Põõsaspea VII - nuijauslista kasvaa...

 19.9.

Kapellimestari Ellermaa palasi lomiltaan eilen, ja kolmen hengen miehitysvahvuus oikeuttaa vähän helpompiin päiviin. Toisin sanoen, karvanaama sai vaihteeksi nukkua aamun pitkään ja staijata yksin iltavuoron. Mitä nyt allekirjoittaneella nää vapaat ei oo hirveesti menny yhteen muuton kanssa; G ja Könönen staijasivat kärjestä Viron ennätysluokan lapasotkamuuttoa, nokittaen aamu-unista yli 8.000 lapasotkalla! Eihän siitä jäänyt muuta kuin pari nuorta sinisuohaukkaa sekä sorsamuuton rippeet, eikä iltavakiokaan paljoa pelastanut. Missä oli ne päivän viimeisen tunnin rarit? Varmaan seuraavalle päivälle, kun tiedossa olisi vapaapäivä...


20.9.

... niin kuin siinä sitten kävikin, palkattomana vapaapäivänä kärjestä havaitaan nuori muuttohaukka, 2 leveäpyrstökihua ja 6.800 lapasotkaa. Ainakin peregrinuksia ja lepyjä sais tulla vielä lisää, paljon. Silti, päivittäistä ja koko valoisan ajan jatkuvaa staijia kuusi viikkoa putkeen ilman välipäiviä, ei kiitos, onhan niitä taukoja pidetty paremmillakin lintupaikoilla =)

Laajakulmakokeilu niemen ohittavasta hanhiparvesta.

Osa kärkeen saapuvista pyrstötiaisista painuu suoraan merelle.

21.9.

"Vapaapäivän jälkeinen päivä" -syndrooma, ihan niin kuin sitä kadottaisi staijaustatsin yhdessä vuorokaudessa? Tai sitten epämärääisen vesilintusälän liikehdintä vähän sinne tänne ilman selkeää muuttoa ei hirveesti inspiroinut. Osasin vaihteeksi hyödyntää hiljaisia hetkiä ja läksin komppaamaan. Siinä kestä varttiakaan, kun yritän vislata niemen itäpuolen rantametsissä äännellyttä pähkinänakkelia esiin, kun maestro Könönen soittaa ja ilmoittaa: "Lepy menee. No ei vaan. Mutta sun selkäsi takana istuu huuhkaja." Täh!?

Ei nyt ihan kirjaimellisesti, mutta Juho oli spotannut samalla suunnalla, suht kaukana, kuusen latvassa istuvan hyypiän. Niin pitkällä, että ei rantaan näkynyt, eikä se varisten kiusaamana kauaa siellä latvassa istunutkaan. Läksin varisten äänten suuntaan ja paikallistin mestan, missä bubo tippui alas metsän suojaan. Mistäs minä tiesin mistä lähestyä, mutta bubo näki ensin minut, enkä minä sitä ennen kuin pöllön sietokyky ylittyi, huuhkain otti siivet alleen ja painui kauemmaksi kohti Dirhamia. Oli se hieno, kuten aina. Mitä nyt päivän ainoa kuvamateriaali rajoittui kuusen oksalla roikkuvaan lokinraatoon ja kameralle keskisormea näyttävään Könöseen. Kummankohan voisi täällä julkaista...

Staijituloksista voisi mainita 2210 lapasotkaa, 647 telkkää,  281 kaakkuria, ruokin, lapinkirvisen, 278 närheä ja lapinsirkun. Päivästä saatiin lopulta kolmen pöllölajin päivä, kun illasta mökille kuului sekä viirupöllö että helmipöllö.

Bubon saalistähteitä?

Todistusaineistoa närhien invaasiosta.

22.9.

Lapissa tulee lunta, Vienanmerellä pakastaa ja tuuli kääntyy pohjoiseen: kylmänpurkausta ja syksyn ensimmäinen iso muuttoaalto tulossa!

Niin tai näin, ainakin Spithamniin saapui syksy. Kylmää, kolkkoa, kosteaa. Merellä näkyvyyttä pari kilometriä, silti näin tänään alleja enemmän kuin aikaisempinia staijitunteinani yhteensä. Sesonki etenee, loppusyksyn lajisto runsastuu. Mestoilla myös muita suomalaisia staijareita; Kimmo Heiskanen, Juha Saari, Petri Pietiläinen, Raimo Aaltonen, Jände, Holmes, Gusse  - hahmoja niemen täydeltä.

Tuhnukeli ja lounaistuuli hillitsivät varmasti heikompien muuttopaineita, mutta tällä säällä oli kaakkurin hyvä lentää, joskin lintuja ei näkynyt niin ruhtinaallisesti kuin profeetta Ellermaan ennustuksista oli pääteltävissä. Ainahan kunnon kuikkalintumuutosta nauttii, tuhnukelissä ja kohmeessakin. Intensiivinenkin meno pysyy suht hyvin hanskassa, kun kahta kilometria pitemmälle ei hirveästi näy ja linnut seuraavat orjallisesti rannikkolinjaa. Jotain mystistä ja selittämätöntä niissä hajaparvissa on, lisäksi parvista kuuluu välillä kaakatusta sekä soidinhuutojen kaltaista möykkää. Yhteensä päivän mittaan muutti 720 kaakkuria, parvien keskikoon ollessa yksilöä yhden ja kahden linnun parvet poislukien.

Vaan saatiin tällekin päivälle antikliimaksi, kun Ellermaa rehvasteli nähneensä leveäpyrstökihun lähtöni jälkeen. Minkä helvetin takia näitä ei voi osua omille staijivuoroille?

Vierailevia tähtiä.

23.9.

Nyt TUULEE. 15m/s suoraa koillisesta. Hyvin nosti aaltoja ja kolmelle hengelle tuulisuoja kävi melko ahtaaksi. Jalusta tärisee, sorminpäistä katoaa lämpö kun hartiajumin takia veri ei käsissä kierrä. Tuuli kiertää suojan taakse eikä meren puolelta näe muuta kuin pois päin lentäviä lintuja. Toisaalta, kunnon myräkkä on vaihteeksi piristävää, kun osa linnuista tulee läheltä ja lintuja saa kuvata aaltoja vasten. Nyt jos koskaan niitä todellisia merilintuja odotettiin saapuvaksi, ja eilinen toive toteutui, kun kärjen ohitti sekä nuori että vanha leveäpyrstökihu! Ensimmäisestä en hirveästi ehtinyt näkemään, mutta yläperän poikkijuovikas kuviointi pelasi mainiona avaintuntomerkkinä. Toista lintua nuotitettiin ensin vaaleana merikihuna, mutta Juho korjasi Marguksen työmäärityksen - ja tämä ohitti jo vähän hienommin, joskin todella nopeasti. Kärjestä leventyneet keskimmäiset pyrstösulat ja kaikki, huhhuh. Näiden lisäksi oman staijivuoron aikanan nähtiin 2 määrittämätöntä kihua sekä vanha merikihu.

Massoja ei hirveästi kertynyt, mutta 233 metsähanhea, 497 sepelhanhea (lämmittelyä), 2406 allia,  1206 mustalintua, 225 pilkkasiipeä, 192 kaakkuria, 938 kalalokkia, kala- ja lapintiira ja 6 pulmussirriä kertonevat jotain päivän lintuannista. Klo 16.00 karvanaaman selkäranka katkeaa, kärjestä lähtee paluukyyti Tuksiin ja ruoanlaittovuorokin odottaa. Juho jää loppupäiväksi kärkeen, ja eikös se saatanan hullu näe lähtöni jälkeen vielä 29 leveäpyrstökihua, tunturikihun sekä 11 määrittämätöntä kihua! Ne näkee, ketä jaksaa. On toi Könönen melkonen epeli...

Pirkanmaalaista huumorintajua =D

24.9.

Lintupäivän jälkeinen syndrooma; kovat odotukset, mutta huonostihan siinä käy. Tai kenelle käy ja kenelle ei. Aamu alkoi melko hyvin, kun vakion ekalla tunnilla pohjoisesta horisontista poimitaan 6 kihua (lajilleen määrittämättömiä). Idänpuoleisella sektorilla palloilee paikallinen kihu pitkin aamua, joka salakavalasti ilmestyy määritysetäisyydelle painellen länteen, osuen tällä kertaa karvanaaman tutkaan. "Kihu menee! Ja tää taitaa olla nuori lepy!" Ja olihan se: ensin näytti siltä, että tämä kaveri painelee ohi, mutta sekös äkkää käydä nuoren naurulokin kimppuun! Kuvaa tuli hienosta tilanteesta. Pienempiensä kiusaamisen ohella kihu eksyi hieman lähemmäs staijareita, ja meikäläisen mehupillillä dokumenttikuvien taso on vähintäänkin kohtalaista. Nyt pääsi näkemään, oppimaan, kuvaamaan ja fiilistelemään. Oli hieno! Oman vuoron mittaan havikseen kertyi lopulta 3 leveäpyrstökihua.

Ja hieno oli fiilis sen jälkeen - ainakin siihen asti, kunnes menin Petrin kanssa kuvaamaan sirrejä niemenkärjeen, ja kollektiivisesti nuijaamme betonilta havaitun isovesipääskyn. Kun ei taas osattu katsoa oikeaan suuntaan, niin saatiin tällekin päivälle se antikliimaksi.

Noh, onneksi päivässä oli muitakin puolia kuin jatkuvasti kasvavasta nuijauslistasta avautuminen. Sirrien kivaaminen kärjen rantakivikossa oli vaihtelusta todella mukavaa touhua, eikä siellä tullut edes kylmä. Kahlaajia nähtiinkin se 18 tundrakurmitsaa, 300 suosirrioä, punakuiri, ja pari isosirriä. Vaelluslintumenosta voisi mainita mm. 210 närhen parven (yht. 442 närheä) sekä merelle painuneet 80 pyrstötiaista. "Vastatuulta päin nuo itseään lennättää..."

25.9.

Timo Pettay saapui eilen neljänneksi miehittäjäksi, ja Timon kanssa olikin leppoisaa aamustaijata ja tuulettaa päätä eilisen skitsoilupäivän jälkeen (datausnakki iltavuoron päätteeksi, morjens). Lintuliikehdintä oli määrällisesti vaatimatonta, mutta menossa oli taas sitä myräkän tuomaa tunnelmaa; tuuli 14m/s lounaasta, tummalla merellä vaahtopäitä, pohjoisella taivaalla synkkiä sadepäiviä. Sepelhanhia muutti muutama parvi nätiltä etäisyydeltä (yht. 373m), mutta päivän lajit löytyivät taas kahlaajapuolelta - ei mitään tajunnanköyrijöitä, mutta jonkin sortin fenologiarareja kuitenkin. Ensin karvanaama skarppasi tosispondesti Osmossaaren edestä länteen muuttaneen merisirrin, kauden ensimmäinen ja muutenkin mieltä ylentävä havis. Kotvan päästä Timo poimi samaa linjaa muuttaneen pikkukahlurin, joka kimpassa määritettiin pikkutylliksi. Yksi Viron myöhäisimmistä haviksista! Eikä noita Suomessakaan vuosittain syyskuun loppupuolella näy.