Halias 28.3. - 7.4.

Hangon lintuaseman muutonseurantapaikka, staijausbunkkeri.

Maisemat olivat talviset koko jakson aikana.

Kevät 2013 on kuollut, kauan eläköön kevät 2013! Porhaltaessani kiirastorstaina (28.3.) Hangon Vapaasataman porteista sisään Haliaksella näyttäis olevan vielä täysi talvi menossa. Kunnon yöpakkasia sekä muuton vastaisia tuulia riittää pitkän aikavälin sääennustuksissa, eikä siellä lähtöalueillakaan taida suosiolliset kelit olla. Uddskatanin ympärillä aika hyvin vielä jäätä, mutta ulommat merialueet enimmäkseen sulina. Nooh, kohti uusia vastoinkäymisiä, sanoi flunssainen orni bunkkerilla.

Pe 29.3.

Asemalla Aatu, Paavo Junttila, Jyrki Pynnönen ja Pete Saarinen, iltapäivällä asemalle saapui vielä Ripa Nevanlinna.

Hieno ulkoilupäivä (aurinkoista, tuulta 3 m/s) ja olosuhteisiin nähden yllättävän hyvä startti! Vuodenpinnaa ropisee hiljakseen, lajikirjo yllättävän runsasta, mutta yksilömäärät odotettua tunnustelija-luokkaa. Aamupäivästä ropisee haahkaa (70p 405m), kiurua (6m), merimetsoa (49m) ja uuttukyyhkyä (8m) vuodarilistalle. Parhaimmat havikset taas voisi summata seuraavasti:

– Kevään ekat ristisorsat löytyivät Bengtskärin suunnalta, kieppuivat Dödörenin kautta bunkkerin ohi itään. Vähän oli karvanaamalla nuotit hukassa, mutta onneksi torspoilusta ei koitunut radikaaleja seurauksia. Päivän eka parempi havis ja vuodari#83. Aatu hiffasi myöhemmin yhden tadden lisää, päivän saldona 3 ristisorsaa.

– Pete löysi Granskärin edustalta juhlapukuisen naurulokin! Yllättävä havis säätilanteeseen nähden, vuodari #84. Perästä odoteltiin kottaraisia ja tyllejä. Starat saatiin, tyllit jäivät seuraavaan päivään.

– Kepitin bunkkerin länsipuolelta ampuhaukan. Naaraspukuinen lintu paineli etelän suuntaan. Mikä lie paluumuuttaja tai talvehtiva tapaus…

– Iltapäivällä Pete löysi Gåun särkän tyveltä päivehtivän lehtopöllön. Oikein nätti punaruskea yksilö, mitä nyt vähän ujosteli kameraa. En kiusannut epeliä yhtään enempää, Aatukin rikastui melko hyvällä ekovuodarilla.

– Aatu sen todellisen helmen vasta löysikin, nuotittamalla lupaavan näköisestä möntistä Granskärin merimerkillä: MUUTTOHAUKKA! Vuodari #85 plakkariin ja riemu irti! Ihan näin pikaseen en tätä mahtilajia uskonut näkeväni, mutta kelpaa, kelpaa *hangonkeksihymiö*

Muita maininnan arvoisia haviksia olivat mm. merihanhi 2p6m, alli 1200p, telkkä 300p, uivelo 1n p, hiirihaukka 2m, kottarainen 4m ja pulmunen 3m. Harmaahaikara ja kanadanhanhi jäi vielä kuittaamatta. Vaikka peippo lauloikin aktiivisesti aseman pihassa pitkin päivää, kevät laahaa pahasti jäljessä.

Bunkkerilla aikaa kului 10½ tuntia. Havistelun ohella oli irstaan mukavaa nauttia hienosta ulkoilupäivästä, steppailla Gåun ja kotilahden jäillä ja leikkiä kameran kanssa. Eihän se tarvitse kuin pari ennusteista poikkeavaa lämpöpulssia ja vähän lounaispuhuria, niin bunkkerille saadaan enemmän vipinää.

Näkymä bunkkerilta etelään, lähimmät sulat ovat jokusen kilometrin päässä.

Peten löytämä lehtopöllö.

Aatu, Pete ja Ripa Gåun lehtopöllökeikalla.

La 30.3.

Jäätävää menoa. Idän puoleista tuulta jopa 10 m/s. Motivaatiota bunkkerilla jäpittämiseen löytyi vain kahdeksan tunnin edestä, peevelin hiljaista ja iltapäivällä tuuli puski jo toppatakin läpi. Vuodareiksi kuitenkin harmaahaikara (#86), tuulihaukka (#87) ja tukkasotka (#88). Sarvijomi  (-pöllö) sykähdytti pyörähtämällä aseman pihalla aamuhämärissä. Lisäksi sinitiaisilla (103m) on jotain ihmeellistä menoa päällä. Loput olikin sit sälää ja silppua: kyhmäri 220p, laukkari  6p, haahka 250p 260m, alli 800p, hiirihaukka 1m, merikotka 8p, pulmunen 13m. Iltasella saunottiin ja rasvattiin karvanaaman hauis.

Su 31.3.

Aamun lämpötila -10 astetta! Taas ulkoilumielessä päivä oli hieno kuin mikä, bunkkerilla oli lämpimämpää kuin asemarakennuksen hämyisessä eteisessä. Kiva oli keräillä ornirusketuksen pohjaa sekä fiilistellä allien joikua ja lokkien kailotusta. 90 vuodenpinnaa meni aamulla rikki, vakiota piristivät 2 muuttavaa hemppoa sekä bunkkerin ohi pohjoiseen kiitänyt västäräkki (!?), jonka iloista ääntelyä ja määrätietoista menoa epäuskoisesti seurasimme. Toivottavasti hän löytää jonkun kivan pälven missä sinnitellä ydintalven päättymiseen asti. 

Päivän muusta annista vastasivat kyhmäri 190p, alli 1100p, isokossu 110p, harmaahaikara 2m, merikotka 8p, uuttupulu 6m, minitikka 1p, sintti 41m, kotsu 1m, sekä sarvijomi uudelleen aseman pihalla. Pete, Paavo ja Ripa poistuivat (kiitos seurasta!) ja Aatu läksi ekopointsaamaan Hangon lapinpöllön.

Ripa bunkkerilla.

Yksi jakson iltapäivistä kului jäämuodostelmien sekä ydintalvisten maisemien kuvailussa. Tekotaiteellista laajakulmailua.

Ma 1.4.

No nyt järkkäs sendari aprillipäivän: ei nähty yhtään mitään! Aamulla helvetin kylmä, tuuli koillisesta, aurinko pilvessä ja taivaanranta sumussa. Kesäaikaan siirtyneet vakiot ovat näissä oloissa piinaa, staijausmotivaatio on perjantain kymmenestä tunnista laskenut neljään tuntiin. Eissaatana. Vakion jälkeen tyhjennettiin huussia, mitä nyt jäisen sisällön takia saatiin vain pintakerros kuorittua (= haviksia saatiin kasaan vaatimattoman 33 lajin edestä, joista juuri ja juuri kehtaa mainita uivelon (2/1 m) ja tuulihaukan (1p). Jyrki lähti iltapäivästä ”mantereelle” ja asemalle odoteltiin Jonne von Hertzeniä. Jonne saapui kuin saapuikin aseman miehitystä täydentämään, toivottavasti tuoden paremman huomisen mukanaan.

Ti 2.4.

Pientä parannusta sitten saatiinkin. Vakio oli totutun nihkeä, vaan Jonne pelasti meidät spottaamalla männikön latvoista sviddu hiiripöllön! Jonne nappas Haliaspinnan ja Aatu hyvän ekovuodarin, mulle taisi olla tän vuoden kolmas surnia. Fiilisteltiin naamat hangonkekseinä, hieno oli!

Vakion jälkeen pyörähdettiin Hangossa, Aatu pyykkikeikalla ja myö kaupassa. Iltapäivästä kapusin uudelleen bunkkerille ja ”alas!” – täällähän menee haahkoja! Ejdereitä painoi hiljalleen pikkuparvissa, muutaman tunnin staijilla yhteensä reilu tonni. Ei mitään maata mullistavaa tietenkään, toivottavasti kevään alkua enteilevää liikehdintää.

Päivän poiminnot kokonaisuudessaan: kyhmy 170p, laulu 7p, merih. 4m, ristisorsa 2m, tukkasotka 20, haahka 180p 1383, alli 1800 p, telkkä 180p 10m, tukkakoskelo 12 p 15, isokoskelo 130p 10, merimetso 58m, harmaahaikara 1m, merikotka 10p, tuulihaukka 1p, uuttupulu 9m, sarvipöllö 1p (hienosti kierteli bunkkerin edustalla), sinitiainen 5p 65m, vihervarpunen 1m (kova!) ja kevään eka pajusirkku. Ei vuodareita tänäänkään, lajeja 39. Nooh, näillä eteenpäin!

Ke 3.4.

Nooh, ei nyt ollut huono tämäkään. Hienot ulkoilukelit jatkuvat, heikkoa lännenpuoleista tuulta ja naamalla ornirusketus. Pikkukivaa muuttoa ja hieman diversiteettiäkin: lajeja 47, staijia 9h30 min. Parin ”välipäivän” jälkeen napsu jokunen vuodari (kanadanhanhi 1m, haapana 3m, pilkkasiipi 2m ja sepelkyyhky 2m) ja vessupuolelle saatiin muutenkin pientä vaihtelua. Laulujoutsenia pirteesti liikenteessä (15p30), haahkoja alkaa kerääntyä niemeä ympäröiville vesille (600p970m) ja muutolla nähtiin jo mukava määrä merimetsoja (321m). Päivää piristivät myös 1 ristisorsa ja 3 uiveloa. Ja näkyihän asema Tiiran etusivulla perinteisen 210 knölärin voimin… Muusta annista voisi mainita 5m naurulokkia, 14 uuttupulua, 10 kiurua, 2 kulorastasta ja 6 pulmusta. Melkosia riemunkiljahduksia aiheuttivat myös 13 urpiaisen parvi, vihervarpunen ja bunkkerin ohi laulaen kiitänyt kuusitiainen.

Päivän torspoilu –palkinto pamahti taas karvanaamalle. Seurasin Granskärin länsipuolelta saapuvaa kahta vaaleaa lintua, joilta en ensi alkuun erottanut minkään sortin kaulaa. Lintujen saapuessa esiin Granskärin takaa, en todellakaan erottanut niiltä epeleiltä mitään kauloja. Rupesin jo hihkumaan, että ”ei saatana, arvatkaa mitä tuolta tulee!”, ja samalla sysäyksellä linnut nousivat horisontin yläpuolelle ja johan rupesi pitkää kaulaa erottumaan. Bunkkerilla kaverit säikähti ja mä sain melkein slaagin olemattomista jalohaikaroista. Näin sitä pitää, asianmukaisia johtopäätöksiä vaikean lajiparin määrityksestä, mutta ainakin oltiin herkillä (:

Mustaa viikinkiä pukkaa

Nuori merikotka kävi kääntymässä niemen päällä. Näyttäis olevan lukurenkaat jalassa!

To 4.4.

Saatiin tästäkin hieno ulkoilupäivä, kevään lajiennätys (48) tähän mennessä ja staijiakin melkein 10 tuntia. Saatiin myös ekaa kertaa tänä keväänä yksi kokonainen muuttolomake täyteen havaintoja. Whoop-de-doo :) Jonne poistui iltapäivällä, Mikael Kilpi käväsi päiväretkellä.

Torstain lintutarjontaa rikastutti paikallisena eteläpuolella pyörinyt aikuinen muuttohaukka. Plokkasin linnun rundaamasta linjataulun ympärillä, mistä pere siirtyi Granskärin taakse. Kevään ekat isot haahkamällit näkyi myös, kun eteläpuolelta ynnäiltiin 3500 paikallista haahkaa. Eijderien seurana viihty 2000 allia. Mustat viikingit (merimetsot) jatkavat yritystään, tänään 392m kormoraania. Naurulokit virittelivät kanssa, tänään 38 muuttavaa. Muuten sitä samaa, ristisorsa 1p, haapana 3m (eilen itään matkannut parvi paineli nyt etelään!), harmaahaikara 7m, uuttupulu 7m, kiuru 15m, hamppuvarpunen 3m, pulmunen 12m ja pajusirkku 1m.

Pe 5.4.

”Viilenee ilma vaikka päivä pitenee…” Säätyypissä ja muuttotilanteessa ei ole tapahtunut mullistavia muutoksia, iltapäivällä bunkkerilla kuitenkin tarkeni ilman toppatakkia! Kevät eteni yhden paikallisen silkkiuikun ja yhden muutolta tippuneen punakylkirastaan voimin. Talvinen Halias on kahta keväänpinnaa, Aatu kahta ekopinnaa ja karvanaama kahta vuodaria (total # 96) rikkaampi. Muuttohaukka näyttäytyi jälleen, tosin ei yhtä komeesti kuin eilen :) muuten meno oli hieman nihkeämpää kuin eilen: ristisorsa 3m, tukkasotka 14p9m, haahka 1000 p 334m, merimetso 167m, sinitiainen 89m ja pulmunen 23m (mm. nätti 14 linnun parvi). Staijia 8h5m (joista pari viimeistä tuntia silkkaa auringonottoa), lajeja 45.

