Kevät kulkee viimein: Viikkiä, Vanhankaupunginlahtea ja Päijät-Hämeen pöllömetsiä

Ålandrallyn päivitystä tuolla taaempana!



Jebujee!

Piti jo ennen Ålandin rallya vetää pari linturetkeä, mutta pitkäkestoflunssa esti. Viikin sesonki avattiin viimein MA 15.4., kun Mikko Tiusasen kanssa kapusimme aina yhtä ra(i)kkaaseen Hakalanniemen lintutorniin klo 13.45. Paikalla toistasataa sinisorsaa, pari tavia, kevään ekat jouhisorsat (vuodari#126), pari tavia ja muuta vesilintusälää. Orpona lahtea kiertänyt valkoposkihanhi (#127) aiheutti pieniä riemunkiljahduksia :)

Lounaasta puhaltelevat ilmamassat lupailivat petomeininkiä, joka lunastettiin paikallisen ruskosuohaukan (#128) sekä 2kv-piekanan (#129) voimin. Tunnin staijin jälkeen siirryimme Purolahden puolelle, mistä löytyikin paikallinen liejukana (#130) naurettavan helposti, ei edes haastetta antanut. 10 metsäviklon parvi ilahdutti myös. Taavi Sulanderin kanssa oli hauska heittää läppää, mutta paikalle eksyneistä Kimmo Heiskasesta sekä Petri Shemeikasta oli jo jotain hyötyäkin, jätkät kun hiffasivat ruovikosta tiltaltin (#131) Kevään eka hysy!

Purolahden lavan kautta peltojen puolelle. Lokkia, kiurua, västäräkkiä, kottaraista ja sen sellaista mestoilla. 3 mehtähanhea painelee pohjoseen ja kuovi huutaa. Ilkka Kivistö liittyy seurueeseemme ja paremmalta väeltä saamme kuulla, mitä kivaa pelloilla oikeasti on näkynyt (sääksi, ampuhaukka, pikkutylli) samalla kun olen ynnäillyt lokkeja ja hyyppiä. Seitans, ei aina voi mennä niin kuin Åland rallyssa. Mutta tosi kivaa aikaahan tää alkukevät on. Vaikka tähän aikaan lahden pitäisi olla täynnä vessuja.

Yksi talvisen Vanhankaupunginlahden ruskiksista.

TO 18.4.

Viimeinkin! Torstaiaamuna klo 5.10 Koskelantielle kuuluu rastaiden ja punarintojen laulu. Viileänkostea, tyyni ilma ja pilvenevä taivas virkistävät mieltäni ja osoittavat reittini rakkaalle Vanhankaupunginlahden lintutornille. Viikissä Niko B. liittyy seuraan, Symbioosin sähköpostilistoille lähetetty viesti kannustaa kuusi muutakin (Otso, Katja K, Mikko T, Mikko K, Mari & Kati) kiikarinulkoiluttajaa torniin.

Aamun ensi tunnit ovat jälleen ne hektisimmät. Virkeänä päivystävät sorsat pitää skarpata, tällä kertaa tavien ja sinisorsien joukosta löytyvät 2 harmaasorsaa. Naurulokkia lappaa ohi yli, vasemmalta ja oikealta, summailen aamun mittaa parisensataa lintua. Hanhia ja joutsenia näyttää olevan myös liikkeellä, summina 8 metsää, 4 tundraa, 39 kanadaa, 363 valkoposkea (170p 197m) sekä laulujoutsenia 6p 21m. Lahden paikallisia tulee tietysti syynätä tarkkaan, kahlaajapuolelta löytyy 12 taivaanvuohea, 3 metsävikloa, pikkutylli sekä 17 lahdelta poistunutta kuovia. Pikkulintupuolelta saamme vain rippeitä, mutta klo 9.40 tornin ylittävä metsäkirvinen (vuodari#133) pääsee hieman yllättämään.

Petomeininki viriää yhdeksän jälkeen, osa porukasta ehtii poistumaankin ennen linnun- ja myyränpurijan liikehdintää.Varpushaukkojen lomassa tornin ohittaa pari piekanaa, jokunen ruskosuohaukka sekä tuulihaukka. Lahdella pyörähtänyt sääksi sekä määrätietoisesti itään paineleva ampuhaukka ovat myös oikein piristäviä haviksia.

Tänään nähtiin myös SE. Ja aika helvetin hienosti. Kymmenen jälkeen hiffaan tornin itäpuolelta matalalla seuraavan pedon, ja totean ääneen, että "tuolla menee taas joku falco". Manatkaa minut alimpaan helvettiin noin alhaisesta ilmoituksesta, sillä puntit siinä taas tutisivat kun lintu löytyy Zeissin näkökenttään, zoomi vääntyy ja siniharmaan selän kääntyessä linnun alapuolelta paljastuu harvaa poikkijuovitusta sekä tuttu teurastajan huppu. "Ei helvetti, toi on MUUTTOHAUKKA!" Peregrinus lipuu hitaasti kohti pohjoista ja kaikkoaa Arboretumin taakse. Ainakin fiilistelyt olivat jumalaisen lajin arvoiset ;)

Poistumme tornista peltojen puolelle ennen yhtätoista. Etu-Viikin peltojen punaisen ladon luota löytyy 2 kivitaskua (vuodari#134). Meno on kerrassaan keväistä: aurinko porottaa, kiurut visertävät ja rastaat pyörivät ympärillä. Taivaanrannan tapittaminen tuottaa lisää petoja, joten päätämme jäädä vielä tunniksi staijaamaan. Siinä samalla pelloilta irtoaa pikkutylli ja 8 taivaanvuohea. Petomeininki on pirteää sinne kahteentoista asti, kunnes nouseva pilvirintama sekä alkava tihkusade siirtää miehet sisätiloihin. Hakalasta ja pelloilta summattiin muuttohaukan ja ampuhaukan lisäksi 4 tuulihaukkaa, 3 sääkseä, 7 ruskosuohaukkaa (4p3m), 40 varpushaukkaa, hiirihaukka ja 4 piekanaa.


Staijin jälkipyykki olikin taas kylmää ja märkää. Yhdeksän jälkeen lahden yli pohjoiseen viipottaneen pikkukajavan nuijaamisen nyt vielä ymmärtää, plusmiikasta painelevien lokkien seuraaminen ei ollut pääprioriteetti ja miten hemmetissä sitä odottaisi tällaisen täällä näkevänsä. Aika kova veto Petrolta ja Reijolta! Missä vaan voi tulla vastaan vaikka mitä. Vaan kun Tiirasta luin klo 8.20 havaitusta arosuohaukasta Purolahdella, meinasi huumori loppua kesken. Sepustaessani nuijausstooria Tsu:lle, tuli kommenttia että voihan sen macronkin sekottaa lokkiin. Batumin noin kolmenkymmenen koirasmacron kokemuksella voin heittää kiikarit saman tien Vanhankaupunginkoskeen, jos sellaisen tempun menee tekemään. Noh, näistä opittiin. Ja sitten kohti niitä uusia vastoinkäymisiä...


PE 19.4.

Päijäthämäläistä pöllömetsää. Pöntön ulkopuolella lennelleen viirun lisäksi löysimme pohjantikan ruokailujälkiä.

Vähän toisenlaista päivää tänään. Hannu Pietäinen pyysi mukaan avustamaan järjestämänsä pöllökurssin maastoretkelle, eikä sellaisesta nyt sovi kieltäytyä! Matkassa mukana Aapo, Mikko T. ja Heidi W. Hannu kaipasi mukaan linnun pitelijää sekä haavijaa, tästä saatiinkin eräänlainen nostalgiatrippi vuosien 2011 ja 2009 pöllöhommiin. Suht hyvin se haaviminen sujui parista hankalasta paikasta huolimatta, vähän vaan parilla ekalla kerralla jännitti :)

Neljä ensimmäistä pönttöä löivät tyhjää ja yhden pesäkuopan, mutta viidennellä tärähti. Keväältä 2009 tutussa mestassa pöntössä jäpittänyt naaras ei suostunut hyppäämään haaviin, Hannun kavutessa puuhun ja avatessaan pöntön kantta iloiseen "Terve!" -huutoon vastattiin nokan napsutuksella. Jes! Pussia päähän ja haavilla alas. Vähän siinä sai muistella omia otteita linnun poimimiseen kun käsien ja linnun välillä oli kaksi kerrosta kangasta. Kärsivällisyys palkittiin ja kurssilaiset pääsivät ihastelemaan elämänsä ensimmäistä viirupöllöä.

Pöllö pois pöntöstä ja paketti haaviin.

Ja pussista löytyy...

... viirupöllö! Tällä mammalla on ikää kunnioitettavat 13 vuotta.

Hieno on!

Pöllö on vaihtanut sisimpiä kyynärsulkia ja suurimman osan käsisulista, vähän asynkronisesti tosin.

Pöllö matkaan!

Yritin pitää oman naamani peruslukemilla ottaessani pöllömammaa pois lintupussista, mutta kummasti ne suupielet leviävät kohti korvia ja naamalle vääntyy oudon onnellinen virne, kun pitkästä aikaa pääsee itsekin tätä lajia näkemään kädestä. Todella maaginen lintu! Tovi sitä ehditään ihastelemaan ja kuvailemaan, ennen kuin Hippo laskeutuu alas puusta, demoaa pään höyhenpeitteen tuuheuden, sulkasadon, korvan sekä epelin kynnet sopeumana kynien teroittamiseen. Renkaan lukemisen jälkeen meikäläinen kertaa siiven ja reiden mittaamisen sekä punnitsemisen. Puuhun kiivennyt Hannu saa kunnian päästää linnun lentoon. Pitkälle ei lintu mene, vaan jämähtää lähipuihin haukkumaan pesintärauhan häiritsijöitä.

Seuraava pöllö nähdään päivän seitsemännellä pöntöllä, tosin pöntön ulkopuolella. Uusia hipelöintimahdollisuuksia ei enää suotu, mutta pesintätilanteeseen nähden 1 aloitettu pesintä sekä 3 todennäköisesti alkavaa pesintää oli hyvä saalis. Lisäksi reissulla nähdään 5 tuulihaukkaa, 4 hiirihaukkaa, 2 isolepinkäistä sekä sinisuohaukka (vuodari#135). Kiitokset Hannulle sekä kurssilaisille hienosta reissusta!


LA 20.4.


Joskus alkuvuodesta Kanta-Hämeen lintutieteellisen yhdistyksen retkikalenteria päätettiin täydentää retkellä Viikkiin. Koska pyörin siellä muutenkin nähin aikoihin ja retkiä kaivataan, yhtä hyvin voin sellaista lähteä sitten vetämäänkin. Jussi Kairamo järjesti ilmoittautumiset ja yhteiskuljetuksen, mistä suuri kiitos.

15 hengen kokoonpano kokoontui Viikkiin Gardenian pihalle klo 7.30. Siitä suuntasimme ihmettelemään peltoja Uurnalehdon molemmin puolin. Punaisten latojen luota löytyi pari kivitaskua sekä haarapääsky (vuodari#136). Gardenian puolen pelloillakin oli vipinää, pienestä tulvalätäköstä löytyi 2 harmaasorsaa, metsävikloja, taivaanvuohia ynnä muuta. Plusmiikasta pohjoiseen painellut pikkufalco aiheutti pientä hämennystä, mutta tuulihaukaksi tuo kuitenkin taittui.

Päivän ensimmäiseksi torniksi valittiin Keinumäki. Yksi edustan lampareista oli jo osittain sulana, missä ei kuitenkaan viihtynyt mitään nokikanaa tai tavia kummoisempaa. Rautiaisen (vuodari#137) laulaessa taustalla tornista tapitettiin kapustarinta, 3 ruskosuohaukkaa sekä taivaalla iloisesti tiksunut nenävarpunen. (vuodari #138). Keinumäestä siirrytiin Hakalaan, yllättäen torni ammotti tyhjyyttään. Noh, kantahämäläiset paikalle ja lisää retkenpinnoja plakkariin; 7 uiveloa, 4 jouhisorsaa, 1 harmaasorsa lisää. Sisämaan väelle kelpasi myös Klobbenin harmaahaikarakolonian ihmettely.

Purolahden tornista skarpattiin odotetusti liejukana, taivaalle tapittaminen palkittiin kana- ja varpushaukalla, muuten näytti petorintamalla olevan hiljaista. Punajalkaviklo huuteli itseään vuodarilistalle (#139). Petro piipahti tornissa ihmettelemässä väenpaljoutta ja kertoi nähneensä Purolahden sulassa lapasorsia sekä kuulleen Majavakalliolle käenpiian - kevät etenee! Purolahdelta harpottiin takaisin pelloille; haarapääskyjä oli paikalla toinen lisää, Karri skarppasi muuttavan sääksen. Pikkutylliä saatiin tovi odotella, mutta yksi lintu intoutui kiertelemään kärsivällisimpien ornien yllä.

Lounas- ja Lintuvarustetauon jälkeen suuntasimme Lauttasaaren Hevosenkenkälahdelle koittamaan mustaleppälintua. Muleli ei tiukasta etsinnästä huolimatta suvainnut näyttäytyä, mutta hämäläiset kaivoivat paikalta 4 merikotkaa, muuttavan naaras-ruskosuohaukan ja tusinan selkälokkeja. Iltapäivästä kului hyvä pätkä Espoon Suomenojalla - ja sekös oli karvanaamalle mieluisaa, olen käynyt Suomenojalla viimeksi heinäkuussa 2007! Yli tuhatpäistä naurulokkikoloniaa oli hauska ihmetellä, kanahaukan pöllyttäessä ridareita ilmaan tuli laajakulmalinssiä ikävä. Ensi kerralla sitten. Harmaasorsan havaitseminen ei täällä tähän aikaan kovin suuria ponnistuksia vaadi, mutta kyllä siinä vähän hymy nousi suupieliin, kun laskin etelänpuoleiselta sulalta melkoiset 24 harmaasorsaa. Muista paikan erikoisuuksista havaittiin 17 punasotkaa sekä 2 liejukanaa. Aika kului staijatessa, mutta muuttoa ei alueelle juuri näkynyt.

Suomenojan päivystyksen jälkeen pohdittiin seuraavaa peliliikettä. Malminkartanon ohi muuttanut kattohaikara oli menetetty peli, joten retkue päätti yrittää Vantaan Kulomäen mustapäätaskua. Matkan aikana piippari hälyyttää myös samalta paikalta havaitusta sepelrastaasta. Valmistauduin jo kotiinlähtöön, mutta Jussi hoksasi, että minut voidaan yhtä hyvin heittää bongauskeikan jälkeen Korson juna-asemalle. Sehän passaa! Kulomäessä saamme hyvät nuotit mustapäätaskun havaintopaikkaan. Lumenkaatopaikan laelta tähystetään alas rinteeseen, ja viiden minuutin syynäyssession jälkeen Panu hoksaa MUSTAPÄÄTASKUN (koiras) rinteen pusikosta. Ei muuten ollut mikään helpoin löydettävä. Tylyä vauhtia puhaltava itätuuli paiskasi savikkoon kaukoputken ja toisenkin (omani mukaanlukien, jonka seurauksena pikalevyn kiinnitysruuvin holkki vääntyi hajalle - onneksi putki säilyi ehjänä!), mutta koiras-rubicolaa saatiin ihailla aivan riittävästi.

Muun komppanian kiiruhtaessa sepelrastaskomppaukseen, jäimme Jonnan kanssa vielä taskua ihmettelemään. Poistuessamme paikalta kasan päällä Jonna hoksasi vastaan lentävän rastaan: "Hei, meneekö se mustarastas tossa?" Onneksi sepelrastas jämähti kasan päälle nätisti näytille, onneksi muutkin ennättivät näkemään linnun. Vuodari # 141 plakkariin ja Korson kautta kotiin. Lauantaille osui hyvät retkiasetelmat, mukavia lajeja, pari hyvää bongausta ja kantahämäläisten kavereiden kanssa retkeilyä. Kiitokset kaikille retkiläisille!

Åland rally 2013

Skarppina Styrsillä. Kuva: Ossi Nokelainen

No nyt iski sitten sellaista reissua jota muistellaan ja pitkään...


Symbioosi ry:n perinteinen Ahvenanmaan linturalli 2013 koitti 12.-13.4. Tästä uumoiltiin, toivottiin ja pelättiin "bikiniahvista", mutta eihän sitä tammikuussa voinut tietää, miten tämän kevään kanssa käy. Kevään aikataulu laahaa edelleen jäljessä ja "samanlainen talviralli" sieltä näytti tulevan kuin edellisinäkin vuosina. Perinteiseen konseptiin oli tullut pari muutosta:


- Tänä vuonna Ahvisralli EI ollut vuoden eka isompi linturetki. Jännä nähdä, onko kymmenen päivän jakso Haliaksella oikeasti virittänyt aistit ja lajintuntemuksen keväiseen kuosiin.


- Joukkueen kokoonpano nyt ei koskaan ole ollut mitenkään "perinteinen". Tällä kertaa läksin Jyväskylän hyvien ystävieni, Ossi Nokelaisen & Minttu Sirosen, matkaan. Odotukset korkealla ja fiilis stratosfäärissä.


Lähtöasetelmat olivat jälleen mielenkiintoiset. Kokonaisuudessaan meno oli hyvin talvinen, mutta ajankohdan puolesta ekoja "ohhoh-lajeja" oli odotettavissa. Bongariliiton linturalli kisattiin edeltävänä viikonloppuna, voittajalla oli ollut "vain" 78 lajia ja koko saariryhmältä oli löytynyt vain pari vaivaista töyhtöhyyppää. Lisäksi vahva sadealue uhkaa kisaajia ja kisasuoritusta lauantaiaamusta eteenpäin. Muutama joukkue arpoo taktiikan muutoksia, me päätämme mennä alkuperäisen suunnitelman mukaan. Sateen voimakkuus ratkaisee sen, kuinka kohtalokkaaksi taktiikka tai sen äkillinen muuttaminen koituu.


Perinteistä kansistaijia viritellään säätä ja flunssaa uhmaten. Turun satamasta selkälokki ja nokikana vuodenpinnoiksi (#101 ja #102). Meri oli umpijäässä reilusti Kihdinselälle asti ja näkymät todella sumuiset. Piruuttani laskin vesilintuja matkan aikana, mainittaviin summiin ylsivät tukkasotka 2502p (mm. 2000 linnun parvi), haahka 6356p, mustalintu 132p, riskilä 45p (#103) ja ruokki 19p (104). Lisäksi kannelta spotattiin tylli (#105), 39 meriharakkaa (#106) ja hiirihaukka. Kalle kuitenkin meni, tempaisi ja spottasi jossain Herrön tienoilla pienestä ruokkiparvesta etelänkiislan. Lintu oli kuitenkin sen verran vaikeasti nuotitettavissa, ettei kiisla meikäläisen putken kuvaan eksynyt. Tappiomielialaa oli taas ilmassa, kun nuijasin myös kannen yli lentäneen luotokirvisen. Se siitä sitten taas, perkele.


PERJANTAI - KISASUORITUKSEN ENSIMMÄINEN VAIHE


Lepovuorossa ollut Ossi saa onneksi potkittua karvanaaman kisakuntoon poistuessamme laivassa. Nyt, perkele, nyt painetaan! Pikaisesti kaupan kautta evästä ottamaan ja saman tien pohjustamaan. Nåtön silloilta löytyy 6 uiveloa ja Kalasatamassa yli 60 nokikanan parvi. Solhemin ruokinta lyö tyhjää, ei tietoakaan ennakkotietojen punarinnasta tai nokkavarpusista. Onneksi tiedämme minne rallin aikana EI kannata mennä.

Ahvenanmaan sissi. Oliko taas pakko, kysynpähän vaan... Kuva: Ossi Nokelainen

Suuntaamme Hammaruddan Röda bergetille. Paikkaa haltuun ja merisirrien hakua horisontin luodoilta. Kello lyö 17 ja kova aloitus näyttäis jäävän haaveeksi. Peli avataan staijarien ohi pyyhältävällä tukkasotkalla. Päätämme kuitenkin jäädä toviksi paikalle ja kaivamme perusvessuja (kyhmy- ja laulujoutsen, merihanhi, haahka, alli, telkkä, iso- ja tukkakoskelo, merimetso, nauru-, kala-, harmaa- ja merilokki sekä riskilä), korpin sekä merikotkan sektorilta. Metsän puolella huutelee tallari ja sintti.


Kovin pitkälle ei lajimäärässä ehditä, kun Ossi hihkuu merellä pyörivästä pienestä kahlaajasta. "Tuolla taitaa mennä tylli." Siirryyn Leican puikkoihin ja totean saman tien, että "Eihän tuolla mitään siipijuovia ole. Selkäkin on hiekanruskea. PIKKUTYLLI!" Ei ihan odotetunlainen aloitus, mutta kova silti :) kun samoilta jalansijoilta spotataan vielä isokäpylintu ja 4 ruokkia, aloitusta voi sanoa hyvin onnistuneeksi. 22 lajia kasassa ensimmäiseltä etapilta!


Siirrymme Hammaruddan Hamnörnaan. Suojaiselta lahdelta ropisee roimasti lisää pinnoja; 6 ristisorsaa (#23), 10 uiveloa (#24), silkkiuikku (#25) ja meriharakoita (#26). Vihervarpunen huutaa (#27), kuulemma ollut tiukilla Bongariliiton rallissa. Riemu repeää jälleen kun 5 tavin parvi pamahtaa näytille (#28). Ei välttämättä helppo laji tämäkään. Myös silkkiuikku (#29) on hyvä hoitaa tässä vaiheessa, peruslajeista kuitataan myös peippo (#30) ja viherpeippo (#31).

Seuraavaksi Hammaruddan pelloille. Peruslajeja löytyy täältäkin, Minttu kirjaa listalle 10 peruslajia lisää (kanadanhanhi, kurki, töyhtöhyyppä, käpytikka, kiuru, västäräkki, mustarastas, varis ja kottarainen) Niittykirvinen (#42) ja tikli (#43) möykkäävät kimpassa ja taivaalta kuuluu myös kangaskiurun ääntä, pian Ossi hiffaakin taivaalla pyörineet 2 lullulaa (#44). Hyvä putki jatkuu peltojen jälkeisellä hakkuuaukealla, pysähdys tuottaa sen toisen loxian eli pikkukäpylinnun (#45). Extraa pukkaa!



Siitä sitten Gottbyn pelloille hanhikyttäykseen. Joutsenetkin syynätään tarkasti läpi. Metsähanhia paikalla yhteensä 9 kipaletta (#46), nuori tundrahanhi (#47) on vähän kryptisempi mutta hoituu sekin. Pulmunen huutaa (#48). Kumuloituvaa peruslajistoa edustavat harmaahaikara, kulorastas, sepel- ja uuttupulu, harakka, naakka & keltasirkku, yhteensä7 pinnan edestä. Koitamme vaihtoehtoisia näkymiä Kungsöbatterin tieltä ja komppaamme vähän ojanpohjaakin.  Uusia lajeja ei enempää irtoa, mutta lajimäärä on kohonnut tasaista tahtia yli viidenkymmenen, hyvin näyttäisi menevän.



Ramsholmenissa tyhjän lehdon ihmettelyyn kuluu aikaa, onneksi Svibyvikenin sillalla 2 lapasotkaa (#56) sekä 5 punasotkaa (#57) hoituvat helposti. Hyvä paikkaus, kun ei kalasatamasta ei löytynyt. Pari parempaakin lajia osuu kohdalle, kun poimimme listalle lahdella lentävän selkälokin (#58) sekä kaupungin puolella pyörähtävän varpushaukan (#59). Arvokkaita pinnoja! Pienen palaverin jälkeen toteamme, että kannattaa kuitenkin käydä hakemassa Kalasatamasta ne nokikanat (#60), huomenna saattaa päätä kiristää jos keilapallo puuttuu listalta eikä pohjoisemmalta reitiltä hyviä sulia löytyisi.


Kalasatamasta Jomalan kirkonkylän pelloille. Hemmetin hyvä lajiputki täälläkin; paikalla päivystänyt joutsenparvi on osittain metsäsaarekkeen katveessa, mutta eihän sitä parvea tarvitse kauaa selata, ennen kuin pikkujoutsen (#61) osuu karvanaaman Zeissin näkökenttään. Lisää ekstralajia pukkaa, kun kirkonkylältä kuuluu pehmeää tikan ääntelyä. "Gt... gt..." Hetki siinä menee ihmeteltäessä ja äänien tuntemusta kerrattaessa, mutta kyllä se harmaapäätikaksi (#62) taittuu.


Koitamme uutta näkökulmaa samojen peltojen itäpuolelta. Hiiripöllöä koitetaan, kova veto olisi tämäkin laji rallissa nähdä. Ei vaan löydy. Hämärä laskeutuu ja skarppaamme kuitenkin mustavariksen (#63) Överbyn corvusparvesta. Varisten ja joutsenten rauhoittuessa myös pöllöasetelmat paranevat, Ossi kuulee kirkonkylän suunnalta huuhkajan (#64) ja minähän kuittaan! Edellisten rallien takaumilta ei säästytä, kun kilpaileva ja saman majoituksen jakava joukkue (Eppu, Ninni & Helena) pyyhältävät samalle paikalle. Vaihdamme asiaan kuuluvaa ja kuulumatonta vinoilua, kunnes kilpailijat siirtyvät turvallisen välimatkan päähän. Tien vierestä pyyhältävä lehtokurppa (#65) herättää sen verran riemua, että Ossin kanssa tanssahdellaan pienet sotatanssit. Tai mitkä lie. Pöllökuuntelu tuottaa muutakin lisälajeja, kun ajamme ojanpohjalta lentoon taivaanvuohen (#66). Ytterbyn puolella kuittaan Ossille, että tuolla huutaa nyt sitten se sarvipöllö (#67). Hyvin kuuluu ja pinnaa plakkariin. Jo nyt tiimille on kertynyt enemmän lajeja kuin vuoden 2011 rallin voittajajoukkueelle koko skabassa!


Helmipöllön kanssa rupee kuitenkin tekemään tiukkaa. Jomalan kirkonkylän ja Finströmin Emkarbyssä teemme kolme pysähdystä, turhaan. Liikenteen melu rupee kyrsimään ja väsymys ottaa valtaa. Jatkamme kuitenkin Emkarbyhyn, ja seuraavan tilanteen unohtamiseen vaaditaan aika monta viskihuikkaa. Sopivan peltoaukean kohdalla Ossi toteaa, että "annetaan sille helmipöllölle vielä mahdollisuus..." Nousemme autosta ulos - ja saman tien pohjoisen suunnalta kuuluu helmipöllön (#68) puputusta! Tuijotamme toisiamme epäuskoisina, olisipa tämä aina näin helppoa. Koitamme luhtakanaa parista Finströmin lutakosta, jäässä on kanat lutakoineen. Pidämme pientä palaveeria siitä, kannattaisiko nyt käydä nukkumaan ja levätä huomista koitosta varten. Päätämme jatkaa vielä Eckerön suuntaan. Nyt pitää kaivaa jokainen potentiaalinen pinna, sillä ei se huomisaamun vesisateessakaan onnistuisi. Eckerön Björnhuvudissa pari ensimmäistä pysähdystä tuottaa tyhjää. Minipöllö täältä kuitenkin pitäisi löytyä. Kolmannella kerralla viheltelyyn kuuluu pari vaisua vastausta. Lisää vislausta ja varpuspöllö kirjataan yön neljänneksi pöllölajiksi. Lisäksi saimme ennen puoltayötä kasaan huikeat 69 LAJIA! Helvetin hyvä draivi päällä ja kasassa tärkeitä lajeja, jotka voisivat olla todella vaikeita sateisena lauantaiaamuna.


Majoitumme Hammarlandin Sålikseen, Blåbo-mökkiin. Kimppamajoituksen kaksi muuta joukkuetta ovat (tietenkin) paikalla, meille siunataan vajaat viiden tunnin yöunet. Yllättävän kivutonta se herääminen on seuraavana aamuna, ja klo 6.00 meitä odottaa itätuuli sekä kevyt kevätsade. Tänään tuskin tulisi kovin monta ilmaista pinnaa.

Isoloxia Hammaruddassa. Kuva: Ossi Nokelainen

LAUANTAI - KISASUORITUKSEN TOINEN VAIHE


Siinä sitä sitten jäpitetään, aamuhämärissä Lillbostadin pelloilla. Ossi kuulee jotain punakylkirastaan tapaista, mutta lajia ei siitä saada. Hammarvallenissa kuulostellaan, josko koskikara olisi laulutuulella. Ei ole, ja jatkamme Hammarlandista lähes suoraan legendaariselle Eckerön Styrsingsuddenille.

Styrs ei petä huonollakaan säällä. Niemen kärkeen johtavalla tiellä käy hyvä munkki, kun siinä saareen tunnetuimmassa metsätiaispaikassa lajilistalle napsahtaa peräkanaa hippiäinen (#70), kuusitiainen (#71), hömötiainen (#72) ja puukiipijä (#73). Teeret ei hirveesti pulise, mutta onneksi palokärki (#74) kajauttaa sen verran teräviä huutoja ilmoille, että pinnan uskaltaa ottaa. Talsimme Styrsin kärkeen vartin yli seitsemän ja pari joukkuetta näyttää päivystävän paikalla. Näkyvyys merelle on kohtalainen ja tuhnukeliin nähden yllättävän hyvä, niemen kärjen ympärillä pörrää muutama sata haahkaa sekä nelisenkymmentä mustalintua (#75) - harvemmin on laji näin helposti hoitunu :) pilkkasiipeä (#76) ei tarvitse kauaa etsiä ja joukkueen kommunikointi on taas sankarillista tasoa:

-OSSI!
-KUITTI!

... ja muut joukkueet ihmettelee :D

Merellä pörrää tusinan verran riskilöitä ja saman verran ruokkejakin, hyvin nähtävillä olevia yksilöitä sopii näyttää muillekin joukkueille. Ossi huikkaa muuttavasta uivelonaaraasta, mutta aika hyvin nämä vesilinnut on hallussa ja Styrsin pakkollisetkin on hoitunu helposti. Puolen tunnin staijin jälkeen ehdotan, että koitetaan jotain extraa vaikka vartti ja jatketaan sitten eteenpäin. Noh, eihän siinä tarvitse edes viittä minuuttia odotella, ennen kuin spottaan jotain todella lupaavaa luoteen puoleisilta aalloilta. "Hei, ETELÄNKIISLA! Tossa se nyt on, kelluu tuolla, äkkiä kattoon!" Kyllä karvanaamankin silmiin jotain osuu, ei pidä jokaisen pinnan löytömisestä antaa krediittiä Noksulle ;) Kiisla kuitenkin sukeltaa karkuun eikä Ossi ehdi sitä Zeissista kuittamaan, mutta ottaa suunnan haltuun ja äkkiäkös ilmoittaa löytäneensä linnun uudelleen! Ossi koittaa löytää linnun Mintulle, ja tässä vaiheessa Styrsillä on meidän lisäksi vain yksi joukkue, mä puolestani koitan skarpata lintua Jani Järven tiimille näytettäväksi. Vaan ei löydy uudelleen, ihan kuin minkä tahansa ilman kiintopistettä kelluvan linnun noukkiminen sateiselta mereltä ilman suuntamerkkejä olisi helppoa.


Niemen kärjestä poistuessamme pinnasaldomme tikittää huikeaa 77 lajia ja kuuntelemme uudelleen metsätiaisa Styrsin tien varrella. Matkalla törmäämme Aapon (S.) joukkueeseen, selostamme kiislatilanteen ja toteamme, että lajia ei tarvitse laittaa laajempaan tiedotukseen. Kiislapinnaa kyselevä yksi joukkueen jäsen (jääköön anonyymiksi) silminnähden järkyttyy tiedosta, että kolmen hengen joukkueessa pinnaan vaaditaan havainto vain kahdelta henkilöltä - niinhän siellä säännöissä lukee ja sekös on yksi tämän tiimin vahvuuksista, että tilanteet osataan totta vie hyödyntää :) Koska Styrsiltä ei luotokirvistä herunut, ehdotan Skeppsvikin kautta koukkaamista. Ei turha pisto, sillä matkan varrella kuulemme kaksi peukaloista (#78), mutta Skepssvikin laituri, rannat ja saaret tuottavat tyhjää.


Skeppsvikistä hurautetaan yhtä kyytiä Degersandiin ja mökkikylän kärkeen rantarottia etsimään. Jätän tämän lajin Ossin vastuulle, mä en koskaan ole täällä sirriä nähnytkään. Kauaa ei tarvitse gavioita etsiä mereltä (ei löytynyt myöhemminkään), kunnes tuttu ääni kutsuu. "Aki! Tuleppä tänne". Ja siellähän ne merisirrit (#79)on, seitsemän linnun voimin! Tämä herkku ei jää Mintultakaan uupumaan. Calmarit jäivät Degersandin ainoaksi pinnaksi, tyhjiltä hiekkarannoilta etsittiin turhaan tyllejä. Noh, se hoituu Storbystä. Paluumatkalla jäämme Torpin kupeeseen ihmettelemään kuusiaitaa, minne menomatkalla näimme jonkun erun näköisen hysyn lentävän. Nyt ei löydy. Ossi ihmettelee metsästä tiltaltin kuuloista kutsuääntä, eikä piiskuttaminen saati puskan jähistäminen auta, lintua ei löydy. Saatto se olla talitiainenkin.

Torpin kupeessa Minttu pysäyttää auton ja kysäsee, että mikäs lintu tossa koivussa nyt sitten on. Siitähän napataan reissun eka räkättirastas! 80 pinnaa rikki! Onneksi älyämme nousta autosta ulos, sillä samalta suunnalta kuuluu laulurastaan (#81) laulua! Peruslajistoa komeasti haltuun. Torpissa pienen hakemisen jälkeen varpunen (#82) löytyy siitä samasta puskasta kuin edellisessäkin rallissa (”siinä sitä on pietty”) ja samaan pisteeseen kuuluu pikkutikan (#83) rummutusta! Lajeja pukkaa tuhnukelilläkin ja edelleen on sellainen fiilis, että hyvin menee.

Storbyn koluaminen aloitetaan Sandvikenista. Samalla vilkuillaan postitalon kulmille, näkyisikö tutuilla mestoilla sepelrastaita ;) Sandvikenia ei tarvitse kauaa kompata, kunnes 3 tylliä (#84) lehahtaa lietteiltä keväisesti äännellen. Ossi hiffaa myös rantametsässä laulavan pajusirkun (#85). Melkoista riemua nostattavat myös lietteille ruokailemaan saapuvat kaksi kyyhkyä: puluja! (#86) Ahvenanmaa on ehkä maailman siistein paikka nähdä kesykyyhky. Postitalolta ei löydy silkkiuikkua kummempaa, joten suuntaamme hyvällä aikataululla Käringsundin suuntaan. Ennen semilegendaarista salmonellaruokintaa tsekkaamme leirintäalueen kupeessa olevan ruokinnan. Vihervarpuset metelöivät kuin armageddonia enteillen, mutta meidän pinnoille ei näytä tulevan loppua, kun porukasta löytyy kaivattu urpiainen (#87). Samalla Ossi ja Minttu kuulevat leirintäalueen suunnalta fasaanin (#88) – melko yllättävässä paikassa vielä.

Vettä tihuttaa taivaalta edelleen, kun vaihdamme Käringsundin salmelle ja ruokintaa kyttäämään. Pettymys on melko suuri, kun saariryhmän parhaimmalta mukuru-paikalta ei päätähteä meinaa löytyä sitten millään. Siinä ei punasotkat lohduta. Ruokinnalta ei löydy järripeippoa eikä takametsistä töyhtötiaista, närhestä puhumattakaan. Storbyn puolella tsekkaamme vielä yhden hyvän ruokinnan (saldona punatulkku, pinna #88) ja teemme pienen paussin peltojen laidalla. Kun Kyrkobyn pellotkaan eivät lunasta luvattua lapinsirkkua, meno tuntuu hiipuvan. Suhteellisen hyvään lajimäärään ja lajien ”loppumiseen” ei auta tuutua, vaan pitää jaksaa skarpata pysähdys toisensa jälkeen. Skagin tien varrella onneksi tapahtuu. Komean kuusikkoläntin vierellä elätellään toiveita puuttuvista metsälajeista, ja hyvään paikkaan osasimme automme pysäyttää, kun kanahaukka (#90) huutaa metsän takaa! J*m*l**t* 90 pinnaa rikki! Taas tanssitaan. ”Henkilökohtaisen huollon” aikana karvanaama etenee tietä pitkin ja kuulostelee metsän elämää. Sivussa siintää pieni hakkuu, jonka reunalta kuuluu tuttua ääntelyä. ”Ossi! Tuolta kuuluu töyhtötiaisen ääntä!” Nyt ei ole onni matkassa, sillä Ossi ei meinaa ehtiä mukaan tilanteeseen, lintu liikkuu ilmeisesti tiaisparven mukana poispäin eikä perään auta lähteä.

Suunniteltu Marsundin pysähdys menee torspoiluksi. Etsin vaihtoehtoisia näkymiä salmelle, jonka toteamme olevan pahasti jäässä parin harhaan johtavan risteyksen jälkeen. Tiedän tämän olevan hyvä paikka, mikäli salmi olisi kokonaan auki. Vaan kun ei ole. Marsundin silloilla Noksu ja Minttu tsekkaavat sillan alapuolen ja mie painun sillan päälle, ei täältäkään löydy muuta kuin uiveloiden perään haikaileva symbionttijoukkue. Hapuilusta päästään yli, kun Hammarlandin Lillbostadin pellot avautuvat eteemme. Paikalla mukavasti hanhia ja joutsenia, heti iskee sellainen fiilis, että tästä tempastaan jotain kivaa. Siirrän sektorini peltojen pohjoispuolelle, mulla on näköjään hyvä tapa ”turvata selusta” samalla kun Noksu kaivaa ne oikeasti kovat lajit esille. ”Aki, tuleppa taas tänne.” Vilkaisu Leicaan ja alas – lapasorsia (#91), kaksi paria keskellä peltoa! Melkoisen paikan ovat valinneet, ei mainittavia tulviakaan lintujen lähellä. Kierrämme peltojen pohjoispuoleisen lenkin ja löydämme kaksi koirasta sekä naaraan lisää. Koitamme Hammarvallenin karaa (eiolee) sekä piipahdamme hieman epätoivoisen tuntuisesti Bjärströmsträskillä koittamassa rallusta. Bodafjärdenille ei ole tarvetta lähteä seikkailemaan, sillä taivaanvuohi ja niittykirvinen on jo hallussa. Vain sendari tietää, olisiko kannattanut…

Fjällrävenien G-1000 –kankaan vedensietokyky on pettänyt aikaa sitten ja kiikareiden huuruisia linssejä saa joka etapilla kuivata auton tuuletuksen avulla. Hagan pelloilla vesisade on vaihtunut sakeaan sumuun, Kungsgårdenin stopilla ei löydy edes mitään mainittavia massoja, ”pomminvarmat” kapulapaikat eivät tuota edes kuovia. Pari hanhitokkaa tsekataan lyhytnokan toivossa läpi, ilman merkittäviä tuloksia. Saltviksfjärdenillä koitamme kompata timalia, ei tulosta sieltäkään. Tässä kohtaa haaveillaan jo rallin päättymisestä ja Drakenin rullakebabista, mutta Minttu käskyttää tiukkaan: ”Ette saa rullakebabia ennen neljää seuraavaa lajia!” Me pojat totellaan ja koitamme timalia vielä Fladan puolelta. Fasaani huutaa, jo toinen tänään, tietää hyvää karmaa seuraavia ralleja varten :)

Mikä lie aivorappeuma on taas iskenyt, kun Fladalla seuraava pinna menee karvanaamalta kokonaan ohariksi. Ossi huikaa: ”Hei, kuulittekste ton! Luhtakana!” Onneksi Minttu on skarppina ja spottaajalle soitetaan vielä ralluksen ääntä autossa varmistamiseen, pinna #92 plakkarissa! Pari kuppia teetä naamariin ja johan alkaa karvanaamakin piristyä. Ossi oli kaivanut Saltvikin kirkonkylän kupeesta koskikarapaikan, jota lähdemme koettamaan. Kirkonkylällä vähän harhailua, nuottien mukainen tie päättyy hevosaitaukseen, karttapohjalla vanhaa tietoa. Koitamme pohjoisempaa reittiä ja rämmin pienen metsäkaistaleen Noksun perässä (päässyt hapenottokyky laskemaan tämän lenssun aikana) vain todetaksemme, että karapuro tulvii ja pahasti. Käännös ympäri ja eteenpäin.

Ralliaikaa on jäljellä vielä pari tuntia. Hyppääme Saltvikistä Jomalan kirkonkylän pelloille, hiiripöllöpaikalla teemme vielä toisen stopin rallin aikana. Näkyvyys on parantunut ja elättelemme toiveita petolinnuista. Tapitus on ankaraa, mutta tuntuu pikkasen ironiselta, että onnistumme löytämään paikalta ”vain” kanahaukan ja varpushaukan – molemmat lajit toistamiseen rallin aikana! Me ollaan seuraavassa rallissa hännillä, kun näistä paremmista lajeista pukkaa tuplia kisan aikana.

Noksu elättelee toiveita teerestä ja suunnittelee reitin Jomalan Torpin halki. Lentokentän pohjoispuolella pysähdymme, emme kait tienneet mitä varten, mutta näköalaa ja pusikkoa löytyy riittämiin. Käyn keventämässä oloani katajan juurella, sitten autolta kajahtaa painostava huuto. ”AKI! ÄKKIÄ TÄNNE!” Siinä virta kirjaimellisesti katkeaa kesken ja vyö korjataan puoli juoksussa. Onneksi ehdin, sillä Nokelaisen poika nuotittaa karvanaamalle lentävän tuulihaukan! Tämä ei jäänyt tähän, samalla sanomalla hoksaamme lentokentän suunnalla laulavan hempon! 94 pinnaa! Olemme vuoden 2009 lajiennätyksessä kiinni ja vielä on tunti aikaa.

Torpin ja Gottbyn väliltä ei uusia pinnoja heru. Merikotkan päivystävät suurien haapojen alimmilla oksilla kuin buteot ikään, aiheuttaen pari turhaa hälytystä ja pientä panikointia. Koukkaamme Jomalan kaatopaikan kautta närhi ja pyrstötiainen toiveissamme, ei meinaa löytyä. Fiilistelemään ainakin ehtii. Jännittää. Meillä menee hyvin, pakko mennäkin kun olemme ennätyksissä kiinni. Kuinka hyvin muilla joukkueilla sitten on mennyt, jää nähtäväksi iltaan.

Gottbyn peltojen pohjoispuolella Ossi hoksaa pienessä koivussa jäpittävän pikkupedon. ”Toi vois olla vaikka colu.” Ulos autosta, Ossi kaivaa Leican esiin ja siitä se riemu taas repeää. AMPUHAUKKA! #95, perekele! Hyvä ettei painita tiellä silmitöntä iloa purkaessamme! Aivan käsittämätöntä. Lintu tietenkin katoaa siinä mekkalassa, mutta hemmetti vieköön kuinka hyvältä tuntuu hymyillä. Samalla joukkueemme nimi vahvistuu, riekon ”kopek” –ääntelyä on kuulunut auton etuosasta tasaisin väliajoin – elkää kysykö miksi, en mie ole niin hyvä niitä sisäpiirivitsejä selittämään :)

Gottbyn puolella tsekkaamme vielä tutun hanhi- ja joutsenlössin läpi, kuovia etsien. Rallia parisenkymmentä minuuttia aikaa ja päätämme päättää kisan Hammaruddan pelloille. Tiiran mukaan peltojen liepeillä on viihtynyt paikallinen piekana, joten karvanaama tapittaa puiden oksia oksa toisensa perään. Ei meinaa löytyä. Vaan Noksu sanoo sen viimeisen sanan ja ampuu viimeisen niitin tässäkin skabassa, en meinaa uskoa korviani kun peltoa intensiivisesti tuijottava hobitti toteaa melko rauhallisesti, notta ”metsäviklo”. Ei jumalauta. Pakko kompata, niinpä onkin! Huikeat 96 lajia sinetöity! Mulelia ja piekanaa ei enää näiltä mestoilta löydetä. Samoille sijoille lopettavat myös Bileet Hapolla –nimellä kulkeva joukkue, joiden kanssa otetaan joukkuepotretteja. Fiilis ei voisi parempi olla ja purku jännittää niin perkeleesti.

