Batumi 2015, osa III - Ensimmäinen aalto

24.8.

BRC nautti sesongin ensimmäisestä virallisesta sisäpäivästä, toisin sanoen kova ukkosmyrsky ja sateet takasivat karvanaamalle taas sisäpäivän eilisen vapaapäivän jatkeeksi. Danielin kanssa seurattiin maailmanpinnabongari Noah Strykerin matkaa. Kaverilla on kasassa melkoinen lajilista, jäbä näki Madagaskarilla parissa viikossa enemmän endeemejä kuin meikäläinen kahdessa kuukaudessa. Andienkurmitsa taisi herättää suurimmat "holy shit" -hehkutukset.

Illasta Anna Sandor piti laskentatiimille esityksen metsästyksen seurantaprojektista. Edellisinä vuosina BRC on seurannut metsästäjiä aktiivisesti, mutta hyvin rauhanomaisesti. Aineiston kerääminen metsästettävistä linnuista, metsästäjien sosiaalisesta sekä taloudellisesta tilanteesta ilman metsästykseen puuttumista ovat olleet tärkeitä lähtökohtia. Muutos pitäisi alkaa paikallisen yhteisön tahdosta, ei ulkopuolisen tahon painostuksesta. Nyt Batumissa on tarkoitus aloittaa pitkäaikainen ja systemaattisempi metsästysseuranta, sekä aloittaa interaktiivisempi työskentely metsästäjien kanssa; metsästäjien kanssa järjestetään tapaamisia ja koulutustilaisuuksia, joiden avulla metsästäjät toivottavasti oppisivat olemaan ampumatta uhanalaisia ja metsästykselle alttiita lajeja. Erityisesti suohaukkoja putoaa alas taivaalta suhteellisen runsas osa alueen läpi muuttavaan populaatioon nähden. Jos metsästäjillä olisi halua jättää tietyn näköiset linnut ampumatta ja keskittyä yleisimpiin lajeihin (mehiläishaukat ja hiirihaukat), se olisi jo iso askel metsästystilanteen parantamiseen. Aikaisempien selvitysten mukaan metsästettävällä mehiläis- ja hiirihaukkojen määrällä ei pitäisi olla suurta vaikutusta populaatioon.

Anna kertoi myös metsästäjien taustoista. Metsästys on suurimmalle osalle metsästäjistä puhdasta hauskanpitoa, vain 11% haastatelluista metsästäjistä metsästää ruoan tarpeeseen. Tosin neljäsosa metsästäjistä tuo saaliin omaan ruokapöytään. Metsästys on sosiaalinen ajanviete ja jonkin sortin köyhyysindikaattori, kun työttömillä ei ole ”parempaakaan tekemistä”. Petolintujen metsästys ei ole perinteistä, ja kaikki metsästäjät tietävät rikkovansa maan lakia ampumalla petolintuja. Silti monien metsästäjien mielestä alueen läpi muuttavat lintukannat ovat vähentyneet, esimerkiksi kuhankeittäjiä ei näy enää samoja määriä kuin pari vuosikymmentä sitten. Koska georgialaiset ovat hyvin ylpeitä omasta kansallisesta identiteetistään, muutamat metsästäjät ovat ilmaisseet huolensa maan maineen tahraantumisesta metsästyksen takia.

Annan antama tietopaketti kasvatti työmotivaatiota entisestään. Seurantatieto alueen läpi muuttavista petolinnuista on tärkeää myös pitkäaikaisten kannanarvioiden seuraamiseksi, mutta projekti tarvitsee vuosittaista perustietoa metsästysseurannan tueksi.

25.8., Sakhalvasho

No niin, se oli sit 45 000 mehiläishaukkaa tänään! Kokeneempien mukaan ennusmerkit näyttävät siltä, että se mehiläishaukkojen ensimmäinen aalto vyöryy yli jo ennen kuunvaihdetta. Aamusta saatiin kohtuullinen pulssi suohaukkoja (sirosuot yht. 170m) ja sininärhiä (60m), ja koordinaattorin moniajotaidot joutuvat melkoiselle koetukselle (”elä kiilaa kun puhun just toiselle tyypille; sinä katot tuonne kun siitä menee sininärhien linja; sulla taas on siinä petoja, laske perniksiä; aijjaha, Shuamta nuotittaa lisää lintuja; mitä, oliks jossain naaras-macro?”). Kun Sakhalvashon itäinen taivas on täynnä petolintuja, siinä menee muutama sydämenlyönti, ennen kuin muuttotilanteen kokonaiskuvasta saa konkreettista selkoa. Seuraavien hengähdysten aikana taas selitetään yksittäisille laskijoille sitä mistä kohtaa kukakin laskee ja miksi kaikkien pitäisi laskea lintuja samalta linjalta. Kehittävää hommaa koko tiimille.

Iltapäivästä mehiläishaukkojen taival asettuu tasaiseksi virraksi, lintujen rönsyily sinne tänne loppuu ilmeisesti siihen, kun nosteet vakiintuvat ja hyvän näkyvyyden kanssa lintujen lentoreitti muodostuu selkeäksi. Gabriel spottasi sesongin ensimmäisen muuttohaukan, mutta Shuamtan laskijat mukamas nokittivat määrittämällä itäsektoriltaan nuoren aavikkohaukan. Jostain syystä peregrinus ei osannut lohduttaa ihan kaikkia laskijoita =)

Sesongin eka!

Kanta-Hämeen maakuntalintu Batumissa.

Sininärhiä menee, mutta järkevää kuvaa niistä ei saa sitten millään.

 26.8., Sakhalvasho

Aamu ei lähtenyt mitenkään mairittelevasti käyntiin, rannikolla jylisseen ukkosen takia toinen residenssi lykkäsi aamuherätystä ja pari myöhäistä kapusi asemalle tunnin myöhässä. Sakhalvashossa oli heti aamusta täysi petosirkus päällä, kun kertavilkaisulla sellainen tuhat mehiläishaukkaa pyöri matalalla aseman itäpuolella. Valitettavasti metsästäjätkin olivat tilanteen tasalla, pauketta kuului jatkuvasti ja Anna näki turhan monen mehiläishaukan putoavan taivaalta.

Suohaukoillakin oli vahva meno päällä, Jasperin koordinoidessa pernisten aamumuuttoa ynnäilin viidessä minuutissa rannikon puolelta parisenkymmentä niittysuohaukkaa. Laskenta-asemien välistä sirosuohaukkoja kulki jatkuvana virtana mehiläishaukkojen lomassa. Aamu oli myös melkoisen kylmä ja aseman koordinointivastuu siirtyi karvanaamalle, kun Jasperin piti palata residenssiin hakemaan lisää lämmikettä ylle!

Ennen koordinointivastuun vaihtumista läksin komppaamaan kasaa kova uho päällä (nyt haetaan elis!), mutta sain palata asemalle takaisin leuka rinnassa havaittuani vain muutaman vaivaisen kivitaskun. Tappioraportin antamisesta ei kestänyt kymmentä sekuntia, kun Daniel spottasi kasan länsipuolen kelosta sen kauan etsimäni AROTASKUN! Tasku nyt ei vaivautunut odottamaan dokumenttikuvausta, vaan väliäkös tuolla. Jakson toinen elis.

Laskijoiden työnjakoa muodostettiin mehiläishaukkaparvien laskemisen ja suohaukkojen etsimisen mukaan. Kaikki tuntui menevän hyvin noin klo 13 asti, kun säädataa kerätessä laskijat huutelivat levottomia ja Jasper kaipasi kokonaiskuvaa muutosta. Lyhyesti sanottuna, mehiläishaukkojen muutto räjähti käsiin vain minuuttien aikana ja aseman ilmatila oli kerrasta TÄYNNÄ LINTUJA! Eiliseen verrattuna – tai siitä oppineena – käskynjako sujui entistä paremmin ja suuremmalla itsevarmuudella (”sinä lasket tuosta; sinä taas, katos nyt, kaverin virta menee tuosta, sun pitäisi laskea tuota ylempänä kulkevaa virtaa; ei ei, elä laske sieltä kun sitä parvea lasketaan jo!”) Hommassa oli mukana sopiva annos mustaa huumoria (”COUNT!”), pientä haparointia hommassa oli aina silloin kun seuraava parvi pääsi yllättämään, mutta onneksi pahimman piikin aikaan jostain löytyi aina vapaa laskija paikkaamaan seuraavaa laskentatehtävää, vaikka asemalla ei seitsemää henkeä enempää ollutkaan. Parin-kolmen tunnin ajan juoksin henkilön luota toisen luokse kertomaan, että mistä pitää laskea ja missä muut parvet menevät.

