Åland Rally 2014 – Bångariliittå

Perinteistä kansistaijia aurinkoisella Saaristomerellä.

Ei. En kuulu liittoon, vaikka siitä on huhupuheita kiertänyt aikaisemminkin. Jyväskylästä kantautui kutsu Bongariliiton järjestämään Ahvenanmaan pinnakisaan, eikä tällaisesta nyt voinut kieltäytyäkään, kun tiedossa oli erittäin hyvää/huonoa seuraa, kisahuumaa, saaristoluonnon tunnelmaa ja lintuja. Tämä ralli pyörii hieman eri konseptilla Symbioosin ralleihin verrattuna, sillä kisa-aikaa on vain 12 tuntia (la 5.30–17.30) ja järjestelyjen puolesta rallireitin toivotaan päättyvän majoituskohteen läheisyyteen. Rallisääntöihin kuuluu myös ilmoitusvelvollisuus Lintutiedotukseen valtakunnallisista ja alueellisista harvinaisuuksista sekä vuodenaikaisharvinaisuuksista.

Helsinki, perjantai klo 5.00.

Aamuvalo kajastaa itäiseltä taivaalta Pasilan asemalle. Ulverin Perdition City kaikuu napeista kolkkona taustamusiikkina kolkon autiolle ratapihalle. 2½ tunnin päästä Ossi ja Tuomas ovat vastassa Turun rautatieasemalla. Jutut lähtevät lapasesta ennen kunnon katsekontaktia. ”Tuollaisien hampuusien kanssa muka pitäis lähteä rallaamaan, eihän ne edes haise tarpeeksi pahalta!” Keskisuomalaiset ottavat helsinkiläistyneen kantahämäläisen riemuiten (?) vastaan ja saman tien käy selväksi ytimiin asti, että tästä tulee pitkä ja levoton viikonloppu.

Karvanaama ehtii Viking Amorellan peräkannelle ensimmäisenä, kun Ossi ja Tuomas painuvat ansaitulle aamupalalle. Pian porilaiset piirittävät orvon ornin ja nakittavat kirjuriksi, koska a) olin paikalla ensimmäisenä ja b) olen porukan nuorin. Porissa siis pätevät edelleen samat säännöt kuin 70-luvulla Porkkalassa, kehitys ei näemmä ole ehtinyt kaikkialle. Onneksi ehdin edes katsomaan lintuja. Väkeä valuu kannelle muistakin tiimeistä ja kuorossa fiilistellään uskomattoman hienoa keliä; tyyntä, lämmintä, mukamas maaliskuun loppua. Menomatkalla nähtiin ja kuultiin just sitä, mitä kuunvaihteen kansistaijilta sopii odottaakin;

Valkoposkihanhi 76 p (Ruissalo)
Ristisorsa 6p
Haapana 4p
Haahka 13684 (joista 86% Kihdinselän ja Maarianhaminan välillä)
Alli 1815p
Mustalintu 126p

Silkkiuikku 5p
Merimetso 431 p (joista 90% Turun ja Kihdinselän välillä)
Merikotka 85p
Meriharakka 4p
Tylli 9p
Selkälokki 6p (Turun satama ja Ruissalo)
Riskilä 186p
Västäräkki 5m

MäkPe revittää...

... Ossi ja Tuomas ottavat vähän rennommin.

Iltapäivällä Amorellan kaartaessa satamaan puluparvi toivottaa rallaajat tervetulleeksi Ahvenanmaalle. Suuntaamme kaupan kautta pohjustamaan taktisesti sellaisia irtopisteitä, jonne tarvitsee tilanteen mukaan mennä rallin aikana. Niihin perinteisiin ja hyviin mestoihin tuskin kannattaa tuhlata aikaa, kun sinne mennään joka tapauksessa. Homma alkaa hyvin Finströmin Emkarbystä, mistä poimimme pienestä hanhiporukasta 2 lyhytnokkahanhea. Bjärströmsträskillä näyttäis olevan hyvin vesilintuja (180 tukkasotkaa ja 19 punasotkaa), Bodafjärden on tälle porukalle puolestaan uusi paikka, komppaamisen ajattelimme jättää huomiselle, mutta lahden syynääminen palkittiin uivelolla ja 9 punasotkalla. Kömpelöiden karhujen lailla rantaan rymistelleet Häkkilä et. al. kepittivät lahdelta koiras-ruskosuohaukan!

Bodafjärdenin päätteeksi tsekataan Vestmyran pellot ja Marsund, saldona poispäin lentävä suohaukka ja 1 meriharakka. Auringon laskiessa majoitumme Solhemiin, Tuomas laitetaan nukkumaan ja Ossin kanssa fiilistelemme elämää ja nättiä iltaa pensionaatin rannassa. Auringonlaskun jälkeen paikalle kuului bubo! Pöllöilyt sai jättää muuten sikseen ja rallia edeltävänä yönä ehti runsaasti nukkumaankin, kun pohjustelu ei hirveesti auta…

Auringonlasku tyynessä illassa, huuhkajan huutaessa taustalla.

Kisapäivä

Herätys klo 4.15, kamat kasaan, teet termariin ja pikaisen aamupalan kautta tien päälle. Eka stoppi Marsundin sillalla pöllöjen toivossa, mutta kaikenlainen muu metakka peittää pöllöpotentiaalin alleen. Björnhuvudissa tehdään pari pistoa, ennen kuin huuhkaja saadaan rallilajiksi. Samalla huomataan, että aamun äänimaisema on todella keväinen, kuin huhtikuun puolivälissä! Metsät raikaavat rastaista, punarinnoista ja peukaloisista. Rautiainen muuttaa ja kyyhkyt soidintavat, tyyntä ja valoisaa, hullua!

Björnhuvudista lähdetään Skagin teille seikkailemaan. Metsälajeja hoituu hyvin ja yksi reissun älyvapaimmista haviksista poimitaan täältä, kun pysähdymme pienen männikköä ympäröivän peltoaukean laitaan – ja yli lentää hirveetä meteliä pitävä nokkavarpunen!  Tuttu ralliriemu repeää =) muita Skagin paremman laidan haviksia olivat isokäpylintu, närhi ja palohullu. Skagista Styrsille, välillä kuullaan harmaapäätikka. Metsälajiston osalta lyödään viimosia rasteja listaan; töyhtötiainen poimitaan liian helposti pinnaksi, pyrstötiaisia roikkuu pieni parvi tienvarsikoivikossa ja pikkukäpylintu painelee yli. Ennen niemenkärkeä ja 1½ tunnin rallaamisen jälkeen kasassa on yli 50 lajia!

Styrsillä on vastassa pari kilpailevaa joukkuetta ja rauhallinen meri, mutta pieni tuulenhumina vilvoittaa sormenpäitä, kynsikkäät eivät meinaa riittää. Tylli, riskilä ja ruokki hoituvat kivuttomasti, mutta parempien merilajien kanssa takkuaa. Ossi poimii mereltä viimein etelänkiislan, mutta melanitat ei lennä. Team Aalto kyttää kaukaa eteläpuolen luodoilta merisirrejä, ja me kuittaamme saman yli 50 calmarin parven hetkeä myöhemmin. Degersandiin ei tarvitse mennä, joten saamme vähän aikaa lisästaijille. Pilkkasiipeä odotellessa hiffaan etelän puolelta koilliseen suunnanneen kuikan! Kelpaa lisälajiksi, mutta merisorsalistan täydentämiseen alkaa olla paineita. Piina helpottuu haahkaparven yli lentävällä mustalinnulla, mutta pilkkasiivestä päätämme tällä kertaa luopua.

Torpista haetaan varpunen, Storbyn postitalolta pajusirkku ja Sandvikenistä ristisorsa. Postitalon laiturilta ei uusia lajeja irtoa, ei komppaamisella eikä siitä klassisesta liejukanalätäköstäkään. Käringsundissa aiemmin ohariksi mennyt pikkutikan rummutus kaikuu nyt kaikkien korviin, vielä iloisempia reaktioita aiheuttaa zeniitistä lounaaseen lentänyt metsäviklo! Salmonellaruokinta ja Käringsundin salmi ovat kuitenkin tyhjillään linnuista, onneksi osaamme lopettaa torspoilun ajoissa ja jatkamme matkaa. Samoin käy Kyrkobyn pelloilla, mutta Bölessä tsekkaamme onnistuneesti Lampisen löytämän liejukana; kävely sillalle, sekunnin kestävä vilkaisu lintuun ja menoks. Huomautan, että harvoin liejukanan ihailuun tulee kulutettua noin vähän aikaa.

