tämä herkku ei jää Mintultakaan uupumaan. Calmarit jäivät Degersandin ainoaksi pinnaksi, tyhjiltä hiekkarannoilta etsittiin turhaan tyllejä. Noh, se hoituu Storbystä. Paluumatkalla jäämme Torpin kupeeseen ihmettelemään kuusiaitaa, minne menomatkalla näimme jonkun erun näköisen hysyn lentävän. Nyt ei löydy. Ossi ihmettelee metsästä tiltaltin kuuloista kutsuääntä, eikä piiskuttaminen saati puskan jähistäminen auta, lintua ei löydy. Saatto se olla talitiainenkin.

Torpin kupeessa Minttu pysäyttää auton ja kysäsee, että mikäs lintu tossa koivussa nyt sitten on. Siitähän napataan reissun eka räkättirastas! 80 pinnaa rikki! Onneksi älyämme nousta autosta ulos, sillä samalta suunnalta kuuluu laulurastaan (#81) laulua! Peruslajistoa komeasti haltuun. Torpissa pienen hakemisen jälkeen varpunen (#82) löytyy siitä samasta puskasta kuin edellisessäkin rallissa (”siinä sitä on pietty”) ja samaan pisteeseen kuuluu pikkutikan (#83) rummutusta! Lajeja pukkaa tuhnukelilläkin ja edelleen on sellainen fiilis, että hyvin menee.

Storbyn koluaminen aloitetaan Sandvikenista. Samalla vilkuillaan postitalon kulmille, näkyisikö tutuilla mestoilla sepelrastaita ;) Sandvikenia ei tarvitse kauaa kompata, kunnes 3 tylliä (#84) lehahtaa lietteiltä keväisesti äännellen. Ossi hiffaa myös rantametsässä laulavan pajusirkun (#85). Melkoista riemua nostattavat myös lietteille ruokailemaan saapuvat kaksi kyyhkyä: puluja! (#86) Ahvenanmaa on ehkä maailman siistein paikka nähdä kesykyyhky. Postitalolta ei löydy silkkiuikkua kummempaa, joten suuntaamme hyvällä aikataululla Käringsundin suuntaan. Ennen semilegendaarista salmonellaruokintaa tsekkaamme leirintäalueen kupeessa olevan ruokinnan. Vihervarpuset metelöivät kuin armageddonia enteillen, mutta meidän pinnoille ei näytä tulevan loppua, kun porukasta löytyy kaivattu urpiainen (#87). Samalla Ossi ja Minttu kuulevat leirintäalueen suunnalta fasaanin (#88) – melko yllättävässä paikassa vielä.

Vettä tihuttaa taivaalta edelleen, kun vaihdamme Käringsundin salmelle ja ruokintaa kyttäämään. Pettymys on melko suuri, kun saariryhmän parhaimmalta mukuru-paikalta ei päätähteä meinaa löytyä sitten millään. Siinä ei punasotkat lohduta. Ruokinnalta ei löydy järripeippoa eikä takametsistä töyhtötiaista, närhestä puhumattakaan. Storbyn puolella tsekkaamme vielä yhden hyvän ruokinnan (saldona punatulkku, pinna #88) ja teemme pienen paussin peltojen laidalla. Kun Kyrkobyn pellotkaan eivät lunasta luvattua lapinsirkkua, meno tuntuu hiipuvan. Suhteellisen hyvään lajimäärään ja lajien ”loppumiseen” ei auta tuutua, vaan pitää jaksaa skarpata pysähdys toisensa jälkeen. Skagin tien varrella onneksi tapahtuu. Komean kuusikkoläntin vierellä elätellään toiveita puuttuvista metsälajeista, ja hyvään paikkaan osasimme automme pysäyttää, kun kanahaukka (#90) huutaa metsän takaa! J*m*l**t* 90 pinnaa rikki! Taas tanssitaan. ”Henkilökohtaisen huollon” aikana karvanaama etenee tietä pitkin ja kuulostelee metsän elämää. Sivussa siintää pieni hakkuu, jonka reunalta kuuluu tuttua ääntelyä. ”Ossi! Tuolta kuuluu töyhtötiaisen ääntä!” Nyt ei ole onni matkassa, sillä Ossi ei meinaa ehtiä mukaan tilanteeseen, lintu liikkuu ilmeisesti tiaisparven mukana poispäin eikä perään auta lähteä.

Suunniteltu Marsundin pysähdys menee torspoiluksi. Etsin vaihtoehtoisia näkymiä salmelle, jonka toteamme olevan pahasti jäässä parin harhaan johtavan risteyksen jälkeen. Tiedän tämän olevan hyvä paikka, mikäli salmi olisi kokonaan auki. Vaan kun ei ole. Marsundin silloilla Noksu ja Minttu tsekkaavat sillan alapuolen ja mie painun sillan päälle, ei täältäkään löydy muuta kuin uiveloiden perään haikaileva symbionttijoukkue. Hapuilusta päästään yli, kun Hammarlandin Lillbostadin pellot avautuvat eteemme. Paikalla mukavasti hanhia ja joutsenia, heti iskee sellainen fiilis, että tästä tempastaan jotain kivaa. Siirrän sektorini peltojen pohjoispuolelle, mulla on näköjään hyvä tapa ”turvata selusta” samalla kun Noksu kaivaa ne oikeasti kovat lajit esille. ”Aki, tuleppa taas tänne.” Vilkaisu Leicaan ja alas – lapasorsia (#91), kaksi paria keskellä peltoa! Melkoisen paikan ovat valinneet, ei mainittavia tulviakaan lintujen lähellä. Kierrämme peltojen pohjoispuoleisen lenkin ja löydämme kaksi koirasta sekä naaraan lisää. Koitamme Hammarvallenin karaa (eiolee) sekä piipahdamme hieman epätoivoisen tuntuisesti Bjärströmsträskillä koittamassa rallusta. Bodafjärdenille ei ole tarvetta lähteä seikkailemaan, sillä taivaanvuohi ja niittykirvinen on jo hallussa. Vain sendari tietää, olisiko kannattanut…

Fjällrävenien G-1000 –kankaan vedensietokyky on pettänyt aikaa sitten ja kiikareiden huuruisia linssejä saa joka etapilla kuivata auton tuuletuksen avulla. Hagan pelloilla vesisade on vaihtunut sakeaan sumuun, Kungsgårdenin stopilla ei löydy edes mitään mainittavia massoja, ”pomminvarmat” kapulapaikat eivät tuota edes kuovia. Pari hanhitokkaa tsekataan lyhytnokan toivossa läpi, ilman merkittäviä tuloksia. Saltviksfjärdenillä koitamme kompata timalia, ei tulosta sieltäkään. Tässä kohtaa haaveillaan jo rallin päättymisestä ja Drakenin rullakebabista, mutta Minttu käskyttää tiukkaan: ”Ette saa rullakebabia ennen neljää seuraavaa lajia!” Me pojat totellaan ja koitamme timalia vielä Fladan puolelta. Fasaani huutaa, jo toinen tänään, tietää hyvää karmaa seuraavia ralleja varten :)

Mikä lie aivorappeuma on taas iskenyt, kun Fladalla seuraava pinna menee karvanaamalta kokonaan ohariksi. Ossi huikaa: ”Hei, kuulittekste ton! Luhtakana!” Onneksi Minttu on skarppina ja spottaajalle soitetaan vielä ralluksen ääntä autossa varmistamiseen, pinna #92 plakkarissa! Pari kuppia teetä naamariin ja johan alkaa karvanaamakin piristyä. Ossi oli kaivanut Saltvikin kirkonkylän kupeesta koskikarapaikan, jota lähdemme koettamaan. Kirkonkylällä vähän harhailua, nuottien mukainen tie päättyy hevosaitaukseen, karttapohjalla vanhaa tietoa. Koitamme pohjoisempaa reittiä ja rämmin pienen metsäkaistaleen Noksun perässä (päässyt hapenottokyky laskemaan tämän lenssun aikana) vain todetaksemme, että karapuro tulvii ja pahasti. Käännös ympäri ja eteenpäin.

Ralliaikaa on jäljellä vielä pari tuntia. Hyppääme Saltvikistä Jomalan kirkonkylän pelloille, hiiripöllöpaikalla teemme vielä toisen stopin rallin aikana. Näkyvyys on parantunut ja elättelemme toiveita petolinnuista. Tapitus on ankaraa, mutta tuntuu pikkasen ironiselta, että onnistumme löytämään paikalta ”vain” kanahaukan ja varpushaukan – molemmat lajit toistamiseen rallin aikana! Me ollaan seuraavassa rallissa hännillä, kun näistä paremmista lajeista pukkaa tuplia kisan aikana.

Noksu elättelee toiveita teerestä ja suunnittelee reitin Jomalan Torpin halki. Lentokentän pohjoispuolella pysähdymme, emme kait tienneet mitä varten, mutta näköalaa ja pusikkoa löytyy riittämiin. Käyn keventämässä oloani katajan juurella, sitten autolta kajahtaa painostava huuto. ”AKI! ÄKKIÄ TÄNNE!” Siinä virta kirjaimellisesti katkeaa kesken ja vyö korjataan puoli juoksussa. Onneksi ehdin, sillä Nokelaisen poika nuotittaa karvanaamalle lentävän tuulihaukan! Tämä ei jäänyt tähän, samalla sanomalla hoksaamme lentokentän suunnalla laulavan hempon! 94 pinnaa! Olemme vuoden 2009 lajiennätyksessä kiinni ja vielä on tunti aikaa.

Torpin ja Gottbyn väliltä ei uusia pinnoja heru. Merikotkan päivystävät suurien haapojen alimmilla oksilla kuin buteot ikään, aiheuttaen pari turhaa hälytystä ja pientä panikointia. Koukkaamme Jomalan kaatopaikan kautta närhi ja pyrstötiainen toiveissamme, ei meinaa löytyä. Fiilistelemään ainakin ehtii. Jännittää. Meillä menee hyvin, pakko mennäkin kun olemme ennätyksissä kiinni. Kuinka hyvin muilla joukkueilla sitten on mennyt, jää nähtäväksi iltaan.

Gottbyn peltojen pohjoispuolella Ossi hoksaa pienessä koivussa jäpittävän pikkupedon. ”Toi vois olla vaikka colu.” Ulos autosta, Ossi kaivaa Leican esiin ja siitä se riemu taas repeää. AMPUHAUKKA! #95, perekele! Hyvä ettei painita tiellä silmitöntä iloa purkaessamme! Aivan käsittämätöntä. Lintu tietenkin katoaa siinä mekkalassa, mutta hemmetti vieköön kuinka hyvältä tuntuu hymyillä. Samalla joukkueemme nimi vahvistuu, riekon ”kopek” –ääntelyä on kuulunut auton etuosasta tasaisin väliajoin – elkää kysykö miksi, en mie ole niin hyvä niitä sisäpiirivitsejä selittämään :)

Gottbyn puolella tsekkaamme vielä tutun hanhi- ja joutsenlössin läpi, kuovia etsien. Rallia parisenkymmentä minuuttia aikaa ja päätämme päättää kisan Hammaruddan pelloille. Tiiran mukaan peltojen liepeillä on viihtynyt paikallinen piekana, joten karvanaama tapittaa puiden oksia oksa toisensa perään. Ei meinaa löytyä. Vaan Noksu sanoo sen viimeisen sanan ja ampuu viimeisen niitin tässäkin skabassa, en meinaa uskoa korviani kun peltoa intensiivisesti tuijottava hobitti toteaa melko rauhallisesti, notta ”metsäviklo”. Ei jumalauta. Pakko kompata, niinpä onkin! Huikeat 96 lajia sinetöity! Mulelia ja piekanaa ei enää näiltä mestoilta löydetä. Samoille sijoille lopettavat myös Bileet Hapolla –nimellä kulkeva joukkue, joiden kanssa otetaan joukkuepotretteja. Fiilis ei voisi parempi olla ja purku jännittää niin perkeleesti.

Rallin aikana kertyi yhteensä 18 vuodenpinnaa (pikkutylli, tavi, kurki, niittykirvinen, kangaskiuru, metsä- ja tundrahanhi, punasotka, pikkujoutsen, harmaapäätikka, lehtokurppa, taivaanvuohi, etelänkiisla, peukaloinen, merisirri, laulurastas, lapasorsa & metsäviklo) sekä 6 sellaista lajia, joita en ole aikaisemmin ahvisrallissa havainnut (pikkutylli, pikkujoutsen, etelänkiisla, merisirri, lapasorsa & ampuhaukka). Kerrassaan komeaa havislistaa!

Perk... eiku KOPEK!!

JÄLKILÖYLYT

”It was not a purku, it was a… destruction.”

-Sakeri Savola

Suorituksen jälkeen suuntaamme Maarianhaminan satamaan, Drakenin rullakebabille. Kyllä muuten maistuu lihapainotteinen tavara tällaiselle puolihipille, ohan tää vähän juhlan paikka :) poikkeamme vielä kaupassa ja suuntaamme Godbyn Idrottscenteriin purkupaikalle. Onneksi päätimme tehdä näin, mökkien kautta koukkaamalla olisi tullut karsea kiire joka suuntaan, nyt jää aikaa asettua hyville paikoille, keventää vaatetusta ja aloittaa illanvietto muiden joukkueiden kanssa.

Purku alkaa täsmällisesti klo 19 ja herra Aapo Salmelalla on jämäkkä ote homman kontrollointiin alkutahdeista alkaen. Pitää vielä erikseen mainita, että kuuden rallin historialla tämä oli parhaiten hoidettu purku mitä on toistaiseksi vastaan tullut. Iso käsi Aapolle! Kierrokset kulkevat toisensa jälkeen, peruslajeja huudellaan alta pois ja heti huomaa pienet nokitteluasetelmat kilpailevien joukkueiden kanssa. Kättä nousee vähän joka suunnalta, töyhtötiaisen kajahtaessa ensimmäinen häpeäpilkku laskeutuu osaksemme. Neljänkymmenen lajin tuntumaan päässeet joukkueet sinnittelevät hyvin mukana. Hyvin pysyvät kärkitiimit peruslajeissa kiinni ja pöllöjä ovat muutkin lajit hyvin kuulleet, mutta hajontaa tulee ja karvanaaman koura nousee melko tasaisesti. Punarinnan, nokkavarpusen, piekanan ja pähkinänakkelin ja sinisuohaukan kohdalla pitää nöyrtyä, ei me ihan kaikkea kuitenkaan nähty.

Purkutunnelmaa.

Team KOPEK ja Noksulla hymy herkässä.

Syrinxilläkin riittää tarinaa.

"Löytyy!" Yleinen näky purussa. Kuva: Ossi Nokelainen

Niillä kierroksilla, kun suurin osa joukkueista lopettaa huutamisen, pelaamme Ossin kanssa vähän kieroa peliä ja huudamme pari parempaa lajia. Ensin luhtakana, sitten ampuhaukka. Ja ässää ropisee :D sitten isketään ilonpilaajan leimaa niskaan, kun karvanaaman käsi nousee etelänkiislan, pikkutikan ja kangaskiurun kohdalla. Vastapäätä istuva Kalle toteaa lakonisesti, että teillä taisi mennä ihan hyvin. Yllättäen myös pikkujoutsen ja merisirri ovat ässiä, melko ihmeellistä etteivät muut joukkueet niitä onnistuneet löytämään vaikka meidän kohdallamme oli hyvin näytillä. Purkuisännän puolelta tulee vihjausta, että seuraavan kierroksen jälkeen ovat varmaan viimeisetkin joukkueet lajinsa huutaneet, niin täältä on vielä hyvä paiskata pöytään se pikkutylli. Lopetamme viimeisenä ja komean draamaan kaaren siinä saamme aikaiseksi; yleisö hullaantuu jo kuudestakymmenestä yhdeksästä lajista puoleenyöhön mennessä. Kesärallin nimissä tähdättiin tietysti sataan, mutta ihan ei loppuun asti päästy vaikka lajiennätyksiä rikottiinkin. Ja meillä oli hauskaa :D KOPEK!!

Koska huudossa jännittää niin pirusti, huutamisen jälkeen oli taas kiva vaihtaa tarkempia kuulumisia muiden joukkueiden kanssa ja sisäistää tarkemmin muitakin kisafiiliksiä. Golgatalta paetaan allin ja shamppanjapullon (eli ei minkään halpiskuoharitavaran kanssa, mutta oishan se jekkukin kelvannut) takaisin Såliksen mökille. Vielä yhret potrettikuvat ja sit painuttiin allin & juhlajuoman kanssa saunomaan. Pääsi se vesilintu lumikasaan mäkeäkin laskemaan. Kolmeen asti jaksettiin, ei yhtä ankarasti kuin Noksun väitöksen jälkilöylyissä, mutta hyvin kuitenkin. Hehkuttamisen arvoista settiä.

Varmasti parhaat löylyt mihin tämä Alli on kuunaan tuotu.

Sateisen ja harmaan lauantain jälkeen krap… anteeksi, väsynyt sunnuntai alkaa kirkkaana, aurinkoisena ja värikkäänä. Eikä tasan ole missään välissä kiire minnekään. Kämppä saadaan rennolla aikataululla siivottua ja siinä samalla spotataan pihapuissa pyörinyt isokäpylintu. Piipahdamme laskemassa Lillbostadin linnut, kun rallin aikana ei ehtinyt. Uuttakin kuuluu, kun kapustarinta huutelee päätyen vuodarilistan jatkeeksi. Lillbostadista Maarianhaminan Café Juliukseen perinteiselle pannukakkupistolle, Minttu on aivan fiiliksissä keväisestä meiningistä ja elämänsä ensimmäisestä pannukakusta. Mikäs siinä ollessa, edelleen hymyilyttää ja joukkueemme pienimuotoinen remuaminen aiheuttaa pahennusta muiden joukkueiden ja varmasti paikallistenkin keskuudessa.

Satamassa pidetään pienet humppabileet (Humppaa ja Kuole!!) ennen upouudelle Viking Linen bååtille ja kansistaijille siirtymistä. Kannelle kerääntyykin aivan perkeleesti väkeä ja välillä ornimasssat ahdistavat, onneksi vain vähän. Havisten päräyttävimmästä päästä voisi mainita sataman yli muuttaneen sääksen sekä Herrön tienoilla muuttaneen kuovin. Maakotkaa jähistettiin loppuun asti, tyytyminen oli pariinkymmeneen merikotkaan. Joutsenilla, selkä sekä naurulokeilla oli mainittavaa muuttoa päällä. Perjantain staijiin verrattuna tilanne on jotenkuten muuttunut, esimerkiksi merimetsoja oli saapunut laivareitin varrelle moninkertaisesti lisää. Ei se aika ainoastaan staijaamalla kulu, säännöllisen epäsäännöllisesti saaristossa raikaa räkäinen naurunremakka. Ossi jaksaa pitää seuraa ja Museojengin kanssa saamme myös hyvät sopat keitettyä. Turussa koittaa jälleen haikea fiilis, yksi opiskelijaurani hienoimmista reissuista saa päätöksensä. Ossi ja Minttu suuntaavat suoraan Jyväskylään, karvanaama hyppää Helenan, Epun ja Ninnin kyydillä Helsinkiin. Melkonen reissu.

Kiitokset Ossi ja Minttu, tää oli helvetin hieno juttu. Kiitokset kimppamajoituksen jakaneille, kisan järjestäjille sekä kaikille kanssakilpailijoille. PARAS. AHVIS. IKINÄ. Tällä tavalla tällä kertaa, vuoden päästä voidaan ottaa taas kunnolla turpiin :)

KOPEK!!

Ahvenanmaan linturallin 2013 tulokset:

1.        KOPEK - 96 lajia, ässät: luhtakana, pikkujoutsen, ampuhaukka, merisirri, pikkutylli

2.        Jeesus ja panssarivaunu        - 85 lajia, ässät: piekana, punakylkirastas, pyrstötiainen, kapustarinta

3.        Viskisieppo ja sirittäjät - 75 lajia, ässä: kalasääski

4.        Museojengi - 71        lajia, ässä: pyy

5.        Sakeri Savolan sixpack 67 lajia

6.        Bileet hapolla 65 lajia

6.        Masennus ja ahdistus - 65 lajia

8.        Takakireet pakarat - 64 lajia, ässä: pikkulokki

9.        Eckerö Chicken Killers Fan Club - 64 lajia

10.        Jyväskylän typäkämpimpi siemen & konepojat - 61 lajia, ässä: sinisuohaukka

11.        Maurin ja Kyllikin tanhutanssit - 60 lajia, ässät: mustakurkku-uikku, teeri

12.        Sherryä, Pentti Arajärvi - 57 lajia

12.        Vauhtisämpylät - 57 lajia

14.        Lääkäri hoitaa, biologit bongaa - 56 lajia

15.        Gangtaz fo' life! - 55 lajia

15.        Retardi vitun pelle - 55 lajia

17.        Uskon puute - 54 lajia

18.        Go with the flow - 53 lajia

19.        Naturan namiskuukkelit - 52 lajia, ässä: kattohaikara

20.        Sekaparvi aka Markushaukat - 52        lajia

21.        Lentävät pyörälaukut - 50 lajia

21.        Äimänkäet - 50 lajia

23.        Kallen satujumppakerho - 49 lajia, ässä: lyhytnokkahanhi

24.        Varfågel? Härfågel! - 48 lajia

25.        Ornitofoobikot - 47 lajia

26.        Rumasuiset sinkut - 46 lajia

26.        Team Natura - 46 lajia

28.        Kommunikaatiokatkos - 45 lajia

28.        Naurulokit - 45 lajia

30.        Linnuton puu - 44 lajia

31.        Mutha'ulkas - 41 lajia

32.        Pullasorsat - 39 lajia

33.        Timanttista jyystöä! - 36 lajia

34.        Vaikeat varikset, kurjat kottaraiset - 32 lajia, ässä: kuikkalintulaji