Suba!

Skibotnin Larus-helvettiä. Vääntyisiköhän täältä joku grölis jossain vaiheessa?

Yksi kesän työsaroista helpotti, kun Skibotnin pöntöillä tarvitsee tehdä vain parin tunnin rutiinikierros ja loppupäivää viettää vuonolla lintuja pällistellen. Viimeisin keikka (ti 26.6.) oli jälleen epävakainen, tuulista ja vähän kosteaakin. Vaan puhuri taisi käydä oikeasta suunnasta, oli läjäyttänyt Lyngenin pohjukkaan kasapäin ruokkilintuja! Yleensä vuonolla näkee vain yksittäisiä / joitakin kymmeniä, nyt pelkästään Skibotnin kalasatamasta käsin pystyi ynnäilemään 430 ruokkia, joukossa jokunen kiisla ja vihdoin lunneja, 8 kipaletta yhteensä. Vuonon lintumeininki oli muutenkin monipuolista kaikilla rintamilla, kun parin tunnin kierroksella kivaa lajia osui optiikkaan toisensa perään: jouhi- ja lapasorsaa, haapanoita, Melanittoja 600 paikallista, kuikat ja kaakkurit, merikotka, 8 punakuiria ja molemmat kuovilajit päälle, punajalkaviklojen joukossa valkoviklo, pari pakollista pikkukajavaa ja kesän kolmas merikihu jne.

Samana päivänä Subarktisen ekologian kenttäkurssi (kavereiden kesken Suba) alkoi asemalla - kurssi täynnä tuttuja, valitettavasti linjoja pitäisi puurtaa samaan aikaan eikä iltojen istumisille jää hirveästi aikaa. Viikon pönttökierrokset menivät rutiinilla ja muutamilla rengastuksilla laskentojen ohella (ke ja to kellon ympäri maastossa), kun vielä perjantaina viimeisen laskentakeikan päälle lähdin kurssin mukana Skibotniin, niin unenpuutteesta ei kauhiasti tarvinnut kärsiä.

Vaan kyllä kelpasi loisia, vuonolintujen staijaaminen helteisenä päivänä muutaman rasavillin keskellä kävi melkein vapaapäivästä ;) Spåkenesiin asti ei valitettavasti painuttu, mutta Udden tarjosi nähtävää tutun kaavan mukaan, paikalta muutama lunni, jokunen etelänkiisla, satakunta ruokkia, merikotka ja pikkukajavia, joista yksi kesy tapaus intoutui kuvausetäisyydelle - välillä liian läheltä 500 mm polttoväliä ajatellen, hah! Skibotnissa taasen ei lintuhavainnoilla juhlittu, liekö vika turistikeleissä vai torspoilussa. Haapanalössiin lyöttäytynyt lapasorsa palveli varmaan lieterantojen "kovinta" havaintoa. Oli siellä silti kivaa!

Pyöriäisiä nähtiin harvinaisen paljon ja harvinaisen läheltä.

Kesy ja kuvauksellinen pikkukajava kärkkyi kalanperkeitä Uddenilla.

Kasvirari: halikka.

Kuka ei kuulu joukkon?

Lulledalenin luontopolulle fiilistelemään...

... tikankontteja!

Lauantaina luulin jo saavani kaivatun välipäivän, mutta sääolosuhteiden pakottamana kurssin aikataulua muutettiin ja suoretki Iittoon & Markkinaan aikaistui - eipä siinä mitään, säätä uhmaamaan ja kahlaajia komppaamaan. Ensimmäisellä pysähdyksellä nautittiin soihin johdattelevasta kurssiesityksestä (hulppeat puitteet & mainio tunnelma!), vaan Markkinassa päästiin teoriasta käytäntöön. Suokierroksen ensimmäisellä osuudella ei kauaa tarvinnut vesipääskyä odotella, nätti koiras nippa nappa kuvausetäisyydellä ekoilla lätäköillä. Toisella kierroksella lintupoika sooloili Hietajängän märemmissä osissa muun porukan suunnistaessa hieman suorempaa autoille. Sooloilu oli jälleen tuottoisaa, ensimmäinen lentoon kompattu pieni kahlaaja piti potkaista ilmaan parikin kertaa, ennen kuin piipertäjä varmistui jänkäsirriäiseksi - wuhuu! Soitto Anterolle, ei vastausta - soitto Kaisulle, ei vastausta - soitto Virvelle, ei vastausta. Selevä.

Vaan kääntäessäni sirriäiselle selkäni tuuli kantoi horisontista sielua hivelevää rääkynää. Nyt piti jo huutaa. "MUUTTOHAUKKA!" Varmasti kuulivat, osa onnistui jopa kuulemaan peren. Palatessani muun ryhmän luokse yhdestä saraikosta lähti lentoon päivän toinen jänkäsirriäinen! Tähän päälle viitisen lapinsirkkua, parisenkymmentä keltavästäräkkiä ja kurki (hyvä havainto näin pohjoisessa), niin sateinen ja tuulinen päivä oli yllättävän monipuolinen.

Markkinan Hietajänkä.

Suokukkia, suokukkia ja suokukkia.

Subalaisia suolla.

Vesipääsky!

Jänkhäsirriäine!

Sunnuntai kävi hyvin ansaitusta välipäivästä, maanantaina käytiin Oulan kanssa kokemassa Callajärven verkot - ja kalaa tuli! Kun tiistaina askel painoi ja jalka laahusti parin painajaisyön sekä edellisen viikon rehkimisen yhteisvaukutuksesta, ei Skibotnin keikalta jäänyt hirveästi käteen. 3 punakuiria lietteillä ja 9 lunnia tasanteelta. Vaan ehyempi oli mieli keskiviikkoiltana, Suban grande finalen l. Furuflatenin jäätikköretken jälkeen. Sää selkeän kesäinen, näkyvyys huippuluokkaa ja tunnelma korkealla, niitä harvoja hetkiä kun lintupoika aisti leppoisan (ei onneksi tukahduttavan) kesän meininkiä ja pientä vapauden tunnetta. Menomatkalla tehtiin kevyttä linjalaskentaa, Kilpisjärvellä ja Skibotnissa pyörineenä oli metkaa rustata havikseen pari ruokokerttusta, lehtokerttua, harmaasieppoa sekä pensastasku, mustarastas ja aina mainitsemisen arvoinen sepelrastas. Linjan päätepisteestä kavuttiin ihailemaan jäätiköitä, pahoittelut kurssilaisille jos reittivalinta ei ollut aivan optimaalisin ;) kun oma 50-millinen kävi taas turhan ahtaaksi, Pinja lainasi laajakulmaisempaa linssiä, kiitokset! Onpahan vaihtelevampaa kuvitusta mitä näyttää:

Jäätikköreissu oli jälleen yksi kesän ehdottomista kohokohdista. Mutta tämän kupletin juoni kulki "ensin huvit, sitten työt" -kaavan mukaan: torstaille sekä perjantaille osui kaksi kalaverkkojen kokemiskeikkaa Callajärvelle (ensimmäisellä nähtiin gomiasti 2 maakotkaa), kirjosieppojen rengastuspiikki, keräkurmitsojen rengastusreissu Jehkasille (tästä lisää myöhemmin) sekä sääskien ensiaalto. Päänahka, otsa ja kämmenselät karkoittimista huolimatta paukamilla.