Linjalaskentoja

Juhannusaattojen aatto, ei hemmetti. Intopiukeena läksin hyvän sääennustuksen voimin Peeraan linjaa laskemaan, vieläpä pirteänä. Mitä nyt puhuri kävi miltei kaksi kertaa voimakkaampana kuin yr.no antoi ymmärtää. Kävin siis aamukolmelta kääntymässä linjan alussa ja läksin miltei samoilta jalansijoilta takaisin asemalle rötväämään. Voitte uskoa, jotta v*****i.

Noh, lauantaiaamuna uudelleen ja nyt puitteet alkoivat olemaan sitä mitä pitääkin, aivan unelmakeli. Kuten vuoden ekat linjat yleensäkin, touhussa oli pientä hakemisen makua vaikka gepsi ja vakioreitin valmiit biotooppiluokitukset jeesasivatkin. Lintuja oli vaan niin paljon, että välillä oli vaikea pitää lankoja käsissä! Pajulintuja Peerajärven / Mukkavaaran linjalla vajaa sata, eivätkä järripeippomäärätkään kovin kauas jääneet. Linjan kvaliteetteina pari merikotkaa, ampuhaukka ja pikkukuovi, ei mitään esim. viimevuotiseen pikkusirkkuun viittaavaa.

Vaan paluumatkalla leuka poksahteli jälleen, kun Ala-Kilpisjärven kohdalla vastaan lensi 2kv ruskosuohaukka! Onhan noita haviksia Markkinan suunnalta, vaan liekö koskaan nähty näin ylhäällä? Lämpöaallon tuoma raripotentiaali kannusti staijaamaan järvelle, tuloksena mm. 2 maakotkaa hienosti naapurvaltioiden puolella, 11 kaakkuria ja mustalintu.

Sunnuntaina (24.6.) talsin Könkämäenon varressa kulkevaa linjaa, idyllisen kelin jatkuessa. Linjallekin kirjailtiin monipuolisemmin lajeja, liekö kosteampien maastojen ansiota. Massoista 22 sinirintaa erottui edukseen, vaikka ajankohta puskee lukemia alas - vuosi sitten samalla reitillä 15 pohjolan satakieltä (huom! on muuten kilometrikaupalla kauniimpi laulaja kuin tavasatakieli!) enemmän. Kvaliteetteja massojen edestä; laskijaa vastaan lentänyt lapintiainen (kesän kolmas havainto), ampuhaukka, 5 pikkukuovia ja 4 lapinsirkkua. Laskennan jälkeen staijasin aseman rannasta 5 pikkukäpylintua, 6 vihervarpusta, metsäkirvisen ja ampuhaukan. "Coluja" näkyy siellä täällä, mutta Kilpiksellä varsinaiset reviirit ovat pahasti kiven alla...

Maanantaina (25.6.) vuorossa Pikku-Mallan kiertävä linja. Ja voi pyhä sendari, tämä reitti osasi jälleen yllättää. Puhumattakaan puitteista, puolivälistä eteenpäin maisemat ovat käsittämättömän huikeat. Jokainen Pikku-Mallalla selkeällä säällä käynyt tietää mistä höpisen. Panoraamaa tulossa joskus. Ja kuinka monelta suomalaiselta linjalta voi ynnätä 10 sepelrastasta? Itärinteen kaksi ensimmäistä lintua olivat odotettuja, mutta kun pääsaralle tupsahti kolme lintua lisää, alkoivat leukanivelet taas venähdellä. Ja niitä tuli lisää ja lisää, länsirinteeltä pari, Saanalla & Iso-Mallalla laulaneet, homman kruunasi linjan lopetuspisteessä puurajalla hyräilevä sera. Tähän päälle etelärinteen koivikossa metelöinyt sirittäjä - tismalleen samalla paikalla kuin vuosi sitten - , riekko, kiiruna, punajalkaviklo ja paluumatkalla vanhaa TVH:ta vastapäätä laulanut lehtokerttu, niin kehtaa puhua tästäkin taas lintupäivänä. Noh, keräkurmitsaa jäin kaipailemaan, mutta ei kaikkea kerralla.

Saksalaista arkkitehtuuria Mallan luonnonpuistossa.

Tiistaiaamu meni säitä pidellessä, linjalaskennat jatkuivat ke (27.6.) Mallan 4 kilometrin koivikkolinjalla. Paremmilta haviksilta säästyttiin (1 sepelrastas apusaralle), vaan takaisin talsiessa pari Iso-Mallan pahdalla hyräillyttä lintua nostivat päivän saldon 3 sepelrastaaseen ja pahdan eteläpuolisessa koivikossa lauloi tiltaltti! Pitääkö tässä kohta ruveta Yliperän pinnoja laskemaan?


Keli kylmeni kahdelle viimeiselle laskenta-aamulle, vaan pakko oli rutistaa, säät saattaisivat pahentua entisestään ja aikakin oli loppumassa kesken. Torstaina jatkoin Siilasjärveä sivuavaa ja Iso-Mallan itälaelle nousevalla linjalla, koivikosta ynnäilin 4 riekkoa, puurajalta kauniin koiras-tundraurpiaisen (vuodari!), lakialueelta taasen pari pulmusta ja keräkurmitsan, tällä kertaa jopa laskenta-ajan puitteissa ;) paluumatkalla havikseen rustattiin 2 kiirunaa ja koskikara, niin taas sai lintupoika maistaa lintupäivää.

Laskentarupeaman grande finalena toimi Lehikoisen Aksun v. 2003 perustama vain kerran laskettu linja Iso-Mallan halki - ja ainoa tänä kesänä laskemani linja, joka kulkee kokonaan tunturipaljakalla. Rentoa puuhaa, lintumäärät per kilometri kun eivät hirveästi päätä huimaa. Vaan eipä se haittaa, kun pulmunen oli yhdentoista parin edustuksella linjan runsain laji (heti niittykirvisen jälkeen), ei-varpuslinnuista kapustarinnan rinnalla 3 kiirunaa, oooikein kiva juttu se. Ja ne maisemat, oi niitä maisemia. Ja tunnelmaa. Miten sitä sanoin kuvailesi, kun aamuneljältä tuntee kulkevansa maailman katolla, karussa rakkakivikossa mustavalkean maiseman keskellä, kylmän mutta kirkkaan auringonvalon ympäröimänä - ja kaiken hiljaisuuden keskeltä (pikemminkin 50 metrin päästä) kantautuu pulmusen laulua.

Niinpä. Kiitokset Aleksi Lehikoiselle, joka kannusti ja potki laskemaan linjoja!