Täpläverkkoperhosen syyskartoitus 2011

Jeh!

Karvanaama painuu kahdeksi viikoksi Ahvenanmaalle kenttähommiin, toimenkuvana täpläverkkoperhosen toukkien etsiminen ynnä muu kartoitukseen liittyvä toiminta. Kyseessä on Helsingin yliopiston metapopulaatiobiologiaa tutkivan ryhmän (MRG, Metapopulation Research Group) projekti, joka on hypännyt viime vuosien aikoina niinsanotusti isoilleen. 1990-luvun taitteesta lähtien aloitettua seurantaa jatkaa tänä vuonna 56 palkattua kartoittajaa. Seurannassa kerätään aineistoa mm. luonnonsuojelubiologisia tutkimuksia varten. Lisäksi perhosen perusbiologiaa, loisia, ravintokasveja ja samasta ravintokasvilajista kilpailevia lajeja tutkitaan melko intensiivisesti.

Tiedossa siis Ahvenanmaan ketoja, merenrantoja, allekirjoittaneelle neljännen kartoitusreissun ohella ehkä jokunen loppukesän perhonen ja muuttolintukin. Kuka saa tällä kertaa turpiinsa hurjistuneelta mullikalta? Kuinka monta punkkia hakeutuu karvanaaman säärikarvojen suojiin? Entä kuinka monta muuttohaukkaa tällä kertaa näkyy? Kuinka pahasti nolaan itseni tällä kertaa?

Kuva: Irina Sytcheva.

Seuraavassa päiväkirjatyyppinen reportaasi täpläverkkoperhosen syyskartoituksesta Anno Domini 2011. Kenttäprotokolla oli seuraavanlainen: kartoitustiimi suunnistaa täpläverkkoperhoselle sopiville elinpaikoille eli habitaattilaikuille (voi olla kallioketo, tienvarsi, laidun tai natiivin takapiha, missä kasvaa perhosen ravintokasveja eli heinäratamoa ja / tai tähkätädykettä), laikulta etsitään täpläverkkoperhosen toukkien seitistä rakentamia talvipesiä (laji talvehtii keskenkasvuisena toukkana ja aikuinen perhonen lentää alkukesällä). Kenttäprotokollaan kuuluu kaikenlaista muutakin näpertämistä, josta ehkä mielenkiintoisimpina toukkapesien merkitseminen gps-laitteen avulla karttapohjaan ja toukkapesän kuvaaminen miniläppäriin kiinnitettävällä nettikameralla.

27.8.

Lähtöpäivä. Nukuin edellisenä yönä ehkä tunnin tai kaksi. Automatkalla oli aika heikko olo, laivan conferenssitiloissa pidetyssä kartoitusdemossa (oppitunti kartoituksessa miniläppäreillä käytettävään ohjelmaan, EarthCapeen, EC:n tai eeceen) pysyin yllättävän hyvin hereillä ja kannella pakokaasujen käry suorastaan piristi. Haviksina mm. 9 merikotkaa, 4 nuolihaukkaa, 2 kanahaukkaa ja 2 merikihua.

28.8.

Eka kartoituspäivä alkaa mukavasti sankalla sumulla, parilla rajulla ukkoskuurolla ja penteleellisellä tuulella. Sään selkiinnyttyä tapeltiin ECn kanssa. Vaikka työn teko oli vielä lämmittelyasteella, cinxialla menee Eckerössä lujaa! Läpikäydyiltä laikuilta oli viime vuonna löytynyt vain muutama toukkapesä, nyt niitä löytyi kolmatta kymmentä! Lisäksi perhoset ovat levittäytyneet uusille laikuille, mistä ovat edellisen pohjavuoden aikana kadonneet. Sama trendi muuallakin Ahvenanmaalla.

Näkyi siinä sivussa muutama lintukin, mm 6 petolintulajia (merikotka, sääksi, varpus-, ruskosuo-, nuoli- ja tuulihaukka) ja käki.

M. cinxian habitaattia.

29.6.

Kinastelu ECn kanssa jatkui. Ei siinä mitään, ei mulla ole ikävä vanhoja laikkulomakkeita, suttupiirroksia ja askelmittoja, läppäri ja gps kelpaa yhtälailla, ja toukkapesien kuvaaminenkin on helpompaa ”ulkoistetulla” webbikameralla. Eilinen todallakin jäi lämmittelyksi ja tänään päästiin jo juoksemaan: ensimmäistä kertaa sain itsekin pinkoa muutamaa yli-innosta ja nuorta lehmää karkuun – siinä vaiheessa kun sarviparilla varustettu puolitonninen ravaa kohti ei tee mieli jäädä hirvästi etsimään seittikasoja jalkojen juuresta!

Päivä päättyi ”tyhjälle” metsälaitumelle, mistä ensimmäisen ja viimeisen toukkapesän löytöhetkellä taimikosta ilmestyi levoton ja hieman vauhko ori – lehmistä poiketen tämä kaveri jätti varoittelut sikseen ja rynnisti kohti hieman rivakammin! Onneki ehdimme aidan taakse turvaan ja jäimme seuraan takajalkojaan innokkaasti nostelevaa hevosta. Aikaisempina kartoituskertoina sitä on lähinnä pitänyt uteliaita elukoita etäällä, nyt piti oikeasti jo juosta!

Haviksia: 7 mehiläishaukkaa (vuodari!), 2 sääkseä, sinisuohaukka, pikkutikka, helmihopeatäplä.

Tähkätädyke.

Heinäratamo.

 

30.8.

Koko päivä meni yhtä yli 40 000 neliötä kattavan habitaattilaikun kartoittamiseen – 91 toukkapesää ja työsarkaa riittää vielä huomisellekin! Melko rankkaa, kun laikulta toiselle -siirtymien kaltaisia taukoja ei ole, mutta myös hauskaa, kun niitä seittikasoja löytyy lisää, lisää, lisää... ”Haistan toukkapesän. Tässä on varmasti toukkapesä. Tuossa ON toukkapesä!” Kivaa! Subarktiseen paikallisilmastoon tottuneen karvanaaman pää pehmeni etelän helteestä.

Lintuhavispuolelta päivän kruunasi korkealla plusmiikasta lounaaseen painellut nuori muuttohaukka. Muita mm. 2 hiirihaukkaa, (jo 11 petolintulajia havaittu tällä reissulla!) 9 merikotkaa, 3 hernekerttua, palokärki ja käki.

Toukkapesiä:

31.8.

Teimme protokollaan kuuluvan tuplatarkastuksen eli extrauksen eilisellä jättilaukulla – pesiä löytyi 19 lisää eli yhteensä 110 toukkapesää yhdeltä laikulta! ”Search imagen” harjaantumisesta en tiedä, mutta ainakin merkkikeppejä tuli veisteltyä edellisten kartoitusten tyhjiöalueiden edestä.  Hooseelaikun jälkeen lepuutimme aivojamme kartoittamalla Långnabbanin erakkolaikut, kiva päästä välillä mereisiinkin ympäristöihin. Ja pesäähän sieltäkin löytyi. Hehheh.

Haviksia: 3 mehiläishaukkaa, palokärki, sekä sirittäjiä, herne- ja mustapääkerttuja.

Torpin toukkapesätiheyksiä...

1.9.

Sadepäivä. Eli läppärin kanssa turhautumista (koittakaa itse käyttää karttapohjaista ohjelmaa muovipussiin peitetyn kannettavan kanssa mahdollisimman alhaisella ja virtaa säästävällä näytönkirkkaudella rääääääh), mutta ehdittiin siinä rutistamaan muutama laikku kasaan. Päivän aikana löytyi viitisenkymmentä toukkapesää, eli kokonaisuudessaan löydettyjen seittikasojen ja kerättyjen cinxian toukkien määrät rupeavat olemaan melko suuria.

Haviksia: aamulla laikun yli lentäneet 2 kirjosiipikäpylintua ja paluumatkalla hoksattu, merikotkaa härnännyt nuori muuttohaukka.

 2.9.

”Jämälaikkupäivä”, eli kierreltiin Eckerön äärilaitojen pieniä, hajallaan sijaitsevia ja heikkolaatuisia laikkuja läpi, kolmentoista työtunnin edestä. Populationexplosioncaboom!-laikuilla vastaava tahti ei onnistuisikaan. Yllätyksiltä ei vältytty, kun Eppu onnistui vääntäämään odottamattomat toukkapesät Skeppsvikistä ja Vesterbergenin metsälaikulta. Legendaarisella Styrsingsuddenilakin käytiin kartoittamassa – elokuinen alkuilta oli varmaan mahdollisimman outo ajankohta paikalla vierailuun. Oli siellä silti peukaloinen ja varpushaukka, kovaa valuuttaa olisivat talvisissa Ahvisralleissa!

Haviksia: luotokirvinen, pari nuolihaukkaa, käki ja vajaa kymmenen ruostenopsasiipeä.

3.9.

Vapaapäivä! Mökin eukot lähtivät Maarianhaminaan humputtelemaan, itse ”dumppauduin” Torpfjärdenin tornille ja Ramsholmenin luonnonsuojelualueelle staijaamaan ja fiilistelemään. Turistikeli, mutta yllättäen lintutornista löytyi natiivi lintuharrastaja. Kuuluisat sorsalintumassat olivat ”jossain muualla”, vajaan sadan sinisorsan joukosta sentään löytyi muutama harmaa-, jouhi- ja lapasorsa. Petostaijiksi meni: ensiksi kaivoin jostain taivaanrannasta mehiläishaukan ja nuotittaessani lintua löysinkin yllättäen toisen, korppia härnäävän pedon. Muoto herätti heti epäilyksiä, pitkä- ja todella kapeasiipinen sekä pitkäpyrstöinen, korppia pienempi... linnun pyöriessä tuntomerkkeja paljastui lisää: vaalea yläperä ja kauttaaltaan juovaton, voimakkaan punaruskea vatsapuoli... siinä se manattu ja toivottu sirosuohaukka sitten menee! Ja pian ensiksi havaitun linnun vierelle ilmaantui toinen vastaavanlainen! Nämä määrityspähkinät eivät yhtään lähemmäksi suostuneet siirtymään, joten havainto jäi määritys jäi lajiparin (arosuohaukka / niittysuohaukka) asteelle. Eipä tuosta ehtinyt hirveästi edes innostumaan, kun jälkimmäisestä vaihtoehdosta jäi ”Suomenpinna” saamatta.

Mutta ei se fiilis minne maanrakoonkaan vajonnut, vaan kevein askelein ja raskain kantamuksin jatkoin Ramsholmeniin. Perkeleellistä paahdetta oli hieno päästä pähkinälehtojen suojaan. Kuvailua, fiilistelyä, tiaisparvien kuulostelua. Pähkinänakkeli ja nokkavarpunen ääntelivät, eivät vaan suostuneet näyttäytymään. Ramsholmenin länsipuolelta staijasin mm. sääksen, nuolihaukan ja läjän muita petoja. Lahdelta löytyi 8 harmaasorsaa.

Alkuiltasella jaksettiin vielä Getaan kiipeilemään! Boulderoinnista on muodostunut jonkin sortin kulttiharrastus täällä päin ravaamille biologeille, ja olihan se hauska päästä itsekin kokeilemaan! Maisemat oli mageat, seura mukavaa ja elo oli autuasta. Pari pakollista mekoakin näkyi.

4.9.

Toinen vapaapäivä! Ohjelmassa duderetki Saltivin Hagaan – pakko taipua moiseen kun ei muuten ois saanu kyytiä ollenkaan ;) keli vähän epävakaisempi kuin eilen, joten vastaavaan lintuhurmokseen ei päästy, joku 6 petolajia kuitenkin, mm sääksi ja tuulihaukka. Muutoin päivä meni mökissä koomaamiseen. Ehkä eilinen ja intensiivinen kartoitusviikko tuntui vielä kropassa – jota varsinkin kiipeilyn jäljiltä kolotti melkoisesti.

Haviksia: 5 punasotkaa ja 7 havaitusta petolintulajista mm. 3 mehiläishaukkaa, 1 sääksi, 1 tuulihaukka.

Suohaukkoja ei ennakko-odotuksista huolimatta näkynyt Haga Kungsgårdin pelloilla edellisten vuosien tapaan...

5.9.

Paluu arkeen, jatkoimme työsarkaa Storbyssä ja puursimme postitalon ja Postbrygganin läheiset laikut päivän aikana. Pesiä ”vain” kolmisenkymmentä, Torpin tykityksen jälkeen tuntui hassulta, että kaikista potentiaalisista paikoista ei enää löydykään toukkapesiä. Näin sitä käsitys cinxian esiintmisestä vääristyy, kun pyörii liian hyvillä paikoilla. Hienoa ympäristöä nuo Storbyn paikatkin, oikein jännä kartottaa siellä.

Haviksia: isokäpylintu, 2 tervapääskyä, pedoista 2 nuolihaukkaa ja kanahaukka.

Roadkill.

6.9. *

Vuorossa Eckerön Söderängar. Pieniä laikkuja pienimuotoisessa maalaismaisemassa = paljon toukkapesiä, muistaakseni joku nelisenkymmentä toukkapesää syötettin kartoituksen tietokantaan. Kova meno pienehkostä potentiaalista huolimatta.

Haviksia: yllättäen Söderängarin päällä kierrellyt ilmeineinen vulpinus-alalajin hiirihaukka (aika jännä täällä tähän aikaan!?), 11 varpushaukkaa, sinisuohaukka ja tuulihaukka.

Matarakiitäjä.

7.9. *

Sadepäivä. Todellinen sadepäivä. Aloitimme Eckerön Mellanön eteläkärjestä: tuulta 14 m/s ja vesisadetta vaakatasossa. Jee. Käringsundbyssä piti ottaa kuva laikusta, mutta kesken protokollan näkyvyys tippui nollaan ja vettä tuli kun sieltä Esterin kuuluisasta Säkkijärven polkkaa soittavasta hanurista – eli vähän niin kuin saavista olis niskaan kaatanu. Löydettiin silti jokunen toukkapesä. Joku jämätiimi kävi ”kontrolloimassa” laikut parin päivän jälkeen ja olivat löytäneet lisää toukkapesiä. Kontrolloiko kukaan muu kaikkia sadepäivänä tehtyjä laikkuja?

Haviksia: merikotka, valkoviklo, liro. Mainitsinko jo, että tuolloin tihutti vähän vettä?

8.9. *

Paluu Torpiin. Kartoitimme hevoslaitumia, joille emme kehdanneet edellisellä viikolla mennä! Kannatti pimittää laikkuja, sillä irtosihan sieltä vielä vajaa 70 toukkapesää. Go Eckerö go! Kelin selkiinnyttyä kolmelta iltapäivällä meinasi oikeasti keskittyminen herpaantua, kun petolintua rundaa laikun yllä ja ohi niin maan penteleesti. Kartoituskoordinaattorin pitää suosiolla tehdä ensi kerraksi uusi sopimus, missä suorilta käsiltä vähennetään kolmannesosa palkasta (eli staijaamiseen kulutettu aika).

Haviksia: myöhään iltapäivästä laikun yllä komeasti kaarrellut ja lounaaseen suunnannut aikuinen muuttohaukka, (reissun kolmas!!!) 7 mehiläishaukkaa, 4 hiirihaukkaa, 15 varpushaukkaa, 2 nuolihaukkaa.

9.9. *

Viimeinen kartoituspäivä, kävimme Storbyn asuinalueen laikkuja läpi: paljon pihoja, tienvarsia, jokunen vanha laidun ja pellonreuna. Toukkapesiä ”vain” parisenkymmentä, lintupuolelta melkosena yllärinä Storbyn pelloilla havaittu maakotka. Lisäksi 9 varpushaukkaa, 5 hiirihaukkaa, pikkutikka ja pari pyrstötiaista.

Suurin osa majoituskokoonpanostamme (Hullu Paroni included) suuntasi alkuillasta Finströmiin paikallisia mallasjuomia valmistaman Stallhagenin panimoon & baariin. Illalla grillattiin ja juotiin viskiä.

10.9. **

”… sitä paitsi kannella staijaaminen on niin nähty”, kuulin jonkun kartoitusveteraanin möläyttävän. Hitot. Kannella staijaaminen oli erityisen kivaa lauantaina, kun yksinäinen karvanaama ihaili ihan kivaa petomuuttoa: 82 varpushaukkaa, 35 merikotkaa ja 3 ruskosuohaukkaa näin parhaimmat mainitakseni. Melkonen ylläri oli myös Maarianhaminan selustassa havaittu räyskä – sekä Tax Freehen ”hukkunut” satanen. Kiitos MRG, kiitos Åland, kiitos kollegat - ja ensi vuonna uudelleen. Karvanaama jatkaa tästä Hangon lintuasemalle.

* Kirjoitettu paikalliseen olutpanimoon suuntautuneen excursion jälkihuuruissa.

** Ankea kirjoitus ankeasti kirjoitettu ankeassa Helsingin Koskelassa ankeassa krapulassa.