Marraskuinen piipahdus Haliaksella

Kerran vielä! sanoi Vapaasataman porteista läpi rynnistänyt karvanaama. Marraskuun alkuna linturintamalla on tapahtunut yhtä sun toista, ja varmasti tänäkin viikonloppuna Suomeen tipahtelisi yhtä jos toista erikoisempaa lintua - eri asia sitten näkyiskö niitä Hangossa vai ei.

Pe 2.11.

Aamujunalla Hankoon ja ahkeraa lompsintaa rautatieasemalta Tulliniemen kärkeen. Vesisateen ja karsean tuulen takia nappikuulokkeet blokkasivat ulkomaailman metelit näistä korvista, vasta aseman alueella höristelin korviani muullekin kuin egyptiläisvaikutteiselle kuolonmetallille.

Asemalla päivän toinen aamupala ja sieltä etelämetsän suojiin staijaamaan - 18 m/s SE-tuuli piti miehittäjät tehokkaasti poissa bunkkerilta. Paikalla Aatu, Aksu ja Jyrki Pynnönen, jotka olivat tulooni mennessä ehtineet havaita 9 lintulajia tuulisen ja sateisen vakion aikana. Haviksina kuitenkin 2 pikkukajavaa, ja eikun kolmatta etsimään! Aatu sen tietenkin löytää, tällä kertaa pikkukajava painelee lännen puolelta lounaaseen, melkeinpä vastatuuleen. Juveniili ottaa vauhtia vain meren pinnassa ennen kuin nousee tuulta vasten, tämä kaveri näyttää kala- ja harmaalokkien verrattuna tietävän mitä tällaisissa puhureissa kuuluukin tehdä.

Juuri muuta en staijin aikana ehdi näkemään. Sade pakottaa staijarit sisätiloihin, Aksu lähtee kahden junaan Gåun särkän kautta. Iltapäivällä sade hieman lientyy, vaan ei lopu, joten staijin sijaan painelen puutöihin kärräämään jokusen klapikuorman aseman parkkipaikalta pihalle. Tuloksena yksi polulta lentoon lähtenyt taviokuurna ja lihaskipua seuraavaan maanantaihin asti. Illalla asemalle Jari Laitasalo, Mirka Moilanen ja Tomas Swahn.

La 3.11.

Lauantaista kehkeytyi sitten komea ulkoilupäivä. Kolme metriä etelätuulta ja selkeää taivasta. Sadetutkia ja sääennustuksia katsellessa päivästä povattiin kunnon lintupäivää, kun staijipotentiaalia oli ja paikalle viipottava päiväretkiryhmä komppasi polut ja puskat puhki.

Päivä alkoi pirun komiasti, kun näin Jarin juoksevan (!) aseman takapihan verkoilla, pussissa roikkuvaa lintua irrottamaan. "Nyt on kova", totesin ja painuin ulos kysymään, notta mitä löytyi. Vastaukseksi tuli nokkavarpunen! Vihdoin tätä lintua pääsi katselemaan kädestä pitäen ja legendaarista, kirsikankiviä rikkomaan kehittynyttä puruvoimaakin kokeilemaan :)

Nenävarpusen ihastelun jälkeen hitaammatkin kiipeävät bunkkerille. Kokoonpano vaihtuu päivän mittaan, mutta karvanaama viihtyy kahdeksasta muutontarkkailutunnista bunkkerilla seitsemän tuntia. Kaikenlaista päivän mittaan ehti tapahtumaan, joten jos sitä sisältöä koittaisi vähän jäsennellä.

• Valtasin omaksi staijaussektoriksi niemen länsipuolen ja ahkera merelle tapittaminen palkittiin. Hieman kymmenen jälkeen löysin Dödörenin suunnalta pikkukajavan, joka paineli lounaaseen melkoista haipakkaa. Tomas ehti mukaan, mutta Jyrkiltä ja eteläkallion päiväretkeläisiltä jäi näkemättä.
•  Jyrki kepitti päivän toisen kvaliteetin, pohjoisen puolelta itään painelleen nuoren maakotkan! 
• Kuurnilla on edelleen meno päällä, muutaman muuttoparven avulla summattiin 19 m ja 2 p taviokuurnaa. Jälkimmäiset eksyivät verkkoihin (toiveissa oli että näitäkin pääsis käsittelemään) ja siinä sitä taas pyöriteltiin astetta jännempää lintua hyppysissä.
• Tiaisilla oli yllättävän myöhäistä menoa. Sinitiaisia paineli bunkkerin ohi rapiat kolmesataa ja hunneja (kuusitiaisia) nelisenkymmentä. Mitä ne nyt painelee?
• Pikkulintumuuttoa koristivat myös 114 punatulkkua, 3 kangaskiurua, 20 pikku- ja 2 isokäpylintua. Pikkutikkoja riitti 3m 1p, palohulluja 2m ja 1p.
• Mereltä poimittiin mainitun rissan lisäksi alleja 4300p 500m, lapasotkia 21p, pilkkasiipiä 18, kaakkuri, 11 gaviaa, 8 pikkulokkia, jne...

... vaan ne oikeasti kovat lajit päätyivät jonnekin muualle. Jurmosta löytyi mustakurkkurautiainen ja Ämmässuolta Suomenpinna: ohotanlokki! Tulihan ne syksyn isot rarit sieltä. Noh, aivan sama, Haliaksella näkee lähes aina lintuja - ja vaikkei näkiskään, sitä voi aina nauttia saaristotunnelmista. Härskiä ehkä, mutta marraskuisen auringonlaskun katselu bunkkerilta oli erittäin... irtaannuttavaa.


Su 4.11.

Sunnuntai ei enää ihmeempiä koettu. Vakiolla kastuttiin pariin otteeseen ja bunkkerin yllä pyörinyt luotokirvinen ehti aiheuttamaan pientä hämmennystä. Taviokuurnia riitti viiden paikallisen ja seitsemän muuttavan edestä. Epävakaan säätilan jatkuessa päätin pelata varman päälle, suunnata Tomaksen kanssa kahden junaan ja suunnata Helsinkiin kavereiden kemuihin. Viime tingassa Hanko ehti yllättämään, kun Santalan asemalla plokkasin junan ikkunasta hiiripöllön!

"... but where do we lay our heads to rest,
where do we shelter when the night falls..."



Tämä kenttäkausi alkaa olemaan taas tässä. Batumia, Kilpisjärveä ja lintuasemajaksoja on hyvä muistella näiden riimujen ja kuvausten avulla. Vaikka jotain saattaa tapahtua ennen seuraavaa huhtikuuta, nyt on aika hiljentyä, ottaa vastaan loppusyksyn myrskyt ja sydäntalven kylmyys; sulautua osaksi seuraavaa karua ja kolkkoa vuodenkiertoa. Ehkä annan seuraavan kevään auringonsäteille mahdollisuuden sulattaa tämän routaisen sielun.


" But now the summer`s dreams are bent
like grain against the scythe
and memories of blissful days
they fall like leaves

For autumn`s songs are made of loss
of yearning and regret
in bitter tone they are recited
uttered with a heavy heart

The light of sun and stars will fade
and moon covers it`s face
all the tunes will quiet down
and the songs shall die

As this wretched heart unfolds
like mouth of furnace grins
inside there`s but a blackened cell
full of filth and flames

I, I sing with a shattered voice
a tale made of marred souls
I cry for consumed hearts
and springs forever gone "

- Insomnium : Lay of the Autumn