Keski-Suomen talvilinturalli 2023 – XXV-juhlaralli!

Tammikuun puolivälin talvilinturalli Keski-Suomessa on jo vakiintunut osa tämän ornin vuodenkiertoa. Tällä kertaa tiedossa oli 25-vuotisjuhlaralli, tapahtumaa edeltävän torstain ja perjantain aikana ilmoittautumisiakin alkoi kertymään jo mukavasti ja lopulta kasassa oli tusinan verran joukkueita, joista mukava osa luomusarjassa.

Hyppäsin Jyväskylän junaan 12.1. ja Ossi Nokelainen oli iloisesti vastassa, tyylikkäästi aurinkolasit silmillä, pimeän jo laskeuduttua. Ralliorientaatio alkoi jo samana iltana, punaviinilasillisen äärellä mietittiin pohjustuspäivän kohteita, lintutilannetta sekä varsin epävakaiselta vaikuttavaa viikonlopun säätä. Mut vähän The Dead Southia, Kuolemanlaaksoa ja Clutchia soittimeen niin epätoivoisia fiiliksiä saatiin hetkellisesti lakaistua maton alle.

 

 

Pohjustuspäiväkin oli varsin suoraviivainen, tsekkailtiin muutaman potentiaalisen ruokinnan sijainnit ja todettiin, että Muuramen Saarijärven pelloille ei tarvitse tänäkään vuonna mennä. Ossi näytti myös kurjan kohtalon ja paljon mediakohua aiheuttaneen tunturipöllön mestat. Surrealistinen fiilis, kun näki niitä multakasoja, joilla se lintu istui. Käytiin me aiheesta keskusteluakin, ja eiköhän KSLYn pääty hoitanu tän asian niin hyvin kuin se hoidettavissa oli. Koimme jälleen myös eeppisen kohtaamisen fasaanin kanssa, kun matalan kuusiaidan keskioksilla istuva koiras nosti päänsä kantahämäläisen eteen ja rääkäisi. Retkeilyn jälkeen käytiin Jyväskylässä shoppailemassa ja tänään päästiin ihan saunaan asti! Illan soittolistalta vois poimia mm. WASPin Animalin, Annihilatorin Human Insectisiden ja Rotting Christin studioliven =D

 

Reittisuunnitelmaa suunnitellessa ei tällä kertaa tarvinnut pyöritellä kahta tai kolmea eri vaihtoehtoa, enemmän hiottiin nyansseja: käydäänkö Päijänteellä yhdellä vai kahdella kohteella, ja aloitetaanko varpuspöllö- vai lehtopöllökohteella. Kuhmoisten Tehi ois varsin houkutteleva staijauskohde ja sikäli helposti yhdistettävissä Kärppäjärven varpuspöllömetsään, mutta Tehiltä kestäis noin yhteentoista asti päästä ruokinta- ja metsälintukohteille. Lisäksi aamupäivän aikana keli olisi todennäköisesti entistä kehnompaa Jyväskylän puolella ja iltapäivän aikana huononisi entisestään koko maakunnan alueella, eli päätimme korkeintaan aloittaa Kärppäjärven suunnalta ja painottaa Jämsän seutua aamupäivän ajan. Tehi olisi ehkä korvattavassa yhdellä tai kahdella Päijänteen kohteella, jos aikaa suinkin jäisi. Mut ehkä vielä joskus minäkin pääsen sinne Tehille staijaamaan...

Laukaasta lähdettiin ennen aamuseitsemää liikenteeseen. Tuomas Syrjä oli valitettavasti työvuoren vankina, Jyväskylän Tarvaalan purkupaikan läheisyyteen saapunut Jirka Lahtinen oli matkallaan pohjustanut Jämsästä aktiivisesti soidintavan lehtopöllön! Matkalla laitettiin sit mikäpä muukaan kuin Insomniumin Winter's Gate soimaan! Tosin tää tais olla huono enne, reilusti ennen Jämsää alkoi ropisemaan vettä ja ropina jatkui jumaliste sinne rallin alkamishetkille asti. Kymmenen minuuttia saimme siinä sateessa kärvistellä, kunnes pari lehtarin kutsuääntä kaikuu kantahämäläisen korviin! Lisäksi horisontista skarpataan yksi koiraan huhuilusarja. Hieno aloituslaji! Eikä se varpuspöllökään vielä poissuljettu ollut...

