Fear of the Lark vol. II - Keski-Suomen talvilinturalli 2020

Talvilintulaskentojen jälkeen hyppy vielä kaistapäisempään touhuun. Keski-Suomen 22. talvilinturalli järjestettiin 11.1.2020, pinnakisan alueena yhdistyksen toimialue. Ossi ja Minttu majoittivat kantiksen jälleen Laukaaseen, ja oikein hyvä pohjustusilta ehdittiin pitämäänkin =D

Tukikohdasta liikkeelle hyvissä ajoin ennen aamuseitsemää. Tourulassa treffattiinTuomas ja Jirka, siitä kohti Jämsän aloituspistettä. Vielä eilen spekuloitiin että mentäiskö niin etelään ollenkaan, mut mahdollisesti tällaisen suorituksen jälkeen siellä on ensi vuonna ruuhkaa.

Meno oli levotonta jo tulomatkalla.

... ja kaikkee ne keksii =D "hallitsevat mestarit" neonvaloissa!

Ralli starttasi aamukahdeksalta, ja tiimimme ensimmäinen puolituntinen oli avuttoman hiljainen. Pari pöllöpaikkaa käytiin läpi ilman mitään tulosta. Se aamun pöllö antaa aina hyvän startin rallille, mutta nyt sitä endorfiinipiikkiä piti hakea muuaalta. Ossi nuotitti meidät Lokalahden pohjoispuolelle Kurranvuoren ja Haapakorven tuntumaan tietämälleen metsätiaisruokinnalle, ja paikalla oli tiedossa pari muutakin täkyä. Urpiainen, punatulkku ja vihervarpunen olivat aamun ensimmäisiä lajeja, ennen ruokinnan syynäämistä teime pienen kävelylenkin ja kuittasimme ensimmäisen laatulajin, kun pyy lauloi tiheässä kuusikossa. Nuotti piti!

Metsässä taapertamisen jälkeen aloitettiin ruokinnan kyttääminen, kapteeni Nokelainen siinä ensimmäinä huikkasi hömötiaisen saapuneen aamupalalle. Kuusitiainenkin nähtiin ja odoteltiin vielä hetki töyhtötiaista – heikoin tuloksin. Paluukävelyllä autolle kuulimme aamun ekan harmaapäätikan, autolla palokärjen, jossain siinä välissä myös ekat pikkukäpylinnut ja momentti tuntui tosi lupaavalta. ”Ollaan tässä vielä hetki”, ehdotin, ja Ossi jatkoi saman piharuokinnan syynäämistä. Intoitui vielä menemään metsän puolelle.

Sit huomattiin Tuomaksen kanssa kun kymmenen metrin päästä, siitä metsän reunasta ja Ossin rymistelyn seurauksena, lähti lentoon leveäsiipinen, valtavapäinen ja suuri hahmo. Mä en pystynyt järkytykseltäni sanomaan mitään, Tuomas huusi ”pöllö!" Mä olin aivan jäissä, huomasin katsovani todella suurta ja suuripäistä pöllöä, joka vastakkaisen metsän reunaa vasten lentäessään vielä koukkaa katsojiin päin. Tuomas huutaa taas: ”LAPINPÖLLÖ!” Ossi ehtii tilanteeseen vielä mukaan, ja kantis oli vartin aivan äimänä. Leveä ja typerä hymy naamalla, aivan sanattomana, joku taisi kysyä että itkenkö mä, taisin nyökkäillä. Aivan älytön havis ja eka sponde lapinpöllö itelle, saahan siinä nyt vähän herkistellä. Ja herkisteltiin vielä monta, monta kertaa rallin aikana.

Seuraava puolituntinen vierähtää Lokalahden ympäristössä. Itse lahdella kuittaamme pari hyvää lajia lisää, pyrstötiaisparven ja koiras-varpushaukan. Tikkavaellusten jälkeen keskisuomalaisilla tukkipinoilla on ollut ruokailijoita ja niin valkoselkä- kuin pohjantikkoja tuntuu olevan siellä täällä. Ajoitus on tärkeää, ja onneksi useita kohteita olisi tiedossa. Ekat tukkipinot eivät anna mitään, onneksi Jämsän rautatieaseman lastausalueella yli lentänyt pohjantikka tarjosi mahdollisuutta, joka sopivasti hyödynnettiin. Mut epäonnea oli vähän matkassa, parit pinot katsottiin pariinkin eri otteeseen ja tukkikasoja tuli kyllä jatkossakin vastaan. Ossi näki Lahdentiellä tukeilta pois tien yli lentääneen vasetin, mutta perään ei ehditty ja pinna jäi kuittaamatta. Valkoselkätikkaa, saati uusia pohjantikkoja, ei enää löytynyt.

Mut variksien liikkeitä osattiin tulkita, Jämsässä pyöriessämme hiffattiin kuusikkoa kohti syöksyilevät pari varista, ralliparkkeeraus tien varteen ja hetken odottelun jälkeen vaakut ajoivat nuoren kanahaukan lentoon. Lisää älämölöä ja ilakointia. Isolepinkäisiä oltiin tässä vaiheessa havaittu jo useita, rallin aikana nähtiin jopa kuusi eri yksilöä. Jämsänkosken suunnalta etsittiin taas fasaania, ja viime kertaisen huutoreaktion jälkeen Ossi katsoi yhden omakotitalon pihan ruokintaa ja totesi kylmän rauhallisesti ”Va fan? El fasan!” Ja siitä vasta fraasi saatiinkin!

Hahmot Lokalahden maisemissa

Viherissä havaitaan ensimmäisen kerran kilpaileva jokkue – tietenkin Sylgren, Jussila, Hartikka ja Reinikainen. Matkasimme samanaikaisesti staijipaikalle hyvähenkisen vinoilun saattelemina, mut laiturille käynyt tuuli oli kyllä kylmä. Isokoskelot olivat aivan esillä, pienen odottelun jälkeen näimme kalalokin. Kowat kourassa luovuttivat yllättäen nopeasti, ja hyvä niin, sillä saimme rauhassa jupinoida länsipuolelta Jirkan löytämästä koiras-telkästä ja pohjoispuolella kelluneesta ad-harmaalokista. Hyviä vetoja, telkkä varsinkin oli arvokas ja aikaa säästävä, nyt ei tarvii viimeisissä valoissa yrittää ehtiä Äänekoskelle!

Seuraavassa vaiheessa keskityimme Korpilahden ja Muuramen paikkoihin, ja laatua oli taas tiedossa. Tikkapaikat olivat edelleen tyhjän oloisia, mikä olikin se rallin suurin pettymys. Kärkistensalmelta spotattiin laulujoutsenet ja Härkölahdelta töyhtötiainen – joka hyvänä metsätiaispaikkana entuudestaan tunnettiinkin =D Lapintiainen pientaloalueen reunan ruokinnalta oli pohjustustietojen mukaan lupaava, mutta valitettavan tyhjää siellä paikan päällä oli. Vaan tuolle Nokelaisen tarmolle täytyy nostaa hattua, nytkin kun muu porukka jäi odottelemaan ruokinnalle saapuvia, Noksu läks korkeaan männikköön pyörimään, löysi tiaisparven, tiaisparven mukana liikkuneen puukiipijän – ja huusi ”täällä!” Ja sit saatiinkin pienen juoksypyrähdyksen jälkeen nuotteja männyn oksilla hääräävästä lapintiaisesta.

Viheri

Jyväskylään piti jättää tätä suoritusta varten paljon aikaa. Vuosi sitten oltiin maakunnan pääkaupungissa pahasti myöhässä, aika minimisuorituksella silloin vedettiinkin. Nyt oli parempi aikataulu (uhrasimme mm. Jämsänniemen kierroksen tätä varten), enemmän nähtävää ja ehkä enemmän paineita =D Kierros alkoi Nenäinniemestä, teoreettiset mahdollisuudet neljään rastaslajiin, mutta ne ilmeisimmät, eli räkätti- ja mustarastas, kirjattiin lajilistalle paikalta poistuessamme. Kuokkalanpellon järripeippoon ei kauheasti aikaa tuhlattu, mutta Halssilan mustapääkerttu ei näyttäytynyt. Eikä sen pitäny olla edes vaikea. Tikli onneksi kuitattiin, sekin jäi vain yhteen paikkaan.

Rallin keskivaihe tuntui todella raskaalta, lisää lajeja kyllä löydettiin monilla pysähdyksillä, mutta tikkapaikkojen ja parin muun nuotin pettäminen tuntui nujertavan myös kokonaisodotuksia. Kirkkopuisto oli loppurallin tunnelman kannalta ratkaisevaa, sillä varpusen lisäksi kuittasimme kirjosiipikäpylinnut (a2/2), jotka ennakkotietojen mukaan olivat yksi vaikeimmista tämän vaiheen tavoitteista. Laajavuorelta tsekattiin kaksi taviokuurnaa (ensihavainto liikkuvasta autosta helpotti pinnaamista) ja Perä-Palokan pähkinänakkeli hoitui myös, ensin lentäessä ruokinnalta pois ja kuuluihan sieltä sitä möykkääkin. Tuomas kaivoi samalta paikalta esiin peipot, ja nopeasti oltiin tavoitteissa kiinni, kahden lajin päässä vanhasta kisaennätyksestä. Ja ne pari puuttuvaa lajia olivat siellä pankissa, Palokasta suunta Laukaaseen...

Onneksi nämä nuotit pitivät. Vuodenvaihteessa löytynyt härkälintu piti hakea aivan Kirkkoniemen päädystä, ja koskikaran kuittaamisesta saatiin odotella äänihavaintoa. Mutta rallin keskivaihella utopistiseen tavoitteeseen päästiin ja purkuun suunnattiin – pöllö-öljyn voitelemina – 50 lajilla.

Purkupaikalla Tuomas toimi purun vetäjänä ja Ossi huuteli Rallideae-joukkueen ilmoittamat tulokset. Pinnakisaan osallistui yhteensä huikeat 19 joukkuetta, joista kuusi retkeili ekosarjassa. Lajeja havaittiin yhteensä 60, ässiä melko vähän, muun muassa meidän pöllö ja kanahaukka, lisäksi ainakin pikkutikka, ja merimetso. Lisäksi rallissa huudettiin punakylkirastas ja Äänekoskella talvehtiva västäräkki Tikat aiheuttivat selvästi hajontaa, kuukkeliakin ilmoiteltiin myös. Varpushaukka oli meidän lisäksi vain toisella joukkueella. Harvassa olivat myös isokäpylinnut, toisaalta isolepinkäinen tuntui olevan yllättävän hankala, ehkä niiden esiintyminen painottui maakunnan eteläisempiin osiin. Varpuspöllö oli rallin toinen pöllölaji, ja itseoikeutetusti lapinpöllö huudettiin viimeisenä – ja hieman ylättäen uutena lajina rallille. 

Aika yllättävää oli myös kolmen parhaimman tiimin lajierot, Fear of the Lark kiilasi viiden lajin marginaalin hopeasijalle, pronssia taas saatiin 44 lajilla. Ekosarjaan osallistui kuusi joukkuetta, ekosarjan kärki saavutti 13. sijan 28 lajilla. Kiitokset rallitoimikunnalle ja rallaajille! Purun jälkeen Jirka lähti kotimatkalle, Tuomaksen ja Ossin kanssa porilais-turkulais-espoolais-kokoonpanon mukana Teerenpeliin. Ja oli sekin mukavaa, vaihtaa vähän tarkemmin rallin kulkua yhden joukkueen kanssa – eikä ne huonoa seuraa ole muutenkaan.

Laukaassa vietettiin taas eeppiset ja huuruiset jälkilöylyt, seuraavana päivänä ehti viettämään mukavasti aikaa isäntäparin kanssa ennen kotiinlähtöä. Kiitos Ossi ja Minttu, sekä Jirka ja Tuomas! On todella siistiä lähteä tällaiseen tiimiin mukaan, kolme paikallista maastojyrää jäätävän kovalla paikallistuntemuksella ja tarkalla rallivisiolla.

(c) Petri Kuhno

Rallin tulokset:

1. Fear of the Lark (Aki Aintila, Jirka Lahtinen, Ossi Nokelainen ja Tuomas Syrjä) 50 lajia – 2 ässää
2. Allihuuppa (Teemu Fors, Tuomas Meriläinen ja Ohto Oksanen) 45 lajia
3. Kowat kourassa (Juho Hartikka, Henri Jussila, Ismo Reinikainen ja Ari Sylgren) 44 lajia
4. Army of Lovers (Sebastian Andrejeff, Markus Lampinen, Teppo Lehtola, Petteri Mäkelä ja Tomas Swahn) 43 lajia
5. Lautamiehet (Hannu Tammelin, Mikko Vaaherkumpu ja Onni Vaaherkumpu) 37 lajia – 1 ässä
6. THE-joukkue MKXI (Harri Högmander, Tomi Hakkari, Petri Kuhno) 37 lajia – 1 ässä
7. Dream Team (Seppo Mertanen, Kalevi Sulkava, Heikki Karhu, Juhani Kaalikoski) 35 lajia
8. Petäjävesi Team (Lauri Ijäs, Mika Lahtinen ja Eino Majaniemi) 34 lajia
9. Terveet käet (Janne Kilpimaa, Jyrki Torniainen, Tero Toivanen) 34 lajia
10. Ukkomiehet (Leo Lindroos, Keijo Vesanen, Petri Willman ja Pekka Kyllönen) 33 lajia – 1 ässä
11. Rallidae (Lauri, Heikki ja Tauno Hiekkanen) 33 lajia
12. Paineettomat (Sami Ylistö, Teero Linjama, Lea Partanen) 33 lajia
13. EKOTY (Eero Väisänen, Yrjö Tonteri, Terho Jalonen) 28 lajia – Luomusarja 1. sija
14. Outlanders (Liam Murphy, Jannis Liedtke) 25 lajia
15. Pinnapaine (Marjo Pihlaja, Matti Sissonen) 25 lajia – Luomusarja 2. sija
16. Vatian Vilske (Arto Stenroos, Ari Pirkkalainen, Ilpo Liimatainen, Timo Äijänen) 24 lajia – Luomusarja 3. sija
17. Muurame (Markku Alen, Jarmo Jokinen, Asko Mäkinen) 24 lajia – Luomusarja 4. sija
18. 3 etsivää (Sara ja Pia Högmander + Penni) 23 lajia – Luomusarja 5. sija
19. Antero & Irene (Tuomo Pihlaja, Tuija Pakarinen) 21 lajia – Luomusarja 6. sija

Ahvenanmaan talvilintulaskennat 2020

Taas mentiin, uusi lintuvuosi, vuosikymmen ja retkikalenteri avattiin Matti Koivulan organisoimilla Ahvenanmaan talvilintulaskennoilla. Raportaasissa perinteisesti 1.-6.1.2020 retkipäiväkirjahorinoina, lopussa Matin yhteenveto tämän vuoden lintutilanteesta. Kiitos!

1.1.

Aamuyölähtö Helsingistä ja Turun Viikkaariin sopivasti klo 8.14. Meriaamiainen ei oikein maita päällä olevan flunssan takia, mut kuivatuilla inkiväärinpaloilla tarjonta kohtaa kysynnän. Kannelle ekassa aallossa Matin kanssa, samalla kun omat staijivarusteet ovat vielä aivan levällään, maestro Koivula höpisee jostain aroharmaalokkimaisesta otuksesta laivaa seuraavan lokkivanan perässä. Enhän mä mitään ehtiny näkemään eikä Matti kuvaamaan, ja ilman dokumentteja on turha sanoa yhtään mitään =D

Laivareitin laskeminen sujui muuten ihan mukavasti. Lisätwistiä saatiin museolta ja vessuja kirjattiin paperikartalle, myöhemmin suurempien kerääntymien tarkkuudella Tiiraan. Lounaistuulelta oltiin välillä suojassa, mitä nyt välillä sai pelätä kaukoputkensa puolesta. Reitin parhaimpina 41 merisirriä, yksi parvi Kihdinselällä ja loput Herrön sekä Hamnskärkin välillä, ja kantiksen petotutkan Föglön kohdalla poimima 2kv-maakotka hirveästä merikotka-korppi-lokkihässäkästä, joka paineli nopealla matalalla katveeseen, tyyrpuurin puoli ehti, paapuurin puoli ei. Muita pikkumukavia (myös vuosipinnakontekstissa) olivat kaksi kuikkaa, kaksi kaakkuria, teeri, pari riskilää, neljä tukkakoskeloa, merimetsot, naurulokit jne..

Massat olivat sit vähän niin ja näin, selviä puutteitakin laskentatuloksissa oli havaittavissa. Runsain vessu oli tukkasotka, joita havaittiin komeat 8 280 yksilöä, pari mukavan komeaa kerääntymää siellä ”meiän puolella”. Kyhmyjoutsenia aika vaisun oloisesti (ehkä se jäätalvi 2018 on liian tuoreessa muistissa), oikeastaan myös telkkiä ja isokoskeloita oli omalla puolella aika vaisusti, mustalintuja tai pilkkasiipiä ei havaittu laskennassa ollenkaan. Saaristo on avoinna, samoin sisämaan suuret järvenselät.

Rantautumisen jälkeen lähdimme suoraan kohti legendaariselle Styrsingsuddenille. Joulukuun lopulla paikalta havaittiin paikallista nuorta jääkuikkaa, aina toissapäivään asti, eikä se tietenkään suostunut meille näyttäytymään. Pari pientä allijengiä, seitsemän muuttavaa merisirriä, paikallinen tavallinen kuikka ja isolepinkäinen kyllä havaittiin. Sit pizzarutiinit käyntiin ja hotellille punaviiniä maistelemaan.

Styrs. Ei jäägaviaa.

2.1.

Möckelön reitti. Vilppu ja Tuomas laskivat itäosan, Sampon kanssa lompsimme länsiosan. Reitin varrelle osui legendaarisia Jomalan linturallikohteita, jotka ihan kivasti nytkin antoivat. Matkamme kulki Torpin kylältä Torpfjärdenin ympäri Ramsholmeniin ja Möckelöön. Reitin alkuun perusvuodareita, kantis keskittyi pihojen syynäämiseen ja Sampo komppas, komeasti Torpin länsipuolen pelloilta kolmen kiurun parven. Isolexakin nähtiin. Ensimmäinen kolmesta timaliparvesta kuului jo Torpfjärdenin pohjoisosissa (toinen parvi Ramsholmenin kärjessä ja kolmas Torpfjärdenin lintutornille). Ramsholmenista tykiteltiin hienot neljä pähkinänakkelia ja pajusirkku. Möckelöstäkin löytyi hienoja pätkiä, suuren omakotitalon vieressä muutama kaatunut kuusi ja muutenkin monipuolisen oloista mestaa, pienellä alueella paljon tinttejä, muutama järripeippo, pari peukaloista ja urpiaisen kanssa kaunis nuori tundraurpiainen. Reitin loppuhetket fiilisteltiin kipmassa Torpfjärdenin

Vilpun ja Tuomaan reitiltä löytyi mm. taivaanvuohi, hiirihaukka pähkinähakki ja mustaleppälintu, joka käytiin Svibyn kylältä onnistuneesti bongaamassa. Hyviä lukuja mm. peukaloisella 13p, harmaahaikaralla 11p, tiklillä 66p, rastaitakin oli jonkin verran. Kun luppoaikaa riitti, käytiin Vilpun kanssa tsekkaamassa Ytterbyviken (matkalla nähtiin sepelkyyhky) ja kuningaskalastajapaikka Sundin puolelta. Ei mittää. Illasta sapuskaa bistrossa ja sauna.

Torpfjärdenin pohjoispään ruovikkoa.

Nakkelit huutaa

Jotain painokelvotonta läppää tässäkin heitettiin

Täs oli muleli

3.1.

Lemlandin Kyrkoby maastojyrä Jari Helstolan kanssa. Tuulee ku fan, peruslukemat noin 16m/s, Näsbergetin vessupisteellä sai melkein pidellä jalustasta kiinni. Önningebyfjärdenillä pyöri hirveässä tuulessa viitisensataa tukkasotkaa, yhdestä lentoparvesta paistoi yksi valkeaselkäinen sotka → lapasotka vuodenpinnaksi. Laskentareitti edettiin telaketjumenetelmällä, Hessu ajoi aina seuraavalle parkkipaikalle ja laskettiin siinä välissä olevat tai siitä eteenpäin olevat linnut. Lemlandin kirkon länsipuolen ryteiköstä löytyi kaksi peukaloista, Norrbyn ryteiköistä löytyi kolmas. Ekat järripeipot niiltä paikoilta myös. Ja fasaani. Jumalauta, fasaani.

Norrbyn Kea-Marketista poimittiin virvokkeita ja matka jatkui kohti Hellestorpia. Järriparvia löytyi useampi lisää ja ilahduttavasti päivän summaksi saatiin 84 järripeippoa. Samoilla mestoilla myös punarinta. Tiklejä myös mukavasti, 66 yksilöä. Reitin jälkipuolisko meni vähän talsimiseksi ja tyyli haittas metsätiaisIlten kuuntelemista, mutta oli tää silti ihan kiva päivä. Reitin jälkeen tsekattiin kolme eri vesiäispistettä ja päivän summiin saatiin vielä lisää vaihtelua: tukkasotka 921p, lapasotka 18p, uivelo 30p, ja harmaahaikara 6p.

Lemlandin maalaismaisemaa.

Jumalauta, selfie! Ja filtteri!

4.1.

Tällholmenin reitille laskentaorganisaattori Matti Koivulan kanssa. Reittin kuuluu sivupistona Jomalan kaatopaikan komppaaminen, mut eihän siellä mitään lintuja oo jätteenkäsittelymuutosten takia ollu varmaan kahteen vuosikymmeneen. Träskviksuddenissa laskenta kyl alkoi komeasti, kun 50m aloituspisteestä potkaistiin koskikara lentoon jo lupaavan näköiseltä metsäpurolta. Ja merenrantaan suunnatessamme löytyi toinen! Tuuli ei eilisestä paljoa tyyntynyt ja lintuja piti etsiä sieltä suojan puolelta. Hemmetin hienon oloinen rantareitti se muuten olisi... rantaosuuden työvoittoja olivat mm. muutamat peukaloiset, laulurastas, kaksi pähkinänakkelia, ja hieno 8 spyrdärin (pyrstötiaisen) parvi.

Hotspottejakin löytyy, yhden suojaisan ruovikon reunasta löytyy keltasirkkuparven mukana liikkunut pajusirkku, reitin ainoa punarinta ja kaikenlaista muuta sälää. Komppasin tulvinutta tyrnipusikkoa, liian syvissä vesissä huomasin oikean saappaani vuotavan, ja vetäytymissuunnan lähimmältä tyrnipuskalta lähti sopivasti lehtokurppa. Vesiäispisteet ei kauheasti antanu, on tältä reitiltä merisirrejäkin joskus nähty, nyt kova luoteistuuli teki lähinnä kalalokkien seuraamisesta mielenkiintoista. 8 tukkakoskeloa vessuosaston parhaimmistoa. Niin ja nähtiin me liian kaukaa lentänyt tunturikiurukin =D Merelle tuijottaminen ja rantojen kiertely loppui itse Tällholmenin niemellä. Runsaasti satovasta omenapuusta lähti kulorastas kahden räksän kanssa, sen jälkeen ei sit oikein nähty yhtään mitään. Yli neljän kilometrin talsiminen kohti reitin lopetusta oli melko tuskallinen, pari uutta lajia sieltä saatiin. Bondtorpilla jakauduttiin melko rohkeasti, seurauksina Matin nuijjaama isolepinkäinen ja kantiksen nuijjaama maakotka.

Laskennalle 42 lintulajia, uutena reitille – yllättäen – pähkinänakkeli. Merikotkalle (13p) ja vihervarpuselle (89p) reittiennätykset, mainittavia myös peukaloinen 6p ja keltasirkku 197p. Illalla pitkästä aikaa pizzaa ja laskijaporukan vika yhteinen ilta...

Tokaa koskikarapaikkaa fiilistelemässä. (c) Matti

5.1.

Maarianhamina City, tutulle Strandnäs-Lilla Holmen -rantareitille Johannes Silvosen kanssa. Aloiteltiin kävelyetäisyydeltä Strandnäsin päädystä, Nabbenin ympäristöä kierreltiin ahkerasti, löydettiin pajusirkku ja Johannes nappas lahdenselältä vuodariksi uivelon. Etelään suunnatessa ei ennen Lilla Holmenia kauheasti havisteltu, mutta sviddu ku auringonpaisteesta osattiin nauttia. Oli tyyntäkin, ja kaikin puolin idyllistä. Eikä edes krapulaa, vaikka krapulareitiksi tätä osuutta on haukuttukin.