Rallin aikana kertyi yhteensä 18 vuodenpinnaa (pikkutylli, tavi, kurki, niittykirvinen, kangaskiuru, metsä- ja tundrahanhi, punasotka, pikkujoutsen, harmaapäätikka, lehtokurppa, taivaanvuohi, etelänkiisla, peukaloinen, merisirri, laulurastas, lapasorsa & metsäviklo) sekä 6 sellaista lajia, joita en ole aikaisemmin ahvisrallissa havainnut (pikkutylli, pikkujoutsen, etelänkiisla, merisirri, lapasorsa & ampuhaukka). Kerrassaan komeaa havislistaa!

Perk... eiku KOPEK!!

JÄLKILÖYLYT

”It was not a purku, it was a… destruction.”

-Sakeri Savola

Suorituksen jälkeen suuntaamme Maarianhaminan satamaan, Drakenin rullakebabille. Kyllä muuten maistuu lihapainotteinen tavara tällaiselle puolihipille, ohan tää vähän juhlan paikka :) poikkeamme vielä kaupassa ja suuntaamme Godbyn Idrottscenteriin purkupaikalle. Onneksi päätimme tehdä näin, mökkien kautta koukkaamalla olisi tullut karsea kiire joka suuntaan, nyt jää aikaa asettua hyville paikoille, keventää vaatetusta ja aloittaa illanvietto muiden joukkueiden kanssa.

Purku alkaa täsmällisesti klo 19 ja herra Aapo Salmelalla on jämäkkä ote homman kontrollointiin alkutahdeista alkaen. Pitää vielä erikseen mainita, että kuuden rallin historialla tämä oli parhaiten hoidettu purku mitä on toistaiseksi vastaan tullut. Iso käsi Aapolle! Kierrokset kulkevat toisensa jälkeen, peruslajeja huudellaan alta pois ja heti huomaa pienet nokitteluasetelmat kilpailevien joukkueiden kanssa. Kättä nousee vähän joka suunnalta, töyhtötiaisen kajahtaessa ensimmäinen häpeäpilkku laskeutuu osaksemme. Neljänkymmenen lajin tuntumaan päässeet joukkueet sinnittelevät hyvin mukana. Hyvin pysyvät kärkitiimit peruslajeissa kiinni ja pöllöjä ovat muutkin lajit hyvin kuulleet, mutta hajontaa tulee ja karvanaaman koura nousee melko tasaisesti. Punarinnan, nokkavarpusen, piekanan ja pähkinänakkelin ja sinisuohaukan kohdalla pitää nöyrtyä, ei me ihan kaikkea kuitenkaan nähty.

Purkutunnelmaa.

Team KOPEK ja Noksulla hymy herkässä.

Syrinxilläkin riittää tarinaa.

"Löytyy!" Yleinen näky purussa. Kuva: Ossi Nokelainen

Niillä kierroksilla, kun suurin osa joukkueista lopettaa huutamisen, pelaamme Ossin kanssa vähän kieroa peliä ja huudamme pari parempaa lajia. Ensin luhtakana, sitten ampuhaukka. Ja ässää ropisee :D sitten isketään ilonpilaajan leimaa niskaan, kun karvanaaman käsi nousee etelänkiislan, pikkutikan ja kangaskiurun kohdalla. Vastapäätä istuva Kalle toteaa lakonisesti, että teillä taisi mennä ihan hyvin. Yllättäen myös pikkujoutsen ja merisirri ovat ässiä, melko ihmeellistä etteivät muut joukkueet niitä onnistuneet löytämään vaikka meidän kohdallamme oli hyvin näytillä. Purkuisännän puolelta tulee vihjausta, että seuraavan kierroksen jälkeen ovat varmaan viimeisetkin joukkueet lajinsa huutaneet, niin täältä on vielä hyvä paiskata pöytään se pikkutylli. Lopetamme viimeisenä ja komean draamaan kaaren siinä saamme aikaiseksi; yleisö hullaantuu jo kuudestakymmenestä yhdeksästä lajista puoleenyöhön mennessä. Kesärallin nimissä tähdättiin tietysti sataan, mutta ihan ei loppuun asti päästy vaikka lajiennätyksiä rikottiinkin. Ja meillä oli hauskaa :D KOPEK!!

Koska huudossa jännittää niin pirusti, huutamisen jälkeen oli taas kiva vaihtaa tarkempia kuulumisia muiden joukkueiden kanssa ja sisäistää tarkemmin muitakin kisafiiliksiä. Golgatalta paetaan allin ja shamppanjapullon (eli ei minkään halpiskuoharitavaran kanssa, mutta oishan se jekkukin kelvannut) takaisin Såliksen mökille. Vielä yhret potrettikuvat ja sit painuttiin allin & juhlajuoman kanssa saunomaan. Pääsi se vesilintu lumikasaan mäkeäkin laskemaan. Kolmeen asti jaksettiin, ei yhtä ankarasti kuin Noksun väitöksen jälkilöylyissä, mutta hyvin kuitenkin. Hehkuttamisen arvoista settiä.

Varmasti parhaat löylyt mihin tämä Alli on kuunaan tuotu.

Sateisen ja harmaan lauantain jälkeen krap… anteeksi, väsynyt sunnuntai alkaa kirkkaana, aurinkoisena ja värikkäänä. Eikä tasan ole missään välissä kiire minnekään. Kämppä saadaan rennolla aikataululla siivottua ja siinä samalla spotataan pihapuissa pyörinyt isokäpylintu. Piipahdamme laskemassa Lillbostadin linnut, kun rallin aikana ei ehtinyt. Uuttakin kuuluu, kun kapustarinta huutelee päätyen vuodarilistan jatkeeksi. Lillbostadista Maarianhaminan Café Juliukseen perinteiselle pannukakkupistolle, Minttu on aivan fiiliksissä keväisestä meiningistä ja elämänsä ensimmäisestä pannukakusta. Mikäs siinä ollessa, edelleen hymyilyttää ja joukkueemme pienimuotoinen remuaminen aiheuttaa pahennusta muiden joukkueiden ja varmasti paikallistenkin keskuudessa.

Satamassa pidetään pienet humppabileet (Humppaa ja Kuole!!) ennen upouudelle Viking Linen bååtille ja kansistaijille siirtymistä. Kannelle kerääntyykin aivan perkeleesti väkeä ja välillä ornimasssat ahdistavat, onneksi vain vähän. Havisten päräyttävimmästä päästä voisi mainita sataman yli muuttaneen sääksen sekä Herrön tienoilla muuttaneen kuovin. Maakotkaa jähistettiin loppuun asti, tyytyminen oli pariinkymmeneen merikotkaan. Joutsenilla, selkä sekä naurulokeilla oli mainittavaa muuttoa päällä. Perjantain staijiin verrattuna tilanne on jotenkuten muuttunut, esimerkiksi merimetsoja oli saapunut laivareitin varrelle moninkertaisesti lisää. Ei se aika ainoastaan staijaamalla kulu, säännöllisen epäsäännöllisesti saaristossa raikaa räkäinen naurunremakka. Ossi jaksaa pitää seuraa ja Museojengin kanssa saamme myös hyvät sopat keitettyä. Turussa koittaa jälleen haikea fiilis, yksi opiskelijaurani hienoimmista reissuista saa päätöksensä. Ossi ja Minttu suuntaavat suoraan Jyväskylään, karvanaama hyppää Helenan, Epun ja Ninnin kyydillä Helsinkiin. Melkonen reissu.

Kiitokset Ossi ja Minttu, tää oli helvetin hieno juttu. Kiitokset kimppamajoituksen jakaneille, kisan järjestäjille sekä kaikille kanssakilpailijoille. PARAS. AHVIS. IKINÄ. Tällä tavalla tällä kertaa, vuoden päästä voidaan ottaa taas kunnolla turpiin :)

KOPEK!!

Ahvenanmaan linturallin 2013 tulokset:

1.        KOPEK - 96 lajia, ässät: luhtakana, pikkujoutsen, ampuhaukka, merisirri, pikkutylli

2.        Jeesus ja panssarivaunu        - 85 lajia, ässät: piekana, punakylkirastas, pyrstötiainen, kapustarinta

3.        Viskisieppo ja sirittäjät - 75 lajia, ässä: kalasääski

4.        Museojengi - 71        lajia, ässä: pyy

5.        Sakeri Savolan sixpack 67 lajia

6.        Bileet hapolla 65 lajia

6.        Masennus ja ahdistus - 65 lajia

8.        Takakireet pakarat - 64 lajia, ässä: pikkulokki

9.        Eckerö Chicken Killers Fan Club - 64 lajia

10.        Jyväskylän typäkämpimpi siemen & konepojat - 61 lajia, ässä: sinisuohaukka

11.        Maurin ja Kyllikin tanhutanssit - 60 lajia, ässät: mustakurkku-uikku, teeri

12.        Sherryä, Pentti Arajärvi - 57 lajia

12.        Vauhtisämpylät - 57 lajia

14.        Lääkäri hoitaa, biologit bongaa - 56 lajia

15.        Gangtaz fo' life! - 55 lajia

15.        Retardi vitun pelle - 55 lajia

17.        Uskon puute - 54 lajia

18.        Go with the flow - 53 lajia

19.        Naturan namiskuukkelit - 52 lajia, ässä: kattohaikara

20.        Sekaparvi aka Markushaukat - 52        lajia

21.        Lentävät pyörälaukut - 50 lajia

21.        Äimänkäet - 50 lajia

23.        Kallen satujumppakerho - 49 lajia, ässä: lyhytnokkahanhi

24.        Varfågel? Härfågel! - 48 lajia

25.        Ornitofoobikot - 47 lajia

26.        Rumasuiset sinkut - 46 lajia

26.        Team Natura - 46 lajia

28.        Kommunikaatiokatkos - 45 lajia

28.        Naurulokit - 45 lajia

30.        Linnuton puu - 44 lajia

31.        Mutha'ulkas - 41 lajia

32.        Pullasorsat - 39 lajia

33.        Timanttista jyystöä! - 36 lajia

34.        Vaikeat varikset, kurjat kottaraiset - 32 lajia, ässä: kuikkalintulaji

Halias 28.3. - 7.4.

Hangon lintuaseman muutonseurantapaikka, staijausbunkkeri.

Maisemat olivat talviset koko jakson aikana.

Kevät 2013 on kuollut, kauan eläköön kevät 2013! Porhaltaessani kiirastorstaina (28.3.) Hangon Vapaasataman porteista sisään Haliaksella näyttäis olevan vielä täysi talvi menossa. Kunnon yöpakkasia sekä muuton vastaisia tuulia riittää pitkän aikavälin sääennustuksissa, eikä siellä lähtöalueillakaan taida suosiolliset kelit olla. Uddskatanin ympärillä aika hyvin vielä jäätä, mutta ulommat merialueet enimmäkseen sulina. Nooh, kohti uusia vastoinkäymisiä, sanoi flunssainen orni bunkkerilla.

Pe 29.3.

Asemalla Aatu, Paavo Junttila, Jyrki Pynnönen ja Pete Saarinen, iltapäivällä asemalle saapui vielä Ripa Nevanlinna.

Hieno ulkoilupäivä (aurinkoista, tuulta 3 m/s) ja olosuhteisiin nähden yllättävän hyvä startti! Vuodenpinnaa ropisee hiljakseen, lajikirjo yllättävän runsasta, mutta yksilömäärät odotettua tunnustelija-luokkaa. Aamupäivästä ropisee haahkaa (70p 405m), kiurua (6m), merimetsoa (49m) ja uuttukyyhkyä (8m) vuodarilistalle. Parhaimmat havikset taas voisi summata seuraavasti:

– Kevään ekat ristisorsat löytyivät Bengtskärin suunnalta, kieppuivat Dödörenin kautta bunkkerin ohi itään. Vähän oli karvanaamalla nuotit hukassa, mutta onneksi torspoilusta ei koitunut radikaaleja seurauksia. Päivän eka parempi havis ja vuodari#83. Aatu hiffasi myöhemmin yhden tadden lisää, päivän saldona 3 ristisorsaa.

– Pete löysi Granskärin edustalta juhlapukuisen naurulokin! Yllättävä havis säätilanteeseen nähden, vuodari #84. Perästä odoteltiin kottaraisia ja tyllejä. Starat saatiin, tyllit jäivät seuraavaan päivään.

– Kepitin bunkkerin länsipuolelta ampuhaukan. Naaraspukuinen lintu paineli etelän suuntaan. Mikä lie paluumuuttaja tai talvehtiva tapaus…

– Iltapäivällä Pete löysi Gåun särkän tyveltä päivehtivän lehtopöllön. Oikein nätti punaruskea yksilö, mitä nyt vähän ujosteli kameraa. En kiusannut epeliä yhtään enempää, Aatukin rikastui melko hyvällä ekovuodarilla.

– Aatu sen todellisen helmen vasta löysikin, nuotittamalla lupaavan näköisestä möntistä Granskärin merimerkillä: MUUTTOHAUKKA! Vuodari #85 plakkariin ja riemu irti! Ihan näin pikaseen en tätä mahtilajia uskonut näkeväni, mutta kelpaa, kelpaa *hangonkeksihymiö*

Muita maininnan arvoisia haviksia olivat mm. merihanhi 2p6m, alli 1200p, telkkä 300p, uivelo 1n p, hiirihaukka 2m, kottarainen 4m ja pulmunen 3m. Harmaahaikara ja kanadanhanhi jäi vielä kuittaamatta. Vaikka peippo lauloikin aktiivisesti aseman pihassa pitkin päivää, kevät laahaa pahasti jäljessä.

Bunkkerilla aikaa kului 10½ tuntia. Havistelun ohella oli irstaan mukavaa nauttia hienosta ulkoilupäivästä, steppailla Gåun ja kotilahden jäillä ja leikkiä kameran kanssa. Eihän se tarvitse kuin pari ennusteista poikkeavaa lämpöpulssia ja vähän lounaispuhuria, niin bunkkerille saadaan enemmän vipinää.

Näkymä bunkkerilta etelään, lähimmät sulat ovat jokusen kilometrin päässä.

Peten löytämä lehtopöllö.

Aatu, Pete ja Ripa Gåun lehtopöllökeikalla.

La 30.3.

Jäätävää menoa. Idän puoleista tuulta jopa 10 m/s. Motivaatiota bunkkerilla jäpittämiseen löytyi vain kahdeksan tunnin edestä, peevelin hiljaista ja iltapäivällä tuuli puski jo toppatakin läpi. Vuodareiksi kuitenkin harmaahaikara (#86), tuulihaukka (#87) ja tukkasotka (#88). Sarvijomi  (-pöllö) sykähdytti pyörähtämällä aseman pihalla aamuhämärissä. Lisäksi sinitiaisilla (103m) on jotain ihmeellistä menoa päällä. Loput olikin sit sälää ja silppua: kyhmäri 220p, laukkari  6p, haahka 250p 260m, alli 800p, hiirihaukka 1m, merikotka 8p, pulmunen 13m. Iltasella saunottiin ja rasvattiin karvanaaman hauis.

Su 31.3.

Aamun lämpötila -10 astetta! Taas ulkoilumielessä päivä oli hieno kuin mikä, bunkkerilla oli lämpimämpää kuin asemarakennuksen hämyisessä eteisessä. Kiva oli keräillä ornirusketuksen pohjaa sekä fiilistellä allien joikua ja lokkien kailotusta. 90 vuodenpinnaa meni aamulla rikki, vakiota piristivät 2 muuttavaa hemppoa sekä bunkkerin ohi pohjoiseen kiitänyt västäräkki (!?), jonka iloista ääntelyä ja määrätietoista menoa epäuskoisesti seurasimme. Toivottavasti hän löytää jonkun kivan pälven missä sinnitellä ydintalven päättymiseen asti. 

Päivän muusta annista vastasivat kyhmäri 190p, alli 1100p, isokossu 110p, harmaahaikara 2m, merikotka 8p, uuttupulu 6m, minitikka 1p, sintti 41m, kotsu 1m, sekä sarvijomi uudelleen aseman pihalla. Pete, Paavo ja Ripa poistuivat (kiitos seurasta!) ja Aatu läksi ekopointsaamaan Hangon lapinpöllön.

Ripa bunkkerilla.

Yksi jakson iltapäivistä kului jäämuodostelmien sekä ydintalvisten maisemien kuvailussa. Tekotaiteellista laajakulmailua.

Ma 1.4.

No nyt järkkäs sendari aprillipäivän: ei nähty yhtään mitään! Aamulla helvetin kylmä, tuuli koillisesta, aurinko pilvessä ja taivaanranta sumussa. Kesäaikaan siirtyneet vakiot ovat näissä oloissa piinaa, staijausmotivaatio on perjantain kymmenestä tunnista laskenut neljään tuntiin. Eissaatana. Vakion jälkeen tyhjennettiin huussia, mitä nyt jäisen sisällön takia saatiin vain pintakerros kuorittua (= haviksia saatiin kasaan vaatimattoman 33 lajin edestä, joista juuri ja juuri kehtaa mainita uivelon (2/1 m) ja tuulihaukan (1p). Jyrki lähti iltapäivästä ”mantereelle” ja asemalle odoteltiin Jonne von Hertzeniä. Jonne saapui kuin saapuikin aseman miehitystä täydentämään, toivottavasti tuoden paremman huomisen mukanaan.

Ti 2.4.

Pientä parannusta sitten saatiinkin. Vakio oli totutun nihkeä, vaan Jonne pelasti meidät spottaamalla männikön latvoista sviddu hiiripöllön! Jonne nappas Haliaspinnan ja Aatu hyvän ekovuodarin, mulle taisi olla tän vuoden kolmas surnia. Fiilisteltiin naamat hangonkekseinä, hieno oli!

Vakion jälkeen pyörähdettiin Hangossa, Aatu pyykkikeikalla ja myö kaupassa. Iltapäivästä kapusin uudelleen bunkkerille ja ”alas!” – täällähän menee haahkoja! Ejdereitä painoi hiljalleen pikkuparvissa, muutaman tunnin staijilla yhteensä reilu tonni. Ei mitään maata mullistavaa tietenkään, toivottavasti kevään alkua enteilevää liikehdintää.

Päivän poiminnot kokonaisuudessaan: kyhmy 170p, laulu 7p, merih. 4m, ristisorsa 2m, tukkasotka 20, haahka 180p 1383, alli 1800 p, telkkä 180p 10m, tukkakoskelo 12 p 15, isokoskelo 130p 10, merimetso 58m, harmaahaikara 1m, merikotka 10p, tuulihaukka 1p, uuttupulu 9m, sarvipöllö 1p (hienosti kierteli bunkkerin edustalla), sinitiainen 5p 65m, vihervarpunen 1m (kova!) ja kevään eka pajusirkku. Ei vuodareita tänäänkään, lajeja 39. Nooh, näillä eteenpäin!

Ke 3.4.

Nooh, ei nyt ollut huono tämäkään. Hienot ulkoilukelit jatkuvat, heikkoa lännenpuoleista tuulta ja naamalla ornirusketus. Pikkukivaa muuttoa ja hieman diversiteettiäkin: lajeja 47, staijia 9h30 min. Parin ”välipäivän” jälkeen napsu jokunen vuodari (kanadanhanhi 1m, haapana 3m, pilkkasiipi 2m ja sepelkyyhky 2m) ja vessupuolelle saatiin muutenkin pientä vaihtelua. Laulujoutsenia pirteesti liikenteessä (15p30), haahkoja alkaa kerääntyä niemeä ympäröiville vesille (600p970m) ja muutolla nähtiin jo mukava määrä merimetsoja (321m). Päivää piristivät myös 1 ristisorsa ja 3 uiveloa. Ja näkyihän asema Tiiran etusivulla perinteisen 210 knölärin voimin… Muusta annista voisi mainita 5m naurulokkia, 14 uuttupulua, 10 kiurua, 2 kulorastasta ja 6 pulmusta. Melkosia riemunkiljahduksia aiheuttivat myös 13 urpiaisen parvi, vihervarpunen ja bunkkerin ohi laulaen kiitänyt kuusitiainen.

Päivän torspoilu –palkinto pamahti taas karvanaamalle. Seurasin Granskärin länsipuolelta saapuvaa kahta vaaleaa lintua, joilta en ensi alkuun erottanut minkään sortin kaulaa. Lintujen saapuessa esiin Granskärin takaa, en todellakaan erottanut niiltä epeleiltä mitään kauloja. Rupesin jo hihkumaan, että ”ei saatana, arvatkaa mitä tuolta tulee!”, ja samalla sysäyksellä linnut nousivat horisontin yläpuolelle ja johan rupesi pitkää kaulaa erottumaan. Bunkkerilla kaverit säikähti ja mä sain melkein slaagin olemattomista jalohaikaroista. Näin sitä pitää, asianmukaisia johtopäätöksiä vaikean lajiparin määrityksestä, mutta ainakin oltiin herkillä (:

Mustaa viikinkiä pukkaa

Nuori merikotka kävi kääntymässä niemen päällä. Näyttäis olevan lukurenkaat jalassa!

To 4.4.

Saatiin tästäkin hieno ulkoilupäivä, kevään lajiennätys (48) tähän mennessä ja staijiakin melkein 10 tuntia. Saatiin myös ekaa kertaa tänä keväänä yksi kokonainen muuttolomake täyteen havaintoja. Whoop-de-doo :) Jonne poistui iltapäivällä, Mikael Kilpi käväsi päiväretkellä.

Torstain lintutarjontaa rikastutti paikallisena eteläpuolella pyörinyt aikuinen muuttohaukka. Plokkasin linnun rundaamasta linjataulun ympärillä, mistä pere siirtyi Granskärin taakse. Kevään ekat isot haahkamällit näkyi myös, kun eteläpuolelta ynnäiltiin 3500 paikallista haahkaa. Eijderien seurana viihty 2000 allia. Mustat viikingit (merimetsot) jatkavat yritystään, tänään 392m kormoraania. Naurulokit virittelivät kanssa, tänään 38 muuttavaa. Muuten sitä samaa, ristisorsa 1p, haapana 3m (eilen itään matkannut parvi paineli nyt etelään!), harmaahaikara 7m, uuttupulu 7m, kiuru 15m, hamppuvarpunen 3m, pulmunen 12m ja pajusirkku 1m.

Pe 5.4.

”Viilenee ilma vaikka päivä pitenee…” Säätyypissä ja muuttotilanteessa ei ole tapahtunut mullistavia muutoksia, iltapäivällä bunkkerilla kuitenkin tarkeni ilman toppatakkia! Kevät eteni yhden paikallisen silkkiuikun ja yhden muutolta tippuneen punakylkirastaan voimin. Talvinen Halias on kahta keväänpinnaa, Aatu kahta ekopinnaa ja karvanaama kahta vuodaria (total # 96) rikkaampi. Muuttohaukka näyttäytyi jälleen, tosin ei yhtä komeesti kuin eilen :) muuten meno oli hieman nihkeämpää kuin eilen: ristisorsa 3m, tukkasotka 14p9m, haahka 1000 p 334m, merimetso 167m, sinitiainen 89m ja pulmunen 23m (mm. nätti 14 linnun parvi). Staijia 8h5m (joista pari viimeistä tuntia silkkaa auringonottoa), lajeja 45.

Illalla asemalle viikonlopun viettoon Otso, Niko, Katja, Netta ja Kalle: sunnuntairetkeilijät aloittivat kunnon pöllörevityksellä spottaamalla aseman pihasta 2 sarvipöllöä sekä Gåun suunnalta huutaneen lehtopöllön!


La 6.4.

Tänään Haliaksella oli ruuhkaa ainoastaan bunkkerilla. Kevät eteni kuitenkin Kallen sorsaparvesta skarppaaman harmaasorsan (vuodari#97) sekä pohjoispuolelta staijaamani mustavariksen (vuodari#98) avulla. Molemmat myös Haliaksen uusia keväänpinnoja. Knöläreitä ynnäiltiin vähän parempi summa, 295p. Muista paikallisista voisi mainita pari haapanaa, nelisenkymmentä sinisorsaa, 8 uiveloa (vessupuolella tapahtuu), eilisen silkkiuikun sekä kymmenen merikotkaa. Keli oli jälleen klassisen kaunis ja sees, aurinko lämmitti bunkkeria sen verran että kelpasi staijata ilman toppatakkia! Otso läks takaisin jo iltapäivällä, alkuillasta muu poppoo suuntasi Gåulle steppailemaan. Peevelit menivät ja löysivät pyrstötiaisia! Haliaksen kepi sekin.

Naaras-pikkutikka on viihtynyt yksinään niemessä pitkin talvea.

Viikonloppuretkeläiset suuntamassa Gåulle.

Su 7.4.

Säätyyppi muuttui "viimein", jakson viimeisenä aamuna aurinko piiloutui pilvien taakse ja etelätuuli puhalsi päin staijareiden naamoja. Teetä kului ja vilu tuli. Aatu ja Kalle hoitivat vesilintumuuton etelän puoleiselta sektorilta ja karvanaama paikkasi itäpuolen. Meininkiä oli jo vähän eri tavalla kuin koko jaksolla muuten, mutta olosuhteet eivät tehneet hommasta mitenkään nautittavaa. Ihan ei sataset paukkunu vaan päivän vuodarisaldo jäi yhteen; ekat Kallen skarppaamat mustalinnut meni ohariksi, toisesta pariskunnasta sain sentään kopin (vuodari#99). Muuttoa meni muutenkin vähän pirteämmin hiljaiseen jaksoon nähden; haapana 18m, haahka 1500p1150m, telkkä 220p90m, uivelo 2p2m, tukkakoskelo 30p52m, merimetso 152m, naurulokki 119m ja pulmunen 31m. Paikallisten puolelta pari riskilää ja ristisorsaa oli ne mainittavimmat. Katja, Netta ja Niko näki vuorihemppokandin aseman ruokinnalla, vaan valitettavasti lintua ei löydetty ei enää uudelleen.


Aamuvakion jälkeen siivottiin asemaa, tyhjennettiin paskahuussia ja kasattiin omaisuutta rinkkoihin. Paluumatkan alkuvaiheissa saimme viimeiset kylmät vedet niskaan, kun Aatu ilmoitti aamupäivällä Itäsatamassa havaitusta pikkukajavasta. Bunkkeri vuotaa! Sitä luultiin, että reissu päättyi tällä kertaa tällaiseen nöyryytykseen, mutta tunnelma heitti kunnolla kuperkeikkaa kun hiffasin Inkoon ja Siuntion rajamailla tien varresta isolepinkäisen. Tai heitti ja heitti, kuskia piti suostutella kääntymään puolen kilometrin ajan, mutta stoppasihan se. Lanius oli vaihtanut latvaa, mutta hienosti se silti retkueelle poseerasi. Suunta vaihtui jälleen Helsinkiin ja Katja kyseli, että mites ton isolepinkäisen erottaa hiiripöllöstä. Tasan sekunnilleen tuntomerkkierojen luetteloinnin jälkeen hiffaan "möntin" sähkölangalla ja huudan "no tossa on hiiripöllö!" Tällä kertaa ei Nikoa tarvinnu suostutella, tais jäädä komeat jarrujäljet ja palanu kumi käryää paikalla vielä varmasti syyskuussa. Olipahan tempaus!