 

Teimme lehtarin jälkeen pienen koukkauksen Jämsänkosken kuohuilla ja kokeilimme, josko saisimme tehtaan valoissa, vaikka sen ensimmäisen koskikaran. Vallinneen säätilan takia parkkipaikka tuntui ihan luistinradalta eikä tää ollut ensimmäinen kerta, kun tienpintojen kanssa tulis olemaan haasteita. Ilman karaa jatkoimme kohti Kurranvuoren metsäaluetta, ensimmäisen sopivan metsäalueen kohdalla kuittasimme taipaleemme toiseksi lajiksi hippiäisen – ja kolmanneksi lajiksi varpuspöllön! Iloiseksi yllätykseksemme metsän takaa kaikui yksi selkeä vihellyssarja, toki saimme me sitä hetken aikaa omilla viheltelyillä lämmitellä. Kaksi lajia pöllöjä listalla ja mahdollisuudet olisivat vielä kolmanteen! 

 

Vuoden 2020 rallista tuttu metsäruokinta oli vielä aamuhämärissä hiljainen, joten päätimme suunnata Lokalahdelle odottamaan tiaisten ja tikkojen heräämistä. Paikalle saapuessa oli kovat odotukset ja vihdoin päästiin listaamaan useampi peruslaji yhdeltä kohteelta, mutta Tiiran nuotittama valkoselkätikka pysyi hiljaa eikä saapunut ainakaan aikaisen aamun aikana syömään. Ossi suuntasi lintutornile ja ilmoitti sieltä ensin hömötiaisesta (no se tulee ruokinnalle vielä - ei muuten tullut ) ja pian pienestä pyrstötiaisparvesta! Se laatulaji saikin sit minut ja Jirkan juoksemaan, vaikkei mitään hätää varsinaisesti ollutkaan =D yksi nuotti petti, mutta kaksi laatulajia saatiin tilalle kun läheisestä kuusikosta kuului kahteen otteeseen pikkukäpylinnun ääntä - ja Ossi paikallisti sieltä lopulta ainakin kahden linnun parven! Ne äänet olivat muutenkin enemmän vaimeaa jupinaa kuin voimakkaampia lentoääniä. 

 

Lokalahdelta heitettiin pieni lenkki Jämsänjoen vartta takaisin Kurranvuorelle: yhdeltä ruokinnalta Jirka spottas kuusitiaisen, seuraavalla etapilla maestro Nokelainen liikkuvan auton edestä lentäneen harmaapäätikan! Se vaati vielä pienen lisävaivan, että haapaan jämähtänyt tikka saatiin vielä kantahämäläiseksi vuodariksi. Siitä jatkoimme Kurranvuorelle etsimään pyytä ja puuttuvia peruslajeja, kanalinnut välttelivät, mutta yhden talvilintulaskentanuotin ja sopivan kuusikon kohdalla pysähdyttiin, äkkiäkös kuultiin töyhtötiaisen naurua ja pienen odottelun jälkeen myös puukiipijän sirahduksia! Sen jälkeen todettiin, että metsäruokinnalle ei enää tarvitse pysähtyä, ja jatkoimme matkaa muualle Jämsään. Muutama teemalaji olikin tiedossa keskustan lounaispuoleisilta pelloilta; Alhojärveltä skannattiin aktiivisesti isolepinkäistä, Kilpakorven alueella viihtyvät kaksi uuttukyyhkyä löytyivät vasta toisella etsintäpisteellä, nekin Ossin teknisen tauon aikana lennossa kohti Saarikkoa. Kääpälän puolen ensimmäisellä pysähdyksellä oli isolepinkäinen aivan tarjolla, ja toisella pisteellä Jirka skarppas vajaan kilometrin päässä korkealla kuusen latvassa jäpittävän hiiripöllön! Hieno etappi, paljon arvokkaita lajeja ja hipö kruunasi Jämsän osuuden, listalla on uskomattoman hienot kolme lajia pöllöjä ja muutama muukin kiva pinna, eikä ralli ollut edes puolivälissä.

 

… mutta aikaa oli kuitenkin kulunut melko ruhtinaallisesti, eikä Jämsän bonusfasaanin etsintä ollut tuotteliasta. Tästä eteenpäin melkein jokainen pinna oli taistelun ja sitkeyden takana. Jämsästä otettiin eka isompi siirtymä kohti Viherin ”vesiäispistettä”, Ossi muistutti matkan aikana että ”teeren saa sit löytää” ja mainitsi aina sopivista teeripaikoista, mutta tuskin näin leudoilla keleillä metsäkanojen on painetta tulla latvoihin ruokailemaan. Lisäksi Viherille johtanut tie oli noin kolmanneksen aivan saaaatanallisen liukas, kaikkia tais jännittää ja kuskia varmasti kaikista eniten. Sankarillisesti Ossi meidät paikalle kuskasi ja mahdollisuutta Viherille annettiin puolen tunnin ajan mahdollisuutta: kaksi telkkää olivat helposti hyödynnettävissä, sit maestro Nokelainen skarppas jäärajalta kolme isokoskeloa sekä harmaalokin! Kantis hyödynsi taukofasiliteetteja, NMKY:lle kiitos huussimahdollisuudesta – vain ja ainoastaan huussimahdollisuudesta! 

 

Joten oli monella tapaa helpottavaa poistua Viheriltä, tosin sitä samaa osittain pahasti jäistä tietä pitkin. Lajimäärä oli silti kaukana edellisten vuosien kärkituloksista ja nyt jokaisella paikalla piti toimia tehokkaasti, jotta suoritus pysyisi jollain tavalla kasassa. Muuramejoella meinasi jo natista ja repeillä, vaikka saimme peruslajeista koskikaran kuitattua, sekä hienosti kaksi tikkalajia lisää (pikkutikka sekä valkoselkätikka vaativat hyyyyvin paljon kärsivällisyyttä ja valppautta, eivätkä nekään varsinaisesti näytillä olleet), niin oleminen ja tekeminen meinasi jo jäädä varsin passiiviseksi. Ossi kannusti ja potki tiimiä eteenpäin, vaikka toinen Muuramen ruokintanuoteista petti, toiselta sentään saatiin vihervarpunen ja mustarastas kuitattua!

 

Suvantovaihe oli vääjäämätön. Paasivuoren ylemmällä tukkipinoalueella kului aikaa ilman tulosta, toki aika rivakasti pinojen välit sai kiertää, siinä missä vuosi sitten aamuhämärissä samalla paikalla metelöi useampi palokärki, nyt ei löytynyt tikan tikkaa. Alemman tukkipinoalueen ohi ehdittiin jo melkein ajamaan ja aprikoimaan, että pitääkö tää vielä katsoa. Ossin pysäyttäessä kannustin pelkääjän paikalta, että katotaan nyt, kun tässä kerran ollaan! Ei se tässä katastrofissa paljoa paina. Ossi parkkeerasi, tarkasteli Jirkan kanssa karttaa ja karvanaama lähti komppaamaan. Kauaa ei onneksi talsinut talsia, kun lähimmän pinon reunalta lähti palohullu lentoon! Lintu jäi tosin paikalliseksi katveeseen ja Ossin piti ottaa muutama juoksuaskel näköyhteyden muodostamiseksi. Ajan kulumisesta huolimatta ruksilista täyttyy, laji kerrallaan!  

 

Mutta Jyväskylästä ei sit osattu löytää mitään sinisorsaa kummempaa, sekin piti p*rk#le Äijälänrannasta hakea. Nenäinniemen ruokinnalta ei löydetty marjalinnun lintua ja – ja se fasaaninuotti Haapalanniemestä petti! Kuusiaita oli tyhjä. Tässä vaiheessa hämärä oli laskeutumassa ja aikaa oli enää yhdelle kohteelle, ruokintojen sijaan päätimme kaahata kohti Laukaan Tarvaalanvirtaa. Joen varrella talvehti varmaan koko maakunnan ainoa laulujoutsen, mutta pahimmat pelkomme kävivät toteen, sula jokivarsi oli laajentunut niin, että joutsen oli lipunut havainnointipisteiden ulkopuolelle. Ossi rykäisi vielä yhden erikoisliikkeen virran alajuoksun suuntaan, mutta se ei enää tätä nuottia pelastanut. 38 lajia tuntui edellisten rallien jälkeen tappiolliselta, kärkisija ei tuntunut realistiselta eikä siinä raaskittu edes ryhmäkuvaa ottaa...

 

Olipa taas siistiä päästä oikeaan purkutilaisuuteen! Ossilla oli purun järjestelyvastuu ja pienien teknisten ongelmien jälkeen pääsimme avaamaan auditorion salit muille tiimeille. Viisi joukkuetta lähetti tulokset etänä, joka aiheutti pientä sekaannusta niin peruslajeista kuin lopulta luomujoukkueiden lopullisesta järjestyksestäkin. Anteeksi... anyway, ensimmäisten joukossa paikalle kirmannut arkkivihollinen Allihuuppa oli täynnä sellaista onnistumisen riemua, siitä saattoi päätellä, ettei helppoa oo ollut muillakaan ja Ohton tiimillä tais homma mennä pahemminkin vihkoon, valitettavasti. Kun lopulta purkutilaisuus lähti käyntiin, lintutilanne kävi saman tien selväksi; monet marjalinnut ja siemensyöjät olivat totaalisesti kadoksissa, peruslajeilla oli useammalla joukkueella pahoja puitteita (meiltäkin puuttuivat laulujoutsen ja urpiainen!) eikä ainoatakaan päiväpetolintua huudettu. Purun alussa olimme jaetulla kärkisijalla, mutta ensimmäisen kierroksen jälkeen kaulaa oli kertynyt useamman lajin jälkeen ja lopulta kaulaa toiseen joukkueeseen kertyy yhdeksän lajin verran. Vähän ihmettelyksi se meidän osaltakin menee, aikaisemmista ralleista pahimmat kilpailijat jäävät kauas taakse, talvirallissa. Purkupaikalla valitsi silti hieno tunnelma, kiitokset siitä myös niille rallaajille, jotka ottivat etänä tuloksensa ilmoittaneiden joukkueiden listat huudettavakseen.

 

Petri Kuhno mainitsi blogissaan, että heille tarvittais erityismaininnan paikka  =D joten annetaan tässä puheenvuoro Allihuupalle:

https://petrikuhno.kuvat.fi/blog/184/rallifarssi-keski-suomessa/

Tulostaulukko...

Seitsemän ässää, jumaliste...

Fear of the Lark 2023! (c) Petri Kuhno

Tuloslista ja Rallitoimikunnan yhteenveto:

Lauantaina 14.1.2023 kisailtiin Keski-Suomen Lintutieteellisen yhdistyksen perinteinen talviralli. Juhlakisaan (25v.) osallistui yhteensä 12 joukkuetta, joista viisi osallistui luomusarjaan. Joukkueet retkeilivät keskisuomalaisittain varsin liukkaassa, tuulisessa sekä märässä tammisäässä (noin +3C) ja pääasiassa Jyväskylän, Muuramen, Jämsän, Joutsan, Saarijärven ja Äänekosken alueilla. Päivän aikana etsittiin lintuja niin metsistä, järvialueilta, taajamista kuin lintujen ruokintapaikoilta.

Tammikuun ensimmäisen viikon pakkassää oli muisto vain, kun lauhkea etelätuuli sateineen teki retkiolosuhteista varsin haastavat. Monilla oli liukkaiden teiden kanssa vaikeuksia. Päijänteen isot selkävedet olivat vielä auki Ristinselkää myöden. Huono marjalintuvuosi näkyi rastaiden ja tilhien niukkuutena, jotka jäivät usean joukkueen listalta puuttumaan. Sateisen säätilan lisäksi myös lajimääräisesti heikko talvilintukausi tarkoitti kokonaislajimäärän jäämistä varsin pieneksi.

Yhteensä rallissa kirjattiin 51 lajia. Ässiä eli vain yhden joukkeen havaitsemia lajeja havaittiin yhteensä 14. Kilpailun aikana havaituista lintulajeista harvinaisimmat olivat Jämsän kaksi uuttukyyhkyä ja hiiripöllö. Myös lehtopöllön soidinkauden todettiin alkaneen.

Tulokset (Avoin sarja):

1.   Fear of the Lark (Aki Aintila, Jirka Lahtinen ja Ossi Nokelainen) 38 lajia, 7 ässää: harmaalokki, hiiripöllö, lehtopöllö, pikkukäpylintu, valkoselkätikka, pikkutikka, uuttukyyhky.

