Halias 16.7.-31.7.2020 - "Enemmän tää on huonoa meditointia kuin staijaamista..."

16.7.

La

 

Tuuli kääntyi koilliseen, meno silti melkoisen kesäistä. Vakiolla etelänkiisla ja 19 ruokkia, ja päivälle peräti neljä syksynpinnaa, kun Kotilahdelta löytyi harmaasorsa, tuulihaukka ja käki muuttivat ja Kalskärin tyvellä lauloi tiltaltti. Kesäisen lintuaseman perusarjessa ei oikeastaan oo valittamista, kunhan vaan osais mennä tarpeeksi aikaisin nukkumaan =D

 

 

17.7.

Pe

Tänään aamuvakion suorittaminen tuntui enemmän huonolta meditoinnilta kuin staijaamiselta. Merellä olis ollu tosi hiljasta ilman ruokkeja (37m), tosin aamutaivas oli äänimaisemaltaan hyvin syksyisempi: peippo 301m, hemppo 13m, metsäkirvinen 12m. Eilen vastaavaa lajistoa mutta vähäisempiä määriä. Syksynpinnaksi taivaanvuohi.

18.7.

La

Vakio ja muut rutiinit... noh, rutiinilla talteen =D päivän opastuskierrokseen tuntui menevän aikaa, kun pari osallistujaa saapui myöhässä, mut nyt kehtaa omasta puolesta sanoa että tää meni hyvin tää kierros. Päiväretkellä myös Kim Söderling ja Hilkka Lampen. Siestan jälkeen Gåu, talsiminen kaupoille ja takas sekä sauna, joten päivän päätteeksi tahtoi vähän väsyttää. Haviksina ruokki 28m, u/a 1m (varmaan taas kiisla mut nyt ei kehdannut määrittää), mustaviklo 3p ym heinäkuista sälää.

Kohta tuonne zeniittiin saa taas staijata kyllästymiseen asti

Takapihan niitty saa kyytiä!

19.7.

Su

Korkkasin tänään Tringan raivaussahan ja ajoin takapihan niittyä kumoon. Huomenna Gåulle urakoimaan, ja ehkä "plusan rajaa" ja Länsikärjen tyveäkin ehtis niittämään ennen viikonlopun talkoita jos bensaa vaan riittää. Katotaan... lintupuolelta mainittavina kaksi syksynpinnaa, lapasotka 1 n m ja sarvipöllö 1p. joka paljastui takapihan itäpuolen metsiköstä rastaiden ja peippojen varoittelulla.

20.7.

Ma

Heinäkuun hiljaisin vakio so far, piristäjänä vaalea merikihu länteen (ikää en saanut naulattua). Havaintorutiinien ja siestan jälkeen sit niittohommiin Gåulle (pitihän se mennä kun eilen tuli uhottua), raivasin ruovikkopolun ja niityn kaakkoisosaa. Lisää syksynpinnoja, Gåun lahdella neljä jalohaikaraa ja ruovikossa ruokokerttunen 1Ä. Lajeja 70.

 

21.7.

Ti

Aamusta kovia sateita ja ukkoskuuroja, seurasin aamuneljältä sadetutkaa ja totesin että saa mennä suosiolla takaisin nukkumaan. Takseerasin Gåun ennen puoltapäivää ja iltapäivästä jatkoin niittohommia, nyt on Gåun kaakkoiskulmassa hyvä kurppaniitty ja talkoissa kumotaan lisää ruovikkoa!

22.7.

Ke

Navakkaa luoteistuulta pitkin päivää. Vakiolla ei ihmeempiä, särkän mainittavimpina paikallinen tundrakurmitsa, päiväkohtaiset lajimäärät tuntuvat tasaisesti putoavan =D tänään kuitenkin tärkeimpänä kuun viides opastuskierros ja ryhmä jälleen täynnä, opastushanke on lunastamassa odotuksia ja sen kunniaksi tähän tarvitsis sellaisen kunnon peukutusemojin. Lisäksi illalla etäpalaveerattiin Johanneksen kanssa syksyn tulevista opastuksista ja sauna lämpeni.

23.7.

To

Aamulla kovaa länsituulta, joten vakio etelämetsän suojista. Kahlaajiahan sitä toivois näkevänsä, mutta staiji meni enemmänkin siihen arpomiseen, ovatko mitkäkin naurulokit, kalalokit ja tiirat muuttavia vai ei. Vakion jälkeen lyhyt lepo, siivoilua, "oman tilan" supistamista =D ja Gåun kautta klo 13.40 junaan. Huomiseksi takaisin, "pinnapaineisen Lehikoisen" pitäisi saapua alkuillasta pelipaikalle. Nyt olis Haliaspinnaa tarjolla kun Morgonlandetin isovesipääsky on ollut vielä pari päivää sitten hollilla!

24.-26.7.

Pe - Su

Haliaksen ällistystalkoot vuosimallia 2020 vietettiin tänä viikonloppuna, asemalla touhuamassa ja hikoilemassa Aksu Lehikoinen, Hanne Kivimäki, Jari Laitasalo, Johannes Silvonen, allekirjoittanut, Markus Lampinen, Markus Kanninen, Jaakko Koponen ja ensikertalainen juniori Ahti Ihonen, lauantaista Sebastian Andrejeff, "päiväretkillä" lauantaina Pete Saarinen ja Kim Söderling, sunnuntaina Sanna Mäkeläinen.

Aikaansaannoksia:

- Aseman makuuhuone remontoitiin ja huonetta koristavat uudet maalipinnat. 

- Jonkun urpon säpäleiksi laittama "Kapun penkki" uusittiin ja huussin viereen rakennettiin säilytyslaatikko kuiviketta varten. Testattiin, että sinne mahtuu tarvittaessa myös pitkäaikaishavainnoija.

- Gåulla urakoitiin ruovikkoa matalaksi, niityn länsilaita on kokonaan auki ja pohjoislaitakin enimmäkseen, kun särkän tyveltä sai korkeampaa ruokoa lakoon.

Talkoomuonitus toimi jälleen erinomaisesti ja jotain haviksiakin tehtiin, syksylle uusina punasotka 2m, varpushaukka, kangaskiuru 2m, kiuru 1m, harmaapäätikka 1p, sirittäjä 1p ja naakka +3p. Perjantaina muutolla mm. merikihu 6m, lauantaina merimetso 1200p 280m, sunnuntaina merikihu 8m, tiirat yht. 152m, ruokki 29m ja kiisla/ruokki 32m. 

Halias 2.0. on taas muutaman askeleen lähempänä, mistä suurin kiitos talkoolaisille! Uusia sänkyjä ei vielä saatu, mut eiköhän nekin kohta, niin saadaan syksyksi rumba pyörimään.

Joku urpo oli hajottanu kapun penkin!

Ornitologiaan kuuluu raivaussahan käyttö

... ja spedeily

Yksi heinäkurppa riittää siihen että tää duuni on duunaamisen arvoista

Huussi sai kuivikesäiliön kylkeensä

27.7.

