Kanta-Hämeen talvilintuja & 1.1.-pinnaralli

Pohjustus

28.12.

Joulukuun loppu. Kas, taas se aika vuodesta kun ilmoitetut lintuhavainnot Kanta-Hämeen alueelta romahtavat. Lintutilanne alueella on kerrassaan mielenkiintoinen: Janakkalan ja Lopen alueella päivystää kaikenlaista myyränpurijaa, Hämeenlinnan suuret vesialueet ovat apposen avoimina tarjoten vaikka mitä. Rallijoukkueemme isot pojat ovat löytäneet kolme eri uikkulajia, kaakkuria ym. pikkukivaa, huhuja on kantautunut myös talvehtivasta valkoposkihanhesta ja pikkujoutsenesta. Järjetöntä. Ruokinnat vaan ovat tyhjillään.

Lähdemme Jaskan kanssa varmistelemaan tiedossa olevia myyränpurijoita ja etsimään puimattomia rypsipeltoja. Keskiviikolle osuu yksi talven hienoimmista ulkoilupäivistä, pikkupakasta, tyventä ja selkeää. Olemme petoja ajatellen ehkä liian aikaisin liikkeellä, sillä Hakoisten ja Tuulensuun peltoaukeilta ei tahdo löytyä mitään. Varisparvia selataan läpi mustavariksen toivossa. Eioleee. Koukkaamme myös Kernaalanjärven kautta, paikalla 2 isokoskeloa. Napialan ruderaattipellolla kuuluu yksi urpiainen. Säälittävää.

Paistossa rupeaa odotetusti tapahtumaan. Eka hiirihaukka löytyy helposti alueen pohjoisosasta, tokalla vilkaisulla samalle paikalle sattuu kaksi lisää. 3 hiirihaukkaa mahtuvat parhaimmillaan samaan kiikarin näkökenttään! Jaska näkee jossain lentävän buteon, joka jää ilman lajimääritystä. 2 piekanaa löytyy Paiston eteläosista. Buteoiden kanssa paikalla viihtynyt tuulihaukka näyttäytyy myös. Takaiskuna löydämme vanhan rypsipellon, ei elämää täälläkään. Jatkamme Kormuun, Loikkolantien pelloille. Ensimmäisenä hoksaamme isolepinkäisen ja tovin odottelun jälkeen pari piekanaa, peltojen länsipuolelta vastaavasti 3 hiirihaukkaa. Harvemmin Hämeessä näkee näin runsaasti petoja!

Rohkenemme kulkea Jaskan mukaan ”Suomen ****maisimman paikan”, eli Vanantaan kartanon alueen, läpi. Toiveissa rypsipelto – toiveiden sijaan käy tyytyminen muutamaan sataan fasaaniin ja päivän toiseen isolepinkäiseen. Sentään säästymme paikallisilta pehtooreilta. Turengin Papintieltä löydämme Hämeen kuuluisimman ruokinnan ylläpitäjän, jolta saamme hyvät vihjeet peiposta ja nokkavarpusesta. Emme tuhlaa enempää aikaa näihin lajeihin, rallissa ovat moukan tuurin varassa kuitenkin. Turengin altailta löytyy odotetusti pikkutikka, viihtyy vanhojen jätevesialtaiden ruovikoissa ja pajukoissa. Toivottavasti nuotti pitää.

30.12.

Kaksi päivää ralliin, ainakin pikkujoutsen ja valkoposkihanhi on jo tuomittu ohareiksi. Ilkka & Jaska kartoittavat niitä alueita, minne rallissa EI kannata mennä, karvanaama ja Jonna lähtevät etsimään koskikaroja. Tarkistamme ensin Janakkalasta muutaman paikan: Viralan Myllykoski lyö tyhjää, Lanankoskella taasen tärppää, kun hoksaan paikalla viihtyvän karan ensin laulusta! Lopulta lintu myös näyttäytyy. Siellä se iloisesti livertelee, jalat kohmeisessa purossa. Lumettomassa maisemassa iski todella keväinen fiilis.

Koukkaaminen Rehakanjärven kautta: tien varresta lähtee lentoon pyy, järveltä löytyy 44 isokoskeloa. Paluumatkalla ihmettelemme heikkokuntoista harmaalokkia, osittaisen lentokyvyn takia jätämme pelastusyrityksen väliin. Heikkokin talvi ottaa omansa. Hyvikkälästä etsitään talvehtivia vesilintuja, Tuulensuunjoen varrelta karaa, pyytä ja tikkoja. Kanahaukka naukuu tois puol jokkee, ei silti uskalla ralliin toivoa tältä paikalta.

Hakoisista löytyy pohjustuksille uusi hiirihaukka.Seuraavaa karaa etsitään Janakkalan Sääjärven upouudelta kalaportaalta. Paikalla ensinäkemältä vain turisteja, jotka ovat arvatenkin säikyttäneet karat muualle. Sieltä ne 2 koskikaraa löytyvätkin, kalaporrasta alempaa metsää halkovasta purosta. Päivän päätteeksi intoudumme kiertämään Janakkalan takamaiden (Korpi, Mallinkainen, Tanttala, Kiipula) peltoaukeita. Sähkölangoilta ja ojanvarsipajukoista löytyy yhteensä 4 isolepinkäistä. Tätä lajia piisaa alueella ja luulisi rallissakin hoituvan. Muualta kuuluu vastoinkäymisiin viittaavia uutisia, joukkueellamme ei oikein ole mitään ”hihassaan”, yleisessä tiedossa olevien lintujen varassa on mentävä.

Ralli

Sunnuntaiaamu ja taas mentiin. Rallipäiväksi tiedossa mitä idyllisintä ulkoilusäätä: tyyntä, aurinkoista ja vajaa kymmenen astetta pakkasta. Sitä se onneksi olikin. Kokoontuminen tutun tiimin kanssa (Jaska, Ilkka & Jonna) Tiiriön ABC:lla, mistä suuntaamme Aulangolle kuuntelemaan hiljaisuutta. Edes tuuli ei puidenlatvoja huojuta, idyllin rikkoo ainoastaan Jaskan ja Ilkan varpuspöllöimitointi. Ei vastausta. Aulangon metsäteitä körötellessä saatiin hyvä kina aikaan siitä, nähtiinkö täällä vuosi sitten kettu vai ei. Muistaakseni kyllä, mutta olin muistikuvani kanssa yksin.

Varsinaiseksi aloituspaikaksi sovittiin jälleen Ellilän kartano Hattulassa. Hyvin toimi viimeksikin. Tiaisten heräilyä odoteltaessa ja niiden aamuruokailua seuratessa listalle kasaantui 17 peruslajia, joukossa mm. muutama närhi ja rallin ainoat vihervarpuset. Vaan ei töyhtötiaista, hippiäistä, puukiipijää saati parempia tikkojakaan. Emme kuitenkaan jää tuleen makaamaan vaan jatkamme Lepaalle, siirtymätaipaleella spotataan muuttava isokoskeloparvi (pinna nro 18), vaikka parven habituksen puolesta oisivat yhtä hyvin voineet olla punakuirejakin. Jostain syystä lajia ei kehdata huutaa purussa. Ennen Lepaata hoituvat myös fasaani ja mustarastas (pinnat 19 ja 20). Hieman ennen Lepaata plokkaan koivun latvassa päivystävän isolepinkäisen (pinna 21). Rallin eka extralaji, onneksi ei tämän kanssa tarvitse enempää stressata. Jäi meillä muuten rallin ainoaksi, vaikka niitä toisena pohjustuksessa näkyi aivan pipona. Tosin ei näitä enempää tähyiltykään, ”search image” on onneksi helposti säädeltävissä.

Lepaalla täräytämme suoraa jonkun maallikon piharuokinnalle ja lisää extralajeja tippuu. Jengi ihmettelee ääneen jotain rastaan näköistä lintua, jämähtää paikalliseksi lähikoivuihin. Jonna hoksaa linnun optiikallaan ensimmäisenä ja toteaa rauhalliseen tyyliinsä: harmaapäätikka (21). Jes! Kannatti taas häiritä muiden ruokintoja. Sitten marjalintujen kimppuun. 40 tilheä (22) löytyy helposti (ei tätäkään lajia jokainen joukkue huutanut), mutta pohjustettu räksä irtoaa hieman nihkeämmin. Pienen suhailun jälkeen löydämme pari räkättirastasta (23) koivun latvasta. Eikä missään vaiheessa edes poistuttu autosta. Lepaalla ruksitaan listaan vielä laulujoutsenien muuttoparvi (24) ja osittain jäätyneen joen jäällä yksin nyhjöttävä sinisorsa (26).

Seuraavaksi Lehijärvi. Yöpakkasten aikana järvi on kerännyt melkoisesti jääpeitettä, yksi telkkä (27) sentään löytyy sinisorsapoppoosta. Rantalepikössä hyörii pari tikliä ja osa joukkueestamme sompailee jonkun tikan naputuksen perässä. Saattoi olla jossain kaukaisuudessa nakutellut käpytikka. Paikan kovin pommi tipahtaa vastarannalta, mistä Ilkka spottaa hyvän ystävänsä Carl Zeissin avulla vanhan kanahaukan (28). Genttiä kiusanneilla variksilla saattoi olla osuutta asiatta (toim. huom.). Lisää extraa, wuhuu! Reittimme jatkuu Vanajanselälle, Heinunlahden kautta Verhonkulman laiturille. Heinunlahden tienoilla törmäämme aamupäivän Verhonkulmalla staijanneeseen ornikollegaan, ladellen melko litanjan musertavia haviksia. Löytyi muuttavaa pilkkasiipeä, uiveloa, kaakkuria, kyhmyjoutsenta jne. Pahimpana kaikesta, paikalla oli ollut pari kilpailevaa joukkuetta ja Vanajanselkä on jo osittain jäätynyt, näkyvyys paikalla vähän mitä sattuu. Jäätyneeltä Heinunlahdelta löytyy sentään tutut kanadanhanhet (61 yksilö, pinna nro 29) ja lahden pohjoispuolelta irtoaa ensimmäinen harmaalokki (31).

Raportti Verhonkulman aamupäivän haviksista lamauttaa joukkuehenkeämme väliaikaisesti. Sielläkö ne arvolajit sitten menivät, muiden joukkueiden rastimina. P*sk*t! Äkkiä Verhonkulman laiturille ja armoton tapitus päälle. Ilkka & Jaska vaappuvat laiturille ensimmäisenä, karvanaama hieman jälkijunassa. Heti alkaa kuulumaan nuotteja isokoskeloparven mukana lentävästä uivelosta. Ehdin juuri ja juuri näkemään parven kärjessä lentävän pienemmän, valkoisen vesilinnun ennen kuin parvi katoaa metsäisen saaren taakse. Pinna nro 32 plakkariin, nappiajoitus! Nopean tilanteen jälkeen ehtii fiilistelemään kokonaistilannetta ja olosuhteita. Pilvetön taivas, etelästä hohtava aurinko loihti mageat valot pohjoispuolen sulia ja vesilintuja kohti, joskin tyvenessä vedessä viihtyneet vesilinnut erottuivat melkoisen väreilyn takaa ja olivat helpoiten määritettävissä lennosta. Jaska kannusti miehistöään skarppaamaan, paikalta vaadittaisiin vähintäänkin neljästä viiteen pinnaa lisää, jos haluaisimme pysyä mukana kärkikahinoissa. Ja pinnoja irtosikin. Isot pojat kaivoivat harmaalokkien joukosta kalalokin & merilokin, karvanaama spottasi itäpuolen sulista talvipukuisen kaakkurin. Silkkiuikkuja löytyi ainakin 5 yksilöä. Jonna puolestaan hoksasi merikotkan pohjoispuolen saarien päältä, tovi sitäkin saatiin odotella. Verhonkulmalta paikattiin pari muutakin peruslajia, kun pienissä rantakuusissa metelöivät hippiäiset ja rantalepissä komeaa yhteysääntään kajautellut puukiipijä kirjattiin pinnalistalle. Vietimme paikalla kolme varttia ja aikaa jäi myös ruhtinaallisen evästauon pitämiseen, suoranaiseen joutenoloon ja elämästä nauttimiseen. Verhonkulman jälkeen kirjanpito näytti 39 pinnaa. T-Y-Y-L-I-K-Ä-S-T-Ä.

Vielä oli pankkilajeja tiedossa vaikka kuinka. Kun töyhtötiaista ei parilta potentiaaliselta ruokinnalta löytynyt, päätimme siirtyä etelän maille pohjustusten satoa korjaamaan. Pulu sai kunnian katkaista 40 pinnan rajapyykin – laji hoidettiin tyylikkäästi moottoritieltä, Hämeenlinnan keskustan päällä lentävistä linnuista. Koskikaraa varten oli tiedossa kolme potentiaalista paikkaa, joista laji hoitui jo ensimmäisellä, Janakkalan Sääjärven uudella kalaportaalla. Pinna nro 41 liikkuvasta autosta! Sääjärven jälkeen sompailtiin Harvialan takametsien teillä sekä Mallinkaisten pelloilla kanalintujen toivossa. Ei uusia pinnoja. Vasta Turengissa ruksailtiin seuraavan kerran, kun etupenkkiläiset kiinnittivät huomionsa levottomaan keltasirkkuparveen. Höpinää koivussa istuvasta räksästä, kunnes Jonna katsoo lintua hieman paremmin ja toteaa (jälleen peilityynesti!) linnun olevan varpushaukka (42). Kovaa kamaa!

Turengissa jatketaan Papintien ruokinnalla, toiveissa peippo ja utopioissa nokkavarpunen. Paikalta löytyy kilpaileva joukkue, muutama tikli, sekä peijoonisti pikkuvarpusta, keltasirkkua, tiaista ja viherpeippoa, joiden joukosta yhden peipon etsiminen tuntuu painajaismaiselta. Hetken ruokintaa pällisteltyämme karvanaaman korviin tarttuu tutunkuuloinen ääni, joka ei kuitenkaan tule tämän pihan ruokinnalta. Kyyläilen tien toiselle puolelle ja olen pakahtua riemusta nähdessäni siittiön tutun silhuetin: pyrstötiaisia! Epäilen, onko kilpaileva joukkue niitä jo nähnyt ja räpellän lintuja omien tovereideni tietoisuuteen. Melko läpinäkyvää touhua kuulemma, pian muistankin että emme ole rallaamassa Ahvenanmaalla, missä tällaiset temput ovat aikaisemmin toimineet. Oli miten oli, kilpailevalla joukkueella oli jo laji ennestään hoidossa. Joukkueemme hyvä putki jatkuu silti, 43 pinnaa ja lisää tiedossa.

Koukkaamme Turengin altaille etsimään pikkutikkaa. Tässä vaiheessa päivää valo alkaa jo hieman vähenemään ja pohdin, riittääkö valoisa aika sittenkään kaikkeen. Riittää se. Pikkutikkaa ei kuitenkaan ensimmäisiltä etsinnöiltä löydy, korvaavaksi toiminnaksi tähyilen täälläkin viihtyvää tikliparvea. Silmiini osuu poikkeavan näköinen lintu, urpiaisen kaltainen lintu, jolla loistaa voimakkaan kellanruskea rinta. Turhan kaukana, jotta nokan värin näkisi. Huikkaan muille potentiaalisesta vuorihemposta, mutta hukkaan linnun. Siirrymme parven perään ja löydämme tiklien joukosta pari urpiaista, joista toisella on em. kuvauksen mukainen, kellanruskea rinta. Ruskourpiaismeininkiä. Oliko paikalla oikeasti vuorihemppo, jää arvoitukseksi. Tunnemme seuraavan vastoinkäymisen hiipivän päällemme, kunnes paluumatkalla Jonna näkee etsimämme pikkutikan lentävän pajukkoon. Aivan kuin se halusi tulla löydetyksi! Nurinkurisen kuvion päälle tikka kiikittää vielä pari sarjaa, ilmeisesti aurinkoisen päivän kunniaksi. Pinna nro 44 plakkariin kera herkuttelun ja hehkutuksen! Yritämme peippoa uudelleen Papintieltä, mutta tämä kryptinen extralaji ei suvainnut näyttäytyä toisellakaan yrityksellä. Se siitä sitten.

Pankkilajien korjaaminen jatkui Hakoisissa, pari hiirihaukkaa (45) oli maantien varrella melkein ilmaiseksi näytillä. Napialasta löytyy päivän kolmas hiirihaukka ja tikliparvi, jonka seulomme läpi parempien lajien (vuorihemppo, tundraurpiainen) toivossa. Eiolee. Pari seuraavaa pomminvarmaa petolintua, tuulihaukka ja piekana, hoituivat Paiston pelloilta ilman nimellisintäkään vaivannäköä. Lisänä päivän neljäs hiirihaukka. Tiuku näytti puoli kolmea ja pajatso tyhjänä! Valoisaa aikaa vielä puolitoista tuntia ja ralli mallillaan. Viimeistä puutelajia lähdettiin hakemaan Viralasta, missä eräs omakotitalon piha saavutti pientä kulttimainetta vuosi sitten. Autosta ulos ja eikös se töyhtötiainen kuuluta itsestään samassa sekametikössä, missä sitä on harvakseltaan kuulunut viimeisen viikon aikana. Pinna ei vaan irtoa niin helpolla. Karvaanama ja Jonna kuittaavat linnun helposti, isot pojat jäävät höristelemään korviaan. Yhden pitäisi vielä kuulla. Ja siellä se huutaa koko ajan. Karvanaama ärähtää. ”Perkeleen ukot, ettekö te muka kuule tuota?” Kuuleehan ne, kunhan hetken vielä yrittävät. 48 pinnaa. HUH!

Valitettavasti töyhtötiainen jää lopetuslajiksi. Valtatie 3:n yli lentävä varpushaukka ei paljoa lohtua tuo, kaksi nisaria samana päivänä tuo varmasti huonoa onnea ensi rallia ajatellen. Loppupäivän säntäilemme Hattulassa Palssarin metsäteillä kanalintujen toivossa. Kolmesta metsätiestä kahdella oli tuoreita autonjälkiä, kolmannelta ei vaan irronnut mitään. Potentiaalia oli pyystä aina teeriin ja jopa metsoon, mutta kaikkea ei näköjään voi saada. Rallin purku pidetään perinteisesti Aulangolla, paikalla on osallistujia ennätysmäärä. Ennätyksiä rikotaan myös lajimäärässä, 48 pinnaa oikeuttavat selkeään voittoon (ässinä uivelo ja kaakkuri) sekä rallin historian uuteen pinnaennätykseen! Kolmella seuraavalla joukkueella oli 44 lajia. Itse säästyimme jymyrareilta, kovimpia huutoja olivat Lopella havaitut pähkinänakkeli (pohjustettu, tiedossa) ja hiiripöllö (sponde). Pöllöistä huudettiin myös mallit varpus, lehto ja viiru.

Excel-tiedosto rallin tuloksista täällä:
http://www.khly.fi/files/10214.xls

Jälkilöylyt

Ne olivat lämpimät ja makoisat. Kuten viime vuonna, rallin kulki saumattomasti ja monia hankalasti pohjustettavia lajeja, extralajeja, (kana- ja varpushaukka, harmaapää- ja pikkutikka, pyrstö- ja hömötiainen, isolepinkäinen) osui liiankin helposti kohdalle. Pohjustuksista koskikara ja pikkutikka pitivät, peruslajeissakaan ei ollut puutteita. Yleisesti tiedossa olevat lajit (petolinnut ja vesilinnut) pitivät – vaikka ne eivät hirveästi eroja teekään, samat lajit pitää silti hoitaa jottei putoa muiden joukkueiden kyydistä. Extralajien hyvä hoituminen ja oikea ajoitus Vanajanselällä ratkaisivat meidän osaltamme rallin; aikaisin aamusta näkyvyys olisi ollut turhan heikkoa. Järvenselkä jäätyi pitkin päivää, ja myöhemmin iltapäivästä jääpeite olisi levinnyt entisestään. Moukan tuuria vai rallin aikana kuunneltujen marssilaulujen ansiota? Toisaalta mahdollisuuksia vielä kovempaan lajisaldoon oli runsaasti: kanalinnuista hoitui vain fasaani, peippo petti pariinkin otteeseen eikä ainoatakaan pöllöä taaskaan osunut kohdalle. Hiiripöllöstä elettiin märkiä päiväunia, vaan eivät intuitiot riittäneet loppuun asti. ”Pitäisikö sittenkin jatkaa Paistosta vielä Kormuun...” Vaan hitot siitä, olipa mielettömän hieno päivä ja mitä suurenmoisin aloitus lintuvuodelle 2012.

Voittajien on helppo hymyillä! Kuva: Jonna Viisainen