Jossain vaiheessa suohaukkojenkin muutto voimistui, ja niiden seulominen vei todella paljon työvoimaa näin pieneltä porukalta. Samalla kun yritin pysyä kärryillä valtavien parvien liikkeistä, yli ja ympäri sujahteli erinäköistä suohaukkaa jatkuvasti. Lopulta sinne tänne rönsyilevien parvien kaaos tasaantui asemien välille kiinteäksi virraksi (aivan kuten eilenkin iltapäivästä), jolloin lintujen laskeminen jäi yhden henkilön harteille ja homman vaihtaminen onnistui edellisiä päiviä jouhevammin. Muun miehistön syynätessä suohaukkoja, mehiläishaukkojen seuraaminen vei meikäläiseltä kaiken huomion. Kun aseman ylle asettui toinen virta, Jasper auttoi parven tarkemmassa syynäämisessä siten, että itse saatoin keskittyä seuraamaan laskenta-asemien välissä kulkevaa parvea.

Päivän hiipuessa illaksi muu muutto hiipui, mutta mehiläishaukat jatkoivat sitkeästi auringonlaskuun asti. Koordinaattorikin saattoi huokaista helpotuksesta ja fiilistellä nätissä iltavalossa lentäviä lintuja, päivän huipentuessa tumman muodon ruskosuohaukan (2kv koiras) ohilentoon.

Tästä päivästä muodostui se ensimmäisen aallon ensimmäinen massapäivä; 75 000 mehiläishaukkaa ja moisen muuton onnistunut koordinointi tuntuu tässä vaiheessa hemmetin huikealta. Melkoisen suohaukkahärdellin lisäksi voisi mainita lyhytvarvaskiurujen massamuuton (asemalta nähtiin useita yli sadan linnun parvia) sekä yksinäisen ruostesorsan.

Roskia kennolla.

Ensimmäisen massapäivän kunniaksi otettiin yhteispotretti alkusesongin tiimistä. Ylärivissä vasemmalta Emma Cole, Aurélie Chaput, Stiven Kocinjacic, Rafa Benjumea, Anna Sandor, Gabriel Caucal, Christian Gelpke, Charly Robinet. Alarivissä paronin vasemalla puolella Jasper Wehrmann ja oikealla Daniel Hinckley.

27.8., Sakhalvasho

Pyhä sendari! Petolinnut petrasivat eilisestä ja täräyttivät 110 000 mehiläishaukan päivämuuton! Linnut ohittivat Batumin kahdessa erillisessä aallossa, kun ensimmäinen pulssi iski puoliltapäivin ja toinen myöhemmin iltapäivästä, ja pulssien välissä ehti olemaan puolen tunnin mittainen lähes linnuton tauko. Tänään petovirrat kulkivat säännöllisemmän oloisesti kuin eilen, helpottaen huomattavasti koordinaattorivastuun hoitaneen Charlyn hommia. Paronilla puolestaan oli aikaa osallistua mehiläishaukkojen massalaskentaan, matalalla lentävien lintujen kuvaamiseen ja ikäjakauma-aineiston keräämiseen. Huikeeta menoa! Huippupäivän muina haviksina voisi mainita sesongin ekat käärmekotkat ja sirovarpushaukat, 151 pikkukotkaa, 92 sininärheä ja kasan eteläosassa lyymyillyt pikkukultarinta. Mutta perkele vieköön, meillä taisi mennä sesongin eka idänmehiläishaukka ohariksi…

28.8., Sakhalvasho

Eijjumankauta, niitä petoa puskee edelleen! Kolmas huippupäivä jäi hieman kahta edellistä vaatimattomammaksi, mutta tänään saatiin kasaan 65 000 mehiläishaukan päivämuutto ja yhteensä yli 250 000 mehiläishaukan muutto kolmessa päivässä! Kahdesta eilisestä päivästä ilmeisesti opittiin jotain, kun koordinointi tuntui enimmäkseen helpolta ja parvien liikkeitä osasi ehkä vähän ennakoida. Parin viimeisen tunnin aikana kisaväsymys alkoi kuitenkin painamaan päälle, ja protokollan vastaisesti käyttäytyvät parvet meinasivat käydä hermoille. Niiden lintujen pitäisi lentää suoraviivaisesti pohjoisesta etelään, eikä seilata levottomasti itä-länsi-suunnassa saati jo laskettujen lintujen leijuessa takaisin pohjoista kohti. ”Lopettakaa jo!” =D

Kisaväsymystä ei yhtään helpottanut aamun ensimmäinen valoisa tunti; suohaukkoja ynnäiltiin hyviä määriä jo auringonnoususta lähtien, mutta kun hieman ennen seitsemää taivaalta poimittiin useiden kymmenien lintujen parvia ja parvet tuntuivat pikemminkin jatkuvalta suohaukkojen virralta. Jonkin asteisia ennätyksiä siinä rikottiin, kun Sakhalvashon taivaalta laskettiin yli 400 suohaukkaa vartissa! Homma piti hoitaa niin, että yksi laskija ynnäsi lintujen kokonaismäärän, ja muut ottivat tarkempia otoksia omilta sektoreiltaan. Kovassa kiireessä ilmapiiri meinasi mennä todella kireäksi, joka oli taas kerran tärkein oppitunti koordinaattorille, että kaikkien lintujen näkeminen ja tarkempi määrittämien ei saa mennä positiivisen laskentatunnelman edelle.

Kahdesta edellisestä päivästä poiketen meno ei mennyt täysin mustien pisteiden laskemiseksi, vaan yhden sadekuuron pudottaessa linnut alemmas ja myötävaloon kukkuloilla vellovia tummia pilviä vasten sai laskijat haukkomaan henkeään, kun vanhojen mehiläishaukkojen koko pukukirjo on moninkertaisesti näytillä upeassa valossa ja hienoja taustoja vasten. Klassisia Batumi-hetkiä. Illalla pidin ensimmäisen sirosuohaukkojen määritysesitelmän osalle laskijoista ja – kaikista tärkeimpänä – soitin kotiin.

29.8., Sakhalvasho

Just joo. Kun mehiläishaukkojen muutosta pääsee jotenkuten kärryille, niin koko petomuuttokuvio menee täysin uusiksi yhtenä päivänä. Jos eilisessä 400 sirosuota vartissa –pulssissa ei ollut riittävästi haastetta, niin tänään petolinnut tuntuivat valuvan aseman ohi tasaisena mehiläishaukkojen, suohaukkojen ja haarahaukkojen massana. Toisin sanoen, yhden parven, virran tai sektorin seulominen vie paljon enemmän laskijatyövoimaa, kun lajikirjon kasvaessa parvien syynääminen vaatii paljon enemmän työtä. Samalla Sakhalvashosta käsin pitäisi laskea mehiläishaukkoja mahdollisimman kaukaa Shuamtan väen etsiessä muut lajit omilta sektoreiltaan. Tämä parin viikon jakso on poikkeus yleiseen protokollaan; normaalisti toinen laskenta-asema ei saisi laskea lintuja omien laskentasektoriensa yli, mutta tämä mehiläishaukoista kerättävä aineisto on seurannan pitkäaikaisinta vertailukelpoista materiaalia, kun kaksi ensimmäistä laskentaa suoritettiin vain yhdeltä asemalta käsin.

Nyt laskijavoimat eivät yksinkertaisesti riittäneet kaikkeen, vaan aloitteleva koordinaattori sai jälleen uuden oppitunnin, tällä kertaa priorisoinnista ja monen erilaisen paineen alla työskentelystä. Samalla kun Shuamtan asema patisti etsimään parvia kaukaa idästä, projektiin saapui tänään kaksi uutta laskijaa opastettavaksi, asemalla pyöri myös nuorista hollantilaisista koostuva rengastajaporukka ja ensimmäinen ekoturistien aalto. Normaalien laskentarutiinien lisäksi sitä pitää huolehtia siitä, että laskijatiimi toimii mahdollisimman yhtenäisesti, eikä sinne tänne ekoturistimassan tai rengastajien joukkoon eksyneinä yksinäisinä toimijoina, jolloin koordinointi, kommunikointi ja aineiston keruu on perkeleellisen hankalaa. Samalla piti myös kohteliaasti ilmoittaa turisteille, että laadukkaan laskennan takia laskijoille olisi hyvä antaa työrauha. Mitä, eikö se muka riitä että mä pamputan seipiöllä länsieurooppalaisia laskemaan perniksiä? Noh, 21 700 mehiläishaukasta, 169 ruskosuohaukasta, 137 pikkukotkasta ja 128 sirovarpushaukasta sai ihan hyvän päivän aikaiseksi. Eikä mun ollut mikään tarkoitus rengastajia mollata, kun kaverit kerran kuskasivat näytille nuoren mustaotsalepinkäisen, 2 samamisicus-alalajin leppälintua ja 3 kaukasianuunilintua.

Batumi sai lisää suomalaisvahvistusta, kun herrat Pekka Komi, Ilpo Mutikainen ja Markku Huhta-Koivisto saapuivat viikon mittaiselle dudeiluretkelle ;)

Kaukaasialainen siipijuovauunilintu.

Yhteistyökyvytön mustaotsalepinkäinen ihailijoineen.

Räikee kuin mikä.

Samamisicus-leppälintu, juveniili koiras.