Pitkästä aikaa osui kohdalle idyllinen, kirkas, kuulas ja tyyni talvipäivä. Kolmen tunnin yöunien jälkeen (elkää ihmeessä kysykö miksi) lähdin auringonnousun aikoihin sovitusti rämpimään Viikin / Vanhankaupunginlahden alueen metsiä tikkojen ja nakkeleiden toivossa. Kierros alkoi Gardeniasta: ainakin yksi peippo sinnitteli edelleen ruokinnalla ja viherpeippojen jokeltelu kuulosti hiljaisen talven jälkeen mukavan kannustavalta. Kyllä se kevät sieltä tulee! Pitää vain jotenkin koittaa selviytyä sinne asti…
Mölylän ja Fastholman metsäruokinnoilla ihmeteltiin yhteensä kolmea pähkinänakkelia. Allekirjoittaneelle ”vasta” vuoden kolmas havis samoista linnuista, mutta kelpaa silti! Tosi kiva ja sympaattinen laji, erityisesti kun ehtii kunnolla ihmettelemään. Yksi nakkeleista viihtyi pitkään yhdessä tervalepässä, taisi varastoituja pähkinöitä pupeltaa ja koputus kävi kuin tikalla konsanaan. Viime vuoden puolella paikalla pitkään viihtynyttä viitatiaista ei havaittu, eikä sitä enää jaksanut toivoakaan kun ilmoituksia ei ole tullut enää pariin viikkoon. Kait se elelee omissa oloissaan kerättyjen ruokavarastojen turvin, poissa ruokinnoilta…
Tikkapuolella piteli hiljaista, vaikka Fastholmaa, Herttoniemen ulkoilupuistoa, Mölylää ja Mäyrämetsää tuli aktiivisesti kompattuakin. Talviaurinko lämmitti, mutta hiihtoladuilla kävi melkoinen kuhina, mikä tuskin yllättää ketään. Sen sijaan Viikin ja VKL:n ylle saisi joku julistaa ilmailukiellon – jatkuvasti jotain penteleen helikopteria ja pienkonetta ilmassa, ’kele!
Yksi alkuvuoden sykähdyttävimmistä haviksista irtosi Mölylän metsästä, kun pieniä kinttupolkuja talsiessani yhytin kaksi aikuista kanahaukkaa soitimelta! Ensin koiras lensi pääni yli kimittäen ja laskeutui mageesti näytille kuusenlatvaan jatkamaan huutamista. Ilmeisesti naaras vastasi lähettyviltä ja pariskunta jatkoi harvakseltaan vuoropuhelua tämän ornipolon vaipuessa autuaaseen tilaan. Kaklatuksen ohella linnut ääntelivät ”hiirihaukkamaisia”, yksittäisiä ja venytettyjä kiekaisuja. Pakkasta taisi olla -15 astetta, silti kanahaukat metelöivät reviirillään lämpimissä tunnelmissa.
Palatessani neljän tunnin talsimisen jälkeen takaisin lähtöpisteeseen, odotettu valkoselkätikka löytyi Viikin Koetilalta, Maatalousmuseon ja Gardenian kulmilta – kuolleesta männystä! Erikoista, tämä yksilö (naaras) tykkää naputella kuusiakin, taitaa olla sama jonka näin joulukuun puolella samoilla seuduilla… vaikka valkoselkätikkoja pyörii Viikin alueella yhteensä neljä eri yksilöä (kolme värirengastettua ja yksi renkaaton) ja ilmoituksia alueelta tulee päivittäin, ei tähän uhanalaiseen lajiin turhan usein törmää! Samaan keloon pamahti myös palokärki kiekumaan (vuodenpinna nro 45.)
Kyllä kelpasi. Huomenna sitten Pornaistenniemeen ja Lammassaareen… kiitokset Markukselle, Netalle & Zorbaalle retkiseurasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti