Lost in Laajasalo

Otso pelasti lauantaini ja pyysi mukaan talvilintulaskentareitille, jonka juuri otti harteilleen ja olisi laskemassa ensimmäistä kertaa itsekin. Kymmenisen vuotta hiljaisena uinunut reitti herätettiin henkiin ja tulokset lähetetään Eläinmuseon seurantatiimille osana valtakunnallista talvilintulaskentaa. Laajasalossa oli tasaisen pilvistä ja tuulista, mutta menneen viikon pakkasiin verrattuna vähän leudompaa. Lajimäärillä ei hirveästi herkuteltu, mutta pari pikkukivaa havista osu kuitenkin reitille. Touhu oli mukavaa ja leppoisaa, mitä nyt meikäläinen tahtoi enempi keskittyä kameran ulkoiluttamiseen ja kuvaamisen ensiaskeleiden opetteluun kuin suunnistamiseen tai lintujen aktiiviseen etsimiseen. Kyllä, kamera oli ekaa kertaa maastossa mukana, julkaisukelpoisia otoksia (?) näytillä enempi stoorin jälkeen.

Kolo.

Reitti alkoi Herttoniemen kartanolta ja aloitimme sen kiertämisen vastapäivään, Aino Acktén puiston kautta Kaitalahteen. Ensimmäiset kilometrit menivät kuten pitivätkin, mutta jossain Kaitalahden kohalla mentiin metsään - kirjaimellisesti. Palattuamma ihmisten ilmoille huomasimme, että Helsingin keskusta siintää edessä päin - jo toistamiseen! Ja meidän kun piti olla Laajasalon eteläpuolella... tilanteen tajuamiseen meni hetki, sijainnin paikantamiseen toinen, päälle vielä pohdinta siitä, missä kohtaa tarkalleen mentiin metsään. Toisaalta onhan siinä hyvä suunnistaa mustavalkoisella kartalla, jonka mittakaava on tyyliin 1:40 000. No ei ihan, mutta melkein.

Emme kuitenkaan jättäneet leikkiä kesken, vaikka reitiltä erehtymiseen ja arpomiseen oli kulunut jonkin verran aikaa. Nohevasti kipitimme linjaa pitkin siihen pisteeseen, missä käännyimme harhaan, sekä jatkoimme laskentaa. Mitä nyt metsässä havaittua palokärkeä ei voitu ottaa laskentaan mukaan.

Talvinen metsä on hiljainen... ellei osu tällaisen laadukkaan ruokintapaikan kohdalle.

Olikohan se jossain Hevossalmen kohdalla, kun astuttuamme metsästä ulos Otso huomasi takavasemmalla etelään suunnanneen, matalalla liitäneen merikotkan - hyvä ettei päässyt livahtamaan ohi!  Vuodenpinna ja hyvä laji reitille. Vähän pitemmältä löydettiin yhden ruokinnan läheisyydessä henganneet 2 peippoa, Tammisalossa nähtiin kanahaukka. Mustarastaita nähtiin kivoja keskittymiä, yhdessä puskassa oli 7-8 lintua.

Kymmenen kilometriä pitkä reitti oli mukavan monipuolinen: komeita juusikoita, jaloja lehtipuita, kivoja puistoja, porvarillisia pientaloalueita sekä kunnon betonilähiötäkin. Välillä sai talsia minuuttitolkulla ilman linnun lintua, pahimpien hotspottien selvittelyyn meni varmaankin vartti.

Laskennan tulokset (10 km reitti):

Sinisorsa 20
Merikotka 1 (ad)
Kanahaukka 1 (2 kv)
Kesykyyhky 4
Käpytikka 5
Mustarastas 33
Hippiäinen 5
Hömötiainen 1
Töyhtötiainen 2
Kuusitiainen 5
Sinitiainen 119
Talitiainen 233
Puukiipijä 5
Närhi 2
Harakka 16
Naakka 1
Varis 81
Varpunen 139
Pikkuvarpunen 6
Peippo 2
Viherpeippo 76
Vihervarpunen 4
Pikkukäpylintu 2
Punatulkku 34


Erilaisia tikkakuvia:

Pohjantikka

Palokärki

Valkoselkätikka

(Säälittävää?) lintukuvausta Nikonin D80-kameralla 50 mm objektiivilla:

Etsi kuvasta lintu, osa I

Etsi kuvasta lintu, osa II

Tästä saa jo paremmin tolkkua.

Ja tästä pitäisi selvitä lajin lisäksi ikä & sukupuoli.

Sula! Sinisorsia! Jee!

Jälki on kuin monen metallibändin debyyttilevyllä. Puolivillaista, kaikkia konsteja ei vielä osata, mutta sieltä löytyy sellasta nuoruuden, kokeilunhalun ja hulluuden värittämää intoa. Huomenna sitten skouppaamaan kaukoputken kanssa, jei!