Ahvenanmaan linturalli 2012

Jaahas. Pohjamudissa laahaava mieliala, pari päivää kypsynyt flunssa ja linturalli Ahvenanmaalla oli melkoisesti voimia vievä kombinaatio. Ja nyt pitäisi jotain rapsanpoikasta kirjoitella. Onko pakko? Ei. Mut kirjoitetaan silti, hyvähän se on tyhjän elämän tyhjät päivät jollain täyttää ennen kuin takatalvet hellittävät ja kevät ehkä jossain vaiheessa etenisi.

Kansispedeilyä.

Symbioosin rallin ohella samalle viikonlopulle osui myös Bongariliiton linturalli, joten kuunvaihde oli varmasti yksi ruuhkaisimmista viikonlopuista Ahvenanmaalla - ainakin lintuharrastajien määrään nähden. Seuraavassa jorinassa esiintyvän joukkueen muodostivat  Kalle Saramo, Tarja Pajari, Christa Granroth ja allekirjoittanut (tässä vaiheessa lämmin kiitos kokoonpanolle!). Kuunvaihdetta alusta loppuun karakterisoinut skitsofreeninen nihkeily alkoi jo menomatkalla: Turun ja Maarianhaminan välillä kansistaijista ei meinannut tulla yhtään mitään, kun välillä sumu tiputti näkyvyyden nolliin, välistä saatiin taas kunnolla räntää niskaan. Flunssaisena ja univelkaisena ei edes naurattanut. Ainakaan paljoa. Silti skarpattiin satamasta alkaen; heti Ruissalosta irtosi mm. 5 nokkavarpusta, 2 selkälokkia, 13 valkoposkihanhea ja pikkutikka. Hanna skarppasi sisäsaariston puolelta pari silkkiuikkua ja mereisempiä vesilintuja rupesi näkymään tutusti Kihdinselän jälkeen. Vessumassoja ei tällä kertaa jaksattu ynnäillä, ruokkilintujen sigmoiksi saatiin 63 ruokkia (mm. a35 p), riskilöitä rapiat 30 kipaletta. Lisäksi silmiin osui 3 ristisorsaa ,14 mustalintua ja yksi kandiksi jäänyt luotokirvinen, kahlaajista 4 meriharakkaa ja 3 tylliä, petopuolelta hiiri- ja varpushaukkoja. Merikotkia nähtiin huonon kelin puolesta vain 15 yksilöä. Pientä vipinää siis riitti erityisesti Herröskatanin jälkeen ja tarkkana piti olla satamaan asti.

Hyvissä ajoin ennen Maarianhaminaa laivan kannelle saapui tieto Saltvikin Hagasta löytyneestä lumihanhesta (tosin yksilön lajistatus muuttuu jossain vaiheessa eskimohanheksi - E-kategorian pinnakelvotonta tavaraa)! Rallisuunnitelmat menivät sillä kellonlyömällä uusiksi, olihan tuollaista ihmettä päästävä katsomaan. Saltvik olisi muutenkin käymisen väärti mesta rallin aikana, joten yhtä hyvin sieltä voisi vaikka aloittaa. Mökkikylän kautta safkaamaan ja suoraa Hagaan tositoimiin! Kungsgårdin legendaarisilta hanhipelloilta löytyykin perus-ansereiden joukosta kokovalkea möntti - lintu turvallisesti hallussa ja aikaa riittää hyvin hanhien selaamiseen muiden parempien lajien toivossa. Ja niitähän löytyy: metsä- ja merihanhimassoista irtoaa helposti 4 valkoposkihanhea ja 2 tundrahanhea! Hyviä rallilajeja, kannatti raahautua paikalle, vaikka eskimosta nyt ei pinnaa saadakaan. Perussälän keskeltä, aukean toiselta laidalta kaivetaan muutama mustavaris ja hemppo huutelee pitkin pitäjiä.

Ihme pohjoisesta Kanadasta - tai eurooppalaisesta lintutarhasta.

