Batumi 2016, osa II – Odottelun makua

20.8. Sakhalvasho, Day 4

Muutto ei ole ihan samanlaista kuin viime vuonna, kasassa on vasta jokunen tonni mehiläishaukkoja eikä suohaukkoja mene edes nimeksi. Ilmankos kun laskentapaikalta tuntuu siltä, että sää ja unenpuute ovat ainoat haasteet. Pitää varoa sitä mitä toivoo…

Neljännen päivän jälkeen projekti oli 1900 mehiläishaukkaa rikkaampi, iltapäivästä nähtiin taas kivaa ja rauhallista muuttoa aseman molemmin puolin. Mukana tuntuu olevan suht hyvin haarahaukkoja pernisten määrään nähden (tänään 26m), samoin mustahaikaroita nähtiin tänään yhteensä 8 yksilöä. Yhdessä pernisparvessa meni upea nuori arohiirihaukka ja sirovarpushaukkojakin nähtiin jo useampi yksilö. Päivän laji oli kauden eka pikkukorppikotka, Shuamta lähetti nuoren linnun hienosti laskenta-asemien väliselle harjanteelle.

Mehiläissyöjiä näkyy jo useita kymmeniä ja tuttu hyrinä valtaa äänimaisemaa. Yksi nappasi tänään suojan viereltä purjeperhosen aivan nenäni edestä: humahdus, voimakas napsahdus, ja etusiivet leijuivat kohti maata kuin tammensiemenet konsanaan. Nähtiin myös muuttava alppikiitäjä.

21.8. Shuamta, Day 5

”Pernisprotokollan” ensimmäinen päivä. Kun uusilta laskijoilta on kulunut muutama päivä laskentamenetelmien opetteluun, niin nyt pakkaa taas sekoitetaan ja mennään uusien systeemien mukaan. Seuraavat kaksi viikkoa Sakhalvashon laskenta-asema laskee mehiläishaukkoja niin paljon kuin pystytään ja niin hyvin kuin näkyvyys sallii, Shuamtan asema auttaa parvien etsimisessä ja laskee sen mitä Sakhalvasho ei nää. Käytännössä asemien pitää laskea samoja parvia samanaikaisesti ja tsekata eroja määrissä, erityisesti silloin kun asemien välillä on paljon pilviä. Tämä pitkäaikaisdata mehiläishaukoista juontaa sinne v. 2007 pilottilaskentaan, mutta onneksi ihan kaikkea ei tehdä Sakhalvashon laskentapaikan perskepktiivistä, muuten tää olis liian vaikeaa =D

Aamu oli nätti ja aurinkoinen, mutta ilmankosteus tuntuu sietämättömältä, laskentapaikalle kapuamisen oireilut (lähinnä hiki) eivät katoa päivän aikana mihinkään. Päivän vajaasta kolmesta tonnista mehiläishaukasta puolet meni loppupäivästä mukavan läheltä, joskin huonossa valossa. Ja vihdoin todistimme suohaukkamuuton ensimmäisiä merkkejä, kun löysimme taivaalta muutaman klassisen jonon niittysuohaukkoja, joita kirjattiin yhteensä 28 muuttavaa. Käärmekotka ja pari pikkukotkaa rikastivat lajikirjoa. Yhtenä iltapäivän hiljaisena hetkenä skannasin itäpuolen kukkuloita ja löysin korkealla kasvavan puun latvasta harteikkaan ja ryhdikkäästi seisovan möntin – hitto, tuo on varmaan Peregrinus! Ei valittamista.

Projektin seuraava suomalaisvahvistus saapui tänään, kun Touko Torppa liittyi laskentatiimiin! Nuori staijari laittoi mulle mailia aikaisemmin että tulisi turistiksi, mutta onneksi sain jannun liittymään laskentatiimiin. Touko vahvistaa Batumi seipiöinvaasiota: kaksi suomalaista staijaria, yksi eestiläinen, projektille tuodut FotoFennica-seipiöt ovat olleet ahkerassa käytössä, lisäksi hollantilainen Gerd ja saksalainen Demian ovat nikkaroineet omat seipiönsä! Ja ranskalaiset pyörittelevät silmiään =D

22.8. Sakhalvasho, Day 6

… ja sama homma siitä alkuperäisestä näkökulmasta, eilinen nuotitus vaihtuu yksittäisten lintujen ja parvien etsintään. Iso osa linnuista (3400 mehiläishaukkaa) meni itäpuolelta pilvien lomassa, mutta saatiin me jokunen pernis lähemmäs, ettei ihan pisteiden laskemiseksi mennyt. Seassa meni taas yksi hieno nuori arohiirihaukka. Eilisen jälkeen odotettiin lisää niittysuohaukkoja, mutta ei päästy kolmea lajilleen määritettyä pidemmälle. Yksi länsipuolelta painellut naaras-sirosuo aiheutti vähän sydämentykytyksiä (tummat kainalopeitinhöyhenet!), mutta esiaikuista naaras-niittysuota ei pystynyt satavarmasti sulkemaan pois.