2.   Joutomiehet (Markku Huikko, Antti Siltala ja Samuel Siltala) 29 lajia, 3 ässää: metso, peippo, pohjantikka.

3.   Höpöhöpöjoukkue (Henri Jussila, Ari Sylgren ja Ismo Reinikainen) 29 lajia, 2 ässää: tundraurpiainen, tilhi.

4.   YHEt vielä (Harri Högmander, Esko Martikainen, Yrjö Tonteri) 28 lajia, ei ässiä.

5.   Dream Team (Tiina ja Seppo Mertanen) 27 lajia, 1 ässä: järripeippo. EKOSARJAN VOITTO! Kävelyä 18 km.

6.   Petäjäveden porukka (Mika Lahtinen, Eino Majaniemi, Lauri Ijäs) 27 lajia, ei ässiä.

7.   Allihuuppa (Teemu Fors, Ohto Oksanen, Petri Kuhno, Tuomas Meriläinen) 24 lajia, ei ässiä.

8.   Koskelan Kulkijat (Kimmo Tuikka, Miia Matilainen, Merja Ihanainen, Erkki Laitinen) 23 lajia, ei ässiä.

9.   Keski-Suomen Lintutieteellinen Ahdistus (Juho Hartikka, Juho Kinnunen, Petri Kuustie, Veera Silenius, Jere Hännikkälä) 21 lajia, ei ässiä. EKOSARJAN 2. SIJA. Kävelyä 23km.

10.   Team Muurame (Markku Alen, Jarmo Jokinen, Asko Mäkinen, Kalevi Sulkava) 19 lajia, ei ässiä. EKOSARJAN 3. SIJA. Kävelyä 9km.

11.   Lautamiehet (Onni Vaaherkumpu, Mikko Vaaherkumpu ja Hannu Tammelin) 18 lajia, ei ässiä. EKOSARJAN 4. SIJA. Polkupyöräilyä 36km.

12.   Vatian Vilske (Ari Pirkkalainen, Timo Äijänen, Ilpo Liimatainen) 17 lajia, ei ässiä. EKOSARJAN 5. SIJA. Kävelyä 14km.

Onnittelut voittajille, kiitokset osallistujille ja tervetuloa ensi kerralla mukaan!

Mahdollisista korjauksista voi laittaa suoraan viestiä RTK:lle.

Epilogi:

Pohdimme Ossin kanssa vielä rallia seuraavanakin päivänä, että miten ihmeessä me noin suurella marginaalilla porskutettiin. Syitä oli varmasti useampia, jotka rallimenestykseen muutenkin vaikuttavat; paikallistuntemus, reittivalinta, sääolosuhteiden ennakointi, lintujen sinnikäs esiin kaivaminen ja tuuri. Jirkan aurinkoinen ja positiivinen ”pääasia että pinnoja tulee” -asenne oli myös kallisarvoinen elementti tässä skabassa!

 

Epävakainen suursäätila on totta kai sama kaikille rallaajille. Jämsä tuntui jo suunnittelun alkuvaiheessa loogiselta aloituspaikalta, mutta perjantain sääennuste näytti siltä, että Jyväskylän seudulla olisi piirun verran kurjempaa kuin Jämsässä. Lisäksi Kääpälän hiiripöllö vahvisti suunnitelmaa, nyt ei Jyväskylän jälkeen tarvitsisi rynniä Tikkakosken suuntaan, jos hipö suinkin Kääpälästä löytyisi. Nyt Jämsästä hoitui sekä peruslajeja että parempia pinnoja todella lyhyillä välimatkoilla aamupäivän aikana.

 

Etsinnän työvoitoista korostui se Muuramen tukkipinojen palokärki ja tuurista oli kiinni se, että osuimme Muuramejoelle vain pienen tihkusateen aikana rankemman sateen sijaan. Niin ja ”tuuria” tais kanssa olla se, että se Kääpälän hipö oli mitä ilmeisimmin Tikka-Mannilan lintu, jota muutamat joukkueet tänään sieltä etsivät. Totta kai hommaa auttoi myös se, kolmen hengen joukkueessa pinnan kuittaamiseen riitti kaksi havaitsijaa. Mutta kitisijät saavat tästä syyttää Tuoma Syrjää =D joka ei valitettavasti työvuorojen takia päässyt mukaan. Vuoden päästä sit!

 

Oli jälleen eeppisen nastaa retkeillä Keski-Suomessa, lämpimät kiitokset rakkaille Ossille ja Mintulle vieraanvaraisuudesta, Ossille ja Jirkalle ralliseurasta, muille kanssarallaajille sekä kavereille, joiden kanssa tuli viikonlopun aikana muuten oltua kanssakäymisissä.

 

#KO_PEK!