Timaliralli, Viikki / VKL 15.10.

Jebu!

Viikin lintukerho Timali järjesti linturallin Viikin ja Vanhankaupunginlahden alueella la 15.10. Edeltävänä päivänä kisattiin Symbioosin cityralli - surkeiden sattumusten summana karvanaama ei tähän skabaan ehtinyt. Toisaalta,

- Timalin rallissa ei tarvitse noudattaa juomasääntöjä

- ralli järjestetään järkevään vuorokaudenaikaan

- rallin aikana kenelläkään ei ole kivaa

- purussa kenelläkään ei ole kivaa

joten Timalirallin konsepti tuntuu sopivan paremmin omaan karvoitukseen.

Mutta en sitten tiedä, alanko tulemaan vanhaksi tai jotain, kun tiimin aloituspaikkaan (Kivinokan lintulava) piti ehtiä puoli seitsemäksi, vartti ennen kisa-ajan alkua. Ihan hyvissä ajoin pääsin ylös sängystä, mutta seitsemän aikoihin ajantaju taisi kadota jonnekin Hoasin kämppäkolhoosin yli lentäneiden urpiaisten myötä. Sitä kuitenkin ehti Kivinokkaan vasta kymmentä vaille ja lavalle tasan kahdeksalta. Tässä välissä Kalle ja Zorbas olivat myös löytäneet paikalle ja ensimmäisiä lajeja tippui tasaiseen tahtiin lavalle talsiessa.

Kivinokka oli oiva aloituspaikka. Lavalta hallitsi hyvin lahden selkää sekä Saunalahtea, selustasta löytyi laadukasta metsää ja lavalle kuului myös pikkulintumuuttoa. Kalle ja Zorbas tapittivat taivasta ja lahden selkää, karvanaama tsekkasi Saunalahden pohjukkaa ja huikkasi muita paikalle: löyty uiveloa, lapasorsaa, harmaasorsia, punasotkakin. Keskemmältä lahtea löytyi muutama kanadanhanhi (laji jäi uupumaan parilta kärkijoukkueelta!), laulujoutsenta ja myöhäinen silkkiuikku. Peukaloinen rätisi lavan vieressä ja taivaalla likkui rautiaista, järripeippoa, kiurua, ynnä muuta peruskamaa - mitä nyt aamumuutolla lajien listaaminen on helpompaa kuin myöhemmin päivällä. Etsi siinä sitten Viikin viimeisiä peippoja jostain pajukosta kahden aikaan iltapäivällä. Eikä kuusitiaisen, vihervarpusen, puukiipijän ja hömötiaisen etsimiseen tarvinnut nähdä paljoa vaivaa.

Aamu sujui peruslajistoa keräillen mainiosti. Reitin seuraava vaihe oli Kivinokassa poukkoilu: länsikärjessä havaittiin muuttava kiuru sekä Lammassaaren takaa lentänyt uuttupulu, jälkijunassa rallaamaan lähtenyt Otso kaivoi kartanolta närhen ja muutaman sepelpulun, siirtolapuutarhasta etsittiin laulurastas ja pakollisia peruslajeja. Jos nyt jokin meni vikaan, niin karvanaama meni ja jätti lainafillarin eri paikkaan kuin muut joukkueen jäsenet. Paluumatkalla vain karvanaama kuuli palokärjen. Muut eivät. Eikä lajia enää rallin aikana havaittu...

Fastholma. Toiveita viikko sitten havaitusta liejukanasta. Ei näy, ei kuulu, vaikka Kalle kuinka koittaa atrapoida. Hetken lahti kaikuu karvanaaman naurusta. Anteeksi. Merimetso sentään laskeutuu lahdelle, muutoin lisää harmaasorsia ja nokikanoja. Silkkiuikku pörhistelee näkyvillä, ja minä kun toivoin sen katoavan aamun havainnon jälkeen. Tiltaltti huutaa tornin juurella, eihän sitäkään kaivettu ja kuunneltu lumenkaatopaikalla puoli tuntia putkeen tovi aikaisemmin. Hyvä kun varmistui. Jossain kohtaa kuullaan pikkukäpylintujakin. Päivän eka kanahaukka näyttäytyy myös.

