Halias 16.-23.9.2018

 

Syksy jatkuu ja kantis pakeni pahaa maailmaa Hankoniemen kärkeen. Asemalle ehti hyvissä ajoin iltakahdeksaksi, samalla vuorolla Sebastian Andrejeffin kanssa., asemalla viikonlopun jäljiltä Aatu ja Tomas. Pitkän aikavälin sääennusteet näyttävät kovia lännen ja lounaan puoleisia tuulia, joten kurjet ja kyyhkyt taitaa mennä vasta myöhemmin, mutta kalenteri näyttää syyskuun kolmatta viikkoa joten hitostakos sitä tietää mitä tapahtuu. Eikä tiedäkään, ellei kiipeä bunkkerille ja staijaa…

Ma 17.9.

Ei ollu eka kerta, kun Haliasjakso alkaa välipäivällä. Aatun kanssa staijattiin sateinen ja tuulinen vakio saunan katoksen suojissa, parhaimpina kuikka ja viiden kapustarinnan parvi, pikkulintumuutto oli about promillen luokkaa edellisen aamun menosta. Vakion jälkeen tsekattiin Sebun ja Tomaksen kanssa länsikärki (”Joku skroden näkönen kurppa sinne putos…”), jonka jälkeen tämä Pyreneiden vaelluksesta, flunssasta ynnä muusta toipuva potilas vietti hetken sisätiloissa. Sebu ja Tomas kävivät Gåulla, Aatu Hangossa, ja iltapäivällä tyhjennettiin huussi. Huomiselle on kovat odotukset, tuulen pitäisi tyyntyä inhimillisiin lukemiin, ja sit pitkän aikavälin ennusteet näyttääkin kovia länsi- ja etelätuulia koko loppuviikolle.

Merimetsoja Uddgrundetin tyrskyissä

Hilpeitä tunnelmia

Ti 18.9.

Ainakin Ilmatieteen laitos väläytteli tälle päivälle jakson parasta säätä varpuslintumuutolle. Tiedä sitten paraneeko keli enää, mutta tänään 6m/s puhaltanut vastatuuli pudotti massaa niemenkärjen päälle. Muutto lähti hienosti käyntiin jo vakion ekan puolituntisen aikana. Vihervarpuset olivat aamuvirkumpia, peippojen piikki taas osui päivän kolmannelle valoisalle tunnille, parvikokojen vaihdellessa muutamien kymmenen ja parinsadan yksilön välillä. Kiivaimmillaan bunkkerin päällä pyöri satojen vihervarpusten, peippojen sekä muiden varpuslintujen hässäköitä, ja muuton puolesta bunkkerilla viihtyi, olo vaan kävi flunssan takia turhan raskaaksi. Päivän massoina laskettiin 9400 vihervarpusta ja 8200 peippoa, ja menoa piristivät 2 luotokirvistä, 20 kangaskiurua ja 13 isokäpylintua. Petolintupuolelta ynnäiltiin 151 varpushaukkaa, pari mehiläis- rusko- ja sinisuohaukkaa, tuulihaukka, pari ampuhaukkaa ja nuolihaukkaa. Aatu kävi Gåulla, ja paikallisista linnuista vois mainita ainakin 700 haahkaa ja 150 telkkää. Myös muutolla havaitut palokärki, käpytikka, hömö- ja kuusitiaiset kertoivat syksyisestä menosta. Närhet antaa vielä odottaa mutta eiköhän nekin ala täällä rynnistellä….

Vihervarpusparvia

Tomas rengastaa varpushaukkaa

Ke 19.9.

Aika monen Haliaksella havaitun rarin vuosipäivä. Ja näkyy niitä rareja löytyvän muualtakin, tänään kajahti Porin Maaviikistä etelänisolepinkäinen. Tai sellanen pallidirostris, miksikä sitä suomen kielellä pitäs kutsuakaan.  Oli miten oli, niin rarien (ja pikkurarien) puutteesta huolimatta Haliaksella nautittiin ihan nautinnollisesta muuttopäivästä. Voimakas vastatuuli hillitsi eiliset varpuslintulukemat selvästi eilisiä vaatimattomammiksi, mutta selkeä keli laittoi petolintuja liikkeelle. Vakion puolella nähtiin varpushaukkoja, pari ampuhaukkaa ja useita mehiläis- ja suohaukkoja, ja meno jatkui vahvan monipuolisena pitkälle iltapäivään asti. ”Jokaisesta nisarista vartti staijia lisää” -fraasi ei nyt ihan pitäny, kun staiji lopeteltiin klo 16.30 tuulen noustua turhan voimakkaaksi, mutta siihen mennessä summattu 331 varpushaukkaa tais olla syksyn paras summa tähän mennessä. Mehiläishaukkoja laskettiin 29 yksilöä, joista suurin osa saapui vastatuulen painamana niemenkärjen päälle. Eteläkalliolla kamerakalustoa ulkoiluttaneet Kari Eischer ja Markku Rantala taisivat myös olla tyytyväisiä menoon ja paronin mehupillilläkin irtos muutama laadukas kuva. Muista pedoista nähtiin 6 ruskosuohaukkaa, 4 sinisuohaukkaa, 2 sääkseä, 4 hiirihaukkaa ja jokunen pikkufalco päälle. Solja Kvarnström ja Sami Virta saapuivat iltapäivästä asemalle ja päivän päätteeksi saunottiin.

Tää oli nätti

To 20.9.

Vastatuulet sen kun yltyvät. Vakion kolme ekaa tuntia oli varpuslintumuuton puitteissa ihan viihdyttävää ja petomuuttokin sinnitteli alkuiltapäivään asti, mutta ei ne linnut ikuisesti jaksa vastatuuleen lentää. Harmi, peipot väläytteli välillä toissapäivääkin parempaa massamenoa ja niemenkärjen päälle saapui hienosti pari nuoren mehiläishaukan porukkaa.  Vähän ehti aamu maistumaan pettymykseltä, kun noin 9:20 taivaalta kuului yksi – tasan yksi – isokirviseltä kuulostanut ääni, lajipari (iso-/mongoliankirvinen) olis riittäny pikkurarifiilikseen mutta Sebun kanssa ei saatu lintua näkyviin. Vaan ei tästä ehtinyt kulumaan kuin puoli tuntia ja väki ehti bunkkerilla vaihtumaan, kun Sami spottas niemenkärjen ylle ilmestyneen lokkilinnun ja totes viileesti, että tossa on kihu. Minä jo säikähdin, syystäkin, vastasin että tää kannattaa kattoo ja melkein samaan hengenvetoon totesin, notta tuo on TUNTURIKIHU! Lintu oli yhtä nopsaan siirtynyt melkein bunkkerin päälle, ja nopean tilanteen kanssa tein vähän hätiköityjä päätöksiä, kun jätin kuvaamisen sikseen, katoin lintua ja puhelimeen tarttumisen sijaan huusin. Just keskikalliolta alas poistunut Tomas onneksi kuuli, juoksi samalla bunkkerille hälyttäen Sebua paikalle, ja Samin kanssa seurasimme linnun loittonevan rauhallisesti ENE-suuntaan. Jumankauta, nätti tumma lintu, ruumiinhöyhenet melkeinpä mustat ja paraatituntomerkit näky erinomaisesti nokan väriä, uloimpien käsisulkien ruotijuovia ja keskimmäisiä pyrstösulkia myöten. Kirvisoharit ei tuntunu tän jälkeen missään. Nähtiin bunkkerille myös näätä.

Kannatti valokuvata! Renkaat kertoivat, että tämä nuori mehiläishaukka on rengastettu Valkeakoskella 2.8.

Pähkinähakkejakin on jo liikkeellä

Kangaskiurujakin näkee lähes päivittäin

Pe 21.9.

Ihan niin kuin näin olis käyny Haliaksella joskus aikaisemminkin. Psyyke on edellisen yön jäljiltä täysin palasina ja hetiaamusta on niemenkärjen ilmatilassa varpuslintuhelvetti irti. Sami ottaa peippo- ja spinarimyllyt haltuun ja seuraava nelituntinen sujahtaa nopsaan, kun voimakas vastatuuli painaa useiden satojen pikkulintujen parvia bunkkerin vierelle. Lukuja kuuluu tasaisella tahdilla ja kirjurille iskee rasitusvamma ranteeseen. Järrejä ja rautiaisia kuuluu taivaalta paljon runsaammin kuin edellisinä päivinä, menoa piristää myös muutama kangaskiuru ja yksi luotokirvinen. Kuusitiaisillakin on paljon pirteempää meininkiä ja tää tuntuu jo vähän varottelulta, että näitä olis tulossa kohta lisää.

Vakion viimeisellä tunnilla etelätuuli yltyy ja lamauttaa muuton. Petoakaan ei kauhean paljoa lennä, joten koko aamun kirjurina toiminut kantis pitää tunnin tauon ja lähtee jakson ensimmäiselle Gåun retkelle. Epäonnekseni, sillä metsän siimeksessä talsiessani Sami näkee bunkkerilta lounaaseen muuttaneen vanhan muuttohaukan. Meni kuulemma hienosti. Särkkä tarjosi lähinnä retkenpinnoja (mm. isosirri) ja paikallisen luotokirvisen. Asemarutiinit jatkuivat muuttodatan digitoinnilla, siihen rumbaan kesti melkein kaks kierrosta Reign in Bloodia, kahta raitaa jäi vajaaks =D loppuiltapäivästä Markus Lampinen, Kim Kuntze ja Meri Öhman saapuivat asemalle, joten havainnointitehokkuus hyppää aivan uudelle tasolle ja viikonlopusta on tulossa viihdyttävä =)

Päivän varpuslintusummat ylsivät lähelle asemaennätyksiä, kun peippoja laskettiin yli 43 300 ja vihervarpusia yli 22 400 yksilöä! 440 kuusitiaista on kaukana aseman muuttoenkasta, mutta huippuvaelluksen merkkejä on ilmassa.

Sami ja Solja staijaamassa

Tomas toi bunkkerille jakson ekan pikkusiepon

Tänään tuli hiirihaukkojakin kuvausetäisyydelle

Tämä nuori mehiläishaukka istahti aivan bunkkerin viereen. Tästä vois tehdä taulun

Eteläkärjen kuvaajatkin tykkää

La 22.9.

Myrskypäivä ja aamuvakio staijailtiin eteläkalliolla sopivassa tuulensuojassa. Aamu ei ehkä tarjonnut ensi kertaa asemalla retkeileville Kimille ja Merillä sitä klassisinta Haliasta, mutta jokunen varpushaukka, vihervarpusparvi ja vesilintu nähtiin, piristävimpänä havaintona varmaankin 4 paikallista ja 18 muuttavaa sepelhanhea. Itämeri ei kuitenkaan antanut sitä mitä odotettiin ja putkisieraimiset linnut kuitattiin muualta, ja lopulta yltyvä tuuli sekä kärjen yli pyyhkineet sadekuurot ajoivat staijarit sisätiloihin lepäilemään. Olin Magen mukana yhden verkkokierroksen ennen kuin suuntasimme porukalla Gåun retkelle. Make Rantala ilmotti aikasemmin päivällä naisvankilan nurkilta taigauunilinnun, jota kuitenkaan emme onnistuneet löytämään, ja retken saldo jäi muutenkin muutamiin peruslajeihin. Vesi on niin korkealla että niitty tulvii ja jokaisella retkeläisellä tais kastua jalkine jos toinenkin, jos saappaanreuna ei hörpänny niin sit ne  vuotaa…

Jurmon lintuaseman kanssa otettu päiväpinnaskaba päättyi lopulta Haliaksen niukkaan voittoon, joskin naapuriyhdistyksen puolelta rokotettiin sillä inornatuksella =D Aleksi Mikola saapui illalla asemalle ja myrsypäivän päätteeksi saunottiin makiasti.

Vähintään 2 vuotta vanha varpushaukkanaaras, linnulla kahden ikäisiä ad-tyyppisiä kyynärsulkia

Jakson toinen rengastettu pikkusieppo

Eteläkallion tunnelmia

Su 23.9.

Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen, tänään piti poistua asemalta jo päivän ensimmäiseen junaan. Epäonnekseni, sillä tässä olis ollu käsillä jakson yksi komeimmista muuttopäivistä, kun verkoilla oli kuhinaa ja bunkkerilta laskettiin 18 000 peippoa ja 12 000 vihervarpusta, 2600 kuusitiaista, 31 mehiläishaukkaa, 406 varpushaukkaa, 31 kangaskiurua, 44 pähkinähakkia, 2800 kurkea (iltapuolella), havaintokimaran kruununa kärjessä pyörähtänyt taigauunilintu ja aseman päiväenkkaa sivunneet 4 muuttohaukkaa. Niinpä tietenkin =D

Kaikkea ei kuitenkaan voi nähdä, vaikka viettäis asemalla koko syksyn, ja tämä vastatuulinen syyskuinen jakso oli lopulta oikein palkitseva. Kiitos ja anteeksi muille havainnoijille sekä retkeläisille loistavasta seurasta, lokakuun puolella taas uudestaan!