Ahvenanmaa ja täpläverkkoperhoset 2017 - osa I

Taas ollaan siinä vaiheessa vuodenkiertoa, kun staijari joutuu välillä siirtämään kiikaria selän puolella ja makoilemaan rähmällään - milloin kedolla, rantakalliolla tai sammaleisella laitumella. Ahvenanmaalla tutkitaan taas tänä keväänä täpläverkkoperhosen toukkien kevätfenologiaa, toukkien kasvuvauhtia ja kasvuun vaikuttavia tekijöitä. Viime vuoden kokemuksista voi lukea täältä.

Karvanaaman lähtö koitti maaliskuun 24. päivä, melko hektisen viikon jälkeen. Takana oli niin Eläintuntemus-kurssin lintuosuuden opetusta ja tentti- & oheismateriaalin valmistelua, Kilpisjärven kenttäkurssin järkkäilyä ja tietenkin tämän projektin lähtöjärjestelyjä (Susu lähti Ahvenanmaalle jo 21. päivä), joten oli siinä vähän nuppi sekasin kun perjantaiaamuna talsin Pasilan asemalle Turun satmaan lähtevään junaan - samoilla silmillä tietenkin =D

Maastoon lähdettiin heti rantautumisen jälkeen; Susu oli ekoina työpäivinä koonnut kokonaiskuvaa toukkien tilanteesta, asentanut säädataa kerääviä loggereita talvesta hengissä säilyneiden pesien tuntumaan ja aloittanut ensimmäiset punnituskierrokset. Toukkaryhmien punnituksia tehtiin vielä pari seuraavaa päivää paikoin hyvinkin tuulisissa olosuhteissa, jolloin suojaa piti hakea esimerkiksi auton sivustalta pitämällä yhtä ovea auki. Onneksi säät ovat kuitenkin pysyneet poutaisina. Tiistaina ja keskiviikkona puolestaan tsekattiin muita muuttujia (mm. paahteisuusolosuhteita) ja aloiteltiin seuraavaa punnituskierrosta.

Maaliskuun 28. maastosta löytyi nokkosperhosia, sitrunaaperhosia - ja suruvaippoja!

Täällä näitä piisaa, joskus liiankin lähellä

Päivät ovat parhaimmillaan venyneet 13 tunnin mittaisiksi ja tutkimuksessa mukana olevien laikkujen välisiltä reiteiltä ei olla hirveästi poikettu. Silti kasvoille alkaa kerääntymään ihan hyvä kevätrusketus, suht viileiden ja tuulisten säiden lisäksi ollut aurinkoista - ja sunnuntaina paukku kevään lämpöennätykset yli 13 plusasteella! Taas on saanu kontata, rämpiä ja ryömiä, palella auton suojassa muistiinpanoja tehden ja maata rähmällään paahteisesta mikroilmastosta nauttien. Punkkeja ei oo vielä löytyny, mutta helpostihan ne tuonne turpajouhiin hukkuu...

Jokunen fågeli on myös näkynyt ja vuodenpinnoja napsittu mm. Turun sataman selkälokeista ja parin ekan kenttäpäivän aikana töyhtöhyypästä, sepelkyyhkystä, kanadan- ja metsähanhesta, kurjesta (100 vuodenpinnan katkaisulaji), tuuli- ja hiirihaukasta, hemposta, lehtokurpasta ja järripeiposta. Vuosipinnasaldoa kerryttivät myös Husön biologisen aseman nokkavarpuset, Jomalan Önningebyn yli lentänyt kirjosiipikäpylintu sekä upeat iltavalot Hammarlandin Tällholmissa kruunannut västäräkki, aivan maaliskuun viimeisinä päivinä.

Hali lentää

Tällholmin iltavaloja

Eka viikko töitä takana, tästä sitten Symbioosin Ahvisralliin!

Champions of the Flyway tulee taas - tuetaan muuttolintujen suojelua!