Ma

Olipa jotenkin tyhjän tuntuista jäädä intensiivisen talkooviikonlopun jälkeen yksin asemalle. Rutiinit kuitenkin jatkuvat ja vakiolla kirjattiin mm. 6 törmäpääskyä, 22 haarapääskyä, pari tundrakurmitsaa, 16 meriharakkaa, 2 metsävikloa, jotain lokkeja ja tiiroja. Vakion jälkeen vähän lepoa ennen Gåulle suuntaamista, tapani mukaan skannasin plussan rajalta Kotilahtea, aloitin kalatiirojen ynnäilyn Uddgrundetin rannalta ja Zeissin kuvaan osuu isompi tiira... vanha riuttis! Toinen! Ja kolmas! Eikä siitä mennyt kauaa, kun asemanhoitaja Kivimäki soitti uusien sänkyjen saapuvan tunnin sisään! Viikonlopun talkoilta jäi pahasti kaks tärkeää asiaa paitsi =D

Ei siinä sit muu auttanu kuin mennä portille Postin kuskia vastaan, aikani aprikoitua (ja hikoiltua ja kiroiltua) sain kuskattua sängyt laatikko kerrallaan plusan rajalle ja pressujen suojiin. Loppupäivä meni sit asemaa siivotessa ja jotain säätäessä, mut mitäpä tuota, riuttikset piristi ja oli hyvä tätä sänkyoperaatiota edistää.

Uddgrundetin riuttatiirat

Öööh...

28.7.

Ti

Pitkästä aikaa tyyntä! Aamun ensi tunteina myös utuista, ja näkyvyyden parannuttua oli hyvä laskea haahkat (15 500p) ja merimetsot (1 200p). Vakiolla bunkkerille kuului riuttiksen ääntä, sen verran epämääräisestä suunnasta etten lintua löytänyt, mutta Aarni Nummila oli havainnut myöhemmin päivällä Stenskärillä vanhan ja nuoren riuttiksen. Eija-Leena Laiho saapui parin päivän retkelle, ja sopivan pitkän lounastauon jälkeen kävimme Gåulla (Eppu haravoi hyvän siivun niittojätettä sivuun), ja päivän päätteeksi roudasimme sänkymateriaalit sisätiloihin ja kasasimme itse pedeistä kaksi käyttökuntoon. Kolmas saa odottaa huomiseen, sen verran aikaa touhussa kului. Yleishyödyllisten hommien jälkeen grillattiin.

29.7.

Ke

Aamusta saatiin vettä taivaalt taas ku fan, eli vakio skipattiin. Onneksi sateet väistyivät ennen päivän opastuskierrosta, ja kuusi uutta henkilöä pääsi tutustumaan tarkemmin aseman toimintaan. Havispuolelta ei mitään mainittavia, kahlaajia edelleen vähänlaisesti. Iltapäivän puolella aseman pihalla piipahtivat Aarni Nummilan johdolla Raisa Tanner miehensä ja siskonsa kanssa, Raisa on luontomatkailuyrittäjä ja opastushankkeen kannalta todettiin tärkä kontakti - ja kotoisin Janakkalasta, karvanaaman tuttu jo lukioajoilta =D 

30.7.

To

"Makkariremontin viimeistelyä" ja kuuden tunnin päiväunet. Lintupuoli ois jääny hiljaiseksi ilman Kotilahden riuttatiiraa, löytyi myöhäisiltapäivän Gåun retkeltä palatessa. Ja se on 500 Haliasvuorokautta täynnä, kuulin jotain vinoilua että Aatun selkä näkyy jo mut aika kaukana se kuitenkin on =D

31.7.

Pe

Päiväkirjamerkinnöistä päätellen käsiala ei oo kehittymässä selvempään suuntaan, sekin taitaa olla tyypillistä pitkäaikaisen oireilua. Tänään oli Hankoniemen kärjessä monipuolisemman lintumenon fiilistä, merellä lokkien ja tiirojen lisäksi merimetso 700p 150m, meriharakka 8p 22m, ruokki 8m ja mustakurkku-uikku 1m eteläpuolelta W, asemavuodari ja henkilökohtainen vuosipiste myös. Oli jo jumalauta aikakin... Varpuslinnuista mainittavimpana törmäpääsky a14m. Vikloillakin muuttoa päällä, liro 30p64m ja valkoviklo 9p9m, iso osa muuttohaviksista pelkkiä ääniä mut onnistuin mä vanhoilla silmilläni muutaman parven löytämään. Kahlaajakirjoa myös töyhtöhyyppä 9p, taivaanvuohi 1p, karikukko 1p ja isokuovi 3m. Gåsörsuddenin niityn niittämisen teho näkyy jo!

 

 

Halias 1.-15.7.2020 - Pitkä syksy edessä!

 

 

1.7.
Ke

Asemalle pitkää syyskautta avaamaan Pyry Laurikan kanssa. Oli ihan oikeasti ja vilpittömästi kiva tulla kevään jälkeen takaisin! Ja pääsi tämä paikka vähän nokittelemaan, toin kamojani asemalle kahdessa eri erässä ja jälkimmäisellä parkkiksen yltä kuului mehiläissyöjän ääntä. Morjens =D

 

Saapumisen jälkeen aika kului asemalla kaikenlaista puuhastellessa (inventoin kevään jäljiltä säilöön jääneitä tavaroita, järjestelin paikkoja tulevaa "makuuhuoneremppaa varten" ja nukkumisjärjestelyjäkin joutui vähän miettimään uusiksi), samalla kun Pyry ahkeroi Gåulla ja näki lintuja: särkällä 2 sepelhanhea, vesipääsky, kuovisirri ja 7 suosirriä. Lajeja yhteensä 48.

2.7.
To

Tänään on staijattu vakio, kompattu Gåu, jatkettu isomman luokan tupajyskyjä, valmistauduttu lauantaina alkaviin opastuskierroksiin ja kuunneltu metallia. En oo ollu täällä aikaisemmin näin kesäisenä ajankohtana, mutta lintuelo on ilahduttavan monipuolista, päivälle lajeja jopa 82. Mereltä poimittiin mm. kaakkuri 1jp m ja kuikka 1jp m, sepelhanhi 4p, merikihu 4p, ruokki 5m, mustaviklo 2m, särkällä edelleen kuovisirri, epämääräisesti kiertelevinä suokukko 6p ja metsäviklo 2p, niemeltä luotokirvinen 2p, keltavästäräkki 1p, viita-, luhta- ja rytikerttusia kutakin 1p Ä. Puoliltapäivin ja illasta sateita (onneksi kesäisiä) ja tänään pääsee vähän aikaisemmin nukkumaan kuin eilen.

 

 

3.7.

