5.12.2014

Põõsaspea X - Loppukiri!








12.10.

Päivät käy vähiin, sen ajatuksen verukkeella voi käyttää vapaita aamujakin lintujen katseluun, vaikka iltavuoroa iskettiin. Siitä tulikin sitten sellainen juupas-eipäs-juupas -aamu; kelien puolesta en lähtenytkään heti aamuvuorolaisten perään, jäin mökille setvimään syksyn kuvasavottaa (loputon suo, ma sanon (sic)). Kärjestä kuitenkin kuuluu, että lintuja menee, mutta pulssi taisi jäädä lyhykäiseksi ja rajoittui enää horisontiin, kun kurvasin Marguksen autolla paikalle. Noh, pari tuntia oman vuoron alkuun, kai se aika tässäkin kuluu.

Iltapäivälle Timo poistui paluumatkalle (kiitokset staijiseurasta!) ja Margus kämpille dataamaan. Kun Juhon kanssa jää kahdestaan staijaamaan, aina siinä on pientä vaaran tuntua, että pääsisi nauttimaan skarpimman kaverin löytävistä rareista. Tällä kertaa Könönen kepitti pilkkasiipiparvesta kyhmyhaahkan! Näistä mua etukäteen varoiteltiinkin; linnulla oli käytännössä katsoen kokotumma kroppa, jolloin hieman suurempi koko, erilainen muoto ja valkoiset laikut siiven keskellä erottivat tämän pikkurarin pilkkasiivistä. Aika hankala löytää tuollaisesta parvesta, ja vaikka vanha koiras onkin, vaihtopukuiset on pikkasen erinäköisiä kuin juhlakunnossa olevat linnut.

Iltapäivästä paikallisten lintujen laskenta osui karvanaaman harteille. Aloitin syynäämisen kaakkoispuolen pohjukasta ja totesin melko pian, notta siellä kelluu härkälintua - ja paljon. Kärjen sektorilta summattiin yhteensä 118 paikallista härkälintua! Mainittakoon myös, että kärjestä löytyi tänään 2 aroharmaalokkia ja 2 nuorta selkälokkia - kun kerran mainitsematta jättämisestä on tullut aikaisemminkin palautetta =)

Illalla pientä hanhiliikennettä, se Juho näki jollain kävelyreissullaan jotain raripotentiaalia yhdessä hanhiparvessa, mutta ohari mikä ohari. Onneksi kärjen ohittanut nuori muuttohaukka sentään saatiin naulattu, vaikka en ehtinyt näkemään muuta kuin poispäin viipottavan linnun.



"Oho, kake!"


13.10.

Pikkukivojen meno jatkuu. Sendari kompensoi viime päivinä sumussa lentäviä ja vain loittonevia muuttohaukkoja; staijasin itäpuolen sektorille ja huomasin melkein kohti liitävän siivekkään ohjuksen. "Tuolta tulee muuttohaukka - ja se tulee muuten helvetin lujaa!" Moottoriturpanuotitus säesti vimmaista vauhtia painavan peregrinuksen matkaa, kun jokusella kärjen kivikossa notkuneella lokilla ja sorsalla meni pakit ja pasmat sekaisin. Ovatko nämä nuoret linnut arkoja tai vain kuivaharjoittelemassa, mutta tälläkään kertaa ei isketty loppuun asti. Silti, hiuksia nostattavaa pahistelua. Päivän muut staijit lukuina: lapasotka 597m, alli 8.800m, pilkkasiipi 570m, tukkakoskelo 729m, kaakkuri 196m, hiirihaukka 6m, ampuhaukka 3m. Kärjessä paikallinen mustaleppälintu.


14.10.

Pitkin päivää tihkusateen vaaraa, auringon peittävät pilvet ja kirkas horisontti; jatkuvasti huono valo lintujen katseluun ja kolea keli muutenkin. Silti tästä päivästä jäi hemmetin hyvä fiilis. Liekö syynä hienosti kärjen ylittänyt suopöllö tai oikeasti vähiin käyvät päivät. Staijaamiseen löytää eri tavalla fiilistä ja rentoutta kun miettii, että kohta tää loppuu, pitää nauttia nyt.

Massoja meni samojen summien edestä kuin mitä eilen, mustaleppälintu edelleen paikallisena. Illalla Tuksin majapaikan ylitti kaulushaukara! Yömuuttaja taisi painella suoraan mökkikylän yli, jolloin ääntä pääsi kuuntelemaan pitkään ja suht läheltäkin.







15.10.