Linnuston monimuotoisuus hupenee kovalla tahdilla ja valmiiksi harvalukuisten lajien lisäksi aikaisemmin runsaat lajit ovat harvinaistumassa. Erityisesti pitkän matkan muuttolintuihin kohdisuu yhä enemmän ja enemmän uhkia, kun elinympäristöä katoaa sekä pesimäseuduilla, talvehtimisalueilla ja muuttoreittien varrella. Monien seurantatutkimusten mukaan pitkän matkan muuttajat taantuvat dramaattisesti erityisesti sukulaissuhteiltaan ja samanlaisilta elintavoiltaan verrattaviin lähimuuttajiin nähden. Kokonaisvaltaisen elinympäristökadon lisäksi liian monen muuttolinnun matka pysähtyy metsästäjän takia; muuttoreittien varrella lintuja ammutaan, pyydystetään verkoilla, liimatuilla oksilla tai muilla ansoilla.

BirdLife Internationalin mukaan toiminta on hyvin laajamittaista ja arviot kadosta ovat kammottavia - joka vuosi Välimeren seudulla tapetaan 12-36 miljoonaa lintuyksilöä. Okei, haarukka on melkoinen, mutta suuruusluokka selvä. Monet lajit ovat tuttuja ja yleisiä, monet entuudestaan uhanalaisia tai vähintäänkin taantuvia. Metsätyksen taustalla on myös monia syitä; lintujen metsästäminen voi olla yli vanhasta mittakaavastaan kasvanut traditio, se voi olla silkkaa ajanvietettä tai hupia, tai pyydetyistä linnuista valmistetaan kulinarista herkkua, jolloin toiminnan taustalta löytyy järjestäytynyttä rikollisuutta. Oman toiminnan haitallisuutta ei välttämättä ymmärretä, jolloin koulutus, valistus ja kampanjointi ovat ensiarvoisia menetelmiä ongelmien kitkemiseksi. Yhtä lailla sopimuksia ja lakeja ei noudateta, tietämättömyyden tai korruption takia - eikä kaikilla muuttoreittien varsien valtioilla vastaavia lakeja välttämättä ole.

Champions of the Flyway -tapahtumassa kerätään varoja muuttolintujen tappamisen vastaiseen toimintaan sekä tiedotetaan ongelman eri ilmiöistä - ja laajuudesta. Tapahtuman runkona ovat eri puolilta maailmaa sikiävät joukkueet, jotka promotoivat tapahtumasta, tavoittelevat joukkuekohtaista varainkeruusummaa - joka lahjoitetaan tietylle projektille lyhentämättömänä - ja joukkueet osallistuvat maaliskuun lopussa Israelissa järjestättävään linturalliin.

Hep! Miksi Israel? Tehdään se tässä heti selväksi, että kyse ei ole poliittisesta tapahtumasta ja yksi tapahtuman iskulauseista kuuluukin, että linnut eivät tunne rajoja. Israel on läntisen palearktisen alueen monipuolisimpia lintumaita ja lintuharrastajien perinteinen matkailukohde, joten sen puolesta on luonnollista, että se toimii tapahtuman kotimaana. Itse linturalli on tärkeää rallin yhteisöllisyyden vuoksi, sillä tapahtuma kerää yhteen muuttolintujen suojelusta kiinnostuneita ihmisiä. Mukana on myös palestiinalaisia joukkueita, ja israelilaisten sekä palestiinalaisten luonnonsuojelujärjestöjen yhteistyö on Israelissa merkittävää. Ralli toimii kokonaisuuden lippulaivana, jonka avulla sitä näkyvyyttä saadaan. Rallin päätteeksi palkitaan rallissa korkeimman lajimäärän saavuttanut joukkue, eniten varoja kerännyt joukkue sekä eniten promotyötä tehnyt joukkue. Enkä väheksyisi kilpailun merkitystä kokonaisuudessa, linnuston monimuotoisuus konkretisoituu rallissa havaittuna kokonaislajimääränä.

