Suba 2013!!

Tämä päivitys sisältää enemmän opiskelijaelämää kuin ornitologiaa.

SOUNDTRACK


Tätä hulluutta, ei perkele. Vähän jo odottelinkin, koska asemalle saadaan lisää elämää, mutta tästä sitten saatiinkin sellainen myrsky aikaiseksi jota kurssinvetäjät, asema ja puolet Kilpisjärvestä eivät ihan heti unohdakaan.

Maanantaina 24.6. se alkoi, kun ruokalaan asteli Viikistä tutun näköisiä juippeja. "Tuoretta lihaa", mumisi karvanaama ja toivotti tulokkaita tervetulleeksi aalto kerrallaan. Aapo oli tietenkin notkunut Kilpisjärvellä viikon päivät, nyt saatiin loputkin kurssista paikalle. Seuraavalle yhdeksälle vuorokaudelle saatiinkin hyvät pohjat katsomalla loppuillasta Kummelipätkiä Juutuupista. "Ei tänne saatana ketään tuu."

Kurssiohjelma on pysynyt melko vakiona viime vuodet. Konseptin tuntevien kannattaa lukea vain havikset ja anekdootit, jos niitäkään =) kurssiesittelyjen ja johdantoluentojen jälkeen koitti ensimmäinen sessio Saanan koivikon koeruudulla, semilegendaarisen linnunpesien etsintäurakoinnin parissa. Ja hyvinhän niitä löytyi, ainakin paremmin kuin omalla kurssilla neljä vuotta sitten. Tosin lämpimän alkukevään takia potentiaalia löytyy ja A-ryhmän tiiviin avorivin osoittautui parhaaksi (ja innovatiiviseksi?) taktiikaksi.. Ensimmäisenä kurssipäivänä fantastisia subalaisia siunattiin muun muassa kahdella sepelrastaalla, aseman ruokinnalla piipahtaneella kahdella vuorihempolla sekä Saanan muuttohaukalla. Aika hyvä startti!

Hitaat hämäläiset =)

Toisena kurssipäivänä kurssilaiset keskittyivät tunturikoivuihin sekä koivunruskojäkäliin, assarin tehtäväksi jäi tarkistaa eilen löydetyt pesät. Ryhmä A oppi ainakin sen, ettei pesähavainnoksi lasketa kaksi vuotta vanhaa sopulinkoloa mistä lähti pajulintu =) sendari heitti subalaisia jälleen kvaliteetilla, kun Jani hoksas päivän aluksi zeniitissä rundanneen 2kv-maakotkan! Herkkua. Iltapäivästä pönttökierros Skibotnissa ilman mainittavia lintuhavaintoja.

Alkuillasta vänrikki Kanerva saapui hyvän ystävänsä Harri Mustosen kanssa piipahtamaan Kilpisjärvellä! Pari seuraavaa antoisaa iltaa tuli vietettyä näiden herrasmiesten seurassa. Olis ollu nastaa päästä teidän kanssa tunturiinkin, mutta kovaa kamaa oli se 110-asteinen sauna, naapurissa laulaneet sepelrastaat sekä Mallan kasvot =) KII-TOS!


Torstai oli assistentille enemmän määrä- kuin laatupäivä. Päivä alkoi klo 8 yhden kirjosiepponaaraan punnituksella ja päättyi klo 20 Saanan rinteen poikasrengastuksiin. Pikkuvaaran ja Saananvankan pönttölinjoilla ja siinä välillä rengastin 13 poikuetta aseman pöntöistä. Kurssin iltapäiväohjelman mukaisesti vedimme Anteron kanssa retken Pikkuvaaralle: karun tunturikoivikon demoamista, kololintututkimusten historiikkia, uhraukset seitakivellä sekä maisemafiilistelyä Pikkuvaaran laelta. Lajilistaryhmä hoiti kurssityötään niin antoisasti, että reissun kovin duuni oli porukan pitäminen kasassa. Hitaat hämäläiset kun ansiokkaasti määrittivät lähes kaiken mitä vastaan tuli, viimeistä sientä ja sammalta myöten.

Pikkuvaaran kierroksen kunniaksi kurkattiin sekä lapintiaisen että leppälinnun pönttöön ja ihasteltiin lajien jälkikasvua. Aivan kuin tässä ei ollut riittävästi, muutama kurssilainen lähti päivällisen päätteeksi rengastusreissulle mukaan Saanan rinteeseen. Mitäs mainostin suunnitelmistani kovaan ääneen =) torstai oli itselle kurssin hektisin työpäivä, jollain kierolla tavalla kiire huumasi ja karvanaama viipotti hymy korvissa eteenpäin pitkin Kilpisjärveä, kurssilaisten kanssa tai ilman. Päivän kruunasi saunat ja illanvietot Jaskan & Harrin kanssa.

Joo, kyllä minäkin muistan sen ensimmäisen, neljän vuoden takaisen Lyngenin reissun. Jylhiä maisemia, merilintuja ja muita pohjoisen elukoita - varmasti kurssin eka Norjan retki olisi monelle elämys, niillekin jotka ovat näissä kolkissa aikaisemmin kulkeneet. Homma lähti hyvin käyntiin ensimmäisellä maisemastopilla, kun pysäköintipaikan tuntumassa pörräsi 2 sepelrastasta. Ohilentävät tilhet aiheuttivat pientä hämmennystä (Assari sekoilee, osa I) ja varmasti huvitustakin kurssilaisissa.

Skibotnin kalasatamassa mässäiltiin laadulla, kun reissun eka pikkukajava ohitti kurssilaiset hienosti vain metrien päästä. Paikalla myös pari merikihua sekä merikotkaa karseassa väreilyssä. Kauppastopin jälkeen jatkoimme Uddeniin, lisää meristaijia ja kalastusta. Martti taisi kiskoa merenviljaa yhden tai kahden sein edestä, kiljunnasta päätellen osa tytöistä kävi Jäämeressä uimassa (tahallisesti tai tahattomasti?). Staijirykmentti tapitti merelle sen verran tehokkaasti, että Uddenin sektorilla ei varmasti mennyt mitään ohi. Turhan paljoa siellä merellä ei liikennettäkään ollut, parisenkymmentä pikkukajavaa, jokunen merikihu, pari riskilää ja harmaahaikara. Inari huikkasi "jostain vesilintuparvesta" ja nehän piti tietysti skarpata. "Nyt tarkkana, menee lunneja!" Hankalasti, mutta riittävän tarkalla nuotituksella ensimmäiset ehtivät ne näkemään. Myöhemmin yksittäinen lunni jää kellumaan mereen ja seuraava aalto hoitaa eliksen meressä kelluvasta pisteestä. Ei mitään herkkua, mutta etelästä puhalta tuuli pitää suurimmat merilintumassat ulompana. Lunni ja riskilä jäivät session ainoiksi ruokkilinnuiksi!

Salmela, Jalkanen ja Niittynen lähtökuoseissa.

Taukopaikka Skibotnissa

Tiukkaa pyöriäisstaijia

Palaamme Skibotniin, jokisuiston luontopolulle. Vaapun porukan perässä ensimmäiselle tähystyspisteelle ja siellähän ne kurssilaiset jo aktiivisesti tähyävät suistolle. Berlebach pystyyn ja saman tien kuuluu levottomuuksia; "Onko tuo nyt sitten se merikihu joka tossa särkän päällä pyörii?" Varmaankin, mutta voisihan tuon nyt tsekata. Helppo löytää, mutta jumankauta kun on hämäävän näköinen tapaus ensinäkemältä. Zoomia kehiin ja johan taittuu - helvetin pitkät pyrstöjouhet ja yläsiiven laikut vain parin ruotijuovan kokoiset - tuohan on TUNTURIKIHU! Ja millaisessa paikassa! Kurssinjohtaja Järvinenkin intoutuu, mutta levottoman oloinen kihu pysyy kaikkea muuta kuin hallussa ja lipuu poukkoillen vastarannan puolelle. Kaikki sen ehtivät onneksi näkemään. Kieltämättä yksi kurssin parhaimmista ja yllättävimmistä havainnoista!

Suistolla vierähtää vielä puolitoista tuntia. Ensin ihmetellään pensaskanervaa, sen jälkeen vuorovesirantojen elämää hietamadoista ja kuolleesta hiusmeduusasta ristisorsiin. Lietteiltä löytyy myös jokunen pikkukuovi sekä pariin kertaan huutanut suosirri - se sentään taittui, "se toinen" hämärä ääni ois voinu olla vaikka merisirri...

Paluumatkalla piti käydä tsekkaamassa tikankonttien kasvupaikat, vaan ei käyty (Assari sekoilee, osa II). Roviputouksen tunnelmien ansiosta Norjan reissu ei onneksi pääty täydelliseen antikliimaksiin. Paikalta hoidetaan myös 2 koskikaraa. Paluumatkalla Lossun parkkipaikan kohdalla Jalkanen hiffaa pari isoa petolintua - biologiparkkeeraus seuraavalle levähdykselle ja peeveli, siellä pilvisen tunturin rinteellä rundaa 2 maakotkaa!

Seuraavana päivänä oli tiedossa lievää patikointia, retki Anteron kalalammelle Jehkaksen rinteelle (Leenalampi) - menomatkalla demosin linjalaskennan teoriaa, käytäntöpuoli hoituikin sitten liian tuulisissa olosuhteissa, useamman kuin yhden laskijan voimin ja aivan väärään vuorokaudenaikaan - eli aivan päinvastoin kuin homman kuuluisi mennä =) nooh, perille päästyämme Antero demosi kalatutkimusta, koki pyydyksiä ja hoiti mittaukset ym. rutiinit lammella parin kurssilaisen kanssa. Siinäpä assistentille paljoa muuta jäänyt kuin terassituolilla patsastelu sosiaalisine kanssakäymisineen. Paluumatkalla kuultiin jotain lapinkirvisen kaltaista, taisi päätyä kurssin lajilistaan. Mukavan rento päivä ja näytti kurssilaisille nuokin maisemat maistuvan.

Sunnuntaina koitti kurssin toiseksi viimeinen maastopäivä, suoretket Iittoon ja Markkinaan. Iitossa testattiin, oliko edellisen illan lintujen äänien demo mennyt perille (Btw, Katin pussikaljaviritelmä oli hienoimpia mitä minä olen nähnyt, lintukirjan taakse piilotetto karpalolonkero, viritelmä ois muuten ollu onnistunut jos lintukirja olisi ollut oikein päin =) Iiton palsojen kokoiselle läntille ei kauheasti kahlaajia mahdu, mutta hyvähän tämä äänimaiseman opettelu on hoitaa asteittain, alkaen lirosta, valkoviklosta ja keltavästäräkistä. Kulkeminenkin on helppoa pitkoksia pitkin.

Markkinan Hietajängällä päästään taas tositoimiin, Meindlit vaihtuvat Nokian pikkumustiin, Berlebach lähtee olalle ja eikus rämpimää! Keltavästäräkkien ja lirojen muodostamasta äänimaisemasta löytyy suht helposti ekat lapinsirkut, pienillä etenemisillä ja vaivannäöllä myös useampi kurssilainen kuittaa lajin. Liekö kiitos umpipilvisen sään, mutta sendari lahjoittaa kurssilaisille myös lyhyen hetken soidintavan jänkäkurpan! Johan haviksen heitti. Tähän ei kovin moni kerennyt mukaan, vaan onneksi Aapo ja Kati kuittasivat ettei assistentin tarvitse aina selitellä omia kuulemisiaan. Eka vuodari kahteen viikkoon (#228)!!

Sirriäiskomppausta. Kuva: Anni Nousiainen

Suolta löytyi liron maastopoikanen. Kuvat: Anni Nousiainen

Evästauko Hietajänkhän laidalla.

Ennen evästaukoa säikäytämme suolla päivystäneen kurkiparin lentoon ja evästauon jälkeen suuntaamme takaisin autoille hieman kosteampaa reittiä pitkin. Tovin komppauksen jälkeen taivaalta kuuluu jännää sirinää ja eka jänkhäsirriäinen ilmiantaa itsensä - soidinlennossa! Ihme touhua. Seuraavan tovin jälkeen taivaalle ilmestyy kolmen linnun parvi täysi sirinä päällä. Tähän päälle vielä pari kertaalleen kuultua kutsuääntä ja taivaalla lentänyttä lintua, niin kurssin havislista ja vuodarilistat (#229) saavat gomiaa jatkoa.

