”Kai sä nyt huusit sen ykstoista
kertaa...”
Hyyiiiiiijjjj!! Talvi saapui
Keski-Suomeen nipin napin ennen tammikuun toista viikonloppua. Viikko
sitten pohjustetut sulapaikat jäätyivät ja jännitettiin siinä
Jyväsjärven rantaruovikkoon saapuneiden viiksitimalien kohtaloakin.
Tasaisesti noin alle kymmenessä asteessa pysyvien lämpötilojen
ennakoitiin vaikuttavan vesilintutilanteeseen vielä rallia
edeltävänä yönä, parin paikan pohjustamiseen käytetyn
perjantain iltana pohdittiin Ossin kanssa kahta ja kolmea eri
reittivaihtoehtoa. Kahdella aikaisemmalla kerralla mukana olleen
Jirka Laitisen koronavilkku valitettavasti hälyytti mahdollisesta
tartunnasta, joten perjantai-iltana sovimme lauantaiaamun
tapaamisaikataulusta Tuomaksen kanssa vielä tietämättämme, että
lähdetäänkö me siitä Päijänteen itäpuolelle, Saarijärvelle
vai Jämsään!
Reitin suunnitteluun vaikutti eniten
Päijänteen lintutilanne, jäästä vapaat selkävedet tarjosivat
kaikenlaisia kivoja talvilajeja tukkakoskelosta silkkiuikkuun sekä
nauru- ja merilokkiin. Jäätilanteeseen nähden tärkeimmät
staijipaikat sijaitsevat ”pussien perillä”, jolloin logistisesti
järkevintä olisi aloittaa järvistaijipaikalta tai lopettaa
sellaiseen. Aamustaiji hankaloittaisi monien peruslajien saamista,
vaikka joitain spesialiteetteja varmemmin aamulla saisikin. Ossin
johdolla pyöriteltiin erilaisia reittivaihtoehtoja, ja lopulta
päätimme aloittaa Saarijärven ”kuukkelibaarista”, panostaa
aamupäivä metsälajeihin, kuitata Jyväskylän paikkoja
puoliltapäivin ja lopettaa Korpilahden puolelle järvistaijiin.
Lauantaina Päijänteen itäpuolen Mämminniemestä ilmoitettu
vesilintubonanza tulkittiin ansaksi, paikka olisi vaikeasti
saavutettavissa ja sen jälkeen peruslajien napsiminen olisi
huomattavasti vaikeampaa.
 |
Keskisuomalaista mielenmaisemaa (c) Petri Kuhno
|
Lauantaiaamuna poimimme Tuomaksen
kyytiin Jyväskylän Kivääritehtaalta, kävimme läpi
lyhykäisyydessään reittivaihtoehdot ja päätimme lähteä
pohjoiseen! Aloituspaikaksi sovittiin Äänekosken Savipohja ja
Ossilla oli tiedossa suppealta alueelta useampi viirupöllöreviiri.
Aamukahdeksalta on vielä turkasen pimeetä ja pöllökortti
kannattaa ehdottomasti pelata rallin alkuun. Viirupöllö ei ole ihan
niin talviaktiivinen kuin varpuspöllö ja huuhkaja, mutta sopivalla
ihmislähtöisellä möykällä paikalla olevan linnun saattaisi
herättää. Eka stoppi ei tuottanut kuin tuulen huminaa, tokalla
stopilla vihelleltiin varpuspöllöä ja tää yks helsinkiläistynyt
kantahämäläinen lintuautisti päätti apinoida koiran haukuntaa
muistuttavaa viirupöllön varoitusääntä. Ja yks viirupöllö
vastasi! Pöllö aloituslajina tuo aina vahvan startin fiiliksen,
eikä tästä onneksi ollut kuin helppo (mutta intensiivinen)
siirtymä lumisia metsäteitä ensimmäiselle valoisan ajan
kohteelle.
Saarijärven ”kuukkelibaarille” oli
edellämme olevista jäljistä päätellen saapunut Hannu Tammelinin
vetämä fillarijoukkue. Totesimme oman ajoituksemme loistavaksi, kun
aamun sinisenä hetkenä talsimme metsäpolkua pitkin kohti
ruokintaa. Odotteluvaraa jäisi hyväksi hetkeksi, ja esimerkiksi
harmaapäätikan ja palokärjen havaitsemineen on todettu
aamuhämärissä hyvät mahdollisuudet, linnut ilmeisesti liikkeelle
lähtiessään möykkäävät hieman. Rallin toinen laji oli
kuitenkin taviokuurna, jonka kutsuääntä kuului sadan metrin
päässä ruokinnalta ja koko paikallaolon ajan. Kuurnan
havaitsemiseen olikin paremmat mahdollisuudet tältä pohjoiselta
reitiltä, ja oikean reitin valinta vahvistui kun kuulimme
Lautamiehen sytyttämän nuotion äärelle myös harmaapäätikan
ääntä! Aamun todellinen ylläri oli kuitenkin järripeippo,
ylilentävän linnun kutsuääntä kuului ensin ruokinnan vierestä
ja lopulta päältä, tiedä sitten oliko se yöpynyt jossakin
lähistöllä vai päätti muuten vaan lentää tästä yli.
Epäuskoinen fiilis siinä silti iski, todetessani jälkikäteen et
”eihän urpiainen kuulosta tuolta vaan tuo on järri!” Onneksi
oli toinen joukkue kuulemassa. Ensimmäisten töyhtö- ja
hömötiaisten saapuessa ruokinnalle saapuivat myös kaksi
kuukkelia, siinä samalla kuitataan peruslajeista mm. korppi,
hippiäinen ja puukiipijä. Vahva startti!
 |
Tällaisella startilla kehtaa tuuletta! (c) Tuomas
|
Ja vahva oli luotto seuraaviinkin
nuotteihin. Rallisuorituksen ensimmäisessä vaiheessa tsekkailtiin
muita Saarijärven paikkoja ennen ensimmäistä siirtymää;
Mustikkakorven tiedossa olevalta ruokinnalta etsittiin kahta
rastaslajia, mutta taajama-asutuksen keskellä Ossi osoittikin kuusen
latvassa pönöttävää varpuspöllöä. Pappilasta etsittiin
kuusitiaista, paikallinen lintuharrastaja kertoi kuusitiaisen
poistuneen viisi minuuttia sitten muun tiaisjengin mukana, Ossi jäi
päivystämään ruokintaa ja Tuomaksen kanssa siirryttiin sivummalta
kuuluvan tiaismöykän perään. Pienen sinitiaisjengin mukana
matkasi yksi kuusitiainen, ja samalla kuittasimme peruslajeista
kesykyyhkyn sekä lisää varislintuja. Saarijärven rautatieaseman
tukkipinoilla jakauduimme taas, Ossi ja Tuomas jäivät tsekkaamaan
yhtä tukkipinokeskittymää ja kantahämäläinen suuntasi alueen
itälaitaan. Viimeisen tukkipinon suunnalta alkoi kuulumaan
valkoselkätikan ääntä ja levotonta nakutusta, ohjeistin
muut paikalle ja vaikka laji kuitattiin ääntelevästä linnusta,
ehdimme näkemään myös pinoilta poispäin lentävän linnun. Kun
siirtymän alkutaipaleella (Kekkilä!) Tuomas hiffas isolepinkäisen
tyyppihabitaatistaan, saatoimme onnitella itseämme ruksiessamme
rallin ensimmäisestä vaiheesta mukavat kolmekymmentä lajia.
Samalla sain ruoskia itseäni siitä, että en kai mä nyt pahasti
tölvässyt valkoselkätikkojen ikämäärityksestä sille Pappilassa
juttelemaan tulleelle miehelle...
 |
Varpuspöllö ylävasemmalla! (c) Tuomas
|
Pohjoisessa reittivalinnassa
huolestutti aamupäivälle ja hyvään lintuaikaan osuva selkeä ja
pitkä siirtymä, sekä siirtymän jälkeen ohjelmassa oleva
sulapaikkojen koluaminen. Saarijärveltä tämä olisi tietenkin
kompaktein vaihtoehto, mutta riskinä Jyväskylän ruokinta- ja
varpuslintupaikoille saapuessa kello olisi reippaasti iltapäivän
tuolla puolen, jolloin logistiikka ei sopisi lintujen
vuorokausiaktiivisuuteen. Ossi lupasi Jyväskylän olevan
saavutettavissa puoliltapäivin ja siihen paikallistuntemukseen saa
kyllä luottaa. Laukaan spotit aloitettiin Kuusaankosken
syynäämisellä, saapuessamme eiliselle pikku-uikkupaikalle
spottasimme koskikaran liikkuvasta autosta ja tervehdimme
paikalta löytynyttä Ilkka Vatasta & retkiporukkaansa. Eilinen
paikka veti kuitenkin vesiperän ja siirryimme kosken
kaakkoispuolella olevalle maantiesillalle. Ossi jätti Tuomaan ja
minut etsimään lintuja ja kävi kääntämässä auton, hetken
ihmettelyn jälkeen Tuomas löysi kuin löysikin pikku-uikun
alajuoksun puolelta! Samalla kun sillalla tuntemattomaksi jäänyt
lintuharrastaja saapui lintua kanssamme ihmettelemään, huomasin
alajuoksun puolelta varis- ja naakkaparvessa levotonta hässäkää
sekä yhden porukkaan kuulumattoman linnun, lopulta piti enää
huutaa ”Gena! Gena! Gena menee vasemmalle!” niin Tuomas
pysyi hyvin tilanteen tasalla ja lajilistaan kuitattiin kohdelajin
lisäksi spontaanisti kanahaukka.
 |
Kuusankoski, pikku-uikku oli tässä pohjustuspäivänä.
|
Kuhankoskelta etsimme eilisen nuotin
perusteella uiveloa ja kohde meinasi jäädä ensimmäiseksi
hylsyksi, Ossi onneksi löysi kaukaa joenmutkasta kaksi isokoskeloa. Seuraavaksi Tarvaalanvirta ja rutiinitsekkauksella telkkä ja päivän ainoa
laulujoutsen listalle, tosin jälkikäteen huomasimme että
parin minuutin koukkauksella olisimme saaneet uivelon helposti
listalle. Päätimme kuitenkin kurinalaisesti käydä sovitut kohteet
läpi ilman ylimääräisiä rönsyilyjä, nyt se maksoi meille yhden
lajin. Vuonteen mustalintu ja kaksi pilkkasiipeä sentään pitivät. Neidonsalmen ruokinta todettiin taas pakolliseksi stopiksi,
tosin ruokinnalta itse ei uusia lajeja löydetty, mutta kuittasimme
horisontissa huutaneen palokärjen listallemme. Laukaan
keskustassa kompensoimme pientä takeltelua, Tuomaksen kanssa
jalkautuessa kuittasimme samoilta jalansijoilta varpusen että
pikkuvarpusen, hylsyksi jäänyt fasaanin etsintä antoi kuitenkin
ylilentävän peipon! Tämä ja järripeipon näkeminen
aikaisemmin aamulla aikaisti myös aikataulua ja pari Jyväskylän
kohdetta saatiin riisuttua reitistä pois. Jyväskylää kohti
siirtyessämme tähystiin Leppäveden maaseutumaisemassa puiden
latvoista parven keltasirkkuja suurempia pikkulintuja. Zeissit
silmille liikkuvasta autosta – tilhiä! Samoja puita
päästiin katsomaan uudelleen vähän toisesta kulmasta, ja epäusko
meinas uskoa kun samannäköisestä puunlatvasta löytyikin
keltasirkkuja. Skannasin siitä hieman vasemalle ja tutumman näköisiä
lintuja löytyi viereisestä latvasta! Siinähän säikähti, et
pitääkö kiikarien sijaan vaihtaa silmät...
Jyväskylän paikat aloitettiin
paikkaamalla fasaanit Haapaniemestä. Viimeistä lajilistan
peruslajia (mustarastasta) etsittiin paristakin paikasta,
ensimmäiseltä kuitattiin rallin ainoat punatulkut ja
toiselta (Jyskän Teivasenkujalta) rallin toinen kanahaukka!
Epäuskoisena intin kavereille et eiks tuo kuitenkin oo varpushaukka
kun on noin pieni, mut kokovertailuna olleet tiaiset (ja
objektiivisemmat joukkuetoverini) osoittivat ensivaikutelmani
vääriksi = ) siinä välissä haettiin Halssilasta tikli
ennen Jyväsjärven itärannalle siirtymistä. Rauhalahdelta
paikallistettiin viiksitimalit sopivan katseluetäisyyden
päästä paikalla olevien valokuvaajien ”avulla” (muuten jees
mutta toivottavasti linnut saavat ruokailurauhan), mutta ei älytty
että se kateissa oleva pajusirkku ois samassa parvessa timalien
kanssa. Muut älysivät =D paikalla häröiltiin niin Tero Toivasen,
Jyrki Torniaisen sekä Teemu Forsin vetämän kolmea eri maakuntaa
edustavan (ainakin!) joukkueen kanssa. Kuittasimme täältä myös
rallin ainoan urpiaisen (ylilentävä), mutta Allihuuppa nöyryytti
pajusirkun lisäksi varpushaukalla.
 |
Kuvituskuvaa (c) Petri Kuhno
|
Näiden vaiheiden jälkeen suuntasimme
kohti Muuramea. Turkinkyhkyä pidimme melkoisen varmana
lajina, sillä piha-alueen lisäksi tiedossa oli puu, jossa kyyhky
ruokailujen ohella piilottelee. Tuomas ohjeisti muut tarkalle
paikalle katsomaan tarkkaa kohta, mutta... ei se siinä ollut! Aikaa
kului hakemiseen, katsottiin muita puita, katsottiin hopeakuusta eri
kulmista (ruokinnan isäntäväeltä oli saatu lupa lajin
bongaamiseen, mutta emme piha-alueen keskelle kuitenkaan liikkuneet).
Kantahämäläinen huhuili yhdessä tilanteessa muutaman
turkinkyyhkyn laulua muistuttavan puhalluksen, ja hetkeä ennen
irtaantumista Tuomas puhalteli käsiensä avulla paljon
autenttisemman kuuloista materiaalia. Vitsailin miehelle kysymällä
”kai sä huhuilit sen yksitoista kertaa?” lajin
tieteelliseen nimeen viitaten (edit: juujuu, tää oli todella paha aivopieru, decaocto = 18 mut tilannekomiikkaan se ei varsinaisesti vaikuttanut). Hetken aikaa sitä äimisteltiin et
kai sitä kannatti kuitenkin yrittää – ja sit se penteleen lintu
vastasi muutamalla puhalluksella! Paikallahan se oli, se piti vaan
löytää esille.
Seuraavalla siirtymällä kohti
Muuramen keskustaa joukkueemme sai osakseen lisää draamaa, kun Ossi
spottas kuskin paikalta korkealla etuoikealla kuusen latvustossa
istuvan ison petolinnun! Liukkaalla tiellä pysähtyminen ei
onnistunut ihan nappiin ja lintu jäi katveeseen, peruuttaessamme
takaisinpäin lintu oli ehtinyt ottamaan siivet alleen eikä puussa
istuvaa hiirihaukan näköistä mönttiä saatu sen tarkemmin
määritettyä. Kehtasimme kuitenkin ruksata kisapalveluun
hiirihaukkalajin hiirihaukkana ja pientä juhlaa yritettiin
viritellä, vaikka lopullisen määrityksen mäheräminen latisti
tunnelmaa. Muuramessa etsimme allia turhan paljon kaventuneesta
sulasta, taajama-alueelta taas turhaan mustarastasta. Siinä sivussa
teimme rallin toisen tilhihavainnon – epätoivo ja tilanteen
ironisuus purkautui pelkääjän paikalta muutamina valittuina
voimasanoina, suoraan sydämestä. Muuramejoella tiimimme koki lisää
takaiskuja, kun kohteena ollut tavi sekä linnun sinisorsajengi
olivat kadonneet joen sulilta alueilta. Pitähköt pätkät lintua
etsittiin, samalla saatiin lisää hyötyliikuntaa ja kokemuksia
talvisista maisemista, mutta pinnojen kertyminen tuntui pysähtyvän.
Tavi oli kuulemma piilotellut joenvarren oksien alla, ääneti ja
liikkumatta.
Muuramessa tehtiin päätös
lopetuskohteesta, Mämminniemi tuntui olevan turhan ajamisen päässä,
Ristiselän länsipuolella Viheriin oli sen sijaan lyhyempi ajomatka,
samalla olisi paikkomahdollisuuksia parin puutelajin kuittaamiseen ja
staijaamiseenkin jäisi aikaa reilu tunti. Närhi ja teeri todettiin
jälleen vaikeiksi lajeiksi havaita rallissa, kumpikin jäi
puuttumaan lajilistaltamme vaikka autosta käsin tehtiin aivan
julmetusti tähystystöitä. Mut minkäs teet. Viherin laiturilla oli
vastassa Tero Toivanen, ja sainkin joukkueemme kapteenilta kehotuksen
pehmittää miehen päätä. ”Tero, älä mee, jutellaan” toimi
lopulta kaikista parhaiten. Samalla saimme käsitystä
lintutilanteesta saman järvenselän itärannalta ja millaista menoa
maastossa muutenkin oli. Teroa oli mukava nähdä pitästä aikaa,
toivottavasti fiilis oli molemminpuoleinen =D
Natiivin vinkistä avoimelta
Ristinselältä osattiin etsiä niin merikotkaa kuin kuikkaa.
Molemmat pankkilajit (kalalokki ja harmaalokki) kuitattiin melkoisen
mukavalla aikataululla, mutta yllättävä kylmyys sekä vähenevä
valo laskivat staiji-intoa. Päivänvaloa riitti kuitenkin sinne
neljään asti kaukoputkien käyttöä vuoroteltiin eikä se
kiikareiden nostelu silmille varsinaisesti laiskaa ollut, mutta siltä
se välillä tuntui, ettei viimeinen etappi kahta lajia enempää
antasi. Tuomas kuitenkin skarppasi, ensin suoraan länsipuolelta
jumalaare kuikan, joka oli ehkä se yllättävin havainto
paikalta. Varttia vaille neljä mies nuotitti puolestaan
pohjoispuolelta lentävää vanhaa merikotkaa! Ja sekös
nostatti fiilistä, aika harvoin talvilinturallissa saa neljä lajia
viimeiseltä etapilta, sillä sinetöitiin fiilis notta todetusti
tällä taktiikalla vois olla vahvoilla sijoilla.
 |
Viheri! (c) Tuomas
|
Poistuessamme paikalta kisa-ajan
loputtua tulospalvelu näytti kertovan todellisia tuloksia; Fear of
the Lark pysyi kärjessä 48 lajilla, kovaa tulosta takonut
Allihuuppa kiri 45 laajiin, kolmas sija irtosi 41 lajilla.
Mämminniemestä aloittaneet joukkueet (tätä vaihtoehtoa mekin siis
tosissamme mietimme) näyttivät jämähtäneet noin 35 lajin
tienoille, ilmeisesti aamustaijeilta ei osattu irtaantua riittävän
aikaisin ja sen jälkeen peruslajien kaivaminen jäi puuttumaan.
Yllättävää tässä kuitenkin oli, että pienellä lisätuurilla
(ja ehkä vielä skarpimmalla päätöksenteolla) olisimme yltäneet
Keski-Suomen talvilinturallin uuteen lajiennätykseen. Spekulointi
kuitenkin spekulointina, sillä tiedämme, että hyvälläkin
reittivalinnalla ei aina onnistu ja puutteita tulee aina.
Paluumatkalla Viheristä tuloksestamme
kuului kaikenlaista kuittailua, esimerkiksi Syde soitti Ossille ja
kysyi että hävittäjälläkö te ootte matkaa tehneet. Vastasin
nasevasti, että ei tehty vaikka meillä onkin hävittäjälentäjä
kuskina. Kilometrejä tällaisella ratkaisulla tietenkin kertyi, ja
rallimenestykseen löytyy useita tekijöitä:
Peruslajit, peruslajit,
peruslajit. Rallireitin suunnittelu on kuitenkin tehtävä
peruslajit edellä, siksi valitsimme Saarijärven, sillä
Mämminniemestä tai Viheristä olisi vaikea lähteä kaivamaan
puuttuvia metsätiaisia jos sopivia kohteita ei ole tiedossa ennen
iltapäivää. Kaikki mahdolliset habitaatit olisi silti koluttava
ja hyviltä paikoilta pitäisi niiden peruslajien lisäksi irrota
lisälajejakin. Tiimimme panosti metsälajeihin, joilla saatiin
kompensoitua aivoimien järvenselkien spesialiteetteja, kuten muiden
näkemien silkkiuikun ja tukkakoskelon. Järvenselkä oli pakko
silti sisällyttää reittiin, koska yhdeltä stopilta olisi
mahdollisesti useampi laji hoidettavissa joita ei muista
habitaateista saa.
Paikallistuntemus.
Kantahämäläisen on edelleen turhan helppoa lähteä näin
huippuunsa hiottuun tiimiin mukaan, Ossin ja Tuomaksen
paikallistuntemusta ei voi liikaa kehua Kohteella ei voi tuhlata
aikaa sen paikan etsimiseen mistä linnun voi nähdä, vaan aika
pitää käyttää vain paikalle kulkemiseen ja linnun etsimiseen.
Lisäksi sovimme etukäteen, että käymme tiukasti läpi ennalta
sovitut kohteet, jotta aikataulussa pysytään. Puutteita tulee
väkisinkin, mutta rytmistä on pidettävä kiinni.
Tilanteiden hyödyntäminen.
Hyvin maastokelpoisessa porukassa hyvältä lintupaikalta löytyy
muutakin kuin kohdelajit. Mustarastaspaikalta voi aina etsiä
muutakin kuin mustarastasta, ja useita lajeja saatiin hoidettua
sellaisilta paikoilta mistä niitä ei varsinaisesti etsitty. Hyvänä
esimerkkinä Laukaan taajama-alueella ylilentänyt peippo, jonka
skarppaa sillon kun pitää korvat auki ja pitää antennit
pystyssä. Lisäksi siirtymien aikana on pakko jaksaa tähystää,
ja tässä kisassa saimme isolepinkäisen, hiirihaukkalajain ja
tilhen autosta tähystämällä. Sopivat jakaantumiset tehostavat
ajankäyttöä, esimerkiksi Ossi operoi sitä miten kohdepaikat
hoidetaan ja oli monesti jättämässä minua ja Tuomasta ulos
autosta, siirtymässä kävelymatkan päähän tai kääntämään
autoa. Voi olla vähän tympeää pidemmän päälle, mutta Ossi
tais useampaan otteeseen ilahtua kun ilmoitettiin että ”hei me
saatiinkin tästä kolme uutta lajia!” Ylimääräiseen
härväämiseen voi lopulta kulua yllättävän paljon aikaa.
Tuuriakin rallissa tarvitaan, aika usein sitä jää itsekin
ihmettelemään et miten ihmeessä tämä sattu just tässä
vaiheessa, mutta kapteeni Nokelaisen sanoin ”tuuri täytyy
ansaita”.
Rallin jälkeen keskustelimme Ossin
kanssa hyvän tovin tällaisien linturallien ”yleishyödyllisyydestä”.
Totesimme sen olevan omalle arjelle täydellistä vastapainoa,
lisäksi rallaaminen tehostaa kokonaisuudessaan maastohavainnointia
maakunnan alueella, sekä tietämystä aina sen kyseisen hetken
lintutilanteesta. Rallin tulos on monen muuttujan summa, suoritukset
ovat usein opettavaisia, ajan viettäminen maastossa on aina
mahdollisuus kehittää itseään ja oikealla porukalla touhuilu on
aivan s**t*n*n hauskaa =D tänä vuonna koronaepidemia sulki pois
perinteisen purkutilaisuuden (ja täältä onkin hyvä huudella notta
oispa ollu perinteinen purku), ajankohtainen tilanteen seuraaminen
Tringan tarjoamasta kisapalvelusta toi rallaamiseen ihan uuden
kierteen, kun huomasi tietyn joukkueen päivittäneen lajilistaansa
vaikka vartti sitten. Siinä sai seurata joukkuekohtaisia tuloksia ja
arvuutella joukkueiden taktiikkoja. Sikäli se oli tosi siistiä! Ois
vaan voinut kysyä Sydeltä purkutilaisuuden päätteeksi ”miltä
tuntuu kun lajeja on noin WÄHÄÄÄN.”
Suuri ja lämmin
kiitos Ossille ja Mintulle vieraanvaraisuudesta tämänkin
viikonlopun ajan, sekä Tuomakselle ralliseurasta. Hangon lintuaseman
pitkäaikaishavainnoijassa elää edelleen tärkeä osa
keskisuomalaista mielentilaa. Ja se on rikkaus, vaikka tringalaiset
muuta sanoisivatkin. Kiitos Keski-Suomi!
KSLY:n rallitoimikunnan yhteenveto ja rallin tulokset
Tammikuun
ensimmäisen viikon kiristyvä pakkassää oli jäädyttänyt järvien matalat
lahdet ja monien ennalta tiedossa olleiden talvehtijoiden löytäminen
tuotti haastetta kylmenevässä talvisäässä. Toissa vuoden tapaan huono
marjalintuvuosi näkyi rastaiden ja tilhien niukkuutena, jotka jäivät
usean joukkueen listalta puuttumaan. Virtapaikkojen lisäksi sulaa vettä
kuitenkin löytyi vielä Päijänteen isoilta järvenseliltä, missä nähtiin
esimerkiksi kalalokkeja, isokoskeloita sekä silkkiuikkuja.
Ruokintapaikoilta joukkueet havaitsivat muiden muassa tiaisia ja
peippolintuja, tukkipinoilta löytyi tikkoja ja metsäteiltä kanalintuja.
Yhteensä rallissa havaittiin 67 lajia. Ässiä eli vain yhden joukkeen
havaitsemia lajeja oli yhteensä 7. Tietämys alueemme talvilinnustosta
karttui niin rallin aikana kuin edeltävien päivien pohjustuksessa.
Kilpailun aikana havaituista lintulajeista harvinaisimmat olivat
Jyväskylän Rauhalahdessa talveaan viettävät viiksitimalit, Laukaan
Kuusaassa havaittu pikku-uikku sekä talvella Keski-Suomessa harvinaiset
paju- ja lapinsirkku Jyväskylässä.
Tulokset (Avoin sarja):
1. Fear of the lark (Aki Aintila, Ossi Nokelainen ja Tuomas Syrjä) 48
lajia, 2 ässää: merikotka, hiirihaukkalaji.
2. Allihuuppa (Teemu Fors, Juho Jolkkonen, Tuomas Meriläinen ja Ohto
Oksanen) 45 lajia, 2 ässää: pikkutikka, tukkakoskelo
3. Dream Team (Seppo Mertanen ja Tiina Hämäläinen) 41 lajia, ässä:
tundraurpiainen
4. Kowat (Henri Jussila, Ari Sylgren, Juho Hartikka ja Ismo Reinikainen)
35 lajia, 2 ässää: uivelo, helmipöllö
5. THE Joukkue Mk 1 (Tomi Hakkari, Harri Högmander ja Esko Martikainen)
34 lajia, Ei ässiä
6. Kipeät Ukulit (Petri Kuhno ja Tero Linjama) 32 lajia, ei ässiä
7. Pöllöt (Katri Tamminen, Helena Ilomäki-Jokinen, Lasse Oksanen) 26
lajia, ei ässiä
8. KTu & RSi (Kimmo Tuikka ja Rauno Siltasalmi) 25 lajia, ei ässiä
8. PVESI (Lauri Ijäs ja Mika Lahtinen) 25 lajia, ei ässiä
Tulokset (Luomusarja):
1. Lautamiehet (Onni Vaaherkumpu, Mikko Vaaherkumpu ja Hannu Tammelin)
28 lajia, ei ässiä
2. Ornien Taisto (Lauri Hiekkanen, Mika-Petri Harju ja Tommi Parikka) 26
lajia, ei ässiä
3. TJa, EVä, YTo (Terho Jalonen, Eero Väisänen ja Yrjö Tonteri) 24
lajia, ei ässiä
4. Muurame (Asko Mäkinen, Arto Oksanen, Jarmo Jokinen, Kalevi Sulkava,
Markku Alen) 20 lajia, ei ässiä
5. Vatian Vilske (Timo Äijänen, Ari Pirkkalainen ja Ilpo Liimatainen) 19
lajia, ei ässiä