Mölylän kalliolla on taas ruuhkaa. Karvanaamaa ramasee ja vatsa kurnii, huollon nimissä pidän evästauon. Kun uusia pinnoja ei kirjattavaksi kuulu, näytän muille kädestä pitäen 2 suokukkoa, jotka notkuvat neljänkymmenen töyhtöhyypän seurassa. Vaan ei näy jouhisorsaa vieläkään, vesiäiset olleet niukassa lahdella koko syksynä.

Tornien taistosta tutulla Purolahden lavalla jätkät lähtevät komppaamaan fasaania, karvanaama jää tapittamaan taivaalle. Petoja ei kaartelemassa näy. Voisi sitten etsiä isolepinkäisen. Kas, tuossahan se nököttääkin! Joukkuetoverit langan päähän, kuittaukset ja isolepinkäisestä odotettu pinna.

Hirrrveä revitys jatkuu Etu-Viikin pelloilla. Viikin ojan varrelta kompataan taivaanvuohi ja Otson parempi puolisko hoitaa kunniallisesti joukkueemme ruokahuoltoa. Karjalanpiirakat ja munavoi kuluvat viimeistä murua myöten. Evästauon ohella Kalle hälyyttää jännästä äänestä. Karvanaama hoksaa plusmiikasta peltoja ylittävän pikkulinnun: jykevä pää, lyhyt pyrstö, isot valkoset laikut käsisiivellä.... nokkavarpunen! Ilahduttava marginaalihavis, tätä ei ainakaan jokaisella joukkueella ole. Samalla seurataan leijamaisesti lentävää aikuista kanahaukkaa. Onko näilläkin epeleillä syyssoidinta?

Nokkavarpusen jälkeen seuraavia pinnoja saadaan hetki odotella. Legendaarinen cantillans-puska tuottaa tyhjää, megararin sijaan hemppokin olisi kelvannut. Västäräkkiäkään ei *e**e*e vieköön löydy mistään. Gardenian pelloilla tärppää seuraavan kerran, kun jäämme loisimaan Soiskan joukkueen komppaamista – eli katselemaan vierestä kun Hans ja kaksi neitosta rähmivät heinikossa. Lintuja sieltä ei nouse, mutta Kalle staijaa joukkueellemme varpushaukan pinnaksi. Sit tapahtuu taas, kun Gardenian metsäsaarekkeesta lähtee jännän oloinen tikka lentoon. Karvaanaamalla ei ole putkea valmiustilassa ja kehotan nohevampia tsekkaamaan tikan. Kehottaminen muuttui pian yllyttämiseksi, kun linnun siivillä ei näkynyt valkoisia laikkuja, lintu lensi muutenkin turhan ei-käpytikkamaisesti – vaikka joku Zorbas ehti linnun käpäriksi lyttäämäänkin. Hitot! Tikka lipuu joukkeemme ohi (sopivasti Soiskan tiimin yli, nuijasivat, hah!) ja tippuu Arboretumiin – juuri sopivasti näkyville kuusen latvaan! Pian Kallekin löytää linnun ja odottava hiljaisuus katkeaa Kallen vaisuun muminaan.

”... harmaapäätikka.”

”-täh!? Mitvit? Oikeesti?”

”Juujuu. Tohon se jäi, kuusenlatvaan.”

Otso sai vuodarin (!!??) ja osa meistä vähintäänkin Viikin pinnan (jos joku sellaisia jaksaisia laskea), laji on jostain mystisestä syystä järjettömän harvinainen Viikissä – siis enempi siellä valkoselkätikkoja näkee kuin näitä.