Pe

 

Lintupäivä! Vaikka voimakas länsituuli sitä ei ensin ehkä vihjaillutkaan. Bunkkerilla ei tapahtunut ekaan tuntiin mitään, kunnes ruokkien liikehdintä virkosi ja ensimmäisen tusinan mukana nähtiin myös aamun eka etelänkiisla, toinen kepitettiin klo kuuden jakson alussa. Länsituulta vasten muutti myös kolme merikihua, joista yksi hieno vaalea 2kv-lintu eteläpuolelta. Pyry spottas vesipääskyn länteen. Ruokkeja ynnäiltiin yhteensä 62m + ruokki/kiisla 6m. Vakion jälkeen vähän lepäilyä, äänityslaitteen ja lepakkodetektorin akkujen lataamista ja sit Gåulle. Aika rutiinikäynti se oli, matkalla kuultiin luhtakerttunen ja pari viitakerttusta, niemellä myös yhteensä kolme eri viitakerttusta. Särkällä kahlaajat oli kuitenkin kateissa, mutta kala- ja lapintiirojen junioreita alkaa olemaan jo ilmoilla. Tällä kertaa tärppäs paluumatkalla, kotirannan tuntumassa mereltä kantautui ääntä, joka muistutti "amalgaamin tiivistämistä hampaaseen" ja äkkiäkös kolme vanhaa riuttatiiraa ohitti nätisti vierestämme, niemen rantaa pitkin etelään. Pyry kuittas hyvät kuvat ja eliksen! Aiga magea ja nopea, mutta hyvin tehokkaasti hyödynnetty momentti =D Loppupäivään sisältyi lepäilyä, sisätoimistoa, vedenhakukeikkaa Kilvellä ja asematoimikunnan palaveri. Lajeja 73.

Riuttis! (c) Pyry

4.7.
La

Länsituuli taittui lounaiseksi ja puhalsi enimmillään 14m/s voimalla, ja heitti rankkoja sateita niemenkärkeen vakion lopulta eteenpäin. Hyvä ruokkimeno jatkuu, ruokki 37m ja ruokki/kiisla 24m, jänkäsirriäinen huuteli kotilahden päällä ja vakion lopussa vanha riuttatiira ohitti eteläpuolelta länteen. Ei niitä koskaan liikaa nää, kuten Pyry päiväkirjaan kirjoittikin ;)

Puoliltapäivin läksi sit liikenteeseen Lintumatkailu Hangon Tulliniemellä -hankkeen ensimmäinen opastettu kierros lintuasemalle. Olosuhteet olivat melkoisen haastavat, sillä tuuli ei hellittänyt yhtään ja yhtenäistä sadetta saatiin ainakin tunti ennen opastuksen alkamista. Niinsanotusti jännitti aivan saatanasti siihen alkuun mut sopivalla huumorintajulla höystettynä homma sit sujui! Noin tunnin mittaisen kierroksen tarkoituksena on kertoa yleisesti lintuaseman toimintatavoista, tavoitteista, menetelmistä, aineiston käytöstä ja tulevaisuuden tavoitteista, ja oli melkosen palkitsevaa, kun kierroksen päätteeksi aseman pihalta saattoi pois tyytyväisen oloisia ihmisiä. Hanna-Maija Kehvola jäi vielä vieraaksi viettämään sadepäivää asemalle ja tutustumaan miljööseen =)

 

(c) Pyry

(c) Hansku

(c) Hansku

5.7.

Su

 

Sadeaamu ja skipattiin vakio, kieltämättä aika raskaita nää aamukolmen herätykset ja kaikki mahdollisuudet levolle otetaan vastaan. Pitkän aamiaisen jälkeen lähdimme Gåulle touhuilemaan ja tunnelma oli mukavan hetken oikein kesäinen. Tänään säästyttiin lisälajeilta, mutta särkällä sekä Gåsörsvikenillä päivysti kuovisirri, viisi isokoskelopoikuetta ja 102 haahkamammaa. Gåbin männikössä kolme isokäpylintua p. Lajeja yht. 75, pienen iltapäivästaijin aikana länsipuolella näkyi harmaahylje. Pyry poistui alkuillasta kohti Helsinkiä hienon jakson päätteeksi, illalla taas sateita ja yltyvää tuulta. Syyskauden pinnoja nyt yht. 98. 

 

 

6.7.

Ma 

 

Atlantilta kuulemma puskee kovaa läntistä suihkuvirtausta, mutta heinäkuisella Haliaksella se on toistaiseksi näkynyt vain kovana lounaistuulena. Vakio staijattiin eteläkalliolta käsin, muutolla 2 pikkukuovia, 7 ruokkia, 4 tervapääskyä vastatuuleen, 7 tukkakoskeloa ja jotain sälää siihen päälle. Kävin särkällä hyvissä ajoin ennen iltapäivää (paikalla sepelhanhi ja 4 suosirriä) ennen loppupäivän himmailuja. Pitäs kai silti osata mennä ajoissa nukkumaan...

7.7.

Ti

Suihkuvirtauksen mukana tuli aamulla taas sateita, joten skippasin suosiolla vakion. Lintupuolelta ei ollu kauheasti muutenkaan raportoitavaa, kävin särkällä myöhemmin iltapäivällä (suosirri 9 ja kuovisirri 1p), ennen kuin talsin kaupoille Jaria ja Johannesta vastaan. Tuuli vähän tyyntyi illalla ja hetkittäin oli jopa ihan leppoisaa =D huomenna sit pientä talkoilua.

8.7.

Ke

Tänään ilmassa oli ensimmäistä kertaa syksyn tuntua. Naurulokkien meno voimistuu viimein, lapulle 186m, tukkasotkia puolestaan 92m, kahlaajista maininnat pikkukuovi 2m + Num sp 7m, mustaviklo 2m ja valkoviklo 7m. Ruokkilintuja taas reippaasti, ruokki 60m, ruokki/kiisla 23m ja riskilä 1m. Syksynpinnoja kokonaiset viisi kappaletta: jouhisorsa 1m. lehtokurppa 1p, hemppo 6m, pikkuvarpunen 42m ja kesykyyhky 39m, joka aseman uusi muuttoenkka. Staijien jälkeen lepäilyä ja sateen pitämistä, puoliltapäivin kesän toinen opastuskierros (tällä kertaa sai keskustella yhden saaristolaisen kanssa merikotkista ja merimetsoista), samalla kun Jari ja Johannes kävivät kaupoilla ja huoltotäydennyksellä Hangossa. Iltapäivän aikana alettiin sit laittaan makuuhuonetta uuteen kuosiin ehdalla Destroy-Erase-Improve -meiningillä (iso kiitos tästä herroille, yksin se olis ollu melkosen iso savotta). Talkoiden ehtoopuolella päiväretkellä nuoret biologit Pyry Puustinen,  Tomi Kiviluoma ja Roope Nykänen, ovat olleet toista viikkoa kurtturuusraivauksissa Hangossa. 

#nofilter

9.7.

To

Vaihteeksi asemalla yksin, seuraavan kerran seuraa olis tiedossa talkooviikonloppuna. Ja kyllä nää heinäkuun alun päivätkin osaa yllättää!

Vaikka väreily peitti horisonttia ja pikkulintumeno jäi vaisummaksi kuin eilen (tänään mm. pikkukäpylintu 36m ja isokäpylintu 6m, eilen vastaavat 35m ja 40m!) niin aamun aikana riitti nähtävää. Naurulokkeja matkasi länsituulta vasten 616 yksilöä ja nyt uskalsin kirjata lapintiirojakin muutolle. Horisontista löytyi silkkiuikku 1m, ruokki 15m ja yksi ilmeinen etelänkiisla, mutta väreilyn takia piti jättää määrittämättä (eilenkin meni kaksi kandia ohariksi). Kahlaajapuolelta piristivät vesipääsky eteläpuolelta länteen ja pohjoispuolelta ohittanut hieno 56 punakuirin parvi. Vakion vikalla jaksolla sitä pohti notta olihan tässä hienosti, ja sit vielä kymmentä yli kahdeksan, varmaan yhden naurulokkiparven vanavedessä, keskikallion petoverkon päälle ilmestyi matalalla KOIRAS-AROSUOHAUKKA! Oli sniikannu puiden latvojen tasolle ja se oikeasti ohitti läheltä, keskikalliolta latvan ja "meropspuun" välistä ja L1n yli lounaaseen. Onneksi katsoin sitä enkä kuvannut, toisaalta tälläset linnuthan aina säikähtää kun sitä lähtee kameran perään rynnimään =D mut silmäthän siinä kostu. Lintu oli 2kv, yksittäisiä kyynärsulkia oli vaihtumatta ja päässä ja ylävatsassa oli jotain suttua, mut kaunishan se oli kuin mikä. Eipä ollu paineita nähdä mitään rarisempaa loppupäivänä, eikä ainakaan sirrikirjo ollut vielä särkällä kasvanut (paikalla vanha kuovisirri ja 10 vanhaa suosirriä). Polulla sen sijaan saa höpistä lintuasemahommista turisteille niin paljon kuin pakanan sielu sietää. Lajeja 75.

10.7.

Pe

Ensimmäinen sateeton päivä vähään aikaan, mut huomenna taitaa tulla taas sit senkin edestä. Aamusta vielä kohtalaista lounaistuulta, illalla tyyntä ja lämmintä. Lintupuoli muistuttaa väkisinkin pientä haviskrapulaa, mutta jotain kuitenkin: suosirri 38p9m, pikkukuovi 2p9m, naurulokki 40p68m, ruokki 12m, kesykyyhky 29m, törmäpääsky 2m, luotokirvinen 2p, töyhtötiainen 1p (syksynpinna) ja kottarainen 250p63m, siihen mahtuis ruususturre mut ei vielä, ei vielä...

Aseman viereiseltä rannalta rantasipinpoika renkaisiin.

 

 

11.7.

La

Sadepäivä, vakiolle ei ollut mitään asiaa ja päivän opastuskierrokselle paikan varanneet peruivat osallistumisensa. Just puolenpäivän aikaan sato aivan helvetisti, päivän kertymän yltäessä 20mm tuolle puolen. Kävin Gåulla iltapäivällä ilman kummoisempia haviksia, päivän päätteeksi ois voinu saunoa mut talosta on stidit loppu (perkeleen karstakeuhkot!) eikä stendareitakaan täällä enää oo uuden lieden takia. Huomen sit.

12.7.

Su

Edelleen kohtalaista tuulta, tietenkin lounaasta, eikä esimerkiksi haahkoja pysty kauheen kattavasti laskemaan. Ruokkeja liikkeellä vähän pirteämmin muutamaan edelliseen aamuun nähden (51m) ja tiiroja merellä & niemellä yht 270p, nyt alkaa lapintiirajunnujakin näkymään enempi. Kotilahdella myös kesän eka tukkakoskelopoikue (5 pull), muista mainittavista myös isokäpylintuja 13m + 2p.

13.7.

Ma

Kohti kesäisempiä kelejä ja muuttolomakkeestakin sai yhden puoliskon täyteen, kun kaikenlaista heinäkuista oli liikkeellä tasaisesti vakion ajan, parhaimpana syksyn eka karikukko, ruokki 29m, suosirri 21m, naurulokki 45p 263m. Tiirojen määristä sai eilistä parempaa käsitystä, kalatiira 65p, lapintiira 90p ja "h/a" 200p. Äänimaisema tosin oli jo aika syksyistä, sillä peipoilla, metsäkirvisillä ja vihervarpusilla havaittavissa selkeää liikehdintää. Lisäksi bunkkerin ympärillä hääräsi 16 sinitiaisen parvi, tietääpähän taas mitä on tulossa. Aurinkoisella säällä kelpas torkkua pihalla pariinkin eri otteeseen, eikä tässä vaiheessa vuotta tarvii vielä rutiinien ulkopuolella suorittaa. Lajeja 75.

Hyvä tikkasyksy tulossa...

14.7.

Ti

Nukuin pommiin =D mut en pahasti, vakiokin starttas klo 4.50 kun nuoret hurjat Mikola ja Toivanen saapuivat päiväretkelle. Hyvän päivän valkkasivatkin, päivän tavoitelaji natsas vakiolla kun Aleksi spottas etelänkiislan itään kahden ruokin kanssa. Reipas länsituulikin pudotti kahlaajamuuttoa pintaan, komeina summina suosirri 628m, vesipääsky 10m, kuovisirri 1m, pikkukahlaaja 81m, lisäksi tukkasotka 154m, tukkakoskelo 22m, kaakkuri 1p2m, palokärki 1p, töyhtötiainen 3p, isokäpylintu 23. Syksynpinnoja kolme: tundrakurmitsa 1p, puolenpäivän staijilla koiras-mehiläishaukka ja illalla kotilahdella lapinsirri p. Hieno päivä, jonka kruunasi tyyni ja nätti ilta. Lajejakin 83.

P.S. AIkaisempi korkein heinä-elokuun suosirrimuutto vain noin 370m.

15.7.

Ke

Pitkästä aikaa vähän tyynempää, joten vakiollakin eilistä hiljaisempaa, mainittavimpina ruokki 6m ja isokäpylintu 31m. Puolitapäivin vedin kesän kolmannen opastuskierroksen, ekaa kertaa mukana täysi ryhmä eikä tarvinnu laittaa sadetakkiakaan päälle =D Gåulla kävin iltapäivällä, ja tietenkin sauna lämpeni keskiviikon kunniaksi. Lajeja 78.

 

Särkän kasvillisuus näyttää just nyt aika upealta

 

Kaakonkulmalta Kilpikselle - linjalaskentaturnee 2020

"One more for the road!" Haliaskevään jälkeen täytin kalenteriani parin viikon mittaisella linjalaskentareissulla, jota maustin parilla itärajaretkellä. Ajoitus osui säiden puolesta todella nappiin ja näin laaja-alaista linjalaskentareissua en ole aikaisemmin tehnyt. Jotain uutta, jotain tuttua, ja lintujakin näkyi.


Haliakselta palautumisen jälkeen lievensin tulevan reissun jännitystä pienellä iltaretkellä Viikkiin (rastaskerttunen vuosipisteeksi), sit lähdin 10.6. iltapäiväjunalla Turenkiin, join Viralassa kupillisen teetä äidin kanssa ja siitä otin suunnaksi Virolahden. Noudin Hyvinkäältä tupakansytyttimeen konvertterin mukaan ja yhden pysähdyksen taktiikalla Virojoelle kaupoille. Leirikin löytyi Lintulahden risteyksen vierestä. Melkoinen nostalgiapläjäys, jonkin verran täällä tuli yläaste- ja lukioikäisenä pyörittyä, pari reissua mahtui viime vuosikymmenellekin. Tien päällä raikasi Winter's Gate ja Magma, leirin vieressä lehtokurpat vinkuvat ja harmaahaikarat möykkäsivät, mäntykangas indikoi kehrääjästäkin mutta sellaiseen en ainakaan herännyt.

Mitä isot edellä...

11.6.

Vakioreitti nro 56 ja jännän äärellä, noin kuudentoista kääntöpisteen linja on ilmeisesti yksi Suomen monipuolisimpia, ja Pepe Lehikoinen on tarinan mukaan yhdellä laskennalla havainnut jopa 80 lajia. Leppälinnun ja ruisrääkän laulun kannustamana ylös ja matkaan, ja kai tästä kohtuudella suoriuduttiin, vaikka se vuoden eka linja on aina vähän vielä hakemista. Eka kilsa oli oikein mielenkiintoinen, haja-asutusta, peltoalueita, kosteikon reunaan ja linjan sisäpuolelle tosiaan jää harmaahaikarakolonia. Alkuun fiilistelin kerttuja sekä kahta viitakerttusta, kaakkoisin kääntöpiste lunasti linjan odotukset, kun samoille sijoille kuului luhtakerttunen, rummuttava valkoselkätikka ja viitasirkkalintu.

Linjaa hehkutettiin lajistollisesti monipuolisena, ja ymnmärsihän sen, kun kosteikon reunuksen jälkeen linja vuorotteli uusien peltoaukeiden ja pienasutusalueiden, sekä erilaisien metsien välillä. Oli siellä tiheää taimikkoa ja hakkuitakin, kuten eteläsuomalaiseen metsämaisemaan "kuuluu", ja vastineeksi mukavakulkuisia mäntykankaitakin. 70 lintulajin laskenta oli tällaselle Kilpiksen tunturikoivikoissa laskemaan oppineelle melkonen kokemus. Runsaimpia lajeja olivat tietenkin peippo, pajulintu ja vihervarpunen, mutta linjalla tuntui olevan mukavia määriä myös lehtokerttuja, pensaskerttuja ja punavarpusia. Töyhtöhyyppiä löytyi peltoaukeilta runsaasti, samoin yhdeltä pläntiltä hieno teeriparvi.Vikalle kilsalle osui vielä palokärki ja leppälintu. Kuivin jaloin ei loppuun asti selvinnyt, linja oli luokiteltu helppokulkuiseksi ja sitä se olikin, mutta pari ylitettävää ojaa oli tällaiselle pääjälkaiselle heittokääpiölle vähän liikaa =D sen suurimman ojan sai onneksi kiertää.

Laskennan ja tankkauksen jälkeen tein pienen peltosirkkuinventoinnin Virolahden pohjoisosissa ja onnistuinkin jopa kuulemaan yhden yksilön =D, siinä missä loppupäivä meni Lappeenrannan kaakkoisosissa seikkaillen: Väkeväjärvellä vierähti pari tuntia, Haapajärvellä tunti, mut mitään rarisempaa ei osunut kohdalle. Päivän soundtrackina New Day Rising ja Brave New World. Yöksi saavuin Parikkalaan, tiedossa pari vapaampaa retkeilypäivää ennen seuraavaa linjaa.

Kaakonkulman peltosirkkumaisemia

Väkevä!

12.6.

Sammallammen eteläpuolelta herääminen ei antanut reissulle uusia lajeja. Aamuyön puolella kiersin Siikalahden etelä- ja kaakkoispuolia kirjaten havikseen reissun toisen viitasirkkalinnun, pari kehrääjää ja useita ruisrääkkiä. Jos ei joillain spoteilla varsinaisia yölaulajia kuulunut, niin pensastaskujen laulu jaksoi aina lämmittää mieltä. Kaunis aamuyö ja nautin joka sekunnista.

Siikalahden kupeesta sain viimein kaulushaikaran vuosipisteeksi ja auringon noustessa siirryin pariksi tunniksi Ripekesaarten lintutorniin. Mustakurkku-uikut näyttävät olevan kateissa, mutta vesilintuja oli näytillä muuten odotetun runsaasti, punasotkillakin tuoreen oloinen kahdeksan poikasen jengi. Paikallinen nuori tundrahanhi yllätti. Varhaisen aamun jälkeen siirryin Siikalahden koillis- ja pohjoispuolelle sekoilemaan hitti tai huti -taktiikalla. Ja hutejahan sieltä tuli, kyttäsin hetken Kontiokorven ilmoittamaa viiriäistä ja pyörin Saaren pelloilla, stopaten lopulta Suuren Rautjärven tornilla ja siitä sentään tuli reissun kolmas viitasirkkalintu.

Kaupoilla ja tankkauksella käynnin jälkeen päätin kuluttaa ison osan päivästä petostaijilla Siikalahden patotiellä. Sessio ainakin lähti hyvin käyntiin, kun spottasin pohjoispuolelta pari viklon kaltaista kahlaajaa, olivat tulossa ensin suoraa kohti ja arvoin liron ja mustaviklon väliltä et kumpia nää on, en oikein saanu otetta ennen kuin linnut kaartavat ja putoavat pohjoispuolelle katveeseen - jalat ulottuivat reippaasti pyrstön yli ja molemmilla erottui selässä pitkä kiila, lampivikloja!

Havaintotilanteen jälkeen soitin Aallon Jannelle, kysyin mahdollisista reviirimeiningeistä ja tiedottamaan haviksesta. Janne ilmoitti samalla tulevansa ruokatunnille staijiseuraksi, ja aika pian ensimmäisten kuulumistenvaihdon jälkeen Janne näytti lahdelta paikallisen haarahaukan. Kiitos sponden tilanteen säilyttämisestä =D havikseen ois voinu kirjata ehkä vielä kolmannenkin yksilön, joka ylitti yläpuolelta itään. Samalla oli hyvä vitsailla siitä miten torni täyttyi porukasta (paikalla kuultuna "Siikalahdella näkyy kuulemma muuttoa vain silloin kun Aalto on paikalla") mut oli kiva jutella muidenkin paikallisten harrastajien kanssa, hyvähän täällä on retkeillä kun paikat ja puitteet ovat kunnossa.

Parikkalasta siirryin Rääkkylään puolentoista tunnin rykäisyllä, matkamusiikkina Seventh Son of a Seventh Son ja When a Shadow is Forced into the Light.

Patotie

13.6.

Nyt tuli ahnehdittua vähän liikaa, suunitelmissa olleista viidestä kosteikosta tuli käytyä läpi kolme, aika paljon ajamista siitä olis tullut vähän liikaa, ellei sit olis nipistänyt yöunista. Mainittavilta haviksilta säästyttiin taas, mutta ehdin kuitenkin aamuhämärissä Kiteen kautta legendaariseen Värtsilään. Epämääräisen ajelun sijaan päätin kävellä Sääperin ympäristöä, lähinnä etelä- ja länsipuolta. En oikein osaa sanoa, oliko niitä viitakerttusia odotetunlaisina tiheyksinä, paljon niitä kai pitäs olla ja paljon niitä niitä kuuluikin =D haviksessa 17 yksilöä noin kuuden kilometrin kävelyllä. Siinä samalla kuului neljä luhtakerttusta, useampi ruisrääkkä, rummuttava valkoselkätikka rajavyöhykkeeltä, kuhankeittäjän rääkynää, ja edelleen pensastaskujenkin laulu jaksaa aina vaan kuulostaa kauniimmalta.

Vuosipinnalista kasvoi vasta Sääperin länsipuolella, viimein korviini kaikui myös pensassirkkalinnun sirinää ja yhdeltä peltoaukealta lähti lentoon kaksi mustapyrstökuiria! Käväisin myös Sääperin tornissa ennen leiripaikan pohjustamista ja päivän varsinaista staijiosuutta. Ehti siinä torkkumaankin, ennen Hopeakallion torniin siirtymistä. Eikä tämäkään sessio lähtenyt huonommin käyntiin, ihan ekalla skannauskierroksella itäpuolelta löytyi vanha maakotka! Petolajisto oli kyllä monipuolista, mitään "chrysaa" rarisempaa vaan ei tälläkään kertaa löytynyt (haarhaukkaa ei lasketa, vaikka sellainen oli kiva nähdä täälläkin). Aika paljon sen raripedon eteen täälläkin sais varmaan staijata. Ja pääsin myös todistamaan pientä... ööh... noh, paikallisen pariskunnan selkkausta =D

Pienistä sattumuksista huolimatta oli kiva viettää vajaa viisituntinen paikoillaan. Kiva kun ei oo kiire. Staijin jälkeen sai tehdä kaikessa rauhassa leiri-illallisen, eikä unen tuloa tarvinnut kauaa odottaa.

Kiteen aamuhämärää

14.6.

Vakioreitti 202 odotti parin dudeiluyön jälkeen. Olin ainakin ajoissa paikalla, sillä pakkomielteisesti tein parit yölaulajastopit Värtsilän puolella ja viimeinkin kuulin sen luhtahuitin!

Linjan ensimmäiset etapit jännittivät kyllä perkeleellisesti, maasto alkoi olemaan jo klassista takuuhoidettua metsämaata ja tiedossa saattoi olla henkisen pahoinpitelyn lisäksi myös fyysistä turpiinvetoa, kun mietti mistä edellinen laskija oli varoittanut. Jännitys kuitenkin laukesi, kun oletettua myöhemmin apusaran puolelta alkoi kuulumaan viirupöllöpoikueen kerjuuääntä, huomasivat varmaan emon tulevan kun aika pian alkoi kuulumaan kaameaa rastaiden varoittelua ja naaraan haukkumista. Huh, mikä adrenaliinirypistys!

Ehkä myös siksi laskenta tuntui tosi kuluttavalta, ja vika kilsa mentiin aivan puolivaloilla. Pieni navigointivirhe ja kuljin joen väärää puolta, ylittäessäni sen vielä kerran jäi toinen saapas mutaan jumiin, ja jossain vaiheessa gepsikin putos vetiseen kivenkoloon - onneksi se ei ollut syvä =D siksi olikin melkosen vapautunut olo, kun linjalta pääsi ulos. Sinne se kiristävä pää jää, ja tien päällä on varmaan just siks niin mukavaa että saa nauttia siitä palkitsevasta tunteesta.

Kvaliteetin lisäksi linjalle osui mukavasti lehtokerttuja, peukaloisia ja tiltaltteja, yksi pyy ja yksi pikkusieppo, ja pensastasku pääsaralla tuoreela hakkuuaukealla. Pikkukäpylintuja riittää. Lajikirjoa kasvattivat myös järripeippo, töyhtötiainen, hömötiainen, taivaanvuohi ja metsäviklo.

Tohmajärveltä Rääkkylän puolelle Joensuun kupeeseen kahta hyvää ystävää ja heidän perhettään tapaamaan. Kiitos Aino ja Pete <3 kun matkalainen sai hetken hengähtää mitä idyllisimmässä mökkimaisemassa. Kai tää suorittamista kuitenkin on, vaikka omalla tahdilla tekeekin. Matka jatkui vielä Kuhmoon, kolmen tunnin ajo tankkauksen kautta. Soundtrackina tänään Skunkworks ja Ghost Reveries.


15.6.

Jäin leiriin puolen tunnin ajomatkan päähän linjan alusta. Viiksimon alue on kuulemma legendaarista aluetta nähdä kaikenlaisia kivoja nisäkkäitä, mutta ainakaan tällä kertaa ei tärpännyt =D ja miks oliskaan, ihan vääränlainen taktiikka. Vakiolinja 369 oli kuitenkin mukavaa, lähes naurettavan, helppoa maastoa eiliseen rämpimiseen verrattuna. Tällä kertaa hyttysten räjähdysmainen runsastuminen kompensoi mukavuusastetta. Alkoi pelottamaan että mitähän siellä Kuusamossa sitten odottaa... Noin puolet linjasta sijaitsee rajavyöhykkeellä ja luonnonsuojelualueella (tätä varten piti hakea Rajavartiolaitokselta kulkulupa), yhden suon läpi kulkevan joen yli pääsi mukavasti pitkoksia pitkin.

Karuilla mäntykankailla linnuston tiheys oli edelliseen rehevyyteen verrattuna tuntuvan alhainen. Mut linja otti ja linja antoi. Pohjantikka rummutti ja kuittasin lajista spondevuodarin, vanha homenokka (mehtoukko) läksi rytisemällä lentoon linjan puolivälin männiköstä ja vikalla kilsalla joenvarren metsiköissä lauloi reissun eka sinipyrstö. Valkovikloja oli soilla hyvillä tiheyksillä, mäntykankailla puolestaan leppälintuja, lajikirjoa myös pyystä ja pikkusieposta. Pikkukäpäriparvia lentelee edelleen melko tiuhan oloisesti.

Onneksi ei ollut pitkä ajomatka Kuusamoon, viime yön unet jäivät vaihteeksi vähiin ja tahto vähän väsyttää =D aikaa kuitenkin oli ja ajattelin tsekata muutaman Kuusamon keskustan tuntumassa sijaitsevan lintupaikan. Enhän mä sit koskaan ehtinyt kun yhdelle, parkkeerasin Tolpanniemen venevalkaman parkkikselle, ihmettelin pari säettä laulavaa pohjansirkkua ja päivystin hetken aikaa pikkulokkeja ja kivoja härkälintumääriä (11"p) ihmetellen. Iso osa iltapäivästä kului vähän torkkuessa =D ennen kaupoilla käyntiä ja seuraavaan leiriin siirtymistä. Päivän soundtrackina Return of the Black Butterflies ja Imaginations from the Other Side.

Linjalaskijan selfie

Yerba maté on the road!

16.6.


Vakiolinja 443 Kuusamossa ja uskomattoman kesäiset kelit vaan jatkuvat. Tämäkin linja oli suht monipuolinen: soita, hienoja metsäkankaita, toki talousmetsääkin, hyttysiä odotettua vähemmän mut vika suopläntti mentiinkin sit parista kohtaa kahlaamalla läpi =D linjalle mennessä kaksi metsokukkoa, koilliskulmassa outoa möykkää pitänyt hiiripöllö, itse linjalla kolme taviokuurnaa, kaksi rummuttavaa pohjantikkaa, pohjansirkku, suolla laulanut pensastasku. Suolajeja mm. mustaviklo, useampi keltavästäräkki sekä runsaasti valkovikloja.

Siirryin Sallaan reippaasti aamupäivän puolella, pysähdyin Oulangan luontokeskuksessa ja fiilisteltiin taas mielettömän upeaa Kaunisharjua. Kävin samalla parit potentiaaliset pikkusirkkupaikat läpi, tuloksetta (viime vuonna ei tarvinnut etsiä =D), kävin kaupoilla ja ajoin legendaarista Tuntsan tietä melkein päätyyn asti. Selvisin parilla fiilistelystopilla ja parilla pahemmalla töyssyllä, reissun upeimmasta leiristä käsin pieni kävely, sit ruokaa ja unta. Musiikkikin vaihtuu pohjoisempaan tunnelmaan sopivammaksi, soittimessa Berdreyminn ja Suden Uni. Seuraavalle parille vuorokaudelle en toivo, enkä odota, yhtään ihmiskontaktia, sen verran hyvin oon erämaan syrjässä kiinni.

Dataa tulee

Tuntsan leirin maisemia

17.6.

Värriö! Läksin leiristä noin klo 00.30 ja taashan siinä meinas kiirus tulla ehtiä ajoissa linjan alkuun =D hyvin siinä kuitenkin ehti, vaikka ekalla kilometrilla joku maahinen kamppas mut varvikkoon ja viides kuudesta pikkujoen ylityksestä päättyi kosteisiin saappaisiin, jotenkin ylimielisesti mietin että tuohon voi astua mut sehän kostautu. Ihan vaan jottei olis liian lepposaa. Muuten kelpas kävellä, kun oli tyyntä, vähän viileämpää, valoisaa ja ihoa eivät hyttyset enää kiusanneet.

Itse linja oli taas yhtä iloa kulkea, upeaa metsä-Lapin kuusimetsää ja pienimuotoisia soita (mitä nyt isomman joen ylityspaikkaa piti vähän hakea, ja silloinkin ensin heittää reppu virran toiselle puolelle). Kirkkaasti parhaimpana kaksi hiiripöllöä, ensimmäisen soidinhuutoa kuului linjan ensimmäiselle suoralle ja toinen näkyi vähän ennen puoltaväliä. Lomakkeelle myös taviokuurna, pohjantikka ja koppelo, mutta kuukkelit, lapintiaiset ja sinipyrstöt loistivat poissaolollaan. Ja paluumatkakin oli viime vuotiseen lajikirjoon verrattuna aika hiljainen. Palasin leiriin noin 12h mittaisen retken jälkeen. Peseydyin joessa, nesteytin itseäni, himmailin ja torkuin. Eikä tarvinnu lähteä minnekään riehumaan tai komppaamaan, kun pikkusirkku hoitu sit ihan siitä leiristä =D illalla vaan pieni siirtymä seuraavan linjan tuntumaan.

Ei näitä aamuvaloja osaa koskaan taltioida oikein =D

18.6.

Leiristä oli linjalle tällä kertaa "vain" viiden kilometrin siirtymä =D eilinen tuntui vielä jaloissa, varsinkin linjalta takaisin autolle kun nilkat oli paikoin piilokivisessä maastossa melko kovilla. Linjalle mennessä naulasin lapintiaisen ja ihmettelin taas melko pohjoiseen saapunutta hernekerttua, itse linjan alkupuoliskolla kuului viimein se kuukkeli. Retkenpinnoja ropisi, linjalla ampuhaukka, riekkoja 2 koirasta ja naaras (ja 1 koiras paluumatkalla), reitin loppupuolella pari kirjosiipikäpylintua. Pohjantikka ja pari taviokuurnaa täälläkin. Linjakin oli enimmäkseen mukavaa ja vaihtelevaa maastoa parista pienestä kurusta aidolle tunturipaljakalle asti. Eteläisempää lajikirjoa peukaloinen ja kulorastas.

Sallasta suunnistin kohti Inaria, ensin koukkasin Sallan keskustan kautta autoa pesemään ja aamun ekalle tauolle. Tällä kertaa olis pitänyt tarkistaa navigaattorin antama reitti, sillä tavallaan sain Tuntsan tiellä jo tarpeekseni sen tyyppisestä kärrypolusta ja matka olis menny varmasti joutuisammin, joskin ehkä pidemmillä kilometreillä, ihan asfalttitietä pitkin. Et se tais olla ihan yhtä tyhjän kanssa. Musiikki onneksi kompensoi, Above the Weeping Worldia, Kivenkantajaa ja Amorphiksen uudelleenäänitettyjä vanhoja biisejä

Sodankylästä eteenpäin olikin sit lunkkia ajoa ja hyvä tärppikin tiedossa, kun Ivalon keskustasta ilmoiteltiin ihan oikeaa elämänpinnaa, eikä poikkeamaa reitiltä olis kuin rapia kilometri. Nuotitin itseni pientaloalueen läpi kulkevan tien päähän ja etsin siitä, lähtiskö jotain polun tapaista viereisen joen rantaan. Hortoilin paikalla hetken aikaa, ennen kuin yhdestä talosta saapui isäntä kysymään, että sitä sirisijääkö sinä etsit, neuvoi mut ystävällisesti aivan linnun viereen ja vaihdettiin siinä muutamat sanat muutenkin. Seuraavalla stopilla pääsin ihan joenvarteen pienelle puusillalle, ja tovin odottelun jälkeen ihanainen LAPINUUNILINTU aloitti laulun. Kutsuääneen sai myös tuntumaa ja linnun pääsi lyhyesti näkemäänkin - on se vähän erilainen kuin nuo yleisimmät fyllarit =)  ihan aito elis, minkäs mä sille mahdan että en oo osannu Käsivarresta löytää.

Sit olikin fiilis kohdallaan, kun sai karauttaa Inarinjärven vierestä Under the Red Cloudin soidessa, oikein kiva maisemareitti Yliperän kävijällekin. Ehkä siinä vähän lannistui, kun seuraavan linjan aloituspistettä lähestyessä huomasin tiellä puomin, jolloin suunniteltu kolmensadan metrin kävely linjan alkuun vaihtui kolmeen kilsaan =D no mut ei auta valittaa, mä vaan kun kuvittelin pääseväni ihan viereen. Leirin sain kuitenkin isolepinkäisen ja upean luppomännikön viereen.

19.6.

Vaan en mä linjalle sit lähtenytkään, avasin puhelimen aamuyöllä herätyksen jälkeen ja viestitulva iski ensin melkosen ahdistuksen, ja sit kanveesiin. Ei mitään tai kenenkään terveyteen liittyvää, eikä niin hälyyttävää että olis pitänyt lähteä tästä ajamaan takaisin kotiin, mut oli parempi käsitellä etelään liittyviä vastoinkäymisiä kunnon yöunien jälkeen.