Siirto Saltviksfjärdenille tuottaa myös kivoja lajeja, mm. kymmenisen nokikanaa, muutaman silkkiuikun ja "sokerina" 5 uiveloa kera kahden tavin. Järripeippojakin nähtiin välistä parvikaupalla, hyvin on ehtinyt lintuja Ålandille ennen takatalven iskemistä. Vaan Saltviksfjärdenin jälkeen alkaa ah, niin klassisen tuntuinen ja tuttu takkuilu. Tiiran lupailemaa pikkujoutsenta ja lyhytnokkahanhea EI LÖYDY SITTEN **** MISTÄÄN. Vaikka jokainen hanhipelto Saltvikin, Finströmin ja Jomalan välillä seulotaan nokan tarkkuudella läpi. Hammarvallenin puroakin kompataan koskikaran toivossa - ohan ne nollahavainnotkin jotain, eipähän tarvitse uudestaan yrittää. Valoisa aika päättyy Torpfjärdenille, karvanaama kuulee pajusirkun (ei pinnaa), Tarja kaivaa tusojen seasta punasotkan (rasti ruutuun) ja soidintavaa lehtokurppaa riittää vaikka joka joukkueelle. Torpfjärdenin pohjoispuolen luhtakanapaikalla karvanaamaan iskee jonkinasteinen psykoosi, josta oli hyvä johtaa iskevä nimi joukkueellemme. Pöllöjen jähistäminen tuntuu tavallista väkinäisemmältä alkuillasta alkaneessa räntäsateessa, eikä mökkitiellä pariin kertaan pihisseestä varpuspöllöstä edes otettu pinnaa.

Jos perjantai-iltana oli ärtynyt olo, niin lauantai vasta henkistä & fyysistä helvettiä olikin. Vaikka kahtena edellisenä yönä oli mahdollisuus nukkua vähän runsaammin, niin tuju köhä piti unen tasavarmasti loitolla. Aamuyön räntäsade piti metsät ja pöllömaat hiljaisina, vaikka Eckerön Marbyn suunnalta joku jonkun hyypiän ja helmarin väänsikin. Klassinen Samuelstorpin sivutie tuotti tasan nolla lajia, vasta Eckerön kaatopaikalla tapahtuu. Karvanaama vaappuu katajan juurelle ja samalla korviin kantautuu vuodenpinnan laulua: "hei, tuollahan joikaa laulurastas jos toinenkin!" Kärsivällisen viheltelyn tuloksena Christa ansiokkaasti hankkii harmaapäätikan lajilistallemme. Styrsingsuddenin tiellä metsätiaiset viettävät hiljaiseloa, äänijänteitä virittelevät peukaloinen ja puukiipijä sentään hoituu. Styrsin kärjessä puolestaan laulaa punarinta.

Styrsin kärjessä riskilä, ruokki, tukkakoskelo ja mustalintu hoituvat suht helposti - ainoastaan pilkkasiipeä saamme odotella tovin. Merilintustaijin ohella älyän vilkaista niemen sivussa näkyvää rantaviivaa, ja äkkiäkös tumman oloinen kirvinen tipahtaa rakkolevävallin edustalle! Jalkojen värin tarkistamisen jälkeen hihkun porukkaa paikalle ja luotokirvisestä pinna plakkariin - tosin sillä kustannuksella, että kilpaileva joukkue ehtii touhuun mukaan. (Purussa selviää, että veivät ässälajin meitin nenän edestä, peevelit!) Ja tovin kuluttua kännykkä kilahtaa: Långnabbanilta (viereiseltä niemenkärjeltä) havaittiin haahkaparvessa länteen muuttanut kyhmyhaahka! Parvien kyyläily ei auta, se meni ja siellä pysyy.  Jälkikäteen kuulemme myös, että se onneton parvi paineli suoraa Styrsingsuddenin yli, mitä ilmeisimmin silloin kun tuijotimme rannalla kökkivää luotokirvistä. "Voit uskoa jotta sapetti!"

Team Psykosoosi Styrsingsuddenilla.