Vielä uupuu vesipääsky. Lähempää tietä löytyy onneksi lisää kosteita lampareita, ensimmäisiltä vaan ei tällä kertaa tärppää. Sitten korviin kantautuu kireää kutsuääntä ja Janin mutinaa ("Heei... mikä tosta lähti?") Äänien perään ja äkkiäkös sopivan näkönen kahlaaja vaihtaa lampea matalalla lentäen. Vesipääsky! #230!! Kurssi on tässä vaiheessa pahasti hajallaan, ensimmäiset ovat jo autoilla ja viimeiset (lajilistaryhmä) laahaa puolen kilometrin päässä karvayökönlehteä etsien. Lähimmät parinsadan metrin päässä olevat saadaan kasaan (samalla kun pari kurssilaista sekoilee hetteikössä, ilmeisesti Joel kiskoi Katin sinne sammalikkoon, seurauksena jumittuminen ja kastuminen, en minä tiedä) ja vesipääsky vielä muutaman kurssilaisen havikseen.

Autoilla maistuu kofeiinijuomat ja verenimijähelvetistä huolimatta hymy on harvinaisen herkässä. Vesipääsky kävi melkoisesta työvoitosta ja reissua voi pitää kaikin puolin onnistuneena. Vaikka sitä peregrinusta ei tällä kertaa havaittu.

Jalkasen ja Skonbäckin tyylinäyte.

Asiansa osaavan työnjohtajan tavoin Salmela seuraa prosessia tyynenä sivusta.

... kaikki kuivilla? Ja vesipääsky kiikariin!

"Niin Aki ootsä lähdössä sinne approon?"
"Ilmeisesti..."


Maanantaina sattui sitten sellaista, mistä tämä kurssi muistetaan vielä pitkään. Kilpisjärven appro, paikallisten juottoloiden kierros. Ja mää kun ajattelin vaan pistäytyä menossa mukana ja nukkua ensi yön kuitenkin hyvin...

Ensimmäisinä rasteina ovat kaupan ja nesteen terassit. Saa sitä löpöä sieltäkin. Suuremmilta kommelluksilta vältytään ja meno menee vielä terassipinnojen keräämiseen. Kovin tais olla kuikka. Haltinmaan terassilla alkaa homma niinsanotusti lähtemään lapasesta, kun pari kurssilaista kuskaa itsenäisesti ja omatoimisesti pari jekkushottia herra assistentille - oman shottini perään tietenkin! Terassin nurkilta löytynyt kuollut sinirinta aiheuttaa myös hyvin suurta hupia.

Tundrean terassilla väkijuomien vaikutus ilmenee vielä selkeämmin, kun yksi kurssilaisista päättää väsätä karvanaamalle Leningrad Cowboys -tyyppisen otsatukan. Hiusgeelin sijaan operaatiossa käytetään Offin nestemäistä hyönteismyrkkyä. Kirveli aivan saatanasti, kai nyt joka kurssilla pitää saada assarin itkemään =) nooh, sieltä tuli anteeksipyynnön merkeissä seuraava drinkki.

Vikana rastina oli hotellin baari. "Jos täällä ottais ne laatuviskit naamariin ja lähtis sit nukkumaan... Hitot!" Kun valikoimasta löytyy Laproaghia ja baarin soittolistalta Maidenia, Peer Güntiä, Slayeria (AngelOfDeeeath!!), Acceptia, Skid Row'ta, Ensiferumia ja vielä lisää Maidenia, niin huonostihan siinä kävi. Raivoisan biletyksen (MOOSH!) päätteeksi raahaudumme asemalle nokkaunille tiistain aamuyönä, kaatosateessa. Vaan johan oli...

Rasti # 1, kaupan terassi.

"... and here we go." Kuva: Anni Nousiainen

"No niin pikku paskiaiset, hymyilkää!"

Rasti # 3.

Rasti # 4, Salmela vaipumassa epätoivoon...

... ja syystäkin. Kuva: Anni Nousiainen

Rasti # 4 ja tunnelma kohdallaan (?)

... ja tiistaiaamuna kroppa tärisi ja päässä jyskytti. Univelasta siis. Kolmen vartin toipumisajan, säälittävän aamupalan sekä parin vitamiinipillerin voimin kiskoin itseni päärakennukseen luennoimaan Lapin petolintujen ekologiasta. Ja kun palaute oli tasoa "miten ihmeessä sä olit niin älyttömän skarppi!?", niin hyvinhän se taisi mennä =) tiistai kului muun kurssin kanssa sisätiloissa, opiskelijaesityksiä sekä Anteron luentoja kuunnellen. Päivän päätteeksi kurssilaiset painuivat vielä kotaan istumaan iltaa, hullut, kai ne nukkuu sitten etelässä kurssin jälkeen. Kävin kääntymässä, mutta seuraavan päivän velvoitteet pakottivat lepäämäänkin. Ei kaikki voi autossakaan nukkua.

Jalkasen ja Niittysen tyylinäyte. Hyvä pojat!

Ja keskiviikkona se koitti, Subarktisen ekologian kenttäkurssin grande finale, retki Furuflatenin Vestbren-jäätikölle. Huonolla säällä elämyksellinen, paremmalla säällä tajuntaa köyrivä mesta. Neljännellä kerralla se möksää edeltävä U-laakso alkaa olemaan jo vähän nähty, mutta jumankauta kuinka upeeta se onkaan aina kiivetä sinne pienelle nyppylälle jäätiköitä ja vuoria fiilistelemään.

Menomatkalla kevyt linjalaskenta tutun konseptin mukaan, parhaimpina pajukossa rätissyt ruokokerttunen, pensastaskupariskunta, Anteron havaitsema mustapääkerttu, mustarastas, sepelrastas, jokunen lehtokerttu ja harmaasieppo. Melko tuttua aikaisemmilta käynneiltä. Petokiintiön täydensivät maakotkana huudettu piekana sekä ampuhaukka. Möksällä lounastauko ja Pekan hemmetin skarppi jäätikköesitelmä, siitä sitten upeiden kotkansiipilehtojen kautta jäätikköjoen suistolle. Viimeisen nousun edessä kysyin parilta kurssilaiselta, että haluavatko hoitaa tämän vaikeemman kautta, niin pääsivät vähän hikoilemaan. Oli kuulemma ollut liian leppoisaa tähän mennessä. =) perillä odottivat eeppiset maisemat, poseerauskuvat jäätikkötaustalla sekä yhden hullun maantieteilijän esittämä... ööh...  Disney-performanssi.

Niittynen demoaa.

Ylös!

Disney-performanssi.

"PERE!!"

Kurssi saatiin kasaan kurssimonisteen myötä, tosin toimiston printteri takkuili eikä assistentillakaan oikein järjenjuoksu riittänyt loppuun asti. Piti taas bilettää oluen, saunomisen ja mörköoopperan parissa jotta se järki ei juoksisi jatkossakaan. Jumankauta. Oli muuten kivaa.


Kurssilaiset poistuivat, Pekkaa lukuunottamatta, torstaina 4.7. Samana päivänä Saanan rinteen sepelrastaat lopettivat laulamisen, tämän kesän osalta.

KRAPULASOUNDTRACK

"

Dark the soul that saves me,

    you save from

With all your faith,

    the more we take away

In a daydream all along

    such fragile words

A daydream all along

    fragile worth

It escapes me, all alone

    my tainted soul

It escapes me, all control...

 "

Ikimuistoinen kurssi tullaan muistamaan myös seuraavista lentävistä lausahduksista:

"

-Aki sä tuoksut tosi hyvälle!

-... ja mä oon ollu täällä vasta kuukauden.

"

"Pitää varoa ettei lähde lapasesta..."

"... vai mitä Pekka?"

"Hyvää onnea!"

"DϿd."

"Komppaa, komppaa!!"

"Talvivaara-drinkki: 4 cl jaloviinaa ja kermavaahtoa. Nautitaan sekoitettuna."

"Ja nyt lähtee lapasesta!" (viskipullon korkki tallottu juuri maan tasalle)

"Niin Jalkanen, yks juttu vielä. ****** ****!!!!"

Kiitos Anterolle, kurssin assarointi oli mitä mainioin lisä tähän kesään. Kiitos Joel, Jani, Liisi, Laura, Kata, Pekka, Anni, Inari, Ellu, Martti, Aapo, Satu, Kati, Emmi. Kiitos ja anteeksi.