Lilla Holmenissa ihailtiin 180 räkättirastaan parvea, porukassa päivän ekana vuodarina punakylkirastas. Tiklejä ja vihervarpusia oli ollut reitillä jo ihan mukavasti. Takaisin pohjoisen suuntaan kuljettiin kävelykadun ja hienon pientaloalueen poikki, kulttuuripaikkojen ja hautuumaan koluaminen jäi enempi kantiksen harteille, Johannes jaksoi kompata reitin ainoan varsinaisen metsäalueen ja kuittasi peukaloisen. Pientaloalueen yhdeltä ruokinnalta löytyneet kaksi pähkinänakkelia ilahduttivat myös. Meidän osuudella yhteensä mm. 22 mustarastasta, 266 räksää, 4 punakylkirastasta, 14 peippoa, 10 järriä ja 46 tikliä. Oman osuuden laskemisen jälkeen kiertelin Norra Strandnäsin aluetta ja löytyihän se nokkavarpunenkin sieltä.

Viidellä eri tiimillä lasketulla cityreitillä paukku reittiennätykset useammalla lajilla: laulujoutsen 52, varpushaukka 5, nokkavarpunen 5, isokäpylintu 49, tikli 110, räkättirastas 1515, punakylkirastas 9, laulurastas 2. Mukavia määriä myös seuraavilla: pulu 120, harmaahaikara 18, peippo 49, järri 38, punatulkku 172, vihervarpunen 607, tilhi 362, mustarastas 178. Kateissa olivat nokikana 1, kalalokki 2, käpytikka 7, varpunen 25, viherpeippo 112, urpiainen 22, keltasirkku 44.

Laskennan jälkeen lähdimme Matin kanssa etsimään Styrsin ja Långnabbanin välisestä pohjukasta uudelleen löytynyttä tulipäähippiäistä (ensihavainto joulukuun viimeisinä päivinä). Kohde saatiin paikallistettua melko hyvin, muutama esiin kaivettu hippiäinen lupaili jo hyvää, mut sit kävi klassiset, olin omilla teilläni noin 20 metrin päässä Matista, Matti näki, mä nuijasin. Tulipää smyygaili aivan maantasolla, heinien ja tuuheakasvuisten männyntaimien seassa. Oli vaikea. Mut onhan näitä.

Ensimmäinen aalto poistui päivälaivalla, toinen yölaivalla, jäimme Matin ja Sebastianin kanssa vielä lisäpäiväksi hajaretkeilemään.

6.1.

Joutsenia piti laskea mut dudeiluksi meni. Otimme ensimmäiseksi kohteeksi Saltvikin ja Hagan pellot – pellot oli jäässä ja Saltviksfjärdenilläkin tosi niukan oloisesti lintuja. Viiksitimali kuultiin. Siirtymä Haga kungsgårdin puolelle sit antoi odottamatonta: varislintuja ja keltasirkkuja syynätessä punaisen ladon viereisestä puukaistaleesta kuului turkinkyyhkyn ääntä – me mentiin Matin kanssa yyvimään ja sieltä lähti seitsemän turkinpulun parvi! Siinä ladon vierellä fiilisteltiin kyyhkyjen möykkää, aurinkoista ja letkeää retkeilyfiilistä, ja pian päidemme yllä pariin otteeseen pyörähtänyttä kangaskiurua. Talviretkeilyä parhaimmillaan.

Otimme siirtymän kohti Hammarlandin Lillbolstadin peltoja, ja samalla pohjoisesta vyöryi Ahvenanmaan ylle vankka sumu. Se kohde osoittautui myös aika autioksi, mitä nyt rautiainen käytiin etsimässä vuodenpinnatilastoihin. Samoin taivaanvuohi Jomalasta. Muuten meni vähän paikkojen kiertelyksi vaik lajistollisesti monipuolinen päivä olikin. Niin ja nähtiin kanahaukka! Ja fasaani!