Lågskärin lintuasema haastoi muita Itämeren piirissä vaikuttavia lintuasemia päivän mittaiseen pinnaskabaan, mukana Suomen puolelta lisäksi Halias ja Säppi, Virosta Sõrve - tai nuo nyt ainakin, ulkomuistista. Koska Põõsaspean kärki on itsessään melko habitaattiköyhää seutua, sovittiin (tai käskytettiin), että karvanaama lähtee Haversia komppaamaan, kuuluuhan se meidän "aseman" perusreviiriin, vähän kuin Gåu Haliaksella =)

En tiedä miksi, mutta jotenkin en enteillyt hyvää reissua. Kolea ja harmaa oli meno edelleen, eikä ensimmäisillä komppauksilla tahtonut lintuja Haversin niityiltä irrota. Paikalla isolepinkäinen, mutta sen nyt hoitaa Spithamin niityltä. Arvolajeja paukkui vasta viiksitimalien huudellessa, 13 lintua taisi olla suurin ilmaan ponnahtanut parvi. Kompatessa spottaan myös idän puolella lentäneen pähkinähakin. Rannoilla oli jäätävän hiljaista. Lietteiltä lähtee muutama hassu taivaanvuohi, jänkäkurpista ei tietoakaan, vaikka sopivia paikkoja kompataan kiilto silmissä. Ja syykin löytyy, kun sisälahdelta alkaa melkoinen pauke - paikka on täynnä metsästäjiä! Kehtasin syynätä sisälahdet läpi parempien sorsien toivossa, mutta haapanaan käy tyytyminen. Räiskintä yltyy aina sorsien ohittaessa jähistyspaikkoja, mutta onneksi en näe ainoankaan vesilinnun putoavan paikalta. Hyvä kun ei luoteja sada omaan niskaan. Tunnelma vaihtuu stressaavasta todella jännittävään, kun 7 pikkujoutsenen parvi (5 vanhaa, 2 nuorta) aikoo laskeutua paikoille, mutta empivät ja nousevat jatkamaan muuttoa. Ohittivat ampumaetäisyydeltä, metsästäjät olivat ilmeisen kuuliaisia tapauksia.

Paluumatkalla autolle potkaisen 4 kangaskiurun parven ilmaan. Vähän jäi tyngäksi tämä - ei haikaroita, parempia sorsalintuja, pässiä kummempaa kahlaajaa. Jatkan Rooslepan niitylle, missä on ainakin rauhallisempaa. Täältäkin löytyy isolepinkäinen ja pari kangaskiurua. Potentiaalisia mestoja on, askel kulkee ja virtaa riittää. Mutta se hemmetin mongoliankirvinen ei nouse ilmaan, sitten millään. Tsekkaan vielä Rooslepan kappelin ympäristön (kalmistofiilistä) ennen kuin lähden staijaamaan, paikalta niinkin arvokas pinna kuin punatulkku.

Kärjestä ei loppupäivän aikana uusia lajeja heru. Aamustaijilla jäbät kepittivät mm. pikkukajavan ja kolme merisirriä. Juho käy Dirhamissa kuittaamassa päivä tai pari sitten löytyneen leppälinnun. Päivän viimeisinä tunteina staijattiin komeaa pilkkasiipien iltamuuttoa (1992m). Lintuasemaskabassa jäätiin loppujen lopuksi kauas kärjestä: Sõrve korjasi potin 110 lajilla, Suomen kärkeen ylsi Säppi 94 lajilla, me torspot jäätiin molempien taakse =)






16.10.

Viimeinen palkallinen staijauspäivä. Rutiinisuorituksena. Ei turhia sentimentaalisuuksia, ei suorituspaineita, ei rareja, ei massamuuttoja.  Pilkkasiivet yrittivät (1591m), mutta eivät yltäneet edes puoleen eilisen kokonaissummista. Juho jaksoi viimeiseen päivään asti muistuttaa huonosta rarionnestani - ja sen paikkaamisesta, näkemällä jotain millä deglandikin kalpenee. No ei näkynyt, tietenkään. Tai ei ainakaan saatu naulattua, kun sendari kiusoitteli ja kieroili viimeiseen asti: Juho spottasi Dirhamin sataman suunnalta ison jalohaukan, joka ensinäkemältä aiheutti pieniä "eijjumalauta"-tyyppisiä säväreitä. Nooh, lintu ehti loittonemaan ennen kuin ehdin itse saamaan sen syyniin. Jooh, se lensi vähän laiskanpuoleisesti, jooh, se oli vähän vatsakas, jooh, se oli aika pitkäpyrstöinen, mutta kun siitä ei ensialkuun saanut mitään värituntomerkkejä irti, eivätkä siiven mittasuhteetkaan heti taittuneet, ja onhan noita laiskasti lentäviä peregrinuksiakin näkynyt.... mutta siinä se tunturihaukka tais mennä. Saapui varmaan Osmussaaren länsipuolelta, eli sellaiselta sektorilta, minne kukaan ei juuri koskaan staijaa.


17.10.

Lähtöpäivä. Margus hoiti aamuvakion ja Juho heitti karvanaaman romppeineen Riguldin bussipysäkille, missä Kangasalan gurun kanssa viimoset fiilistelyt ja kiitokset osaltani päättyneestä kaudesta. Kuulas pakkasaamu, sinitaivasta, ruskaa, syksyistä. Sitten bussin kyytiin, Sólstafirin Ótta soimaan. Kiitos ja näkemiin.


"Merta katso, tunne veden paino / mitä vihaa se pällään kantaa."




1 kommentti:

  1. Kiitos tästä! Kohti seuraavia tarinoita!

    I-T

    VastaaPoista