Neljä äimän käkeä jatkoi Arboretumin läpi Hakalan torniin staijaamaan – tai, eihän me ehditty staijaamaan asti kun aivoköyrintä jatkui. Tornin juurilla tapasimme vanhemman karvanaaman; Vattulaisen Aatu oli saapunut Haliakselta Viikkiin pyörimään ja kehui kuitanneensa kaksi uutta Viikin pinnaa. Ensin mies höpisi jostain timalista, mutta jälkimmäisenä parran takaa kaikunut bubo kiinnitti kaikkien huomion. Aatu ei mystisen haviksen saloja suostunut heti paljastamaan, vaan lisätietoa piti kaivaa Hakalan tornia miehittävältä Lankilan Petriltä. Hyvät nuotit sieltä saatiinkin, siinä sivussa staijattiin myös päivän toka varpushaukka ja kolmas kanahaukka. Lahden vesilinnut kannatti katsoa myös neljänteen kertaan läpi, kun hoksasin lepäilevästä tukkasotkaparvesta aktiivisesti sukeltelevan lapasotkan. Nyt viimeistään piti aloittaa parran rapsuttaminen ja pään pyörittäminen; meikäläinen on kuitenkin retkeillyt Viikissä jonkun verran viime vuosina, ja juuri tällaisena päivänä alueelle tupsahtaa pari lajia, joita orni näkee täällä ehkä kahdesti uransa aikana. Hullunmyllyn kruunasi Keinumäestä tyylikkäästi bongattu huuhkaja. Hot stuff! Hienosti istui kuusenoksalla. Aijjumankekka kun oli magee putki.

Jos Arabianrannassa havaittuja valkoposkihanhia (vihdoin ja viimein!) ei lasketa, äsken kuvatun tykityksen jälkeen ei rallissa havaittu enää MITÄÄN uutta. Vaikka kisaa oli vielä puolitoista tuntia jäljellä. Puhdistamo, tyhjää. Pornaistenniemi, tyhjää. Vanhakaupunki, tyhjää. Kyläsaari. TYHJÄÄ. Tunti ruderaatin ja joutomaan komppausta eikä edes hemppoa löytynyt. Karvanaama staijasi Kyläsaaren rannassa kisa-ajan viimeisen puolituntisen – eikä taivaallakaan liikkunut YHTÄÄN MITÄÄN, ei edes korppia. Kohtalon iva puutui tietysti viime sekunneilla periin, kun läheisestä tyrnipusikosta kuului selvää kertun ääntä. ”Tsak, tsak...” Mustapääkerttu! Ja Otso oli kiertänyt puskan varmaan kolmesti läpi löytämättä mitään. Äkkiä porukka paikalle, etsimään ja kuulostelemaan. Ei näy, ei kuulu, kähmyilee. Menetetyksi jäi. Kännykkä piippaa, kisa-aika loppuu ja siirrymme suorilta käsin suoraan purkupaikalle Ravintola Herkku-Haarukkaan.

Havaitsemamme 71 lajia oikeuttivat jaettuun kolmanteen sijaan – aika hyvin näin kovassa seurassa, kun kärkeen kiilasivat (odotetusti) Pepe, Petro ja Taavi 77 lajilla sekä Jarkko, Jari ym. 74 lajilla. Ässätoiveista heitimme hyvästit, kun toinen joukkue onnistui näkemään harmaapäätikan ja kaksi muuta nokkavarpusen. Perkele. Petolintuja näkyi todella vähän, töyhtötiaista ei ollenkaan. Melkoisia helmiä olivat mainitujen lisäksi Keinumäessä kiilunut helmipöllö, Hertoniemen hyppyrimäestä havaitut haahka & alli. Ässiksi kelpasivat myös mm. varpuspöllö, valkoselkätikka ja piekana.

Kun rallissa ja kovassa seurassa kerran pärjättiin, niin kaikenlaisten koiruuksien ja puutteiden manaamisen sijaan voisi vaihteeksi hehkuttaa kivaa retkipäivää! Sangen nautinnollista retkeillä tällä kokoonpanolla (kiitos joukkuetovereille) ja sotkea Markulta lainatulla fillarilla (kiitos taasen siitäkin). Oikein kivoja lajejakin näkyi siinä sivussa. Seuraavaksi sitten Lauttasaaren ralli?