Illalla asemalle viikonlopun viettoon Otso, Niko, Katja, Netta ja Kalle: sunnuntairetkeilijät aloittivat kunnon pöllörevityksellä spottaamalla aseman pihasta 2 sarvipöllöä sekä Gåun suunnalta huutaneen lehtopöllön!


La 6.4.

Tänään Haliaksella oli ruuhkaa ainoastaan bunkkerilla. Kevät eteni kuitenkin Kallen sorsaparvesta skarppaaman harmaasorsan (vuodari#97) sekä pohjoispuolelta staijaamani mustavariksen (vuodari#98) avulla. Molemmat myös Haliaksen uusia keväänpinnoja. Knöläreitä ynnäiltiin vähän parempi summa, 295p. Muista paikallisista voisi mainita pari haapanaa, nelisenkymmentä sinisorsaa, 8 uiveloa (vessupuolella tapahtuu), eilisen silkkiuikun sekä kymmenen merikotkaa. Keli oli jälleen klassisen kaunis ja sees, aurinko lämmitti bunkkeria sen verran että kelpasi staijata ilman toppatakkia! Otso läks takaisin jo iltapäivällä, alkuillasta muu poppoo suuntasi Gåulle steppailemaan. Peevelit menivät ja löysivät pyrstötiaisia! Haliaksen kepi sekin.

Naaras-pikkutikka on viihtynyt yksinään niemessä pitkin talvea.

Viikonloppuretkeläiset suuntamassa Gåulle.

Su 7.4.

Säätyyppi muuttui "viimein", jakson viimeisenä aamuna aurinko piiloutui pilvien taakse ja etelätuuli puhalsi päin staijareiden naamoja. Teetä kului ja vilu tuli. Aatu ja Kalle hoitivat vesilintumuuton etelän puoleiselta sektorilta ja karvanaama paikkasi itäpuolen. Meininkiä oli jo vähän eri tavalla kuin koko jaksolla muuten, mutta olosuhteet eivät tehneet hommasta mitenkään nautittavaa. Ihan ei sataset paukkunu vaan päivän vuodarisaldo jäi yhteen; ekat Kallen skarppaamat mustalinnut meni ohariksi, toisesta pariskunnasta sain sentään kopin (vuodari#99). Muuttoa meni muutenkin vähän pirteämmin hiljaiseen jaksoon nähden; haapana 18m, haahka 1500p1150m, telkkä 220p90m, uivelo 2p2m, tukkakoskelo 30p52m, merimetso 152m, naurulokki 119m ja pulmunen 31m. Paikallisten puolelta pari riskilää ja ristisorsaa oli ne mainittavimmat. Katja, Netta ja Niko näki vuorihemppokandin aseman ruokinnalla, vaan valitettavasti lintua ei löydetty ei enää uudelleen.


Aamuvakion jälkeen siivottiin asemaa, tyhjennettiin paskahuussia ja kasattiin omaisuutta rinkkoihin. Paluumatkan alkuvaiheissa saimme viimeiset kylmät vedet niskaan, kun Aatu ilmoitti aamupäivällä Itäsatamassa havaitusta pikkukajavasta. Bunkkeri vuotaa! Sitä luultiin, että reissu päättyi tällä kertaa tällaiseen nöyryytykseen, mutta tunnelma heitti kunnolla kuperkeikkaa kun hiffasin Inkoon ja Siuntion rajamailla tien varresta isolepinkäisen. Tai heitti ja heitti, kuskia piti suostutella kääntymään puolen kilometrin ajan, mutta stoppasihan se. Lanius oli vaihtanut latvaa, mutta hienosti se silti retkueelle poseerasi. Suunta vaihtui jälleen Helsinkiin ja Katja kyseli, että mites ton isolepinkäisen erottaa hiiripöllöstä. Tasan sekunnilleen tuntomerkkierojen luetteloinnin jälkeen hiffaan "möntin" sähkölangalla ja huudan "no tossa on hiiripöllö!" Tällä kertaa ei Nikoa tarvinnu suostutella, tais jäädä komeat jarrujäljet ja palanu kumi käryää paikalla vielä varmasti syyskuussa. Olipahan tempaus!