No niin, eteenpäin.Tänä vuonna joukkueiden keräämät varat ohjanaan Turkin BirdLifen Doğa Derneğin projektiin, jonka pääsääntöisenä toimialueena on Turkin Anatolian seutu, tärkeä muuttoväylä mm. petolinnuille ja muille nousevia ilmavirtauksia hyödyntäville linnuille.
Doğa Derneği pyrkii tavoitteisiinsa koulutuksen, erityisesti metsästäjien perheisiin ja nuorisoon kohdistuvan ympäristökasvatuksen kautta, jolloin seuraava sukupolvi tarkkailisi luontoa mieluummin optiikan läpi kuin aseen piipunvartta pitkin. Lisäksi Anatoliaan on saapunut poikkeuksellisen paljon syyrialaisia pakolaisia, jotka eivät ole tietoisia muuttolintujen suojelusta tai niitä koskevista kansainvälisistä sopimuksista. Pakolaisten syyttelyä ei kannata edes aloittaa, yhtä lailla Suomessa metsästyksessä on räikeitä epäkohtia.

Champions of the Flyway -kotisivujen mukaan projekti on saavuttanut turkkilaisten nuorten ympäristökasvatuksessa jo merkittäviä tuloksia ja henkilöstöllä on konkreettiset suunnitelmat yli 3 000 pakolaisperheen kouluttamiseen. Ja nyt toimintaa nostetaan uudelle tasolle tavoitteiden saavuttamiseksi.

Champions of the Flyway järjestetään nyt neljättä kertaa ja aikaisempina vuosina varoja on kerätty muuttolintujen tappamisen vastaiseen toimintaan Kreikassa, Kyproksella ja Georgiassa. Keräyssummat ovat tasaisesti nousseet ja viime vuonna Kreikan BirdLifelle lahjoitettiin yli 80 000 dollaria! Viime vuonna mukana oli 14 kansainvälistä ja 24 paikallista joukkuetta, ja vuorokauden kestäneessä rallissa nähtiin kokonaisuudessaan yli 240 lajia.

Suomalaisjoukkue The Arctic Redpolls on osallistunut ralliin kahtena aikaisempana kertana ja lähtee skabaamaan nyt kolmatta kertaa. Tundraurpiaiset ovat menestyneet niin ralleissa kuin rahankeruussakin, viime vuonna rallin voitto irtosi 174 lajilla ja porukka keräsi yli 4 000 euroa kokonaispottiin. Joukkueeseen kuuluvat Jarkko Santaharju, William Velmala, Vilppu Välimäki ja Roni Väisänen, joten kannustetaan nämä loistavat tyypit seuraavaan voittoon ja autetaan tiimiä saavuttamaan vieläkin korkeampi keräyssumma! Tiimiä sponssaa Zeiss Sport Optics.

 Lahjoitukset:

Justgiving.org -järjestelmän kautta, lahjoitus kilahtaa saman tien tilastoihin ilman verkkopankkiviiveitä. Täällä lahjoituksen voi tehdä myös omalla nimellä, nimimerkillä tai nimettömästihttps://www.justgiving.com/fundraising/COTF2017-AR

En tiedä onko mulla kuinka paljon retkikavereita, mutta haastan niiden lisäksi kaikki blogin lukijat lahjoittamaan! Paronilta lähti just muutama kymppi BirdLifen lahjoitustilille. Ralli kisataan 28.3., joten vielä ehtii lahjoittamaan. Pienellä summalla, esimerkiksi viidellä eurolla, on jo iso apu, muuttolinnut kiittävät!

Näistä linkeistä löytyy mm. tapahtuman kotisivut, ja sosiaalisen median puolelta voi seurata tapahtuman taustoja, muuttolintujen metsästykseen liittyviä uutisia ja seurata tapahtuman kulkua:

Champions of the Flyway - Facebook- & www-sivut

The Arctic Redpolls - Facebook, Twitter, & tarina viime vuoden kisasuorituksesta.

Doğa Derneği -projektista lisää täällä.

