Fear of the Lark! - Keski-Suomen talvilinturalli 2019

Kopek! Tämä ornipolo ei ehtinyt edes toipumaan Ahvenanmaan laskennoista, kun änkesin mukaan Keski-Suomen lintutieteellisen yhdistyksen talvipinnakisaan. Enkä muuten olis tungeksinu, ellei Ossi Nokelainen olisi avosylin ottanut vastaan. Selvät speksit: kisa-alueena yhdistyksen toimialue, kilpailuaika 12.1.2019 klo 08.00-16.00. Ossin ja Tuomas Syrjän paikallistuntemuksen, rallivainun ja talvihavaintojen pohjalta reitistä muodostui selkeä kokonaisuus, eikä tavoitteena ollut vähempää kuin kisamenestyksen maksimointi. Lintutilanne oli kieltämättä mielenkiintoinen, kun jänniä talvehtijoita riitti, pöllöjä oli odotettavissa, vesilinnut olivat melko hajallaan usealla eri järven selällä ja etelän vetelälle oli tiedossa pohjoisempaakin eksotiikkaa. VR kuljetti kantiksen Keski-Suomen maaperälle kaksi päivää ennen rallipäivää. Sit saunottiin.

Rallia edeltänyt päivä pohjustettiin lähinnä sopivia ajoreittejä, metsäteiden ajokuntoa ja yksittäisten ruokintojen sijainteja Kuhmoisten ja Jämsän alueella. Vähän arvottiin sitä, että käytäiskö me alueen etelälaidalla Tehinniemen kärjessä, kun tiesimme että kriittisimmille tähystyspaikoille kuitenkin pääsee. Onneksi lähdettiin, sillä Tehinselkä oli pahasti jäässä! Siinä oltais oltu venelaiturilla huuli pyöreänä lauantaiaamuna, kun ralliaikaa olisi saattanut mennä hukkaan pahimmillaan tunti. Jostain olis avovedelle näkynyt, mutta se ei olis ollu vaivan arvosta, kun kaksi muutakin avoimempaa järvenselkää oli tiedossa. Tärkeä pohjustus, vaikkei lintuja nähtykään! Päivän päätteeksi kehiteltiin viskipäissämme epäsopivia rallijoukkueiden nimiä. Ja saunottiin.

Pohjustusmaisemia. (c) Ossi Nokelainen

Rallipäivänä lähdettiin liikkeelle reilu tunti ennen kisa-ajan alkua, Tuomas napattiin mukaan Leppävedeltä ja joukkueen neljäs jäsen Jirka Laitinen Jyväskylästä. Ainakin yhdellä joukkueen puolikkaalla riitti virtaa ja levottomuutta varmaan riesaksi asti =D kun KSLY:n toimialueen keskiöstä suunnattiin reitin eteläisimpään pisteeseen, Kuhmoisten Kärppäjärven vanhaan metsään.  

Pelipaikoille asetuttiin jo kisa-ajan alkamisen jälkeen, mutta optimaalisissa olosuhteissa. Avauslaji varpuspöllö virkosi muutaman vihellyksen jälkeen, ja intoutui huutamaan aivan rallaajien viereisissä puissa, kuuluttaen vielä voitonriemuaan useammalla skaalalaululla. Vimmaa puhkuva minipöllö aamuöisessä ja talvisessa vanhassa kuusimetsässä, rallin maagisin vaihe ja varmasti yksi alkaneen lintuvuoden upeimmista hetkistä. Alustavan suunnitelman mukaan odoteltaisi samassa metsässä majailevan pohjantikan heräämistä varttia yli yhdeksään asti. Vaan vähän jäi puolivillaiseksi, Ossin ja Tuomaksen kanssa paikallistettiin hämyisessä kuusikossa vaimeasti naputellut ja rahissut tikka, ja ainoastaan Ossi näki tikan poistuvan paikalta. Sit se mokoma hiljeni. ”Saat vuodarin, mutta et rallipinnaa.”

"Khjyy!"

Kuhmoisista siirryttiin Jämsän puolelle, ja välimatka takkuili hieman, kun pysähdyimme katsomaan yhtä lupaavan oloista sulaa, saldona valitettavasti vain rallin ekat sinisorsat, samoin aamun toinen varpuspöllö aiheutti pientä hämmennystä. Lokalahdelle saavuttiin aikataulusta hieman myöhässä, mutta stoppi oli antoisa, kun havaitsimme rallin ensimmäisen närhen ja palokärjen, skarppasimme urpiaisparvesta tundraurpiaisen, lahden sulasta telkät sekä alueen ylittäneen räkättirastaan. Jämsän osuutta jatkettiin Maunulan isolepinkäisellä, mutta Tiiran ja yhden ruokinnan isännän avulla nuotiettu mustapääkerttu veti vesiperän. Jirka ehdotti koukkausta Jämsänkosken puolelle, mutta ruokinnat eivät oikein antaneet lisälajeja sielläkään. Jirka raportoi fasaanipaikoista, mutta Ossi tyrmäsi toteamalla että siitä on pitkä aika kun ollaan täällä viimeksi fasaani nähty eikä kertaakaan oo missään rallissakaan onnistunu. Tästä meni ehkä puoli minuuttia eteenpäin kun meinattiin ajaa keskellä kaistaa palloilevan fasaanikukon päälle. ”Kato saatana!” Nää on niitä hetkiä miksi linturallit ylipäätään kiehtoo =D

Jämsänkoskelta suunnattiin ensimmäiselle vesilintustaijille, Vehmaanmäen Pyllynnenään (kyllä!). Vanhanselän laajalta sulalta oli helppo löytää rallin ainoat isokoskelot, ja Jirja skarppas sankarillisesti vastavalon puolelta merimetson. Kaukoputken etelään jättänyt kantis läks hieman ennen staijin lopettelua metsälintuja jähistämään, ja parkkipaikalla korviin kantautunut töyhtötiaisen nauru herätti huomion. Varpuspöllövislaus laitto tintteihin enemmän liikettä, ja ensimmäisten hömötiaisten lisäksi havaittiin ainoaksi jääneet hippiäiset. Satelliittitaktiikka toimi, mutta meidän ajoreiteille ei valitettavasti metsäkanalintuja eksynyt, joten pitkät siirtymät sulapaikkojen välillä olivat pitkiä ja piinallisia. Ristinselän sulaa päätettiin staijata Viherin niemestä, ja onneksi tämäkin sessio oli tuottoisa; kalalokit havaittiin ilman sen suurempaa vaivaa, ja Tuomas skarppasi eteläpuolelta selän ylittäneen kanahaukan. Silkkiuikut piinasivat, mutta Tuomas onneksi malttoi tsekata niemen tyveltä pohjoispuolen sektorin. Sankarillista! Pysäköintipaikkaa etsinyt Ossi pohjusti joukkueelle puukiipijän, ja tämäkin jäi rallisuorituksessa lajinsa ainoaksi edustajaksi.

Pyllynnenän staijarit. (c) Tuomas Syrjä

Vaikka staijikeikat olivat antoisia, havahduimme Muuramen Härklahtea lähestyessämme, että olemme vähintäänkin tunnin alkuperäisestä aikataulusta jäljessä. Jyväskylään ei siis kauheasti jäisi aikaa, ja senkin jälkeen olis tiukilla, että ehdittäis etsimään viimeiset tiedossa olevat lajit, eikä Äänekoskelle ehtimisestä ollut enää toivoakaan. Härklahdella kuitataan viimein kuusitiainen sekä paikalla tovin viihtynyt lapintiainen, mutta Jyväskylän nokkavarpusesta, punarinnasta ja mustavariksesta ei kauheasti ollut toivoa, onneksi Jirkan spottaama varpushaukka paikkasi. Lajeja tuli, mutta saldo vaikutti vaatimattomalta lintutilanteeseen nähden ja peruslajejakin uupui; kolmelta iltapäivällä kasassa oli vasta 35 pinnaa ja pahimpina puutteina mm. mustarastas ja peippo! Mustarastasta emme lopulta löytäneet, peippo onneksi kuitattiin Jyväskylän Rauhalahdelta.