Marsundissa päätämme pienestä työnjaosta; Ossi ja Tuomas tsekkaavat tien pohjoispuolen vessut ja karvanaama tähyää Hammarlandin puoleisille aalloille, mistä pienen tusoparven liepeiltä löytyy kuin löytyykin juhlapukuinen mustakurkku-uikku! Hirveetä huutoa kavereille, vaikka ei tarvis olekaan, mutta Tuomaksen saan ainakin juoksuliikkeeseen. Hälyä eteenpäin ja samalla toivotaan, että tämä maaliskuun pinna sotkisi niiden pahimpien kilpailijoiden suunnitelmia, hah!

Lillbostad: pari peruslajia klassiselta staijipaikalta kasaan ja Ossi kaivaa paikalta bravuurilajinsa lapinsirkun. Hiirihaukkaa pukkaa vähän joka suunnalta, mutta lagoa ei osu joukkoon. Tuloksetta kierrämme peltojen pohjoispuolen, mutta pisto ei kokonaisuudessaan ollut turha. Bodafjärdenillä niityn komppaus ei tuota tulosta, mutta tiklit huutaa niityn reunalla ja lahdelta poimitaan eilen pohjustettujen vessujen lisäksi 2 lapasotkaa. Ruskis ei lennä täällä eikä Bjärströmsträskillä. Emkarbyssä pinkkijalkaiset hanhet ed p.

Finströmistä rallaamme Saltvikin Hagaan, missä lyöttäydymme kanssakilpailijoiden selustaan. Ossi ja Tuomas poimivat pelloilta 20 pulmusen parven, mutta karvanaaman petotutka ei ihan riitä loppuun asti; korkealta taivaalta löytyy lupaavan näköinen ankkurisilhuetti (”Ei hitto, toi vois olla pere!”), mutta jotain sitä onnistuu möhlimään, eikä lintua löydy skouppiin. Oli oikeesti liian korkeella ilman kiintopistettä. Perkele. Tuomas kuitenkin skarppaa hanhimassoista tundrahanhen ja 8 kapustarinnan parvi heittää kivan ohilennon, eli tältäkin stopilta saadaan useampi laji haltuun.

Siirrymme porilaisten vanavedessä Saltviksfjärdenille. Sen verran jäämme jälkeen, että sendari lahjoo joukkuettamme fasaanilla.  Selällä on parvi lapasotkia (”Oi miksi niiden pitää olla tossa!”), mutta ei esimerkiksi kauan kaivattua haapanaa tai harmaasorsaa. Tuomas skarppaa porilaisten edestä lentävän viiksitimalin (Hei, ihan kuin tuolla olis lentäny timali! Nyt lähti vasemmalle, ääntelee!), oikein tervetullut vuodari synnytti myös sopivat piruilut tyrkkivien ku... eikun kurkkivien tyllien kanssa. Karvanaaman petotutka löytää samoilta jalansijoilta myös kanahaukan.

Saltvikissa rykäistiin reilusti yli 90 lajin paremmalle puolelle – hyvältä näyttää, mutta täällä se ei riitä kärkikahinoihin. Nyt alkoi se klassinen hankala vaihe, kun mestoja sekä aikaa on jäljellä vaikka kuinka, mutta uusia lajeja ei niin vain tule. Henkistä kanttia koetellaan taas, kun Jomalan kirkonkylän pelloilta ja lentokentän aukealta ei irtoa mitään. Meriharakka hoituu Hammaruddan suunnalta, mutta loput alueesta, Gottby, Ramsholmen ja Torpfjärden menevät kokonaan ilman uusia pinnoja, vaikka alueet kolutaan läpi niin huolella kuin suinkin mahdollista. Akselin paras havis oli rallin toinen pulmushavainto (1 p)! Tuomas ja Ossi onneksi luottavat vielä pankissa olevaan puluun. Saarivaltion pääkaupungissa karautamme pomminvarmalle paikalle ja pinna haltuun! Tuomas riemuissaan heittelee autoa niin, että takapenkkiläisen ohimo osuu sivuoveen. Viimeksi Jomalassa takapenkkiläisen päälaki pamahti kattoon, kun ei osattu sitä hidastetta varoa. Pulusta siis haettiin tämän rallin kruunua, mutta uskalsin olla eri mieltä…

Rallin loppuhetkistä "suorastaan huokuu leppoisa maaliskuun tunnelma". Kuva: Tuomas Syrjä

Aikataulusta ollaan ruhtinaallisesti edellä ja edelleen todetaan, että puolisukeltajasorsien puutteet ovat helpointa mitä löytyy. Nåtön salmista luulisi löytävän potentiaalisia kohteita, joten suuntaamme sinne. Seulomme siltojen vesialueet läpi ja tsekkaamme myös Nåtön biologisen aseman länsipuolen; ei uusia vessuja. Paluumatkalla autolle emme käsittääkseni tarkoituksenmukaisesti kompanneet pusikkoa, mutta pieneltä tervaleppälaikulta löytyy hyvä lössi pikkulintuja. Ja nyt tärppää; ensin Tuomas mumisee jotain epämääräistä maanrajassa liikkuvasta pikkulinnusta, samalla eteemme lentää hysy, jonka Ossi huutaa ja karvanaama kuittaa; ”Tiltaltti!” Samoilta sijoilta löytyy toinen vastaava, ilmeisesti Tuomaan ensin löytämä lintu. Taas on hälyn paikka!

Parkkipaikalla arvomme seuraavaa ja rallin viimeistä siirtoa. Ehdotetaan Maarianhaminan itäpuoleisia lahtia, mutta Nåtön itäpuolelta löytyisi myös potentiaalisia sorsamestoja. Saman voisi kombinoida Nåtön luontopolun komppaamiseen. Ehdotan, että rallin loppuun kannattaa olla mahdollisimman paljon ulkona, ja aate saa kannatusta. Tiltaltit piristivät sen verran, että huono huumori kukkii päätien varrella patikoidessa. ”Sitten ne korvat auki”, ja naurunremakkaa päälle. Mitä nyt marssimme nollat taulussa parisenkymmentä metriä eteenpäin pähkinänakkelin metelöidessä taustalla, ennen kuin hoksaan, että mikä hitto tuolla nyt huutaa! Vaan se varsinainen kliimaksi antoi vielä odottaa itseään, kun lehtokurpan komppaamisen jälkeen painumme pienen poukaman rantaan, Tuomas ja Ossi edellä. Selaavat ensin pari sinisorsaa, kunnes liike pysähtyy ja synkroninen huuto antaa hetken odottaa itseään… ”HAAAAPANAA!” Tästä riemastuttiin taas niin, että sorsat ottivat ja lähtivät saman tien evakkoon. Vaan ei se meitä haitannut, elämämme riemastuttavinta haapanaa fiilistellessä =D

Pakko mainita miten tässä oikeasti kävi; haapana oli rallin aikana suoritetun pinnalaskennan mukaan numero 99, mikä jo sinällään tuntui huikealta tulokselta 12 tunnin rallissa. Vaan Noksu meni ja tarkisti listansa ennen purkua, ja huomasi kirjanpidosta puuttuvan talitiaisen ja uivelon – lopputuloksena 101 lajia, voi ne sataset näinkin paukkua! Joukkueen nimi muotoutuu just päivällisen jälkeen, tällä kertaa kapustarinnan äänikuvauksesta Lintuoppaan vanhassa laitoksessa: ”Prepurrlja” jatkaa hienoa traditiota.

Melkein, eikä just…

 

Purkutunnelmaa Solhemissa.

Kunniataulukko.

Rallin loputtua pikapikaa Solhemiin keventämään varustusta ja päivälliselle. Purku alkoi ”heti päivällisen jälkeen”, eli kaikkien joukkueiden saavuttua paikalle. Rallin 73 peruslajin lista oli hieman ”hooseempi” kuin Symbioosin vastaavissa. Porilaisten väsäämästä versiosta löytyi mm. luotokirvinen ja jouhisorsa (joista jälkimmäistä yksikään joukkue ei havainnut), mutta ei västäräkkiä. Harvinaisen nerokkaan excel-pohjan myötä purku kulki varsin mallikkaasti ja alusta lähtien olimme kärkikahinoissa mukana. Homman edetessä karkaamme porilaisten kanssa pienellä, mutta varmalla marginaalilla. Suopöllön käsittelyn jälkeen tilanne on tasan, mutta sitten ne perkeleet menevät ja huutavat sinisuohaukan sekä vuorihempon! Niin siinä kävi, hetken kävi jo sellainen fiilis että saatamme korjata voiton, mutta ei tällaisessa rallissa hopea hirveästi hävetä. Tosin Ossi haistoi kupletin juonen, kun Petteri kuskasi olutpullot pöytäämme; ”Mä tiesin että hävitään siinä kohtaa, kun porilaiset kantavat meidän pöytään omatoimisesti porilaista olutta.” Kiitos ja onnittelut!

Voittajaporukan potretti. Vaan kuka noista on kurkkiva tylli?

Jäähdyttelyt

Sunnuntaiaamuna ei ole kiire minnekään, mutta auringonnousun jälkeen päätämme suunnata Styrsille merta fiilistelemään ja hakemaan Tuomakselle kiislaa vuodenpinnaksi. Porukkaa on hyvin paikalla ja ruokkilintujen muutto näyttää tasaisen rauhalliselta; kiva se on katsella myötävalossa lähes tyynellä merellä lentäviä lintuja. Session aikana näemme yhteensä 5 etelänkiislaa (pisimpään staijanneiden kokonaissaldo oli 15 lintua), kuikan, kaakkurin, pari pilkkasiipeä ja ilmeisesti paikallisena kierrelleen luotokirvisen. Letkeetä menoa ja muutama hyvä vuodaripaikkaus!

Styrsiltä Ramsholmeniin, missä kaivamme Toivasen ja Kuhnon tiimien kanssa nakkeleita esiin. Olivat kuulemma sopivaa pesäkoloa etsineet ja testanneet, vaan porilaisten nuotittaman puun luota ei aktiivisuutta löydy. Linjama spottaa ääntelevät linnut alueen pohjoislaidalta, ja pian koko kööri ihastelee kahta puiden rungoilla kieppuvaa nakkelia. Toteamme, että kiva fiilistelypäivä eilisen rehkimisen vastineeksi, hyvän todetun rallikaavan mukaan.

Paluumatkalla kannattaa taas staijata laivan kannelta, viikonlopun aikana saaristoon on saapunut lisää meriharakoita ja tyllejä. Stora Lökskärin kohdalla MäkPe huutaa haahkalössistä 4 allihaahkaa! Ossi, Tuomas ja Matti olivat parahiksi poistuneet kaljoittelemaan, mutta puhelinsoitto tavoittaa miehet ajoissa ja ehtivät kuin ehtivät kuittaamaan vuodarin. Kelpasi!

Päivityksen päätteeksi kiitosten paikka. Nuo keskisuomalaiset joukkuetoverit olivat mitä parhainta ralliseuraa, ei sieltä suunnalta tunnu huonoa väkeä löytyvän. Otsassa ja silmien alla on taas pari ryppyä lisää =) Oli nastaa tavata myös harvemmin vastaan tullutta porukkaa sekä tutustua uusiin naamoihin. Kiitokset myös järjestäjille, kaikille rallaajille sekä tietysti Sendarille, tämän reissun päätteeksi olen 38 vuodenpinnaa (kokonaissaldo 124 ennen huhtikuuta!) ja monta hyvää havista rikkaampi. Ugh!

Prepurrlja! Kuvan nappasi Petri Kuhno.