Kuvat ovat Cotw-sivustolta ja Zeissin blogista.

Lisäys:

Vuoden 2017 rallin voitti - jälleen - The Arctic Redpolls huikealla 181 lajin tuloksella! Samoin tapahtumassa kerättiin kokonaisuudessaan yli 60 000 $ muuttolintujen suojeluun! Summa menee lyhentämättömänä  Doğa Derneğille! Onnea Roni, Vilppu, Jarkko ja Wilu ja onnea muuttolinnut!

Alkukevään Haliasretkiä (2.-4.3. & 9.-11.3.)

2.3.

Jebujee! Saavuin asemalle siinä klo 11 aikoihin ja kuulumisten vaihdon jälkeen kulutin kolme tuntia bunkkerilla, todetakseni että käynnissä ollut etelälounainen tuuli ei ainakaan tuonut Hankoniemen nähin osiin lisää haahkoja. Idässä kellui nätti 56 lapasotkan parvi (17/39). lännessä 14 tukkakoskeloa, kotilahdella telkkien ja iskeloiden seassa 2 uiveloa (1/1, vuooooodari). Päivän päätteeksi suoritetulta Gåun retkeltä irtosi 7 kiurua ja niityn reunamännikössä metelöineet 2 isokäpylintua. Ois voinu olla huonompikin startti! Sellainen fiilis että jos tuulet olis kohdallaan niin jotain tässä ehtis tapahtuakin, toisaalta päivämäärä ei tuulillakaan muuksi muutu ja huhtikuu tuntuu olevan kovin kaukana...

Alkukevään raakaa valoa

Uiveloita!

Knölärit olivat tänään erityisen kuvauksellisia

3.3.

Maaliskuu pysyy maaliskuuna, sen huomasi bunkkerilla kun kahden tunnin staijilla muutolle kirjattiin 2 kiurua ja räksä. Kärjen ympärillä lenteli alleja pienissä parvissa yli 1400 yksilön edestä, joukossa yksi leukistinen kaveri. Onneksi Gåun retki paransi jakson (ja elämän) laatua, kun lahden puolella jäpitti juhlapukuinen harmaahaikara ja Gåsörsbuktenilla ohi liihotti komea koiras-haahka! Keskipäivällä pidettiinkin sit räntäsadetta.

Iltapäivästä kiipesin uudelleen bunkkerille lounaassa kellu 2 ukkohaahkaa lisää ja pilkkasiipiä 21 linnun parvi! Lännessä myös 24 tukkakoskeloa (12/12), lisäksi uiveloita 2/2 kotilahdella ja Aatu näki Hangossa käydessään sepelkyyhkyn. Telkkiä niemeä ympäröivillä merialueilla yht. 120 ja isokossuja 90. Puukiipijä laulaa ja isokäpylintuja tänään 3 Näillä saavutettiin tänään tähän mennessä vuoden korkein lajimäärä (33).

Merikotkat kisailee

Gåun isoloxioita

Ardea Kalskärin edustalla

Yleinen tunnelma Haliaksella alkukeväällä

4.3.

Nooniiin! Hunajainen näkyvyys ja kevyt NW-tuuli tervehtivät aamulla bunkkerille kavunnutta miehittäjää. Vakiolla muuttajia pyöreä nolla - vaan mitteepä tuota, kun pohjoispuolen korkealla merimerkillä jäpitti ryhdikkäästi ja kaikessa ylhäisyydessään mikäpä muukaan kuin vanha muuttohaukka! Ihanata! Sen puolituntisen ajan ei muille sektoreille tarvinnu tuijotaakaan kun ei mitään muuttoa kuitenkaan mennyt ;)

Samana päivänä koittikin lähtö kotiin - mm, Viikin jatko-opiskelijaseminaari Spring Symposumin järkkäilyissä avustamaan -  ja poistuin aseman alueelta iltapäivän puolella. Sitä ennen ehdin näkemään mm. 102 kyhmyjoutsenta, 3 laulujoutsenta, 2 haahkakoirasta, 1200 allia, 2 mustalintua, saman eilisen pilkkasiipiparven, 7 uiveloa ja varpushaukan. Gåun retkellä tuli vastaan samoja kiuruja sekä ardeaa säikytellyt 2kv-kanahaukka.

Talkooväki on avannut näkyvyyttä Gåulle

Tuolla on ollut hiljaista...

... mutta tuolta tärppäs!

9.3.

Spring Symposiumin jälkeisenä päivänä takaisin asemalle - käteen ei tästä päivästä oikein jäänyt muuta kuin iltapäivän räntälumivesisade ja Gåun särkän takana viihtyneet 2 uiveloa, 120 isokoskeloa ja nelisensataa telkkää.

Lumista, räntäistä ja jäistä Gåsörsuddenin särkkää

10.3.

Voi taateli, säkkisumunhan se heitti eilisen räntäsateen jatkoksi. Näkyvyyttä aamun ekan tunnin aikana kilometri, tuntia myöhemmin alle sata metriä. Oli tässä silti jotain, kun vakion päätteeksi bunkkerin yli muutti pulmunen ja kärjessä pyöri paikallinen punakylkirastas. Parin tunnin sumussa seisoskelun jälkeen tankkasin välirohtoja asemalla ja lähdin Gåulle; Aatun pihassa näkemä laulurastas löytyi uudelleen luontopolun varrelta, ja Gåun särkän pläideparveen oli ilmestynyt koiras-jouhisorsa - mukavaa! Loppupäivä kului Eläintuntemus-kurssin lintuosuuden luentoja tehdessä, kun sumu ei missään vaiheessa enää hellittänyt. Toivottavasti illalla asemalle saapunut Petri Saarinen toisi mukanaan myös parempaa näkyvyyttä.

Tänään komppasin melko kattavasti myös aseman alueen metsiä - Lilla Munkhamnin lepikköä

Malliesimerkki päivän näkyvyydestä

Gåsörsbuktenin rantaa

Laulujoutsenet sumussa

11.3.

No nyt alkaa tapahtua! Näkyvyys odotetusti parani eilisestä kertaheitolla, joskin muuton kannalta epäedullisella tuulensuunnalla saattoi olla osuutta asiaan. Petrin kanssa kavuttiin bunkkerille ajallaan - hyvästä näkyvyydestä oli tällä kertaa se ilo, että huomasimme auringon paistavan vain kauas Turun puolelle! Hangon päällä oli edelleen sankka pilvipeite eikä sataman maston latvaa meinannut kunnolla näkyä.

Aamun mittaan kuitenkin ripotteli sitä sen tätä. Ekat merihanhet nähtiin jo sisältä, lensivät pihan yli, ja päivän aikana moisia nähtiin lopulta 7 muuttavaa. Vakion toisella jaksolla meni jo aika hienosti 3 harmaahaikaraa, tukkasotkapari ja mereltä saapuneet pari naakkaa. Seuraavalla puolituntisella Petri jo spottasikin yhden päivälle odotetuista lajeista - kaakon suunnalta kärkeä kohti saapuneen koiras-ristisorsan! Kaveri suuntasi Gåulle, totesi et ei sittenkään tänne, ja paineli "kihuluodoille" uiskentelemaan. Seuraaville jaksoille kirjattiin mm. pieni räksäparvi, muutama kiuru, uuttukyyhky ja suht läheltä ohittanut vanha mustavaris! Samoin haahkoja sekä tukkakoskeloita ripotteli harvakseltaa, päivän saldona lopulta 61 haahkaa (18p 43m) ja 24 tukkakoskeloa (10p 14m). Merimetsojakin lopulta yhteensä 25 muuttavaa. 4 uiveloa ja koiras-haapana lämmittivät paikallisosastoa.

