Liminganlahdelta Lappiin

Pari tuntia Biotooppijakson loppuseminaarin päättymisen jälkeen Kati Suominen noukki paronin Lammilta kyytiin, ja siitä aloitettiin matkan tekeminen kohti pohjoista, tavoitteena ehtiä seuraavan päivän illaksi Enontekiön Markkinaan ja aloittaa Jietajoen-Lätäsenon IBA-alueen linnustolaskennat.

Vauhtia ja lisävahvistusta haettiin Teuvasta, kun Jussi "Suupohjan korahdus" Kentta hyppäsi kyytiin kolmanneksi matkalaiseksi ja laskijaksi. Soundtrackina mm. Michael Monroeta, Skid Row'ta sekä Leevi & the Leavingsia, autossa hirveä hype siitä kuinka saaa-tanan siisti reissu onkaan tulossa. Vähän ehkä pelon tunnetta takamuksessa, että miten sitä jaksaa Lammin jälkeen totaalisen univelkaisena. Mutta nyt riittää intoa. Suruksi se kuitenkin suolla rämpiessä muuttuu.

Kuten tarinan otsikko kertoo, yksi reissun tavoitteista oli pysähtyä Liminganlahdella lauantaiaamuksi. Niin monen Lapin keikan aikana tästä on tylysti ajettu ohi, mutta nyt visiitti lukeutui tämän reissun reunaehtoihin. Edellisestä kerrasta taitaakin olla se 16 vuotta... Virkkulaan saavuttiin tovi ennen puoltayötä, ja yösijalle asettuttiin Virkkulan uuteen, v. 2012 rakennettuun lintutorniin - tai pikemminkin tornin alla olevaan järkälemäiseen "katselutasanteeseen". Siinä kelpasi nukahtaa ruokokerttusten rätinään. Mitä nyt keskellä yötä joku excuporukka Helsingistä kävi tornin ylätasanteella remuamassa...

Paria tuntia enempää ei oikein malttanut nukkua. Tai saanut nukutuksi, tulkintakysymys. Aamukolmen jälkeen könyämme Jussin kanssa tornin ylätasanteelle fiilistelemään aamun pehmeässä valossa kylpeviä rantaniittyjä ja lahtea. Massoja ei juuri näy, sorsat viihtyvät osittain jemmassa lahden länsipohjukassa ja välillä kahlaajia pomppii katveesta ilmaan tornin itäpuolella sijaitsevien kuvauskojujen lampareista. Lääniä siis riittää.

Lajeja ja sigmaa kertyy sitä mukaa, kun jaksaa skannata lahtea uudelleen ja uudelleen, sekä seurata pienien vesilintu- ja kahlaajaparvien liikkeitä. 180 sinisorsan ja 45 haapanan joukosta kaivetaan esiin 13 jouhisorsaa (11/2), 5 heinätavia (3/2) ja 10 lapasorsaa (9/1). Lahdenselän tukkasotkat ja telkät sai seuloa muutamaan otteeseen läpi, ennen kuin sieltä löytyi 3/1 punasotkaa. Täkäläisittäin hyvä havis.

Kahlaajiakin piti skarpata vuodarilistan täydennykseksi. Ensimmäisiä mustapyrstökuireja sai kaivaa esille melko kauan, ensimmäinen löytyi sieltä kuvauskojujen lampareiden luota. Pian tämän jälkeen kaksi lintua näkyi lennossa, ja varmaan samat yksilöt pyörivät Limingan ilmatilassa useampaan otteeseen aamun mittaan. Kojujen lampareilta länsipohjukkaan siirtyneitä mustavikloja kirjattiin sen 32 yksilöä. Suokukkoja noteerasin noin 26 kappaletta, mutta saattoihan noita molempia olla enemmänkin. Jussi kuuli jostain kaukaa rantaniityn päällä soidintavan jänkäkurpan, ja rannoilla mäkätti yhteensä 12 taivaanvuohea.

Mustapyrstökuiri taidevaloissa.

Pitääkö sitä joka hemmetin suuntaan sitä kameraa osoitella...

Petolintujakin nähtiin, itsestäänselvänä kärkihavaintona rantaluhdalla saalistellut vanha muuttohaukka, sopivasti aamuviiden aikoihin. Pyhän Peregrinuksen lisäksi lahdella partioi 4 ruskosuohaukkaa ja tuulihaukka. Ensimmäinen lahdenselällä pyörineistä merikihuista meinasi ensin määrittyä pereksi, mutta eihän tuo ole eka kerta kun joku alkaa kohtisuoraan lentävästä kihusta isofalcoa tekemään.




Torniinkin saatiin lisää vipinää, kun Symbioosin lintuexcu, Veera Partasen järjestämänä ja opastamana, toi noin kymmenen hengen vahvistuksen lahden näkymiä vahtimaan. Kovempana yllätyksenä paikalle saapuivat myös Jände & Tomppa Nordblad, Jände enemmän tai vähemmän suoraan Sõrvestä! Lisävahvistus toi pientä potkua myös havislistaan, kun Tiusanen löysi lahden vastarannalta suopöllön ja Tomppa keskeltä lahtea pikkutiiran. Ensimmäinen pikkutiirahavis meni melkoiseksi nuotitushelvetiksi, seurauksena se kuinka joka toinen putki osoittaa aivan eri suuntaan jonkin kaukana taivaanrannassa lentävän pisteen perään. Tais osalla retkiporukasta olla pinnaliipaisin taas liian herkillä, onneksi ensimmäisen tilanteen rehellisesti nuijannut karvanaama saa lajista kuitattua vuodarin löytämällä saman (?) linnun uudelleen puolta tuntia myöhemmin.

Aika levottomaksi se meno kehkeytyi. Hyvä niin, että sai olla taas vähän poliittisesti epäkorrekti. =) Sen kuudetta kesää paikalla viihtynyttä hietatiiraa ei tänään - saati missään koko päivänä - havaittu, vaikka elis olikin vahvasti toiveissa kun kerran paikalle raahauduttiin. Staijista yritettiin toipua kunnon kahvittelulla Liminganlahden luontokeskuksessa, ennen kuin yhdentoista tienoilla jatkoimme matkaa kohti Enontekiötä. Kiitos ja anteeksi tutuilta ja tuntemattomilta! Iltakahdeksalta fiilisteltiinkin reissun ekaa hiiripöllöä Markkinan kylällä.