Uusintapysähdykset Styrsin tiellä tuottavat pari kaivattua metsätiaista, korpin ja punatulkun. Eckerön Torpissa varpusen kaivamiseen kuluu aivan liian paljon aikaa, tosin bonuksena nappaamme pinnan tilhestä, kun 16 töyhtöpään parvi viipoottaa ohitsemme iloisesti siristen. Kalle skarppaa Torpin satamasta käsin meriharakan - nyt ei tarvitse Maarianhaminan suuntaan lähteä etsimään porkkananokkaa. Degersandissa väliaikainen onnemme kääntyy: Tarjan kuulemaa pajusirkkua ei saada komppaamalla esiin (ei pinnaa taaskaan!) ja Degersandin kärjessä tihenevä räntäsade peittää merisirriluodot näkyvistä. Se niistä sitten. Muutama tylli löytyy, mutta olisi irronnut varmasti jostain helpommastakin paikasta. Storbysta äkkäämme ruuhkaisen ruokinnan ja spinariparvesta urpiaisen, Käringsundsbyn ruokinta näyttää nollaa eikä lähimänniköstä irtoa töyhtötiaista taaskaan. Bongariliitostakin kuuluu, kun Koskisen Janne ilmoittaa Torpfjärdenillä käväisseestä jalohaikarasta, joka häipyi paikalta Möckelön suuntaan. Kiitosh taas tästäkin. Rallimotivaatio rytisee alas kuin infarktin saanut puluparvi, silti pokka riittää suuntaamaan Eckeröstä kohti uusia nuijauksia.

Marsundin sillan kohdalla käymme Kallen kanssa pikaisen keskustelun:
-Niin pysähdytäänkö me tuossa sillalla?
-EI.
... ja niin köröteltiin tyylikkäästi lapasotkan, härkälinnun ja Suomen kaikkien aikojen aikaisimman mustakurkku-uikun ohi. Kalle varmasti muistuttaa minua tapahtuneesta vielä pitkään. Mutta Lillbostadin pelloilla tapahtuu rallin kannalta hyvin merkittävä käännekohta: karvanaaman petotutka tuottaa lajilistalle varpushaukan, kanahaukan ja hiirihaukan - vajaassa viidessä minuutissa! Peltojen pikkulintusekamelskasta irtoaa niukin naukin myös niittykirvinen. 1-tien varrella pysähdys joutsenten kansoittaman peltopläntin viereen. Ei pikkuista vieläkään, mutta iloksemme tien varrella lauleskelee rautiainen. Uuteen nousuun!

Gottbyn pellot olivat aavemaisen tyhjät aikaisempiin ralleihin verrattuna. Peltojen eteläpuoli jäi kokonaan katsomatta (taas kohtalokkain seurauksin), mutta pohjoispuolella jäimme tienposkeen ihmettelemään 35 pulmusen parvea - ja parven lehahtaessa lentoon joukosta erottuu pienempi, tummempi pikkulintu. "Hei, siinä on jotain muutakin joukossa!" Lapinsirkun mahdollisuus lyö jälleen skarppauskoneistoa uusille kierroksille, mutta pitkän ja kärsivällisen syynämisen jälkeen hämäräksi jäänyt pikkulintu karsiutuu puhtaasta pulmusparvesta poies. Tihrustaminen palkitaan ihan jollain muulla, kun kiurujen ja peippojen joukosta löytyy yksittäinen kangaskiuru! Extraa pukkaa edelleen!

Gottbyn jälkeen meinaa tulla kiire. Pikainen tsekkaus Ramsholmenin länsipuolella tuottaa tyhjää, nakkelin komppaamiseen ei tuhlata ajatustakaan ja matkan jatkaminen tuntuu yllättävän helpolta. Torpfjärdenin kohdalla plokkaan korkealta taivaalta ison petolinnun: "nyt on jotain muuta kuin merikotkaa!". Auto tiensivuun, nuotit linnusta joukkuetovereille ja lintu putkeen - piekana ja rallin 80. laji sinetöity! Nyt saattoi jo vähän hymyillä ja hehkuttaakin. Piipahdamme Svibyvikenillä eikä yhdeksän punasotkan parvi kauhiaisti lämmitä, laji kun oli jo plakkarissa eilisillalta eikä paremmista sorstalinnuista ole tietoakaan.

Rallin viimeisen puolituntisen palelemme Torpfjärdenin lintutornissa. Lahden tukkasotkahärdelliä setvitään parin putken voimin, mekot ja korpit tarkistetaan parempien petojen varalta eikä räyskääkään pidetä poissuljettuna lopetuslajina. 1 hiirihaukka painelee pohjoiseen ja paristakin sotkayksilöstä koitetaan vääntää lapasotkaa, tuloksetta. Taivaanrannasta ei löydy korppia tai mekoa kummoisempaa, voimistuva pohjoistuuli meinaa tempaista vanhan tornin ja rallista kärsineet staijarit mukaansa. Jossain vaiheessa havahdun epämääräiseen muminaan, jota kuuluu Christan hupun ja tiäs kuinka monen huivin alta; "siis ei helvetti, onks toi... voiks toi oikeesti olla... ei kai toi nyt vaan oo...", vilkaisen Christan putken osoittamaan suuntaan ja paljaalla silmällähän sen jo näkee: JALOHAIKARA! Pörrää nätisti ilmassa muutaman harmaahaikaran kanssa. Kello näyttää kymmentä vaille viisi, melkoinen lopetuslaji! Äimistellään, nauretaan, nautitaan ja vähän riemuitaankin. Kalle mässäilee eliksellä ja muutenkin ihmetellään sitä, millainen loppukiri oikein saatiinkaan aikaiseksi, vaikka jallu vähän tuollainen joka kosteikon roskarari onkin ;)

Säihkyturpa ja lainaseipiö.

Olenko joskus hehkuttanut purkutilaisuuksia melkoisina trillereinä? Nyt, jos koskaan, homma meni äärimmäisen tiukille ja järjestävä tahokin joutui tekemään hieman töitä lopullisen kunniamarssin selvittämiseksi. Loppujen lopuksi neljä ensimmäistä joukkuetta mahtuivat parin lajin marginaalille ja palkintosijat ratkottiin ässien määrillä! Psykosoosin loppukiri ei aivan riittänyt loppuun asti, tyytyminen oli neljänteen sijaan. Voiton korjasivat Syrinxin edustajat 82 lajilla ja yhdellä ässällä (hyvä jätkät!), toiseksi sijoittuivat "biologian fukseista" ja yhdestä hammaslääkäristä koostunut "Sivistyneet" 82 lajilla (ei ässiä), pronssin puolestaan veivät Team Kalakerho, pyyhkien Psykosoosilla lattiaa kahden ässän voimin. Tarkemmat tulokset muhivat järjestäjien tiedossa, mutta hienoja tuloksia kuultiin pitkin purkua muiltakin joukkueilta! Kuulemma ihmisillä oli ollut rallin aikana myös hauskaa. Mitä ihmettä....

Kangaskiuru jäi joukkueemme ainoaksi ässäksi. Muita huudettuja ässälajeja olivat ainakin kaakkuri, musta-kurkku-uikku, jänkäkurppa, suopöllö, viiksitimali, pähkinähakki ja isolepinkäinen. Lisäksi purussa kajautettiin ilmoille haviksia mm. lyhytnokkahanhesta, pikkujoutsenesta, härkälinnusta, maakotkasta, luhtakanasta, merisirristä, helmipöllöstä, ilmeisestä hiiripöllöstä ja nokkavarpusesta. Bongariliiton puolelta kuului haviksia mm. kahdesta muuttohaukasta (koskakohan osuisi karvanaamallekin rallilajiksi?), etelänkiislasta, sarvipöllöstä ja kirjosiipikäpylinnusta. Yllättäen mustaleppälintua ja pähkinänakkelia ei huudettu saati löydetty missään.

Retkikummiainesta?

Sunnuntaina ei enää paremmilla haviksilla juhlittu, jallusta tietenkin kuitattiin aprillipäivän pinna. Paluumatkan ensimmäinen puolikas oli odotetusti antoisaa, kun kannelta ynnäiltiin n. 8000 haahkaa, 27 merikotkaa, 40 riskilää, 15 ruokkia, teeri jne. Räntäsateen takia suurimmat makohaaveet heitettiin romukoppaan jo hyvissä ajoin ja kärsimysornitologiaindeksejä pidettiin oikeaoppisilla tasoilla kykkimällä ulkona räntäsateessa myös loppumatka, näkyi niitä lintuja eli ei, oli sitä seuraa tai ei tai oli sitä flunssa eli juu.

Team Psykosoosi. Todistetusti viikonlopun aikana myös hymyiltiin.

Kiitokset Tarjalle, Christalle ja ansioituneelle rallikuskillemme Kallelle karvanaaman sietämisestä pitkin viikonloppua, yösijan jakaneelle ja hankkineelle joukkueelle (Eppu & "Mustanmerenlokki joka lepäämättä litää" vaimitensenytmenikään), Syrinxin edustajille (ootte silkkaa parhautta!), rallin järjestäneille tahoille och muille ystäville & tutuille, joiden kanssa tuli harjoitettua vaihtelevantasoista kanssakäymistä.

Kuvat: Tarja Pajari & Elisa Metsovuori (kiitos näistäkin!)