Unkari, osa II: Budapestin puistoja & ökykahviloita

Ti 7.4.

Reissun kolmantena päivänä suuntasimme Budan puolen kukkuloille (Buda Hills). Hitaan aamun puitteissa olemme liikkeellä vasta yhdentoista aikoihin, mutta hyvään vauhtiin päästään usean kilometrin kävelyllä puistojen ja vehreiden lähiöiden halki, kohti kukkuloiden huippua ja Elisabeth Lookout -näköalapaikalle vievää hissiä.

Syystäkin naurattaa, kun huomaamme hissin olevan suljettu "teknisten ongelmien takia"! Hyvin se rullaa, mutta ihmisiä ei oteta kyytiin. Paikalle samaan aikaan saapunut saksalainen turistiryhmä on melkoisen tyrmistynyt, ja taitavat olla vielä tyrmistyneempiä kun huomaavat meidän pakkaavan ulkotakit reppuihin ja lähtevän kapuamaan rinnettä ylös! Ja onneksi lähdettiin, ylämäessä pääsimme varmasti Buda Hilssin hienoimpiin metsiin, eikä muista ulkoilijoista tarvinnut juuri piitata. Tammi- ja pyökkimetsien aluskasvillisuudesta löytyy paljon kiurunkannusta ja keltavuokkoa, spottasimme myös reissun ensimmäiset nakkelit ja etelänpuukiipijät.

Lähiöfiilistelyä

Ylös! Onneksi reitillä oli muitakin polkuja, jolloin "teknisistä vaikeuksista", mutta vahvassa liikkeessä pysyvän hissin meluhaitoista ei tarvinnut kärsiä.

Elisabeth Lookout

Näköalapaikalta löytyy tietysti kovaa möykkää pitäviä turisteja, eikä pilvipeitteen takia silmä ja Zeiss yllä aivan Karpaattien vuoristoon asti. Ihan hulppeat maisemat silti, ainakin nähdään kuinka pitkältä ollaan paikalle tultu. Paluumatka on tasaisempi, polut käyvät kukkuloiden lakien hoidetumpien metsien läpi lähiöiden korkeimmille kohdille, mistä palaamme alas kaupunkiin Cog Railway -raideyhteyden turvin. Ihmisten ilmoilla välitankkaus italialaisessa jäätelöbaarissa, aamupalatarpeiden osto (ei siinä, fetaburgerit kyllä maistuivat brunssilla, mutta moiset saattavat olla pidemmän päälle kestämättömämpi ratkaisu), illallinen tällä kertaa Éden-vegeravintolassa. Lyhyen huilin jälkeen painuimme vielä Tonavan varteen pimeäkuvaamaan kaupungin nähtävyyksiä.

Päivän lintuhavaintoina 2 hiirihaukkaa, varpushaukka, palokärki, huutanut vihertikka, melko hienosti havaittu tammitikka, pikkutikka, 4 laulavaa etelänpuukiipijää, 12 pähkinänakkelia, jokunen europaea-alalajin pyrstötiainen, sekä jokunen nokkavarpunen.

Dokumenttikuva tammitikasta.

Nakkeli kurkkii pesäkololla.

Ke 8.4.

Epävakainen aamupäivä, onneksi ulkoilukelit kehittyivät ystävällisemmiksi iltapäivää kohden. Päivän kaupunkireitti kiersi Budan eteläpäädystä Gellert Hillin huipulle, sieltä Castle Districtin läpi Tonavan Margaret Islandille. Kävelyä kertyi n. 15 km.

Gellert Hillin kiertäminen aloitettiin kiipeämällä etelärinnettä ylös. Ihan hienoa puistomaista ympäristöä, päätäkyinä vuosina 1848-49 rakennettu Citadella-linnoitus ja v. 1947 kommunistien pystyttämä – kasvot kohti itää seisova - Liberty Monument. Kurjimmat kelit osuivat tänne, ja kulutimme puolituntisen yhden kahvilakatoksen alla odotellen pahimpien sateiden laantumista. Alueen haviksina 17 nokkavarpusta, nakkeli, ja linnoituksella pesäkololla metelöinyt tuulihaukkapari.

Aurinko lämmittää saapuessamme Castle Districtin eteläpäätyyn ja olo on heti virkeämpi: nyt näkyy värejä ja lintumaailma herää paremmin eloon. Mestat kierrellään niiltä osin, mitä ei sunnuntain piipahduksella nähty. Matkan varrelle osuu myös presidentin virka-asunto, hemmetisti patsaita, näyttävä Matthias Church, seuraavan sateensuojan tarjonnut rauhallinen taidegalleria, ja kirkon liepeillä päivystänyt ”haukkametsästäjäksi” pukeutunut herra maakotkan kanssa! Sorruin keventämään kukkaroani muutamalla eurolla, mies puhui myös hieman suomea ja kehtasi väittää lajia vuoristokotkaksi – mikä tavallaan on ihan loogista, lajin asuttaessa täällä päin maailmaa niitä korkeampia seutuja. Muista haviksista voisi mainita 4 laulavaa mustaleppälintua, kaikki kuninkaallisen palatsin tuntumassa, joka tuntuu meikäläisittäin melkoiselta keskittymältä.

 

Päivän sateensuoja nro 2: pieni taidegalleria.

Välitankkaus jälleen jäätelöbaarissa, mistä intouduimme kiertämään Margaret Islandin. N. 2,5 km pitkä saari osoittautui mukavan puistomaiseksi, saarella lisäksi pari urheilukenttää ja kylpylää, luksushotelli, japanilainen puutarha – ja melkoinen minieläintarha ruoste-, mandariini- ja morsiosorsineen. Häkkien sisäpuolelta löytyi myös jokunen punapäänarsku, siperiantavi, sekä neitokurki! Melko absurdia... Vapaina puistolintuina 14 pähkinänakkelia, vihertikka, sekä aktiivisesti laulanut mustapääkerttu.

Illallinen syötiin hienossa vietnamilaisessa ravintolassa; kesärullia, misokeittoa, sekä miedossa mutta maukkaassa chili-korianterikastikkeessa tarjottua monnia. Ehdottomasti reissun parhaimpia kulinaristisia kokemuksia!

To 9.4.

Kaupunkiloman kaupunkilomapäivä; liikkeelle myöhään aamupäivästä, ensimmäisenä ohjelmassa kierros Basilika of St. Stephen -kirkossa. "Kirkko" kuulostaa kyllä liian lattealta ilmaisulta, basilika tämä on; hemmetin praamea tönö, kun näin korkeatasoisessa Herran huoneessa ei tämä pakana ole aikaisemmin vieraillut. Onko tämä nyt sitä yleissivistystä? Ainakin rahastus täällä osataan, kun reitimme kulki Unkarin tärkeimmän pyhäinjäännöksen, St. Stephenin oikean käden, säilytyspaikalle. Käsi sijaitsee hyvin eristetyn näköisessä kopissa, ja maksua vastaan vaksi lyö koppiin valot päälle, jotta turistit pääsevät pyhäinjäännöstä kuvaamaan. Lokkeilin aika tyylikkäästi saksalaisryhmän rahoilla.

Matka jatkui seuraavalle nähtävyydelle, mutta hengellisyysähkyn välttämiseksi tyydyimme katselemaan Euroopan suurinta synagogaa vain ulkopuolelta. Kaupungin kuuluisin kahvila Gerbeaud Café oli odotetun överi, mutta olivat ne leivokset todella maukkaitakin. Siinä oli henkilökunnalla taas kestämistä, kun kaksi turistia arpoo sitä kolmatta maisteltavaa kakkupalaa.

Loput iltapäivästä kului shoppailukierroksella; vintage-kauppaa, markettifiilistelyä (yhdellä ruokakojulla tarjoiltiin unkarilaista herkkua, kukkojen kiveksistä tehtyä muhennosta, ei maistettu), Váci utcan ostoshelvetin ja kauppahallin ihmettelyä. Melkoinen helmi oli sivukujilta löytynyt pieni puoti, missä keski-ikäinen ja vähän hurahtanut herra kauppasi kaikenlaisia tuotteita Balaton-järven seudulta. Aurinkoisen päivän ja vähäisten asiakasmäärien takia miekkonen oli kuolemassa tylsyyteen ja kutsui meidät puotiin istumaan. Kaverilla oli vähän omanlaatuisia mielipiteitä ja turisteja viihdyttäviä tarinoita (innostui meidän molempien biologitaustasta ja kertoi kaikenlaisia tarinoita merenelävistä monstereista), mutta juttu luisti ja istuimme liikkeessä vajaan tunnin, samalla maistelimme minttusiirappia, päärynä-suklaahilloa, hunajaa sekä palinkaa. Vastineeksi ostimme pullon siirappia, laventeliöljyä ja pullon vehnäolutta. Viimeisen Budapest-päivän illallinen vietettiin intialaisessa Kashmir-ravintolassa *peukkuhymiö*. Seuraavana päivänä lähtö kohti Kecskeméti' ja Kiskunságin kansallispuistoa!

Kaupungin kuuluisin kahvila. Terassit täynnä.

Markkinatunnelmia.

Kaikkea Balatonin alueelta,viinistä siirappiin ja hillosta palinkaan.

Unkari, osa I - Budapestin ensimmäiset päivät

Su 5.4. klo 10.35 (GMT +1), Budapestin lentokenttä

Kahden viikon lomareissu Unkariin alkoi jouhevasti: Helsingistä aamulla lähtenyt lento saapui vartin etuajassa eikä matkatavaroita tarvinnut kauaa odotella. Retkenpinnoja ropisi jo ennen kuin astuttiin koneesta ulos (2 hiirihaukkaa, tuulihaukka ja kiuru). Finnair pelasi yllättävän hyvin ja yllättävän halvalla, vaikka köyhiltä opiskelijoilta ei lennon aikana edes kysytty, että halutaanko kärrystä virvokkeita =)

Puolen tunnin päästä olemme jo bussissa kohti metroverkoston lähintä asemaa. Täällä on kevät vauhdissa; vihertää, kukkia puskee nurmikosta, eikä taivasta ole pilvillä pilattu. Arkkitehtuuri on varsin sympaattista, lähiöiden omakotitaloissa on varsin korkeat katonharjat, ja itäblokkimeiningin naureskelut jäävät ilahduttavan vähälle. Haavoissa kasvavat mistelit ovat myös hyvä indikaattori leudommista leveyspiireistä. Harakoita täällä näkyy paljon, ainakin muihin varislintuihin verrattuna, bussista käsin spotataan myös ensimmäiset sepel- ja turkinkyyhkyt.

Budapestin osuuden majapaikka Garibaldi Guesthouse on – kornisti kuvailtuna – soma ja autenttinen. Sijainti on loistava hieman ydinkeskustan pohjoispuolella ja ystävällinen isäntäväki ymmärtää suomalaistollojen sisäänpääsyvaikeudet sekä hinnoittelun väärinkäsitykset. Pienten säätöjen ja lähtövalmistelujen jälkeen kaupunkiloma alkaa visiitillä Hungarian National Galleryyn Unkarin kuninkaalliseen palatsiin. Valokuvaslippu irtoaa 500 forintin lisämaksulla (1€ = n. 295 forinttia), pelkkä maalausten räiskiminen nyt on tylsää, mitä nyt pari gallerian vaksia reagoivat nopeasti karvanaaman hakiessa näyttävistä huoneista vähän uusia kuvakulmia.

Galleriavisiitin jälkeen alkaa ensimmäisen reissupäivän syndrooma iskemään, ja sopivaa raflaa haetaan turhankin intensiivisesti. Päädymme unkarilaiseen ravintolaan ja listalta poimitaan alkuruoaksi pyöreän leivän sisään ujutettu juustoinen sipulikeitto ja pääruoaksi monnia paprikakastikkeessa. Monni kastikkeen kanssa olisi vielä mennyt (ja menikin, oli hyvää), mutta hyvin juustoisesta perunapastasta iski paha ähky. Sametinpehmä ja makea punaviini onneksi maistui!

Paluumatkalla fiilistellään kaupungin läpi virtaavaan Tonavan vartta, jota pitkin valuu tuhansia naurulokkeja jatkuvana virtana. Reissun ensimmäinen mustaleppälintu laulaa. Tämä kaupunkilomanewbie osaa muutenkin olla fiiliksissä tästä paikasta: hulppea parlamenttirakennus aivan majapaikan vieressä, näyttävä Castle District joen toisella puolella, kaikkialla vanhaa ja yksityiskohtaisen upeaa arkkitehtuuria. Pitikö tällä reissulla päästä vielä pustallekin?

Ma 6.4.

”Perkeleen biologit”. Ensimmäinen kokonainen reissupäivä vietettiin tietysti Budapestin eläintarhassa! Korkeasaariveteraanille erilainen eläintarha tarjoaa aina uutta jännää nähtävää, ja täällä oli vaikka mitä; Madagaskar-teemataloa, pelikaaneja (!!!), sähköankeriaita, korppikotkia, töyhtöiibiksiä, kookaburraa, orankeja, sarvikuonoja, jättiläissaukkoja, paljon kyyhkyjä & kaijoja – unohtamatta varsin kuvauksellisia riikinkukkoja.

Meininki oli koko päivän ajan todella keväinen, mutta osa eläimistä (suuret apinat, norsut, kirahvit) olivat edelleen ahtaissa – ja joiltain osin todella puhuttelevissa – sisätiloissa. Eläintarhan luonnonsuojelubiologisesta toiminnasta olisi ollut mukava löytää enemmän infoa – sellaistakin luulisi lafkan harjoittavan, ainakin monikymmenpäisestä töyhtöiibisparvesta päätellen – mutta kaikkia eläimiä ei tarvinnut katsella pleksin, häkin tai verkon välistä! Nyt sitä pääsi kuvamaan kosketusetäisyydellä ruokailevaa korppikotkaa rotanperkeiden keskellä ja samassa pimeähuoneessa liikkuvia hedelmälepakoita. Nastaa.

Aika kului eläintarhassa lähes kokonaan aukioloajan puitteissa. Aamupala paikattiin melkoisella brunssilla eläintarhan kahvilassa ja päivällinen nautittiin Hummus Barissa. Loistavaa falafelia, suosittelemme!

Brunssi.

Tämän osuuden loppuun tarhalintuja & tarhalintujen kuvaaja -osuutta. Kuvitusta täydensi Susu Rytteri.