Ahvenanmaan talvilintulaskennat 2020

Taas mentiin, uusi lintuvuosi, vuosikymmen ja retkikalenteri avattiin Matti Koivulan organisoimilla Ahvenanmaan talvilintulaskennoilla. Raportaasissa perinteisesti 1.-6.1.2020 retkipäiväkirjahorinoina, lopussa Matin yhteenveto tämän vuoden lintutilanteesta. Kiitos!

1.1.

Aamuyölähtö Helsingistä ja Turun Viikkaariin sopivasti klo 8.14. Meriaamiainen ei oikein maita päällä olevan flunssan takia, mut kuivatuilla inkiväärinpaloilla tarjonta kohtaa kysynnän. Kannelle ekassa aallossa Matin kanssa, samalla kun omat staijivarusteet ovat vielä aivan levällään, maestro Koivula höpisee jostain aroharmaalokkimaisesta otuksesta laivaa seuraavan lokkivanan perässä. Enhän mä mitään ehtiny näkemään eikä Matti kuvaamaan, ja ilman dokumentteja on turha sanoa yhtään mitään =D

Laivareitin laskeminen sujui muuten ihan mukavasti. Lisätwistiä saatiin museolta ja vessuja kirjattiin paperikartalle, myöhemmin suurempien kerääntymien tarkkuudella Tiiraan. Lounaistuulelta oltiin välillä suojassa, mitä nyt välillä sai pelätä kaukoputkensa puolesta. Reitin parhaimpina 41 merisirriä, yksi parvi Kihdinselällä ja loput Herrön sekä Hamnskärkin välillä, ja kantiksen petotutkan Föglön kohdalla poimima 2kv-maakotka hirveästä merikotka-korppi-lokkihässäkästä, joka paineli nopealla matalalla katveeseen, tyyrpuurin puoli ehti, paapuurin puoli ei. Muita pikkumukavia (myös vuosipinnakontekstissa) olivat kaksi kuikkaa, kaksi kaakkuria, teeri, pari riskilää, neljä tukkakoskeloa, merimetsot, naurulokit jne..

Massat olivat sit vähän niin ja näin, selviä puutteitakin laskentatuloksissa oli havaittavissa. Runsain vessu oli tukkasotka, joita havaittiin komeat 8 280 yksilöä, pari mukavan komeaa kerääntymää siellä ”meiän puolella”. Kyhmyjoutsenia aika vaisun oloisesti (ehkä se jäätalvi 2018 on liian tuoreessa muistissa), oikeastaan myös telkkiä ja isokoskeloita oli omalla puolella aika vaisusti, mustalintuja tai pilkkasiipiä ei havaittu laskennassa ollenkaan. Saaristo on avoinna, samoin sisämaan suuret järvenselät.

Rantautumisen jälkeen lähdimme suoraan kohti legendaariselle Styrsingsuddenille. Joulukuun lopulla paikalta havaittiin paikallista nuorta jääkuikkaa, aina toissapäivään asti, eikä se tietenkään suostunut meille näyttäytymään. Pari pientä allijengiä, seitsemän muuttavaa merisirriä, paikallinen tavallinen kuikka ja isolepinkäinen kyllä havaittiin. Sit pizzarutiinit käyntiin ja hotellille punaviiniä maistelemaan.

Styrs. Ei jäägaviaa.

2.1.

Möckelön reitti. Vilppu ja Tuomas laskivat itäosan, Sampon kanssa lompsimme länsiosan. Reitin varrelle osui legendaarisia Jomalan linturallikohteita, jotka ihan kivasti nytkin antoivat. Matkamme kulki Torpin kylältä Torpfjärdenin ympäri Ramsholmeniin ja Möckelöön. Reitin alkuun perusvuodareita, kantis keskittyi pihojen syynäämiseen ja Sampo komppas, komeasti Torpin länsipuolen pelloilta kolmen kiurun parven. Isolexakin nähtiin. Ensimmäinen kolmesta timaliparvesta kuului jo Torpfjärdenin pohjoisosissa (toinen parvi Ramsholmenin kärjessä ja kolmas Torpfjärdenin lintutornille). Ramsholmenista tykiteltiin hienot neljä pähkinänakkelia ja pajusirkku. Möckelöstäkin löytyi hienoja pätkiä, suuren omakotitalon vieressä muutama kaatunut kuusi ja muutenkin monipuolisen oloista mestaa, pienellä alueella paljon tinttejä, muutama järripeippo, pari peukaloista ja urpiaisen kanssa kaunis nuori tundraurpiainen. Reitin loppuhetket fiilisteltiin kipmassa Torpfjärdenin

Vilpun ja Tuomaan reitiltä löytyi mm. taivaanvuohi, hiirihaukka pähkinähakki ja mustaleppälintu, joka käytiin Svibyn kylältä onnistuneesti bongaamassa. Hyviä lukuja mm. peukaloisella 13p, harmaahaikaralla 11p, tiklillä 66p, rastaitakin oli jonkin verran. Kun luppoaikaa riitti, käytiin Vilpun kanssa tsekkaamassa Ytterbyviken (matkalla nähtiin sepelkyyhky) ja kuningaskalastajapaikka Sundin puolelta. Ei mittää. Illasta sapuskaa bistrossa ja sauna.

Torpfjärdenin pohjoispään ruovikkoa.

Nakkelit huutaa

Jotain painokelvotonta läppää tässäkin heitettiin

Täs oli muleli

3.1.

Lemlandin Kyrkoby maastojyrä Jari Helstolan kanssa. Tuulee ku fan, peruslukemat noin 16m/s, Näsbergetin vessupisteellä sai melkein pidellä jalustasta kiinni. Önningebyfjärdenillä pyöri hirveässä tuulessa viitisensataa tukkasotkaa, yhdestä lentoparvesta paistoi yksi valkeaselkäinen sotka → lapasotka vuodenpinnaksi. Laskentareitti edettiin telaketjumenetelmällä, Hessu ajoi aina seuraavalle parkkipaikalle ja laskettiin siinä välissä olevat tai siitä eteenpäin olevat linnut. Lemlandin kirkon länsipuolen ryteiköstä löytyi kaksi peukaloista, Norrbyn ryteiköistä löytyi kolmas. Ekat järripeipot niiltä paikoilta myös. Ja fasaani. Jumalauta, fasaani.

Norrbyn Kea-Marketista poimittiin virvokkeita ja matka jatkui kohti Hellestorpia. Järriparvia löytyi useampi lisää ja ilahduttavasti päivän summaksi saatiin 84 järripeippoa. Samoilla mestoilla myös punarinta. Tiklejä myös mukavasti, 66 yksilöä. Reitin jälkipuolisko meni vähän talsimiseksi ja tyyli haittas metsätiaisIlten kuuntelemista, mutta oli tää silti ihan kiva päivä. Reitin jälkeen tsekattiin kolme eri vesiäispistettä ja päivän summiin saatiin vielä lisää vaihtelua: tukkasotka 921p, lapasotka 18p, uivelo 30p, ja harmaahaikara 6p.

Lemlandin maalaismaisemaa.

Jumalauta, selfie! Ja filtteri!

4.1.

Tällholmenin reitille laskentaorganisaattori Matti Koivulan kanssa. Reittin kuuluu sivupistona Jomalan kaatopaikan komppaaminen, mut eihän siellä mitään lintuja oo jätteenkäsittelymuutosten takia ollu varmaan kahteen vuosikymmeneen. Träskviksuddenissa laskenta kyl alkoi komeasti, kun 50m aloituspisteestä potkaistiin koskikara lentoon jo lupaavan näköiseltä metsäpurolta. Ja merenrantaan suunnatessamme löytyi toinen! Tuuli ei eilisestä paljoa tyyntynyt ja lintuja piti etsiä sieltä suojan puolelta. Hemmetin hienon oloinen rantareitti se muuten olisi... rantaosuuden työvoittoja olivat mm. muutamat peukaloiset, laulurastas, kaksi pähkinänakkelia, ja hieno 8 spyrdärin (pyrstötiaisen) parvi.

Hotspottejakin löytyy, yhden suojaisan ruovikon reunasta löytyy keltasirkkuparven mukana liikkunut pajusirkku, reitin ainoa punarinta ja kaikenlaista muuta sälää. Komppasin tulvinutta tyrnipusikkoa, liian syvissä vesissä huomasin oikean saappaani vuotavan, ja vetäytymissuunnan lähimmältä tyrnipuskalta lähti sopivasti lehtokurppa. Vesiäispisteet ei kauheasti antanu, on tältä reitiltä merisirrejäkin joskus nähty, nyt kova luoteistuuli teki lähinnä kalalokkien seuraamisesta mielenkiintoista. 8 tukkakoskeloa vessuosaston parhaimmistoa. Niin ja nähtiin me liian kaukaa lentänyt tunturikiurukin =D Merelle tuijottaminen ja rantojen kiertely loppui itse Tällholmenin niemellä. Runsaasti satovasta omenapuusta lähti kulorastas kahden räksän kanssa, sen jälkeen ei sit oikein nähty yhtään mitään. Yli neljän kilometrin talsiminen kohti reitin lopetusta oli melko tuskallinen, pari uutta lajia sieltä saatiin. Bondtorpilla jakauduttiin melko rohkeasti, seurauksina Matin nuijjaama isolepinkäinen ja kantiksen nuijjaama maakotka.

