Jaahas, tämä oli jostain kahden edellisen välimaastosta...
Lauantain ilotulituksen jälkeen oli aivan mieletön hinku päästä uudelleen kuuntelemaan Janakkalan ja Rengon (nyk. Hämeenlinnaa) takamaiden elämää. Alku lupasi hyvää, kun eilen löytynyt varpuspöllö reagoi jälleen viheltelyyni, tällä kertaa puolen kilometrin päässä edellisestä havaintopaikasta. On se oikeesti metkan tuntuista, kun nojailee samaiseen kuuseen jonka latvassa pikkupöllö vislaa täyttä vauhtia. Vähän myöhemmin katselin saman linnun silhuettia puolikuuta vasten... kornia?
Myös tutuksi tullut viirupöllö innostui huutelemaan auringonlaskun jälkeen. On siinä vähän eri meininkiä kuunnella tuota niskakarvat nostattavaa huhuilua keskellä sankkaa kuusikkoa kuin turvallisemman välimatkan päästa jalat tukevasti maantiellä. Taisi kahden vuoden takaiset tutkimusavustajan hommat jättää melkoisen jäljen alitajuntaan...
Tiedä sitten mikä mätti, mutta yöstä ei kehittynyt vastaavaa tulitusta kuin lauantaina. Yö oli pilvinen, mutta valoisa, kuu paistoi välillä ohuen pilvikerroksen läpi, eikä tuulikaan juuri haitannut. Aloitimme Kanervan Jaskan kanssa n. 50 km lenkkiä joskus yhdeksän akoihin, jolloin kotipiirin viirupöllökin oli hiljaa. Suunnitelmissa oli kiertää eilisien paikkojen lisäksi kartoittamatta jääneitä alueita.
Idyllisen yön sijaan tuli koettua jokainen pöllöretkeä koetteleva kirous. Moottoritieltä kantautuva meteli, koiria, lentokoneita, ohi ajelevia kylähulluja, kesken retken alkava lumisade, lisää koiria, hiljalleen nouseva tuuli, lisää ylimääräistä liikennettä... hirveä metakka sunnuntai-iltana! Eikö näillä ihmisillä ole oikeasti parempaa tekemistä, tuskin nuo kaikki suhaajat olivat pöllöretkellä! Ja jos olivat, niin aivan väärällä suunnalla... ;)
Mutta saatiin tällä rundilla jotain juhlimisen aihettakin. Samoilla nurkilla, missä eilen kuunneltiin illan ensimmäistä helmipöllöä, sattui tapahtui tälläkin kertaa kun yksi helmipöllö lähti lentoon aivan maantien vierestä autoa säikähtäen! Melkonen näky. Toisesta ylläristä vastasi klo 22.40 juuri alkaneessa lumisateessa HYVIN AKTIIVISESTI huudellut huuhkaja! Pari muutakin havista osui kohdalle, yhden lyhyen sarjan viheltänyt varpuspöllö ja yksi kaukaa, pari vaimeaa puhallusta huutanut viirupöllö. Valitsemallamme reitillä oli aikaisempiin "parempiin vuosiin" nähden potentiaalia parempaankin, mutta aina ei voi voittaa...
Säätiedotusten mukaan kevät ottaa ensi viikolla pari kunnon harppausta eteenpäin. Joskohan itsekin näkisi ekat kiurut ja töyhtöhyypät? Tai ehtisi maastoon ylipäätään? Jos ei, niin iltaisin voi vaikka leikkiä Photoshopin kanssa ja kirjottaa blogia...
Bis zum bitteren Ende!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti