Unkari, osa I - Budapestin ensimmäiset päivät

Su 5.4. klo 10.35 (GMT +1), Budapestin lentokenttä

Kahden viikon lomareissu Unkariin alkoi jouhevasti: Helsingistä aamulla lähtenyt lento saapui vartin etuajassa eikä matkatavaroita tarvinnut kauaa odotella. Retkenpinnoja ropisi jo ennen kuin astuttiin koneesta ulos (2 hiirihaukkaa, tuulihaukka ja kiuru). Finnair pelasi yllättävän hyvin ja yllättävän halvalla, vaikka köyhiltä opiskelijoilta ei lennon aikana edes kysytty, että halutaanko kärrystä virvokkeita =)

Puolen tunnin päästä olemme jo bussissa kohti metroverkoston lähintä asemaa. Täällä on kevät vauhdissa; vihertää, kukkia puskee nurmikosta, eikä taivasta ole pilvillä pilattu. Arkkitehtuuri on varsin sympaattista, lähiöiden omakotitaloissa on varsin korkeat katonharjat, ja itäblokkimeiningin naureskelut jäävät ilahduttavan vähälle. Haavoissa kasvavat mistelit ovat myös hyvä indikaattori leudommista leveyspiireistä. Harakoita täällä näkyy paljon, ainakin muihin varislintuihin verrattuna, bussista käsin spotataan myös ensimmäiset sepel- ja turkinkyyhkyt.

Budapestin osuuden majapaikka Garibaldi Guesthouse on – kornisti kuvailtuna – soma ja autenttinen. Sijainti on loistava hieman ydinkeskustan pohjoispuolella ja ystävällinen isäntäväki ymmärtää suomalaistollojen sisäänpääsyvaikeudet sekä hinnoittelun väärinkäsitykset. Pienten säätöjen ja lähtövalmistelujen jälkeen kaupunkiloma alkaa visiitillä Hungarian National Galleryyn Unkarin kuninkaalliseen palatsiin. Valokuvaslippu irtoaa 500 forintin lisämaksulla (1€ = n. 295 forinttia), pelkkä maalausten räiskiminen nyt on tylsää, mitä nyt pari gallerian vaksia reagoivat nopeasti karvanaaman hakiessa näyttävistä huoneista vähän uusia kuvakulmia.

Galleriavisiitin jälkeen alkaa ensimmäisen reissupäivän syndrooma iskemään, ja sopivaa raflaa haetaan turhankin intensiivisesti. Päädymme unkarilaiseen ravintolaan ja listalta poimitaan alkuruoaksi pyöreän leivän sisään ujutettu juustoinen sipulikeitto ja pääruoaksi monnia paprikakastikkeessa. Monni kastikkeen kanssa olisi vielä mennyt (ja menikin, oli hyvää), mutta hyvin juustoisesta perunapastasta iski paha ähky. Sametinpehmä ja makea punaviini onneksi maistui!

Paluumatkalla fiilistellään kaupungin läpi virtaavaan Tonavan vartta, jota pitkin valuu tuhansia naurulokkeja jatkuvana virtana. Reissun ensimmäinen mustaleppälintu laulaa. Tämä kaupunkilomanewbie osaa muutenkin olla fiiliksissä tästä paikasta: hulppea parlamenttirakennus aivan majapaikan vieressä, näyttävä Castle District joen toisella puolella, kaikkialla vanhaa ja yksityiskohtaisen upeaa arkkitehtuuria. Pitikö tällä reissulla päästä vielä pustallekin?

Ma 6.4.

”Perkeleen biologit”. Ensimmäinen kokonainen reissupäivä vietettiin tietysti Budapestin eläintarhassa! Korkeasaariveteraanille erilainen eläintarha tarjoaa aina uutta jännää nähtävää, ja täällä oli vaikka mitä; Madagaskar-teemataloa, pelikaaneja (!!!), sähköankeriaita, korppikotkia, töyhtöiibiksiä, kookaburraa, orankeja, sarvikuonoja, jättiläissaukkoja, paljon kyyhkyjä & kaijoja – unohtamatta varsin kuvauksellisia riikinkukkoja.

Meininki oli koko päivän ajan todella keväinen, mutta osa eläimistä (suuret apinat, norsut, kirahvit) olivat edelleen ahtaissa – ja joiltain osin todella puhuttelevissa – sisätiloissa. Eläintarhan luonnonsuojelubiologisesta toiminnasta olisi ollut mukava löytää enemmän infoa – sellaistakin luulisi lafkan harjoittavan, ainakin monikymmenpäisestä töyhtöiibisparvesta päätellen – mutta kaikkia eläimiä ei tarvinnut katsella pleksin, häkin tai verkon välistä! Nyt sitä pääsi kuvamaan kosketusetäisyydellä ruokailevaa korppikotkaa rotanperkeiden keskellä ja samassa pimeähuoneessa liikkuvia hedelmälepakoita. Nastaa.

Aika kului eläintarhassa lähes kokonaan aukioloajan puitteissa. Aamupala paikattiin melkoisella brunssilla eläintarhan kahvilassa ja päivällinen nautittiin Hummus Barissa. Loistavaa falafelia, suosittelemme!

Brunssi.

Tämän osuuden loppuun tarhalintuja & tarhalintujen kuvaaja -osuutta. Kuvitusta täydensi Susu Rytteri.