Batumi2017, osa VI – suomalaisvahvistusta ja hulluja natiiveja

17.9. Sakhalvasho, D 32

Monipuolinen muutto jatkuu ja pikkukotkat virittelevät ensimmäistä ryntäystä. Sen kunniaksi jäin hoitamaan paperihommia aamuksi, pidin palaverin Driesin ja yhden laskijan kanssa – sekä vastaanotin Annika Forsténin ja Antero Lindholmin Sakhalvashoon! Viime vuonna Batumissa turisteillut tutkapari päätti osallistua laskentaan, ja hyvä niin, ettei suomalaisedustus jää vain hörhön varaan. Mitä nyt Turkish Airlines ei selvinnyt tästä toimituksesta puhtain paperein, vaan yksi pariskunnan matkalaukuista oli matkan jälkeen täysin hajalla, kuin viikatteella leikattu auki, tappioina mm. pari maastopaitaa ja Anteron seipiö! Inventaariota tehdessä ehdittiin kuitenkin juomaan kahvit ja lämmittelemään talon edestä kulkevalla muutolla, ennen kuin pariskunta saatiin majoitettua ja lopulta ylös laskentapaikalle. Ja samalla kapuamisella löysin sieltä myös Jouko Högmanderin ja Tuija Nikulan, nyt on seipiöindeksit kohdillaan!

Petomuutto oli oikein rentoa seurattavaa koko iltapäivän ajan, nähtävää riitti ja tahti oli sopiva yksittäisten lintujen seuraamiseen, vaikka ihan eilisen kaltaista tykitystä ei todistettukaan. Staijin ohella koulutin projektiin liittyneitä georgialaisia, avustin kotkien määrittämisessä ja haarahaukkojen ikäjakaumien laskemisessa, Helene koordinoi porukkaa tosi itsenäisellä otteella ja päivä sujui oikein mallikkaasti. Pikkukotkia laskettiin lopulta 526 yksilöä ja haarahaukkoja 2 684, muina mainittavina 31 pikkukiljukotkaa, 76 ruskosuohaukkaa, 23 arosuohaukkaa, 36 niittysuohaukkaa, 4 sininärheä, ja kruununa 2 muuttohaukkaa (2 vanhaa idän puolelta, toinen vähän heikossa valossa, toinen myöhemmin iltapäivästä ja upeasti). 

Pikkukotkat menee nyt!

Käärmekotkiakin menee

Myös haarahaukkamuutto jatkuu komeana

18.9. Sakhalvasho, D 33

Suohaukkojen hienot aamumuutot jatkuvat edelleen! Tänään oli erityisesti ruskosuohaukkoja liikkeellä, jopa 15-16 linnun ryhmissä, joten asemien välistä ilmatilaa piti taas seuloa tiukasti. Koordinointi oli taas aika vaativaa uusia tyyppejä kouluttaessa ja uusvanhoja aloittelijoita valvoessa, mutta hyvin siitä selvittiin, piti vaan seurata sitä et kuka laskee ja mitä, muistuttaa ihmisiä kommunikoimaan keskenään ja siitä kuinka ohittaneet linnut kirjataan ylös.  Mutta sitä tää syyskuun puoliväli on; sekavaa, stressaavaa ja aikaa vievää =D löytyi sille touhulle lopulta jokin balanssi ja huumoriakin piisasi. Yks päivän anekdooteista oli aika läheltä ohittanut 2kv-merikotka, jota kuvasivat kaikki kukkulan laella seisoneet kameralliset. John kuittas jälkikäteen, kuinka KAIKKI suomalaiset kuvasi sitä ja missä ne vinoilut lentävistä ladonovista olivat, mutta sit Annikan kanssa todettiin, että aika harvoin niitä pääse Suomessa näin läheltä kuvaamaan! Päivän muihin mainittaviin laskettakoon 11 käärmekotkaa, 23 pikkukiljukotkaa, arokotka, 218 pikkukotkaa, 161 ruskosuohaukkaa, 16 arosuohaukkaa, 29 niittysuohaukkaa, 3 990 haarahaukkaa ja punajalkahaukka, kauden ensimmäisiä. 

"MonPal, 1 juv overhad"

On nää penteleet veikeän näköisiä. Tämän pitäs taipua niittysuohaukaks

Merikotka tuli läheltä

Iltapäivästä se skeida sitten taas alkoi. Yhden isäntäperheen kanssa on taas pahoja ongelmia, ilmeisesti pitkän tähtäimen suunnittelu ei oikein istu kaikkien georgialaisten mielentilaan. Sitä yrittää suunnitella projektin majoitusta niin, että ne pisimpään mukana olleet isäntäperheet saisivat eniten tuloja, mutta näiden ihmisten lyhytnäköisyys ottaa välillä pahasti kupoliin. Eivät suostu luopumaan siitä yksittäisestä naisesta toiseen taloon, jotta heille vapautuisi yksi huone miesten käyttöön ja saisivat siten pitemmällä tähtäimellä enemmän majoittujia. Ihan kuin niitä vapaaehtoisia saapuisi tänne liukuhihnalla, mutta kun tulijoita ei ole määräänsä enempää, eikä vapaaehtoisia noin vain siirrellä talosta toiseen isäntäperheiden mieltymysten mukaan. Joten yksi kriisipalaveri tiedossa illan ohjelmaan. Lisäksi Shuamtasta käsin dokkarimateriaalia kuvaava Nick ilmoitti, että ei pääse palaamaan Sakhalvashoon täksi illaksi, ja hänen isäntäperheensä tuntien tämä on kaikkea muuta kuin miellyttävä uutinen =D ja nakitti vielä mut viemään nämä ilouutiset, kaksi ansaa tiedossa tälle illalle! Koko iltapäivän kruunasi Svanetin exculta saapuneet hollantilaiset, jotka linnoittautuivat jo paikalla olleiden staijisektorin eteen ja huutelivat aivan tarpeettomasti lintuja niistä parvista ja sektoreista, joita muut jo työstivät. Itse juttelin samalla Driesin kanssa majoitustilanteesta ja äkkiä huomasin, että pari tiimiläistä poistui asemalta aika kyrsiintyneen näköisenä. Osa spekuloi myöhemmin vaihtamalla paluulentonsa aikaisimpaan mahdolliseen vaihtoehtoon, koska sietokyky täyttyi muutamien hankalien persoonien kanssa. Joten yritä siinä sitten…

Karvanaama poistui näissä tunnelmissa asemalta pari tuntia ennen laskennan päättymistä. Ongelmaperheinen päättävät jäsenet eivät olleet juuri sillä hetkellä kotosalla, joten selvisin ensimmäisistä haasteista helpolla. Seuraavaksi kuuntelin muiden ihmisten murheita siitä mikä tässä syksyssä ja tässä tiimissä ei toimi. Onneksi paluulentojen fiksailu on suht kallista =D ja pienellä höyryjen päästelyllä ne tilanteet rauhoittuivatkin. Illalla sit pidettiin palaveria isäntäperheen numero 1 kanssa, ja kyllä ne asiat onneksi selkenee kun juurta jaksain ja tulkin kanssa selitetään, mutta on se kumma juttu miten ihmiset uskovat kylillä liikkuviin huhuihin siitä, kuinka yhdelle majatalolle maksetaan tuplamäärä kompensaatiota per yöpyjä, toisella on neljätoista henkeä majoitettavana kerralla, ja kolmannelta ei lähetetä ollenkaan väkeä Shuamtaan. Taloudelliset ongelmat ja ihmisten lyhytnäköisyys lienevät universaaleja ilmiöitä, ja kai sitä tämänkin tilanteen ymmärtää, kun yksi perhe saa yht’äkkiä kahdessa kuukaudessa saa saman verran tuloja kuin mitä keskivertogruusialainen tienaa vuodessa, niin eihän sitä hauras mieli kestä.

Iltakymmeneltä olikin sit aika naatti olo. Johnin ja Driesin kanssa puitiin tänään tapahtunutta, elämänhistorioita ja muitakin maailmoja syleileviä aiheita.  

” And we drift far away in our dreams

Gather further distance while we sleep

Build a wall of glass thick and deep

We hear but choose not to listen”

-          Insomnium : While We Sleep

 

19.9. Sakhalvasho, D 34

Eilisen päätteeksi oli hyvä nukkua pitkään, mutta ei se oikein vapaasta aamupäivästä vielä kulkenut. Piti päivittää yksi tiimille pidettävä esitelmä, lisäksi juteltiin Driesin kanssa pitkään ja mies ehdotti mua mukaan BRC:n hallitukseen (ehkä vähän väärä ajoitus) – ja jutella sen ongelmaperheen nro 2 kanssa, samoista asioista kuin jo kaksi vuotta sitten.

Ja niinhän siinä sitten kävi, klo 11.30 laskentapaikalle saapui kaksi vihaista natiivia räyhäämään. Yksi mummo ja yksi äiti nyt ei mitään väkivaltaista uhkaa aiheuta, mutta sen verran kova meteli niistä lähtee, että ”keskustelua” ja aggression purkua piti ohjata muualle. Ja eilisen jälkeen oli hyvä astua tulilinjalle, tuntui siltä kun ei tässä vaiheessa ollut mitään menetettävää. Anyway, perhe taitaa olla melkoisissa taloudellisissa vaikeuksissa ja ovat tyytymättömiä siihen, että heidän huovissaan on vain kaksi vierailijaa. Vaativat kahden sijaan kuutta henkeä, koko syksyksi, tai estävät meidän kulun laskentapaikalle =D näitä vaatimuksia ei oikein voida täyttää, sillä vaikka talo on lähellä laskentapaikkaa, se on suht kaukana pääresidenssistä ja majoitusta olisi paljon hankalampi koordinoida jos siellä majoittuisi laskijoita. Eikä ne penteleet usko että laskentaprojektilla ei ole mitään tekemistä turistien kanssa. Ja sit ne päättää heittää nekin vähät vierailijat ulos mitä heillä on, sillä uhalla että estävät kaikkien pääsyn laskentapaikalle. Sitä samaa gruusialaista lyhyen tähtäimen logiikkaa…  Samalla piti käydä vihjaamassa turisteille, että katsokaa kaukoputkienne perään, ettei nämä kylähullut ala kaatelemaan jalustoja. Onneksi tilanne ei edennyt niin pitkälle, ja pahimpien aggressioiden purkujen jälkeen tilanne rauhoittui. Hetki siinä meni ennen kuin oma ajatus rupesi kunnolla kulkemaan ja sitä saattoi taas keskittyä lintujen katseluun.

Dokumentti "neuvotteluista". (c) Maude Silly

Päivä oli – onneksi – enimmäkseen hiljainen, mutta iltapäivästä itäpuolen sektorille kehittyi oikein nätti haarahaukkavirta, mistä sitten napsittiin kivoja lajeja, pikkukotkista alkaen, joita meni tällä yhdellä sektorilla kolmatta sataa! Samoin arosuohaukkoja ja pikkukiljukotkia poimittiin sieltä tasaisella tahdilla, ja ilmeisesti porukka osasi työstää sitä virtaa suht organisoidusti – ja loput nautti.

Jossain vaiheessa huomasin Helenen laskevan petolintuja ulommalta itäsektorilta. Menin väliin toteamaan että koordinaattorin ei kuuluisi laskea, ainakaan muuten kuin toista laskijaa paikatessa, joten otin sektorin haltuun ja rupesin laskemaan. Ensimmäisen tunnin ajan pystyin vielä laskemaan mehiläishaukat, hiirihaukat ja haarahaukat erilleen, mutta ajan kuluessa ja virran kasvaessa en enää pystynyt moiseen vaan lumppasin isot petolinnut ja erittelin joukosta kotkat. Käärmekotkia ja pikkukotkia meni sielläkin ihan hyvin, muita tämän laskentarupeaman kohokohtia olivat muutaman pikkukiljukotkan kanssa matkanneet 2 vanhaa kiljukotkaa sekä erillään menneet nuori ja vanha arokotka! Meni siellä myös pari sääkseä ja suohaukkaa, ja havaintoja raportoidessani mietin, että tätä se Gabi teki kaks syksyä putkeen =D

Muutto hyytyi juuri sopivasti neljältä iltapäivällä, ja viimenen tunti oli sen verran rauhallista, että Anteron ja Annikan kanssa ehti hieman kiroilemaan tämän maailman ja kylän meininkiä. (Kiitos kun olitte täällä!) Ennen residenssiin paluuta ehdin myös moikkaamaan Joukoa ja Tuijaa, hyvä fiilis heilläkin oli, vaikka visiitti jäi lopulta lyhyeksi, kiitos myös teille projektin tukemisesta! Kämpillä olikin jo aivan naatti fiilis eikä keskittymiskyky riittäny edes seuraavan päivän tiimien suunnitteluun. Onneksi kaksi tuntia Insomniumia, kuvien käsittelyä ja kotiin päin viestittelyä auttaa mihin vain. Ja Worlds Collide -dokkarin trailerin näkeminen etukäteen piristi myös! =D

Lisää pikkukotkia!

 

20.9. Sakhalvasho, D 35

Voi jumalauta taas… ne eiliset kylähullut olivat lukinneet asemalle vievällä tiellä olevan portin. Joten asemalle piti suunnistaa kiertotietä pitkin, osa porukasta löysi v. 2016 rakennetut ”varaportaat”, siinä missä mie ja Filiep kierrettiin sen kukkulan taakse nousevan (umpeenkasvaneen) tien kautta. Ylhäältä löyty tuttu mummo, Marika ja pari skidiä enemmän tai vähemmän vihaisen näköisenä. Skidit uhittelivat jollain macheten kaltaisella työkalulla ja kalusivat sillä yhden suojatolpan pintaa, mutta lopettivat sen touhun aika äkkiä kun kävin katsomassa sen aseen terää, kysyin että onko niillä mitään millä terottaa sitä ja ojensin sen takaisin =D Marikan taltuttamiseen tarvittiin muita keinoja, pyysi mua soittamaan meidän kontaktihenkilölle turismivirastoon ja se virkailija sai Marikalta aika epämiellyttävän puhelun, vieläpä aamuseitsemältä. Itku- ja huutomyrskyn jatkuessa päätimme jättää nämä ihmiset huomioimatta, viimeiset uhkaukset kaikuivat jo kuuroille korville, vaikka kuinka olisi tv-ryhmää tulossa paikalle, ja lopulta tilanne taas rauhoittui.

Ei me ihan vahingoitta jääty, kun ekan puolitoistatuntisen aikana aseman yli kulki sen verran intensiivinen suohaukkapulssi, että ihan kaikkien lintujen määrittämiseen ei keskittymiskyky riittänyt. Ja kyllähän sitä mieluummin katselis lintuja kuin kinastelis paikallisten kanssa. Sen mitä ehti vilkaisemaan ja kuuntelemaan, niin laji- ja pukukirjo oli laajaa, useammasta koiras-arosuohaukasta alkaen. Kun se zeniitin hässäkkä selkeni, siirryin länsipuolen sektorille skannaamaan (lintujen etsiminen vain paljain silmin ei oo oikein hyvä juttu silloin kuin menee paljon suohaukkoja) ja töihinhän siinä joutu. Suohaukkaa muuttikin tältä puolelta tasaisesti aamun aikana, parhaimpina 2 naaras-arosuohaukkaa ja tumman muodon ruskosuohaukka (näitä on menny tänä syksynä paljon!), ja ylipäätään juuri suohaukkojen massaa ja pukuvariaatiota mitä täällä haluaa nähdäkin. Päivän saldoiksi saatiin 153 ruskosuohaukkaa (Shuamta laski 301 ruskosuohaukkaa!), 42 arosuohaukkaa, 52 niittysuohaukkaa ja 58 määrittämätöntä sirosuohaukkaa.

Kun suohaukat lopetteli, niin rupesin taas keskittymään haarahaukkojen ikäluokkien työstämiseen – ja kotkien katseluun! Useampi iso lintu muutti suht aikaisin aamusta haarahaukkojen mukana, paria ihmeellistä pomarinaa sai pyöritellä ja ihmetellä aika pitkään, tosi opettavaisia tapauksia, mutta onneksi oli vielä jotain luottoa jäljellä määrittää vähän hankalampia tapauksia ja sitä uskalsi kirjata myös pari vanhaa kiljukotkaa ja muutaman veikeän näköisen arokotkan. Hyvin siinä kulki muutama tunti, lintuja muutti taas aika tasaisella tahdilla ja menoa oli mukava seurata, vaikka mukaan mahtu pari aika hektistä tilannetta (9 pikkukiljukotkan pari herättää aina pientä paniikkia), mutta sitä milvus-butski-pennatus-myllyä oli totta vie kiva seurata, summina lopulta 422 pikkukotkaa, 5 182 haarahaukkaa, 2 082 hiirihaukkaa ja 491 mehiläishaukkaa (vaikea kuvitella tällaisia lukuja syyskuun alun jälkeen),

Illalla heittäydyttiin taas uusien haasteiden pariin, kun lähdimme projektin työmyyrien kanssa esitelmöimään ruotsalaisturisteille. Vastineeksi saatiin sellainen lahjoitus, jolla katetaan yhden koordinaattorin kulut yhdelle syksylle, joten ihan pikkujutusta ei ollut kysymys. Filiep promosi t-paitoja, Anna ja Dries antoivat hyvän yleiskatsauksen Batumi Raptor Countin toimintaan ja paroni esitelmöi Aquila-kotkien määrittämisestä. Homma meni taas hieman säätämiseksi, tällä kertaa älyttiin ottaa mukaan oma projektori ja oma läppäri, mutta läppärissä ei ollu sopivaa liitäntäpaikkaa ja lopulta puoli hotellia etsi HDMI-kaapelia =D lopulta esitelmät esitelmöitiin ja ruotsalaisturistit oli tyytyväisiä. Nyt sitä pitää vaan kasata itsensä, kerta toisensa jälkeen…

Jälleen yksi hieno aamu suohaukoille:

nuori ruskis...

... ruskis, vanha koiras...

... ja nuori niittysuo

Mehiläissyöjiä mennee edelleen

21.9. Sakhalvasho, D 36

Lepoa aamupäivästä (hitto, mä teen tätä näköjään aika usein) ja kapusin ylös puoliltapäivin. Päivän ekan puoliskon liikehdintä oli ollut jo suht monipuolista ja iltapäivästäkin kehittyi oikein kelvollinen. Kotkat oli vähemmistössä, mutta kirkkaimmasta laadusta vastasivat itäpuolelta melkein ohariksi livahtanut nuori pikkukorppikotka (”Aki se tykkää poimia kirsikat kakusta!”) ja kaksi idänmehiläishaukkaa, ensin ruotsalaisryhmän vetäjä spottas tosisponden eliksen länsipuolelta ja pari tuntia myöhemmin itäpuolen virrasta löytyi toinen koiras. Annoin lintuun suhteellisen huonot nuotit, mutta ainakin osa onnistui sen sieltä löytämään =D

Pikkukotkat (520m) virittelivät taas hienoa muuttoa, erityisesti myöhään iltapäivän puolella, osa sektoreille lipuneista pienistä parvista oli todella pennatus-voittoisia, ja yksittäisiä lintujakin tuntui tulevan kuin liukuhihnalta! Päivän massoista vastasivat 4 959 haarahaukkaa ja 2 236 hiirihaukkaa, ja sieltä seasta poimittiin myös 28 käärmekotkaa, 57 pikkukiljukotkaa, kiljukotka, 206 ruskosuohaukkaa, 32 niittysuohaukkaa, 29 arosuohaukkaa ja 25 määrittämätöntä sirosuohaukkaa. Monipuolista muuttoa jälleen!

Illalla pidettiin Driesin, Helenen, Xun ja Giacomon kanssa pitkä koordinaattoripalaveri. Hiljalleen pitäisi tehdä jo selvää pesäeroa koordinaattorihommiin, kohta ei oikeastaan tarvii tehdä mitään ja voi keskittyä lintujen laskemiseen, toisaalta taas pitäs tehdä vielä paljon…

Tänään häröiltiin rukoilijasirkan kanssa

22.9. Sakhalvasho, D 37

Seuraava vapaapäivä osui taas hyvään saumaan; pohjoisen puolella velloi paljon pilviä, hidastaen muuttoa ilmeisesti. Muuttoa kertyi lähinnä pikkukotkien (132m), arosuohaukkojen (47m), ruskosuohaukkojen (215m) ja haarahaukkojen (1300m) osalta, päivän kvalina Shuamtan kepittämä idänmehiläishaukka. Steven Wilsonin, The War on Drugsin, The Nationalin, Sòlstafirin ja Enslavedin antamasta sielunhoidosta huolimatta ärsyyntymiskynnys on suht alhainen vaikka osa meneillään olevista tilanteista onkin jo tasaantunut. Kai mä tästäkin toivun…

23.9. Shuamta, D 38

Laskentapaikalle saapuminen myöhästyi hieman, kun asfalttitiellä ei ollut pätkääkään pitoa, koko Shuamtaan vievä tie on aivan sekaisin uusien vesiputkien asentamisen takia ja tien päällä on perkeleesti mutaa, eikä kuski päässyt minibussilla aivan päätepisteeseen asti. Mutta olipa hieno aamu! Saavuin asemalle viimeisenä ja ”jäin” länsipuolta vahtivien paikalle, joten vaihteeksi lintuja pääsi näkemään hyvässä valossa, mitä nyt oma sektori siirtyi kauemmas länsipuolelle, kun jengi intoutui siihen työstämieni suohaukkaparvien väliin. Pitäkää lintunne. =D Päivän päätähti oli selkeästi ruskosuohaukka, joita laskettiin meidän päädystä 253 ja naapurin puolelta 148 yksilöä. Aamutaivaalta löydettiin sirompaakin tavaraa, arosuohaukkoja 24 + 46 m, sekä jonkin verran niittysuohaukkoja sekä määrittämättömiä sirosuohaukkoja. Aamulla kuultiin myös 2 nummikirvistä.

Muutto olikin parhaimmillaan todella intensiivistä, niin että välillä kirjurin piti seistä vieressä ja kirjata lintuja sitä mukaa kun suohaukkoja määritettiin, kun lintuja saapui sektorille jatkuvasti n. 10 yksilön ryhmissä (ruskis 2kv koiras, ruskis nuorta, ruskis 2 naarasta, sirosuo 2 n-puk ja niin edelleen). Kun suohaukat hiljalleen rauhoittu, niin kotkat aloitti liikehdinnän suht aikaisin. Eka pieni parvi pikkukiljukotkia meni länsipuolen sektorilta, ja niiden perässä muutama lintu lisää. Kotkia ilmestyi myös itäpuolelle ja parhaimmillaan siellä velloi 9 pikkukiljukotkan jengi. Hiiri- ja haarahaukkojen mukana tuli sopivalla tahdilla lisää isompaa lintua, ja yhdestä länsipuolen parvesta spottasin ensin 2kv-kiljukotkan, seurasin lintua hetken aikaa ja totesin että tossa on muuten toinen mokoma! Päivän kolmas kiljukotka löytyi myös länsipuolelta, mutta se lipui Sakhalvashon laskettavaksi. Sakhalvasho nokittikin lopulta kotkasummissa (pikkukiljukotkat 36 ja 136, käärmekotkat 2 ja 40, pikkukotka 12 ja 325), mutta tätä vartenhan käytössä on kaksi laskentapaikkaa.

Iltapäivästä taivaalla oli jo sen verran pilviä, että suurin osa linnuista suuntasi rannikolle ja lopulta olimme niin sumun peitossa, että näkyvyys putosi vain muutamiin metreihin. Päivän päätteeksi sumuisen aseman päällä pyörähti pari naaraspukuista sirosuohaukkaa ja koiras-arosuohaukka, oli aivan älyttömän tunnelmallista seurata näiden aavemaisten lintujen pyörimistä aivan laskentapaikan päällä! Paluumatkalla soi rokki ja illalla pidettiin kunnon läksiäiset dokkarikuvaaja Nickille, melkoisessa ukkosmyräkässä! Fiilikset ailahtelee tällä kertaa parempien puolelle, kyllä ne hyvät lintupäivät parantaa.