Ihan jokaista lintua ei onneksi tarvinnut epäillä, kun Shuamta tykitti tulemaan pari kovan luokan kvaliteettia. Ensimmäisenä ilmoittivat kahden pikkukorppikotkan (subad ja ad) lentoradat ja myö koppasimme ne puolentoista kilometrin päästä ihan mukavassa valossa. Vielä tykimpi ja yllättävämpi oli samalta etäisyydeltä ohittanut vanha arokotka! Mä en ensin meinannut uskoa, kun nuotitus tuli niin tyynellä sävyllä, mutta sellainen sieltä Shuamtan suunnasta löytyi; järkälemäinen sysimusta lintu, hyvät Aquila-fläshit ja iso pää! Giacomo halusi epätoivoisesti nähdä linnun ja kyllä mullekin aikuinen arokotka aina kelpaa.

Arkisempaa tavaraa edustivat jokunen muuttava peltosirkku (taivaalta kuuluu ääniä päivittäin), rinteellä tirissyt keltahemppo ja sesongin ekat muuttavat turturikyyhkyt. Koordinointiin on aika rento ote, joskin se välillä turhauttaa jos tiimissä on vastarannan kiiskejä, joilla on omat näkemyksensä niin suohaukkojen määritysperusteisiin, mehiläishaukkojen laskemiseen ja laskentaprotokollaan ylipäätään. Oppiipahan paronikin olemaan heterogeenisessä porukassa ja perustelemaan projektin puitteita vähän vähemmän tiimihenkisille ihmisille.

Suomalaisvahvistus

Purjeperhonen!

"Tuttu hyrinä valtaa äänimaisemaa..."

23.8. Sakhalvasho, Day 6

Vapaapäivä, näin hiljaisena alkusesonkina on kiva nukkua aamuyhdeksään pitkien päivien vastineeksi, siemailla hyvää teetä, syynätä kuvia ja kirjoitella blogitekstejä. Sisäpäivän pomminvarmasta soundtrackista vastasivat Nick Cave, Sólstafir, Isis ja Anathema. Laskennassa meni noin 4000 mehiläishaukkaa ja hieman enemmän suohaukkoja kuin edellisinä päivinä. 3 vanhaa arokotkaa pistivät melkoisen keskustelumyllyn pyörimään =) ”lähetä ne kuvat Forsmanille!”

24.8. Sakhalvasho, Day 7

Muutto etenee! Suohaukat antavat vielä odotttaa itseään, mutta kun ennen puoltapäivää oli käynnissä oikein kelvollista mehiläishaukkamuuttoa (kovempi tahti mitä edellisinä päivinä parhaimmillaan on ollut), niin siinä iski fiilis että tänään vois jo tapahtua jotain. Muutto alkoi jälleen asemien välisissä, mutta kun sille sektorille saatiin riittävästi pilviä, linnut katosivat hetkeksi ja muuttivat kulkusuuntansa suoraan Sakhalvashon aseman yli, järjestelmällisenä virtana, solkenaan ja aivan matalalla! Muutto edelleen voimistui tästä ja porukka haukkoi henkeään tiiviin virran ohittaessa Batumin kukkuloita. Muutto oli hyvin organisoitunutta ja mukavan helppoa koordinoitavaa, adrenaliini sysäsi porukkaa hereille ja tiimi oli muutenkin motivoitunut laskemaan lintuja. Silkkaa iloa.

Ensimmäistä kertaa tänä syksynä ylsimme yli kymmenentuhannen muuttajan, tarkan luvun osuessa 11378 mehiläishaukkaan. Oma lukunsa olivat taas vanhat arokotkat, joista kaikki löydettiin Shuamtan nuotittamina. Ensimmäisen osasivat määrittää oikein, eilisen kaltaista reittiä menevän tumman vanhan linnun, mutta kun ”pikkukiljukotkan näköinen” lähti ohittamaan ja paineli meistä alle km päästä matalalla kasvillisuutta vasten, pääsin kuittaamaan että hei, tuokin on arokotka! Joku kameranulkoiluttaja räpsi siitä otokset ja sanoi että ei ei, sillä on seitsemän harittajaa, ei se mikään arokotka ole. Kuvasta näkyvät vaalea päälaenlaikku, tumma siiven takareuna ja järkälemäinen nokka eivät ilmeisesti ole konkreettisia tuntomerkkejä ;) sit se päivän kolmas arokotka oli hienosti plusmiikasta. Nähtiin me lopulta pikkukiljukotkakin, asemien välissä matalalla seikkaillut nuori lintu, samoin kämmenmikroon kirjattiin syksyn eka sininärhi ja 15 niittysuohaukkaa.