Inarista oli kuitenkin hyvä siirtyä "kotiin" Kautokeinon kautta. Jos Svartir Sandar jaksaa lohduttaa, niin Verisäkeistä saa jo uutta virtaa, Jumalten Aika vahvistaa hyvää reissufiilistä. Kun Käsivarrentiellä klassisesti raikaa Varjona Kuljemme Kuolleiden Maassa ja Muotkatakalta alas laskeutuessa kajahtaa HUUTO, niin yön murheet ovat historiaa. Ailigaksella ehdin staijaamaan muutamat tunturikihut (6p), Käsivarrentiellä näin pari piekanaa ja Mallan parkkipaikalla kuulin punajalkaviklon. Pysähdyin myös Peeralla, sillä reissun toista elistä tarjottiin ihan reitin varrelle, mutta amerikanjääkuikka päätti pysytellä piilosilla.

Kilpisjärvellä paistaa aurinko ja järvi on tyyni. Tästä paikasta on nähnyt ja kokenut kesäisin niin monia puolia, enkä oikein millään malttanut uskoa, että pilvetöntä, valoisaa ja värikästä kauneutta riitti koko juhannuksen ja vielä sen yli.

20.6.

Jehkatsin vierestä paistanut keskiyön aurinko herätteli laskijaa, ja reissun kymmenennen maastoyöpymisen unet jäivät melko tynkäisiksi. Ihmeellistä miten valo silti pitää ihmisen valheellisen virkeänä. Oon monesti aloittanut Mallan luonnonpuiston linjat laskemalla "Siilasmallan", eli Siilasjärveä seuraavan ja Iso-Mallan länsilaelle nousevan linjan. Keräkurmitsan soidinta kuului jo melkoisen aikaisessa vaiheessa (paluumatkalla kaksi soidintavaa), pari riekkoakin koivikosta havaittiin. Kiirunaa sai taas odottaa paluumatkalle (oli aika hurjaa touhua lasketella alas paikoin tosi jyrkkiä lumilaikkuja, pers'liukumiseksihan se meni =D) ja möykkäs jossain siellä koivikossa hömötiainenkin. Siilasjärveltä kuului sekä punajalkaviklon, valkoviklon että liron ääntelyä, kuikasta ja kaakkurista nyt puhumattakaan. Leppälintuja vähänlaisesti, kuten myyrähuipun jälkeen kait kuuluukin olla.

Laskennan jälkeen staijailin Ala-Kilpisjärven puolella ja kävin Peeralla (tulosta tuli mut ei elistä kuitenkaan) ennen kaupoilla käyntiä ja biologiselle asemalle majoittumista. Kymmenen maastoyöpymisen jälkeen oli kyllä herkkua päästä torkuille oikeaan sänkyyn, datamaan laskentatuloksia, syömään hyvin ja saunomaan.

21.6.

Pikku-Mallan linja ja idyllisille keleille ei näy loppua. No, kahden aamun takainen "aivovaurio" jäytää psyykettä ja välillä oli pakko pysähtyä ottamaan happea keskellä koivikkoa =D ja kyllä mä alan olemaan tässä vaiheessa jo muutenkin väsynyt. Hattua nostettava niille autokunnille, jotka tekevät yli viikon (saati sitten kolmen viikon) reissuja.

Linjan bravuurilaji sepelrastas oli tänään hiljaa, itärinteellä varoitteli yksi lintu ja etelärinteen koivikossa lenteli hieno koiras. Pesinnät lienevät lämpimien kelien puolesta sen verran pitkällä, tai sitten luminen kevät on ajanut lintuja muuanne. Riekkoja linjalla kaksi soidintavaa koirasta, paluumatkalla yhytin pariskunnan aivan puiston reitin vierestä. Riinteen tyven lammilla kaakkurit pitivät kovaa möykkää, että se melkeinpä häiritsi laululintujen kuuntelua. Enkä mä valita, sydäntä pakahduttavaa tunnelmaa. Erikoisin havis etelärinteen koivikon yli lentänyt kirjosiipikäpylintu, joita saapuu tännekin hyvinä vuosina. Pikkukäpylintuja havaitsin pari parvea. Leppälintuja ja sinirintoja oli äänessä kaksi kutakin, paljakalta yksi kiiruna ja vain yksi kapustarinta, alkaakohan porotalous tekemään tehtäväänsä... riekoilla menee kuitenkin melko hyvin, edellisen myyrähuipun jäljiltä.

Aamun päätteeksi otin tujut torkut, sillä eilen ei osannut mennä riittävän aikaisin nukkumaan. Iltapäivästä dataushommia ja toistamiseen aseman sähkösaunaan.

22.6.

Viimeisenä klassinen Iso-Mallan linja, 6,7km paljakkaa. Lumen määrä vähän jännitti, mutta pahimman nousun kohdalla lunta ei onneksi ollut niin paljoa kuin pelkäsin. Sai siellä hangessa kuitenkin tarpoa. Kuten yleensä, laelle nousun jälkeen olo on aina äärimmäisen vapautunut, ja sitä nauttii niin lumilaikuista, kontrasteja muodostavista rakkakivikoista ja kosteista tunturiniityistä. Olo on kuin olisi maailman katolla, kun ympärillä näkyy Suomen, Ruotsin ja Norjan korkeita tuntureita. Eikä pilviä missään. En anna oman puuskuttamiseni saati korvissa kaikuvan sydämen tykytyksen häiritä, vaan sitä haluee elää jokaisesta etappia, varsinkin kun saan jakaa matkan varrella koettuja fiiliksiä etelän suuntaan.

Tällä linjalla eivät järrit ja pajulinnut kiusaa. Niittykirvinen on selkeästi runsain lintu, ja niidenkin määriä saa tulkita korkeintaan reitin vikalla kilometrillä. Keräkurmitsoja havaitsin viisi eri yksilöä, kiirunoita kolme (joista yksi pari pääsaralla), sepelrastaitakin kolme parihavaintoa ja pulmusia kaksi. Kivitaskuja tuntuu olevan tavallista runsaammin, kapustarintojen määrät puolestaan ovat tuntuneet vähäisiltä kaikilla linjoilla.

Hyvin osasi jättää parina edellisenä päivänä jäytäneet, ja vähän pitemmänkin aikavälin, murheet taka-alalle. "This is why we live for."

Näin pitkä linjalaskentareissu oli itselle uutta. IBA-keikat vaellushenkisyydessään ovat vähän erilaisia, toki tosi kokonaisvaltaisia ja raskaita keikkoja, vakioreittien laskeminen vaatii aika paljon ajamista eikä mulla tällä hetkellä oliskaan muita syitä tällaisiin kilometrimääriin. Spondevuodariprojekti eteni hyvin ja edelleen ilo harrastaa yleishyödyllisesti. Paluumatkalle lähtö klo 4.30 seuraavana aamuna ja noin viikon kuluttua kohti Haliaksen syyskautta. Samalla oli kiva piipahtaa Laukaassa, kiitos Ossi ja Minttu aina yhtä lämpimästä vieraanvaraisuudesta! Kiitos myös Kilpisjärven biologiselle asemalle, museon laskentakoordinaattori Aksu Lehikoiselle ja kaikille muille tämän reissun asianosaisille - myös etelään, kun tunnelmia sai jakaa suoraan tien päältä <3