Staijia päivälle kertyi rapiat neljä tuntia, aika hyvin tässä vaiheessa maaliskuuta! Bunkkerilta laskeuduttiin alas asemalle välitankkausta varten ja sit suunnattiin porukalla Gåulle. Tässä vaiheessa kaivattu auringonpaiste puski päälle ja antoi kaivattua väriä maisemaan - horisontissa lentäneitä alleja ei meinannu tunnistaa, näyttää auringonpaisteessa aivan eri lajilta kuin pilvisellä kelillä. Pitkästä aikaa Gåulle pääsi etenemään hyvänä rintamana ja mennessä sai rönsyillä mm. lahden ruovikon kautta. Itse kohteella ei kummoisempia nähty, 7 kiurua lähti taas särkän tyveltä, mutta paluumatkalla männikössä laulanut isokäpylintu ilahdutti koko kööriä. Aseman alueella ilmeinen reviiri, lentopoikasia odotellessa. Ennen Kalskärien kallion viereisestä männiköstä löytyi vielä kulorastas - päivän neljäs vuodenpinna ja kokonaissaldo nyt luvussa 93!

Gåun retkellä löytyi myös ruostesiiven toukka

Gåun jälkeen läksin asemalle pakkaamaan ja siitä talsimaan kohti rautatieasemaa, Aatu ja Pete jäivät saunan terasille odottamaan kevään ekaa hiirihaukkaa ja nauttimaan auringosta =) paluumatkalla junassa, ennen Tammisaarta, spottasin ikkunasta langalla istuvan petolinnun ja kelasin et mikä hiirihaukka siinä oikein istu. Nopea tilanne ja jo ohitettu lintu joten se siitä. Sit Tammisaaressa samaan junaan nousi Micke Wickman! Oon nähny Micken viimeksi varmaan jollain yhdeksän vuoden takaisella Haliaspäiväretkellä, ihan untuvikkona. Micke myös vihjasi, että se näkemäni petolintu oli varmaankin pitempään samalla mestalla viihtynyt hiiripöllö =D tosi skarppia toimintaa taas.

Ei se näin jälkikäteen ajateltuna hirveästi haittaa kuinka nämä alkukevään jaksot vähän aikataulultaan rikkonaisiksi jäivätkin. Kevään eka sitä, kevään eka tätä, sitä Petrinkin kanssa fiilisteltiin että näissä lopputalven retkissä on sitä tietynlaista hohtoa. Kiitos Halias, ensi kertaan!

Helmikuun puolelta: talvilajeja, pari klassista pöllöyötä & talvilintulaskentojen kevätkierrokset

Jurmosta kotiutumisten jälkeen koitti lähtö Lammille; Susu tarvitsi apua täpläverkkoperhosen toukkien talvehtimiskokeissa ja samalla sai hyvän sauman ornia biologisen aseman ympäristössä. Samaan jaksoon osui yksi talven kovimmista pakkaskausista, lähtöpäivän jälkeisenä aamuna mittarit näyttivät -27 astetta! Kunnon rapsakka ja nipistelevä kylmänpurkaus, reissun aikana valo ja lumiset maisemat olivat mitä ihanteellisimpia. Ja haviksiakin kertyi; aseman pihapiirissä näkyi ja kuului pitkään paikalla viihtynyt pähkinänakkeli ja Linnavuoren viereisellä nyppylällä huusi pähkinähakki. Yöaikaan lehtopöllö kitisi ja auringon noustessa varpuspöllö vislasi, skaalaakin, todella upeasti aivan aseman takan olevassa metsässä! Ja vielä mitä, kertaisku aseman reviirin ulkopuolelle antoi samasta metsiköstä 2 koiras-valkoselkätikkaa! Molemmat näin samanaikaisesti, löytäessäni ruokailevan koiraan kuulin samanaikaisesti vasetin rummutusta ja tsekatessani sen paikan, sieltäkin löytyi koiras. Jos Jurmon jakso oli komeaa talviretkeilyä harvalukuisten talvehtijoiden kannalta, niin nyt onnistui monta hyvää laatulajia todella pienellä jaksolla ja kauniissa talvisissa oloissa. Mitä nyt oli niin perkeleen kylmä ettei pystyny valokuvaamaan! Kiitos Joose Lassilalle nuotiokahveista ja avusta cinxiahommissa!

Laajakulmaviritystä ruokinnalla

Näiden retkeilyhetkien jälkeen kevätflunssa sotki tikka-ja pöllöretkisuunnitelmia. Tervehdyin juuri ja juuri kiertämään Mäntyharjulla sijaitsevat kaksi talvilintureittiä aivan helmikuun lopulla (26.2.). Jälkisairasteluja välttääkseni yritin ottaa kierrokset mahdollisimman rennosti, ja mikäs siinä, kun helmikuun viimeisenä sunnuntaina pakkasta oli lähinnä nimeksi ja tuuli oli tyyntynyt täysin, jolloin rummuttavat käpytikatkin kuuluivat horisontin takaa. Päivästä kertyikin ihan hyvä tikkapäivä, kun kahdella eri reitillä (yhteispituus n. 17 km) näkyi ja kuului 35 käpytikkaa, 3 palokärkeä, 5 harmaapäätikkaa ja 2 pikkutikkaa! Jälkimmäisin laji ei ole eteläisen Savon näillä kulmilla sitä jokapäivisintä tavaraa. Myös metsäkanalintuja näkyi pitkästä aikaa kokonaisvaltaisen pirteästi: 8 pyytä (4 eri parvea), ukkoteeri ja koppelo!

Harmaapäätikka kähmyilee

Näissä metsätaloustähteissä ei ollu pohjantikkaa...

Tali- ja sinitiaiset tuntuvat olevan jo reviireillä, ruokinnoilla yhtä keltasirkkuparva lukuun ottamatta oli aikas hiljasta. Pyrstötiaisia näkyi pari pientä parvea, mutta hömö- ja töyhtötiaisisa osui kohdalle yllättävän vähän keskitalven laskentoihin nähden. Puukiipijöitä taas tuntui löytyvän keskimääräistä enemmän.

Puujyräilyä

"Notta mikä hitto tuo o?"

Kun tyyni keli jatkui iltaan asti, yritin vielä tehdä yhtä pöllöpistoa - vähän raajarikkona, vasen reisi leikkas hieman kiinni pitkän paikallaanolon jälkeen. Nilkutin itseni Hietaniemessä yhdelle sopivalle kuuntelupisteelle, mesta sijaitsee tuoreemmaltaan perustetun laskentareitin varrella. Olin visioinut aikaisemmin, että tämä vähän korkeampi maastonkohta, ympärillä aika paljon hakkuuta, tähän vois tyynellä säällä kuulla pöllöjä! Nyt oli keli kohdallaan ja jo kävellessä paikalle, vajaa tunti auringonlaskun jälkeen, kuulin muutaman kerran puhaltaneen viirupöllön! Lupaavaa! Sit aloitin lupaavalla paikalla jäpittämisen ja kymmenen minuutin odottelun jälkeen eteläisestä horistontista kuului keskipitkä, aavistuksen ylöspäin nouseva puputussarja - helemipöllö! Siinähän melkein jo hymyilytti. Suupielet nousivat pieneen virneeseen viimeistään siinä vaiheessa, kun myöhemmin illalla anoppilan pihalle kuului ilmeisesti sama viirupöllö. Vai olinko mie jopa innoissani? =D

Pöllöillä riittää ruokaa ainakin yhden ruokinnan juurella.

Ennen flunssakautta ehdimme tekemään Susun kanssa pienen retken Korkeasaareen. Ihan piristävää käydä täälläkin kerran talvessa, tutuistakin kavereista löytää aina vähän uusia puolia tai todistaa uusia tilanteita. Ja tunnelmia.

Sit asiaan. Tiiran etusivu huutaa jo kevään ensimmäisiä kiuruja ja töyhtöhyyppiä. Se olis jo karvanaamankin aika tehdä ensimmäiset muuttolintujen vastaanottoretket Hankoniemen kärkeen!