John Wright saapui illalla residenssiin! Nopeat kuulumisenvaihdot ja hirveä hypetys tulevasta kotkasesongista. Kun tämä mies on staijaamassa, niin kenelläkään ei ole tylsää. Edes naapuriasemalla.

Diversiteettiä:

Subad-arokotka

Haarahaukka

Idänhiirihaukka

Sirovarpushaukka

Pikkukotka

25.8. Shuamta, Day 8

Eilispäivän vilkas iltapäivä jatkui vilkkaana aamupäivänä, jo ensimmäisinä tunteina itäpuolen kukkuloilla oli käynnissä melkoinen kuhina ja E2/E3-sektoreilta laskettiin perhanasti lintuja, ja vasta keskipäivällä kukkuloille saapuneet pilvet ohjasivat muuttoa lähemmäksi miehittäjiä. Usein siirtymä on niin brutaali, että linnut siirtyvät kertaheitolla rannikolle, mutta päivän viimeisinä tunteina saatiin taas vähän nätimpää muuttoa parempaan valoon. Päivän kohokohtia olivat aamusta itäpuolelta ohittanut vanha arokotka (”nape paaaatch!”) ja hieeeenosti länsipuolella leijunut sesongin eka nuori arosuohaukka. Tosispondesti. Turistitasanteen mikroilmasto ei ole se kaikista ystävällisin petostaijia ajatellen (”saatanan kuuma!”), mutta hikoilun, nestetankkauksen ja staijirusketuksen kumuloitumisen ohella todistettiin 15 000 mehiläishaukan päiväsummaa.

Illalla pistettiin sit vähän eri tavalla ranttaliksi, kun Simon, Giacomo, John ja paroni istuivat alas ja siemailivat vähän ohrapirtelöä. Italialaisvahvistus ei kyennyt muuta tekemään kuin nauramaan, kun muu osanotto pyöritti sekä klassista Batumiläppää edellisten vuosien sesonkien ja hahmojen kustannuksella. Saatiin me mm. Game of Thrones –sarjasta ihan hyvää uutta matskua irti. Pääasiassa nauroimme itsemme aivan tärviölle. ”Fuckin’ bunkers this is.” ”Insanely-bad-elf –laughter.” Vaikka yöunet jää keskimäärin kuuteen tuntiin, niin kyllä nämä hetket tässä seurassa tekevät univelan kumuloitumisesta sen arvoista.

26.8. Sakhalvasho, Day9

Taas vaisu aamu, vuosi sitten tähän aikaan meni jo satoja suohaukkoja. Toisaalta ukkoset saattoivat sotkea hieman odotettavissa olevaa muuttoa, Shuamtan tiimin piti paeta alas kukkulalta hakemaan suojaa, onneksi pahimmat myrskyt kiersivät Sakhalvashon eikä meidän tarvinnut ravata eestaas residenssien ja sateensuojan väliä.

Keskipäivästä eteenpäin muutto kehkeytyi sellaiseksi perushyväksi meiningiksi. Massoja ei kauhiasti mennyt, mutta kerran laskennassa oli melkoista häslingin makua kun linnut päättivät jumittaa juuri laskentasektorin kohdalla parempia nosteita etsien, tuloksena siellä täällä rönsyileviä parvia ja vähän joka ilmansuuntaan lentäviä lintuja! Hommaa ei yhtään helpottanut se, että yhden laskentakoordinaattorin sijaan asemalla oli neljä koordinaattoria =) kun jokaisella tuntui olevan mielipide siitä, että miten homma pitäisi hoitaa. ”Lasken – ei kun en laske – lasken – eikun en laske” –tyyppinen sekoilu oli myös traagisen hupaisaa todistettavaa. ”Ei sulla oikeesti oo tossa mitään ongelmaa, nyt perkele lasket ne linnut!” Thumbs up.

Mehiläishaukkojen mukana meni tänään käärmekotka, nuori arokotka ja 15 pikkukotkaa. 4 alppikiitäjän ohitus suojan kattoa hipoen oli myös katsomisen arvoista. Lintujen kokonaismäärä näyttää nyt jämähtäneen sinne kymmenentuhannen paikkeille, mutta Sakhalvashoon tuntuu saapuvan enemmän ja enemmän väkeä, tänään asemalle kipusi melko iso tanskalainen ryhmä – ja yksi paikallisista natiaisista koostunut riiviölauma melkein vandalisoi kaukoputkeni, jonka hyvää hyvyyttäni annoin niiden käyttöön. No, niillä riitti ainakin intoa, toivottavasti myös näkivät jotain =D

Mehiläishaukkojen pukukirjoa:

27.8. Shuamta, Day10

Viiiihdoin! Laskennan kymmenentenä päivänä rupesi tapahtumaan! Yöllä mellastanut myrsky piti mua hereillä varmaan tunnin edestä, onneksi keli selkeni aamuksi ja ylös kavutessamme todistimme upeaa näkyvyyttä Kaukasukselle asti – tänään tulee! Suohaukat olivat edelleen vähissä, mutta tunnin / parin odottelun jälkeen ekat mehiläishaukat ohittivat laskentapisteitä – ja siitä alkoi yksi näyttävimmistä mylläköistä mitä olen tähän mennessä Batumissa nähnyt! Parvet kasvoivat hiljalleen ja jokaisen parven jälkeen totesimme aina uudelleen, että nyt tulee kova päivä – kunnes manauksista tuli totta ja virta kasvoi useita satoja metrejä leveäksi systeemiksi! Parhaimmillaan lintuja vyöryi kilometrin levyisenä rintamana!

Jostain syystä pilviä muodostui itäpuolen kukkuloille keskimääräistä vähemmän, ohjaten linnut noin kuuden kilometrin päähän rannikosta Shuamtan ilmatilaan, eikä niinkään suoraan sinne rannikolle. Älytön petotunneli velloi ees taas, suurimmaksi osaksi pysytellen aivan yläpuolellamme ja puoliltapäivin laskimme vartissa yli 2600 mehiläishaukkaa! Siis vartissa! Kun näkyvyys viimein parani, annoimme Sakhalvashon hoitaa protokollan mukaiset laskennat ja keskityimme itse muiden lajien etsimiseen, mehiläishaukkojen ikä- ja sukupuolijakauman laskemiseen ja näyttävästä menosta nauttimiseen. Sitä jatkui varmaan neljä tuntia putkeen: satapäisten parvien, matalalla saapuvien lintujen ja ylipäätään homman jatkuvuuden äimistelyä (Lisää! Lisää! LISÄÄ! Kattokaa tota! KATTOKAA SVIDDU TOTA!) ja puhdasta riemunhuutoa helvetin huonolla huumorilla höystettynä. ”This is why I streched my mother’s womb!” ”Did you know it by then?” ”Yeah baby!” 21 000 mehiläishaukkaa ei viime vuoden piikkeihin verrattuna tunnu niin kovalta summalta, mutta päivä oli varmasti yksi nautinnollisimmista mitä olen täällä kokenut. Ehtiihän sitä myöhemmin kiirehtimään. Pernisten mukana meni 76 kattohaikaran parvi, vanha merikotka, kauden eka tumman muodon ruskosuohaukka, 3 sirovarpushaukkaa ja kauden eka punajalkahaukka. Myös varpuslintujen muutto voimistuu, tänään nähtiin jo useampi parvi mehiläissyöjiä, samoin peltosirkkujen ja lyhytvarvaskiurujen ääniä kuului taivaalta tasaiseen tahtiin.

Paluumatkalla otettiin ansaitut huurteiset ja päivän päätteeksi saksalainen Pia Fetting piti esitelmän Azerbaidzanin puolella sijaitsevasta Baz Bahrmarkin pullonkaulasta. Linnuston puolesta aivan älyttömän mielenkiintoista settiä. Kymppitonni pikkutrappeja = joo, kusipäiset paikalliset = ei.

Tämän päivän meininki antoi jo vähän viitteitä siitä, että kohta rytisee. Nähtäväksi jää että tuleeko suohaukkoja ja mehiläishaukkojen edellisten kausien keskiarvojen mukaisesti. Valtaväylä on kuitenkin auki, laskentatiimi hyvin lämmitettynä ja nivusissa sellainen kutina, että Batumi osoittautuu lähipäivinä maineensa veroiseksi.

Dokkaritason otos tumman muodon ruskosuohaukasta.

Parvia. Ja lisää parvia!