12.6.2015

Sisis-duuneja - lintuopetusta Lammilla












Kantis Kanta-Hämeessä! Kutsu kävi Lammin biologiselle asemalle, viiden vuoden tauon jälkeen opettamaan lintujen lajintuntemusta Ekologian kenttäkurssin biotooppijaksolle. Maastossa tietenkin. Kurssi kesti sen kesäkuun kaksi ensimmäistä viikkoa, maastossa pyörittiin kahdeksan päivän ajan kiertoryhmäperiaatteella, kohteita jonkin verran vaihdellen.

Kurssin muusta virka-aikapohjaisesta aikataulusta poiketen linturyhmät aloittivat maastopäivänsä (kurssin ensimmäistä päivää lukuunottamatta) aamuneljältä. Saavatpahan fuksit ja muut kurssilaiset vähän makua kunnon aamutokkurasta, mutta myös siitä ainutlaatuisesta aamuyön tunnelmasta, pehmeistä valoista, raikkaan viileästä ilmasta - kesäaamun tunnelmasta. Yllättävän vähillä yöunilla sitä pärjää, mutta onhan se eri asia lähteä kolmen tunnin tirsojen päätteeksi laskemaan apinana linjaa, kuin onnistuneesti demonstroida vanhan lehtimetsän äänimaisemaa parhaaseen lauluaikaan.

Onneksi vihreille hyttyshelveteille löytyy vastineita, kun jokaisen ryhmän kanssa käytiin Lammin jätevedenpuhdistamolla ja Halilan kalliolla ihastelemassa Lamminjärvensuon maisemia. Muita ohjelmistoon vakiintuneita kohteita olivat Sajaniemen vanhat metsät, Untulanharju, Ormajärvi, Vanhankartanon pellot, sekä biologisen aseman ympäristö. Klassisia kantahämäläisiä retkikohteita kaikki.











Klassisia kauniita ja tyyniä aamuja saatiin vasta kurssin jälkimmäisellä viikolla, ensimmäiset 5 maastopäivää tapeltiin tuulen ja sateen kanssa. Kylmä loppukevät näkyy kyllä kurssin havislistassa. Mitään tajunnanköyrijöitä harvemmin näiltä leveyspiireiltä löytyy, mutta kun se kurssin pikkurarikin meni ja löytyi sieltä naapurimaakunnan puolelta. Ei siinä, Hämeenkosken Teuronjoella viihtynyttä koiras-virtavästäräkkiä kelpasi käydä ihmettelemässä pariinkin otteeseen.

Kurssin ekana muuttopäivänä arktikan rintamalla oli selkeesti tapahtunut jotain; sitä ensin steppailee Pappilanlahdelle notta nyt vois demota härkälintua, mutta vähän ihmetyttää tuo alli tuossa rantavedessä. Toinen härkälintuyritys Ormajärven eteläpäädyssä, mutta ei nääkään oo härkälintuja, nää on kaks mustalintua. Puhdistamolta käsin nähtiin vielä kuuden sepelhanhen parvi kaukana Ormajärven päällä. Kantis-arktikaa.

Nähtiin me lopulta niitä härkälintujakin. Puhdistamon meininki oli myös yllättävän vaisua, kun 3 punasotkaa jäi sen kosteikkolajin kertamaksimiksi. Kahdella käynnillä kurssilaiset fiilistelivät pikkulokkeja. Petolinnuillakaan ei juhlittu (2 kanahaukkaa, 1 ruskosuohaukka, sääksi, 2 tuulihaukkaa ja nuolihaukka). Meriharakka havaittiin kertaalleen puhdistamolla ja Ormajärvellä. Käenpiikoja löytyi kaksi, Samuli Lehikoinen hiffasi harmaapäätikan pesän asemalta. Peukaloisia ja puukiipijöitä on maastossa runsaasti, ensimmäisiä mm. Sajaniemessä 4Ä ja asemalla 2Ä, puujyriä aseman alueella huikeat 13 reviiriä. Sajaniemessä kivasti 2 pikkusieppoa.











Yölaulajien määrät olivat melko vaisuja, mutta kurssin loppua kohti lajirunsaus kehittyi oikein mukavaksi. Viitakerttusia oli maastossa säälittävän vähän muutamiin viime vuosiin nähden, havaitsinkohan sen kymmenisen laulajaa, joista 7 asemalla. Viimeinen maastoaamun tunnelma jäi erityisen hyvin mieleen, kun melko lyhyessä ajassa spotattiin 2 luhtakerttusta, viitasirkkalintu, pensassirkkalintu, ja kaikenlaista muuta pientä mukavaa. Yksi kurssin kohokohdista oli myös Juha Tiaisen asemalta atrapoima ja rengastama viitasirkkeli. Lisää kesälintuja saatiin aivan kurssin viimeisinä päivänä, kun "vanhojen päiville" saapunut Tiusanen löysi aseman tammilehdosta idänuunilinnun. Joku piti niitä nokkavarpusiakin aivan perkeleen pitkään kiinni, mutta sopivasti seminaaripäivän tauolla aseman pihapuista lehahti sen kaks nenävarpusta lentoon.

Niin. Vanhojen päivä. Levotonta ja parta mudassa. Sahtiakin juotiin. Univelkapsykoosi kumuloitui ja kulminoitui kurssin viimeiseen maastopäivään, mutta tunnelma pysyi hilpeänä (vrt. edellisen Estonian Open -linturallin itsetuhopsykoosi). Vaikka pää sekoais vähemmästäkin, kun nukkuu kolmena yönä yhteensä kymmenen tuntia, mutta valon, hienon kurssi-ilmapiirin ja vähäisen alkoholiläträämisen ansiosta ihminen pärjää yllättävän hyvin yllättävän vähillä yöunilla. Biotooppijakson lintuassarin negatiivisena puolena voi nähdä juuri senkin, että kurssilaisten kanssa hengaaminen vapaa-ajalla ja nukkuminen ovat tehokkaasti toisensa poissulkevia vaihtoehtoja. Ja jälkimmäisellä viikolla viisari kääntyi univelan puolelle. Tosin olihan noita muitakin rientoja,
Off-topickina voisi mainita, että kurssin ohella suoritettiin pieni eskapistireissu Nosturiin. Vähän  Val-hallaaa! Eihän tätä nyt voinut missata!

Onneksi univelkaa kuitenkin kertyi, sillä tälläkin kurssilla vallitsi mitä loistavin kenttisilmapiiri; todella uniikki musisointimeno nuotioilla, saunat, Rassen vetämä hyötykasvi-ilta, lentopalloa, vähän perhosvalon ja -lakanan virittelyäkin. Kurssilaiset jaksoivat oikeasti intoilla linnuista, välillä suorastaan liikuttavalla antaumuksella, ja toivottavasti assari osasi vastata intoiluun kannustavalla asenteella. Tällaisien jälkeen frendipiiri on entistä monimuotoisempi. Kiitos kaikille, assareille ja kurssilaisille! =) 











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti