31.3.2018

Partavillit MK II Ahvenanmaalla





Keskisuomalais-savolais-hämäläis-kombinaatio suuntasi aiheuttamaan pahennusta ja kaaosta Bongariliiton Ahvenanmaan linturalliin 24.3. Viimevuotinen joukkue Partavillit (Nokelainen-Häkkilä-Fors-Aintila) koki vain ja ainoastaan positiivisia kokoonpanomuutoksia, kun Julia Palorinne liittyi tiimiin.

Rallia edeltävänä viikonloppuna Ahvenanmaan lintutilannetta haisteltiin BirdLifen edustajiston kokouksen yhteydessä. Menomatkan kansistaijilla oli hyvä meno, kun ylimmältä kannelta nähtiin yhden luodon päällä liihottanut suopöllö, laivan muuttolennossa ohittanut tuulihaukka, Herrön edustalla tuhansittain vesilintuja, 30 merisirrin parvi ja helvetin komeita talvisia maisemia, mutta kevätmuutto tuntui olevan vielä alkutekijöissään; riskilöitä oli saapunut vasta vähän eikä yhtään juhlapukuista haahkaa havaittu.

Nyt oli toinen ääni kellossa. Kyhmäreitä lukuun ottamatta vesilintujen massat olivat paljon vähäisempiä, mutta Kihdinselän jälkeen spotattu piekana ja Herrön edustalla kelluneet kymmenet haahkat antoivat ymmärtää, että nyt on tullu jostain! Lisäksi lokkeja, merihanhia ja juhlapukuisia merimetsoja on saapunut viikon takaiseen paljonkin lisää. Merisirrit ja tylli nuijattiin, mutta haahkan ja lagon lisäksi vuodarilista karttui selkälokilla. Ja filmiä paloi talvisten maisemien ja entistä ahtaammalla olevien kyhmyjoutsenten dokumentoimiseen. Julian kanssa fiilisteltiin niin riskilöitä kuin merisorsia.


















 Rantautumisen jälkeen suuntasimme majoittumaan Solhemin pensionaattiin ja tsekkasimme ensitöiksemme Nåtön salmet. Vähänlaisesti vesilintuja ja niukasti sulaa, mut oishan siinä saanu vaikka uivelo olla. Kalasatamasta pohjustettiin paikalla talvehtivat nokikanat, Västrä Ytternäsistä paikannettiin yksi alueella viihtyneistä turkinkyyhkyistä ja Jomalan Gregersön puolelta etsittiin parempia vesilintuja näkemättä lopulta kuutta uiveloa kummempaa.

Viime vuotisten Gottby-huutelujen jälkeen Ossin luulis oppineen kuinka vakavasti mun kommentit kannattaa ottaa niistä paikoista mihin ei kannattais mennä. Tänä vuonna epäiltiin notta onkohan Hagan pelloista mihinkään. Tai ehkä se oppikin kun piti käydä paikka erikseen tarkastamassa. Ja voi sendari mikä alkukevään meno siellä vallitsikaan. Joutsenia, kurkia, kymmeniä merihanhia, satoja kiuruja ja tolkuttomasti varislintuja! Seasta spotattiin niin metsähanhi kuin kaksi tundrahanhea, 12 mustavarista, töyhtöhyyppä, 20 pulmusta, pari uuttukyyhkyä ja kulorastas. Lisää ajamistahan se tietää, mutta rallaamaanhan tänne on tultu! Reittisuunnitelma sai alustavan muodon vasta sitten, kun todettiin Jomalan peltojen kalpenevan Hagan rinnalla.

Torpfjärdenillä timaleita pohjustamassa


Setärallissa hyvänä puolena on se, että nukkumaan pääsee varmasti aikaisin – ainakin jos niin haluaa. Ralliaamuna Solhemin aamupala puolestaan tuntuu kohtuuttoman myöhäiseltä, ruisleivät joutui kiskomaan aika nopsaan naamariin ja kun viiden hengen tavarajärjestelyistä vielä selvittiin, niin matkaan lähdettiin se reilu viisi minuuttia aikataulusta jäljessä. Joukkueen skippari Nokelainen osaa hommansa ja Eckerön Björnhuvudin aloituspaikoille päästään vielä hyvällä aikataululla.

Ahvenanmaa ei tässä rallissa pöllöä anna, eilisestä yltynyt etelätuuli torpedoi kuunteluolosuhteita niin totaalisesti. Yön aikana noussut sumu pelottaa myös. Björnuhuvudista ei oikeastaan mitään peukaloista ja puukiipijää kummempaa irtoa, mutta hyvähän näitä peruslajia on listalle napsia. Matka kohti Styrsiä taitetaan taas Vestergatanin kautta ja pinnalista kasvaa mm. hömö- ja kuusitiaisen, pikku- ja isokäpylinnun, palokärjen ja yli muuttavan pulmusen avulla.

Styrsillä partavillejä odottaa voimakas etelätuuli, huikeasti parantunut näkyvyys – ja täyteen vauhtiin revennyt ruokkimuutto! Ekalla skannauksella horisontista löytyy ruokkiparvi jos toinenkin, ja ensimmäisestä vähän isommasta ja lähempää painelleesta parvesta spotataan tyylikkäästi eka etelänkiisla! Nyt näitä pitäs mennä!

Ja meneekin. Julia ottaa sankarillisesti ruokkimuuton ynnäämisen haltuun, keskisuomalaiset tapittavat myös merelle ja kantis staijaa läheisempää ilmatilaa. Mut välillä on pakko ihailla ruokkiryntäystä, erityisesti isompia ja lähempää lentäviä parvia – ja kiisloja, joita nähdään puolentoista tunnin staijin aikana lopulta kahdeksan yksilöä. Samaan aikaväliin Julia on ynnäillyt yhteensä 1045 ruokkia ja 57 riskilää! Ossi kepittää merellä muuttavan kangaskiurun ja jokunen pilkkasiipikin onnistutaan näkemään. Muutto tosin kulkee aika mielenkiintoista linjaa pitkin, Styrsin kärjen ohitettuaan linnut näyttävät suuntaavan luoteeseen Ruotsin puolelle, joten ei ihmekään jos parin muun taaempana staijanneen joukkueen sigmat jäi vähän alhaisemmiksi. Mutta nähtiinpä Suomen kolmanneksi kovin ruokkimuutto! Jos oltais oltu paikalla puoli tuntia aikaisemmin, saumoja olis ollu vaikka enkkaan.

Paluumatkalla kuitattiin metsälajipuitteista töyhtötiainen, ja Eckerön klassiset paikat käydään niin tehokkaasti läpi, että melkein jokainen spotti antaa jotain: Degersandista 40 merisirriä, Torpista pajusirkku ja kulorastas, Storbystä pyrstötiainen ja Käringsundissa koiras-varpushaukka ja Ahvenanaman kuuluisimmalta ruokinnalta aina rallissa laadukas nokkavarpunen. Marsund tarjoaa pinnaksi uivelon, mutta sotkien kanssa meinaa mennä vähän sähellykseksi, kun yksi ilmeinen sotkaristeymä aiheuttaa päänvaivaa eikä lasoa saada naulattua.

Lillbolstadin puolelle siirrytään taas tappavan tehokkaasti ja tulosta tulee: peltolajistosta kuitataan mm. rallin eka mustavaris ja tundrahanhi. Klassista staijimesta jaetaan Laukaan Palomiesten kanssa, ja ai että kuinka vahingonilosia me oltiinkaan kun ne ei nähny sitä kottaraisia ja kiuruja pöllyttänyttä koiras-ampuhaukkaa, joka viuhto staijareista ohi parinkymmenen metrin etäisyydeltä ja jäi vielä sinne koivun latvaan istumaan. Ainakin mun oli vaikea pysytellä nahoissaan ennen kuin Palomiehet poistuivat paikalta =D

Lillbolstadista sujahdetaan yhdellä siirtymällä Hagan suuntaan, pienoinen reittivirhe kostautui muutaman minuutin menettämisellä, mutta kungsgårdin pelloilla jatketaan tykitystä. Paikalla olevasta lajistosta suurin osa on kuitattu aikaisemmin, mutta kun pankkilajin (metsähanhi) lisäksi staijataan peltojen päällä kiertelevä selkälokki, Haga ringvägiltä ahkeroidaan pinnoiksi isolepinkäinen ja hemppo sekä Söderholmssundetista parit viiksitimalit, niin Saltvik säilyy kunniakkaasti tärkeänä rallikohteena.

Hagasta matka käy kohti etelää ja rallaamisessa on hyvä rytmi päällä; Julia löytää Prästgårdsnäsetistä kaksi pähkinänakkelia ja paroni puolestaan kuittaa liikkuvasta autosta tilhiparven. Möckelön piekanan etsiminen tuottaa takaiskun, onneksi harmaahaikara kuitataan, ja täsmällinen toiminta jatkuu länsisatamassa (pulu) ja kalasatamassa (nokikanat). Turkinkyyhkypaikalla eilen pohjustetut turkinpulujen lepopuut tuottavat tyhjää ja lopulta lintujen kuittaamisessa hyödynnetään härskisti kilpailevaa joukkuetta, mutta tältäkin paikalta poistutaan hymyssä suin, kun onnistumme kuittaamaan pienestä carduelis-hässäkästä tundraurpiaisen!

Jokaiselle rallille tyypillinen suvantovaihe kärsitään, kun lähdemme etsimään Lumparlandin suunnalta ”varmaa koskikaraa”. Eihän sitä siellä ollu, ei sillan eikä jäälipan alla, joten hylsykeikasta piti jatkaa takaisin Maarianhaminan länsipuolelle minuuttiaikataululla. Gottbyn ja Hamnöran syynäämiseen jäi ehkä parisenkymmentä minsaa, ja pellot katsottiin vähän turhankin huolimattomasti läpi (”ei tuolla takana oo muuta kuin joutsenia”), joten matka jatkui Hamnöraan. Ja kannatti rutistaa! Laiturin edustella kelluneesta tukkasotkaparvesta poimittiin lopulta 7 lapasotkaa ja Ossi kepitti seuraavaksi pinnaksi lahdelle saapuneet kaksi naurulokkia! Ja vielä mitä, kun mä jäin syynäämään sitä reilun 400 tukkasotkan parvea (”oiskohan tossa vielä punasotkakin?”), niin muut kävi Hamnörsvikenin puolella löytämässä lopetuslajiksi sviddu naaras-harmaasorsan! Huikee lopetus taas kerran, viimeisten pinnojen siivillä ralli lopetettiin kunniakkaasti 81 lajiin!

Solhemin purkutilaisuuteen ilmaantui yhteensä 11 joukkuetta, joista neljä ahvenanmaalaisia. Me taisimme olla ainoa joukkue, jolla oli kaikki 50 peruslajia kasassa, mutta jo ekalla huutokierroksella saimme nöyrtyä parin pahan puutelajin edessä =D muutenkin purku oli jälleen mustan huumorin ja lämminhenkisen piikittelyn värittämä. Laukaan Palomiehet ja Team Ristisaari osoittautuivat taas pahimmaksi kilpailijoiksi, mutta kaulaa kasvatettiin tasaisesti sitä mukaa kun purku eteni. Ristisaari lopetti lajien huutamisen lätkimällä taulukkoon vielä pari ässää, mutta Partavillit MK II kuittasi kärkipaikan kymmenen lajin marginaalilla! Pyrstötiainen ja harmaasorsa ässinä, muita mainitsemisen arvoisia ässiä mm. ristisorsa, härkälintu, gavia sp, taivaanvuohi, pikkujoutsen ja yllättäen pikkutikka sekä närhi. Purun päätteeksi saunottiin ja maisteltiin sivistyneesti erilaisia mallasjuomia.

Tulostaulukko:

1. Partavillit mk II  81 (Ässät: harmaasorsa, pyrstötiainen)
2. Laukaa Brandmän 71 (Ässät: Pikku-Turdus, pikkujoutsen)
3. Team Ristisaari 69 (Ässät: tylli, ristisorsa, teeri ja yllättäen närhi!).
4. Sir Henrik 69
5. Seagulls 66 (Ässät: härkälintu, taivaanvuohi, haapana)
6. Temptation Åland 64
7. Aquila 63
8. Eagle Eye 57
- Toinen pala kakkua 57
10. Kniporna 54 (Ässät: Pikkutikka, Gavia sp.)
11. Apus flimmeri 52

(c) Petri Kuhno


Aamulla reippailtiin seitsemäksi aamupalalle ja lähdettiin lähiretkille, tavoitteena etsiä eiliseltä jääneitä puutelajeja, paikkailla sisisten vuodaritilastoja ja fiilistellä Nåtön idylliä.

Gottbyn pelloilta ei kuitenkaan kaivattua ja eilen ilmoitettua pikkujoutsenta löytynyt. 420 laulujoutsenen kerääntymässä oli kyllä ihmettelemistä ja syynättävää. Joutsenpaikoilta siirryttiin Torpfjärdenin jäälle kävelemään ja hakemaan revanssia viiksitimaleista, ja loppujen lopuksi Nåtön fiilistelyt osoittautuivat kaikista antoisammiksi; aurinko lämmitti hetkellisesti hikoilun asteelle, biologisen aseman pihaan kuultiin sekä pikkutikka että harmaapäätikka, luonnonsuojelualueen puolella möykkäsi 3 pähkinänakkelia ja saariryhmän ylitti 6 muuttavaa hiirihaukkaa.

Laivaan siirryttiin Solhemin kautta, kansistaijilla fiilisteltiin keväistä saaristoa ja lauantain jäljiltä kasvaneita haahka- ja riskilämääriä. Kantahämäläinen torspoili taas yhden mukamas-mielenkiintoisen sorsalinnun nuotittamisessa, mutta onneksi Soiskan rohkaisusta osasimme siirtyä sisätiloihin sipaisemaan muutamat korkeaa verenpainetta tasaavat ohrapirtelöt. Niissä tunnelmissa jatkettiin Turun satamaan asti, missä keskisuomalaiset pudottivat pääkaupunkiseutulaiset rautatieasemalle. Tältä erää viimoset naurut, jäähyväiset, fiilistelyt, ja kotia sit kohti.

Lintukevät 2018 avattiin überhuikeassa seurassa. Ossin, Matin, Teemun ja Julian kanssa naurettiin pitkin viikonloppua aivan tärviöllä, huikeaa menoa käsittämättömän huonojen juttujen siivittämänä. Kiitos koko tiimille, nää on kaukana geneerisistä ralleista! Kiitokset myös rallin järjestäneille tahoille (MäkPe, Kyllönen, Kuhno), tutuille ja tuntemattomille kanssarallaajille (Syde, Willman, Soiska, Sir Henrik, Crister, Istwan, Seppo, KD ja muut) sekä Ahvenanmaan klassisille paikoille taas yhdestä unohtumattomasta linturallista.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti