Perhoskesää ja kansallismaisemaa

Näytteitä ja kokeellisempaa tavaraa kohta päättyvän kesän perhosmaailmasta, tällä kertaa ilman rareja. Siinä missä lintujen kuvaaminen on jäänyt lähinnä dokumentatiiviselle tasolle, perhosten kanssa ehtii vähän taiteilemaankin. Ammattilaiset saattaa vähän kauhistella tätä jälkeä, olisko aika hankkia uusi läppäri hd-näytöllä tai käydä vaikka joku "Vanantaan pehtoorien kirjekurssi digitaalisesta kuvankäsittelystä".

Orvokkihopeatäplä

Ketokultasiipi

Niittyhopeatäplä

Kirjoverkkoperhonen oli kesäkuun kierrosten kovin juttu. Kuvaa tuli.

Ratamoverkkoperhonen häiriköimässä.

Heinäkuun puolelle:

Karttaperhonen

Loistokultasiipiä

Ketokultasiipi, ilmeisen myöhäinen naaras

Pikkukultasiipi

"Mikätääoli?"

Naurisperhonen

Keisarinviitta

Ketohopeatäplä

Liuskaperhonen

Loistkultasiipi

...

... joojoo, se on joko keto- tai kangassinisiipi.

Kesälomilla tuli myös uusia retkeilymaita tutuksi, kun Susun kanssa tutustuttiin Kolin kansallispuistoon 24.7. Liikkeelle lähdettiin Joensuusta käsin ja perrrrhana kun oli valokuvauksellista maisemaa. Paahteisen, ylivaloittuneen ja ylikontrastikkaan keskipäivän sijaan saatiin alapilveä, utua ja tyyntä. Päivänvalo pilkahti esiin pikkuhiljaa ja myöhemmin maisemaan sai myös väriä, ja udun ansiosta maisema dokumentoitui edelleen pehmeänä kameran kennolle. Mäkrävaaralla tapasimme kainuulaisen Pekka Homasen, jonka syanotopiaprojektit inspiroivat taas "pieneen" Lightroom-kikkailuun. 3 idänuunilintua ja 2 kirjosiipikäpylintua tallentuivat Tiiraan, nyt on tallessa havaintopisteitä tuoltakin maailmankolkalta.

Reitin varrelle osui muutama upea niitty! Ensimmäisen, Mäkränahon, reunametsissä lauloi myös reissun eka idänuunilintu.

"Hei, nyt on joku jännä" -perhonen määrittyi lehtosinisiiveksi!

Ruuhkaisen Ukko-Kolin kaakkoispuolelta löytyi Mäkrä-niminen vaara, mistä käsin kansallismaisemaan sai uusia kulmia ja näyttivät ehkä piirun verran komeammilta. Oli tilaa hengittää, aikaa istua alas ja tutkia maiseman yksityiskohtia.

Ukko-Koli Mäkrävaaralta.

Ecorena kahden päähänpiston yhteisvaikutusta; kun Mäkrävaaralla "vempauttelin" zoomilaajakulmalla ja kuvia käsitellessä soi Moonsorrown Varjojen Virta, niin jäljestä tulee... noh, pään siinä ainakin sai sekaisin.

"Aina aurinko nousee jossain
Kuiskaa ja tielle osoittaa
Ei enää meri sateena piiskaa
Tuskin siihen havahtuisin"

-Moonsorrow