Paluumatka meni sit ihan leppoisasti, joskin kisaväsymystä oli havaittavissa. Mariksessa pannukakut, satamassa Slayeria, laivamatkalla reissun viimeiset merisirrit ja vuoden viimeinen pizza, toka tax-free ja torkkumista. Turussa pudotettiin Sebu kotio ja kruisailtiin Matin kanssa Helsinkiin, soundtrackina Hellacopters, Danko Jones, Pää Kii ja Gojira!

Saltviksfjärdenillä. (c) Matti

Ensin lumeen ja jäähän, lopulta harmauteen

Lisää perinteitä

Matin kirjoittama yhteenveto:


Lauha, lumeton ja jäätön jakso nosti etukäteen toiveita kovista talvilajeista ja suurista lintumääristä. Kuitenkin viimeistään laskentojen päättyessä oli selvää, että näillä mittareilla laskenta oli tavanomainen. Linnuille yksinkertaisesti on juuri nyt talvehtimiseen sopivaa ympäristöä eteläisessä Suomessa lähes kaikkialla ja yksilöt siksi hajallaan. Maareiteiltä laskettiin 29941 yksilöä ja 83 lajia, kun 2010-19 keskiarvot ovat 38312 ja 85. Kommentoin alempana lähinnä runsaita lajeja. Yksilömäärän erotessa enintään 25 % edeltävien 10 talven keskiarvosta tulkitsen luvut samanlaisiksi; hyvin korkeina noteeraan vähintään kaksinkertaisesti 2010-luvun keskiarvon ylittävät ja hyvin alhaisina vähintään 50 % keskiarvoa alemmat yksilömäärät.

Laivareitillä Turku-Maarianhamina (1.1.) vesilintumäärät olivat tavanomaisia, paitsi sinisorsan 157 (2010-luvun keskiarvo 360) ja tukkasotkan 8180 (3211) yksilöä. Esim. kyhmyjoutsen 1002 (946), telkkä 556 (640) isokoskelo 709 (932) ja merimetso 140 (150); myös kala- ja harmaalokkeja sekä merikotkia (59 vs 49) oli tavanomaisesti.

Maareiteillä oli hyvän marjasyksyn ansiosta vielä paljon rastaita ja tilhiä. Tali- ja sinitiaisia, varislintuja sekä isokäpylintuja havaittiin tavanomaiset määrät. Hyvin runsaita (pois lukien marjalinnut) olivat mm. harmaahaikara 66 (30), merisirri 54 (27), naurulokki 75 (24), kesykyyhky 120 (37; kaikki Maarianhaminassa), pähkinänakkeli 36 (13), järripeippo 287 (30), tikli 424 (69; ilmeisesti kaikkien aikojen ennätys) ja vihervarpunen 1837 (461). Vähissä olivat tukkasotka 5785 (11491), telkkä 1325 (3614), käpytikka 64 (160), varpunen 44 (171; mahdollisesti kaikkien aikojen pohjat), viherpeippo 329 (1113), urpiainen 86 (523) ja keltasirkku 1063 (2576). Lisäksi hömötiainen 4 (35), töyhtötiainen 1 (10) ja kuusitiainen 16 (75). Syyt vaihtelevat levinneisyyden ja kannan koon muutoksista (mm. metsätiaiset, pähkinänakkeli) elinympäristön muutoksiin (mm. varpunen), marja- ja siemenvuoteen (mm. rastaat, tilhi ja urpiainen) sekä jäätilanteeseen (monet vesilinnut).

Laskennoille uutena lajina löytyi Jomalan Svibystä mustaleppälintu. Muista vähälukuisista nostettakoon pikku-uikku, 5 hiirihaukkaa, 4 maakotkaa, kolme kurppa- ja viisi rastaslajia, 25 punarintaa, 79 peukaloista, 2 rautiaista, 8 kiurua, tunturikiuru ja 8 pajusirkkua.
Laskentoja tuki Luonnontieteellinen keskusmuseo. Laskijat olivat Aki Aintila, Sebastian Andrejeff, Johan Ekholm, Jari Helstola, Matti Koivula, Jari Laitasalo, Markus Lampinen, Sampo Laukkanen, Tuomas Seimola, Johannes Silvonen, Vilppu "Kaisa" Välimäki sekä 2.1. Petri Saarinen, Jukka Vilen, Ilkka Vatanen ja Marjatta Suominen.