Päivän viimeisissä valoissa suoritettiin melko intensiivinen loppukiri, kun ehdimme onneksi ajoissa Laukaan Nojosniemeen pähkinänakkelin kuittamaan ja lahjoittamaan ruokinnan isännälle säkillisen pähkinöitä. Kymmenen minuuttia myöhemmin saapunut joukkue oli jo myöhässä. Tarvaalankoskelta odoteltiin vielä kahta lajia, mutta yhteen oli tyytyminen, kun paikalta löytyi vain koskikara, ja vielä edellisenä päivänä paikalla olleet laulujoutsenet olivat ilmeisesti lähteneet muutolle. Onneksi iltavalot olivat upeat ja viski lämmitti.

Rallin loppuessa oli kuitenkin sellainen olo, että 38 lajilla ei kärkisijoille päästä. Hyvää tilastoa pitänyt Ossi osasi kertoa, että edellisten rallien voittolukemat olivat yleensä siellä 42 lajin tienoilla ja melko kelvollisena lintutalvena tämäkin ralli rallattiin. Purkupaikalle saavuttiin hyvissä ajoin, Tuomas ja Ossi hoitivat järjestelyt, ja itse purkutilaisuus sujui jouhevasti, vaikka Toivanen vähän paheksuvasti vilkuili näiden rämäpäiden suuntaan =D

Purun parin ensimmäisen kierroksen jälkeen olimme noin kuudennella sijalla, mutta kärki pysyi yleensä vain parin lajin päässä ja peruslajitkin aiheuttivat hajontaa, esimerkiksi mustarastas ja laulujoutsen olivat tuottaneet vaikeuksia muillekin! Purun edetessä sijoituksemme koheni, ja tätä mä vähän aavistelinkin, sillä paperilta katsottuna lajimäärästä huolimatta olimme kuitenkin onnistuneet havaitsemaan useita lajeja, jotka noin yleisesti ottaen aiheuttavat hajontaa ja ovat hankalasti havaittavia. Viimeisillä huutokierroksille olimme pitkään tasasijoilla Kowat kourassa -joukkueen kanssa, ja lopulta pahimman kilpailijan skippari Sylgrén parahti tuskasta huutaessamme tundraurpiaisen. Kiilasimme kärkeen, ja kaikeksi yllätykseksi pysyimme siellä!

Tiukille meni!

Kärkisijalle yltäneet dokumentoi Petri Kuhno - kiitos!

Ossi ja Tuomas olivat tuloksesta pitkään hämmentyneitä, mutta ilmeisesti talvinen keli oli pitänyt monet harvalukuiset lajit piilossa, ja joukkueemme vahvuuksia olivat reitin ja etappien noudattaminen kurinalaisesti aikatauluvaikeuksista huolimatta, sekä tilanteiden hyödyntäminen – isolepinkäistä skannattiin, rallin ainoasta urpiaisparvesta osattiin etsiä tundraurpiainen, staijaus toimi skarpisti, tiaisten varoittelun perusteella kuitattiin varpushaukka, satelliittitaktikointi tuotti tulosta ja paikallistuntemus nousi jälleen ansaitsemaansa arvoon. Tämä oli Ossille ja Tuomakselle lopulta kymmenes ja ensimmäinen voitettu Keski-Suomen talviralli, sekä triplavoitto syys- ja kesärallin jatkeeksi. Tämän kantahämäläisen kelpas hypätä tiimiin ja talvisiin maisemiin mukaan =D

Rallin päätteeksi saunottiin, vähän remuttiin viskipäissämme ja visioitiin miltä tuleva lintukevät näyttää. Kantis viihtyi jälleen keskisuomalaisten seurassa oikein hyvin, kiittää Ossia ja Minttua erinomaisesta ja erittäin lämminhenkisestä isännöinnistä, myös Tuomasta ja Jirkaa loistavasta seurasta rallin aikana (kiitos myös kuvista!), sekä kaikkia rallissa ja purussa tavattuja tuttuja. Huikea talvinen viikonloppu, kiitos!