Laskennalle 42 lintulajia, uutena reitille – yllättäen – pähkinänakkeli. Merikotkalle (13p) ja vihervarpuselle (89p) reittiennätykset, mainittavia myös peukaloinen 6p ja keltasirkku 197p. Illalla pitkästä aikaa pizzaa ja laskijaporukan vika yhteinen ilta...

Tokaa koskikarapaikkaa fiilistelemässä. (c) Matti

5.1.

Maarianhamina City, tutulle Strandnäs-Lilla Holmen -rantareitille Johannes Silvosen kanssa. Aloiteltiin kävelyetäisyydeltä Strandnäsin päädystä, Nabbenin ympäristöä kierreltiin ahkerasti, löydettiin pajusirkku ja Johannes nappas lahdenselältä vuodariksi uivelon. Etelään suunnatessa ei ennen Lilla Holmenia kauheasti havisteltu, mutta sviddu ku auringonpaisteesta osattiin nauttia. Oli tyyntäkin, ja kaikin puolin idyllistä. Eikä edes krapulaa, vaikka krapulareitiksi tätä osuutta on haukuttukin.

Lilla Holmenissa ihailtiin 180 räkättirastaan parvea, porukassa päivän ekana vuodarina punakylkirastas. Tiklejä ja vihervarpusia oli ollut reitillä jo ihan mukavasti. Takaisin pohjoisen suuntaan kuljettiin kävelykadun ja hienon pientaloalueen poikki, kulttuuripaikkojen ja hautuumaan koluaminen jäi enempi kantiksen harteille, Johannes jaksoi kompata reitin ainoan varsinaisen metsäalueen ja kuittasi peukaloisen. Pientaloalueen yhdeltä ruokinnalta löytyneet kaksi pähkinänakkelia ilahduttivat myös. Meidän osuudella yhteensä mm. 22 mustarastasta, 266 räksää, 4 punakylkirastasta, 14 peippoa, 10 järriä ja 46 tikliä. Oman osuuden laskemisen jälkeen kiertelin Norra Strandnäsin aluetta ja löytyihän se nokkavarpunenkin sieltä.

Viidellä eri tiimillä lasketulla cityreitillä paukku reittiennätykset useammalla lajilla: laulujoutsen 52, varpushaukka 5, nokkavarpunen 5, isokäpylintu 49, tikli 110, räkättirastas 1515, punakylkirastas 9, laulurastas 2. Mukavia määriä myös seuraavilla: pulu 120, harmaahaikara 18, peippo 49, järri 38, punatulkku 172, vihervarpunen 607, tilhi 362, mustarastas 178. Kateissa olivat nokikana 1, kalalokki 2, käpytikka 7, varpunen 25, viherpeippo 112, urpiainen 22, keltasirkku 44.

Laskennan jälkeen lähdimme Matin kanssa etsimään Styrsin ja Långnabbanin välisestä pohjukasta uudelleen löytynyttä tulipäähippiäistä (ensihavainto joulukuun viimeisinä päivinä). Kohde saatiin paikallistettua melko hyvin, muutama esiin kaivettu hippiäinen lupaili jo hyvää, mut sit kävi klassiset, olin omilla teilläni noin 20 metrin päässä Matista, Matti näki, mä nuijasin. Tulipää smyygaili aivan maantasolla, heinien ja tuuheakasvuisten männyntaimien seassa. Oli vaikea. Mut onhan näitä.

Ensimmäinen aalto poistui päivälaivalla, toinen yölaivalla, jäimme Matin ja Sebastianin kanssa vielä lisäpäiväksi hajaretkeilemään.

6.1.

Joutsenia piti laskea mut dudeiluksi meni. Otimme ensimmäiseksi kohteeksi Saltvikin ja Hagan pellot – pellot oli jäässä ja Saltviksfjärdenilläkin tosi niukan oloisesti lintuja. Viiksitimali kuultiin. Siirtymä Haga kungsgårdin puolelle sit antoi odottamatonta: varislintuja ja keltasirkkuja syynätessä punaisen ladon viereisestä puukaistaleesta kuului turkinkyyhkyn ääntä – me mentiin Matin kanssa yyvimään ja sieltä lähti seitsemän turkinpulun parvi! Siinä ladon vierellä fiilisteltiin kyyhkyjen möykkää, aurinkoista ja letkeää retkeilyfiilistä, ja pian päidemme yllä pariin otteeseen pyörähtänyttä kangaskiurua. Talviretkeilyä parhaimmillaan.

Otimme siirtymän kohti Hammarlandin Lillbolstadin peltoja, ja samalla pohjoisesta vyöryi Ahvenanmaan ylle vankka sumu. Se kohde osoittautui myös aika autioksi, mitä nyt rautiainen käytiin etsimässä vuodenpinnatilastoihin. Samoin taivaanvuohi Jomalasta. Muuten meni vähän paikkojen kiertelyksi vaik lajistollisesti monipuolinen päivä olikin. Niin ja nähtiin kanahaukka! Ja fasaani!

Paluumatka meni sit ihan leppoisasti, joskin kisaväsymystä oli havaittavissa. Mariksessa pannukakut, satamassa Slayeria, laivamatkalla reissun viimeiset merisirrit ja vuoden viimeinen pizza, toka tax-free ja torkkumista. Turussa pudotettiin Sebu kotio ja kruisailtiin Matin kanssa Helsinkiin, soundtrackina Hellacopters, Danko Jones, Pää Kii ja Gojira!

Saltviksfjärdenillä. (c) Matti

Ensin lumeen ja jäähän, lopulta harmauteen

Lisää perinteitä

Matin kirjoittama yhteenveto:


Lauha, lumeton ja jäätön jakso nosti etukäteen toiveita kovista talvilajeista ja suurista lintumääristä. Kuitenkin viimeistään laskentojen päättyessä oli selvää, että näillä mittareilla laskenta oli tavanomainen. Linnuille yksinkertaisesti on juuri nyt talvehtimiseen sopivaa ympäristöä eteläisessä Suomessa lähes kaikkialla ja yksilöt siksi hajallaan. Maareiteiltä laskettiin 29941 yksilöä ja 83 lajia, kun 2010-19 keskiarvot ovat 38312 ja 85. Kommentoin alempana lähinnä runsaita lajeja. Yksilömäärän erotessa enintään 25 % edeltävien 10 talven keskiarvosta tulkitsen luvut samanlaisiksi; hyvin korkeina noteeraan vähintään kaksinkertaisesti 2010-luvun keskiarvon ylittävät ja hyvin alhaisina vähintään 50 % keskiarvoa alemmat yksilömäärät.

Laivareitillä Turku-Maarianhamina (1.1.) vesilintumäärät olivat tavanomaisia, paitsi sinisorsan 157 (2010-luvun keskiarvo 360) ja tukkasotkan 8180 (3211) yksilöä. Esim. kyhmyjoutsen 1002 (946), telkkä 556 (640) isokoskelo 709 (932) ja merimetso 140 (150); myös kala- ja harmaalokkeja sekä merikotkia (59 vs 49) oli tavanomaisesti.

Maareiteillä oli hyvän marjasyksyn ansiosta vielä paljon rastaita ja tilhiä. Tali- ja sinitiaisia, varislintuja sekä isokäpylintuja havaittiin tavanomaiset määrät. Hyvin runsaita (pois lukien marjalinnut) olivat mm. harmaahaikara 66 (30), merisirri 54 (27), naurulokki 75 (24), kesykyyhky 120 (37; kaikki Maarianhaminassa), pähkinänakkeli 36 (13), järripeippo 287 (30), tikli 424 (69; ilmeisesti kaikkien aikojen ennätys) ja vihervarpunen 1837 (461). Vähissä olivat tukkasotka 5785 (11491), telkkä 1325 (3614), käpytikka 64 (160), varpunen 44 (171; mahdollisesti kaikkien aikojen pohjat), viherpeippo 329 (1113), urpiainen 86 (523) ja keltasirkku 1063 (2576). Lisäksi hömötiainen 4 (35), töyhtötiainen 1 (10) ja kuusitiainen 16 (75). Syyt vaihtelevat levinneisyyden ja kannan koon muutoksista (mm. metsätiaiset, pähkinänakkeli) elinympäristön muutoksiin (mm. varpunen), marja- ja siemenvuoteen (mm. rastaat, tilhi ja urpiainen) sekä jäätilanteeseen (monet vesilinnut).

Laskennoille uutena lajina löytyi Jomalan Svibystä mustaleppälintu. Muista vähälukuisista nostettakoon pikku-uikku, 5 hiirihaukkaa, 4 maakotkaa, kolme kurppa- ja viisi rastaslajia, 25 punarintaa, 79 peukaloista, 2 rautiaista, 8 kiurua, tunturikiuru ja 8 pajusirkkua.
Laskentoja tuki Luonnontieteellinen keskusmuseo. Laskijat olivat Aki Aintila, Sebastian Andrejeff, Johan Ekholm, Jari Helstola, Matti Koivula, Jari Laitasalo, Markus Lampinen, Sampo Laukkanen, Tuomas Seimola, Johannes Silvonen, Vilppu "Kaisa" Välimäki sekä 2.1. Petri Saarinen, Jukka Vilen, Ilkka Vatanen ja Marjatta Suominen.