Kaamosretki Jurmoon 18.-21.12.2014

Viime vuoden tapahtumilla mennään vielä. Jurmo kutsui nauttimaan vuoden pimeimmistä päivistä, matkaseurana tällä kertaa Susu Rytteri. Eivor lähti torstaina tunti ennen auringonlaskua, ja tyly vesisade piti huolen siitä, että menomatkalla ei juuri staijattu. Päivän haviksina Paraisissa nähty isolepinkäinen ja tien yli kipittänyt lumikko. Jorma Tenovuon kanssa ehti vaihtamaan hyvin kuulumisia ennen Jurmoon rantautumista.

Asemalle päästiin vähän ennen kuutta, edellisenä viikonloppuna paikalla riehunut raggaripoppoo oli jättänyt aseman yllättävän siistiin kuntoon =) ens'töiksi tuvan ja saunan lämmittämiseen, ehti vielä hyvissä ajoin nukkumaankin. Kyllä tästä reissu taas saadaan, eikä tulosten pitäisi olla eväistä kiinni, kun korista löytyy kotitekoista saaristolaisleipää, Kouvolan lakritsia ja Sandemanin wanhaa invalidia...

Pe 19.12.

Melko helpolla päästiin ensimmäisenä päivinä, ainakin säiden puolesta: W/SW-tuulta 8-10 m/s, ajoittain näkyvyyden pariin kilsaan pudottanutta tihkusadetta. Päivä kului tehokkaasti reitillä Sörgen-Etelälahti-Lounaisriutta-Heinäsaari-satama-Tykkikallio-kylä-muinaismuisto, jonka varrelle osui yhteensä 23 lajia. Ulkona vietettiin koko valoisa aika. Vedenelävää yllättävän vähän (kyhmäri 43p, laukkari 17p, haapana 3p, sinisorsa 125p, tukkasotka 12p, alli 18p, telekkä 122p, isokoskelo 3p) eikä maalinnuillakaan hirveästi juhlittu (teeri 1p, merikotka 3p, räkättirastas 43p ja aseman ruokinnalla koiras-peippo).

Jurmon bravuurilaji onneksi viihtyi pääsaaren rannoilla. Ensimmäiset lähtivät lentoon Länsilahden pohjukasta, siirtyen Lounaisriutan kärkeen, mistä löytyi lisää merisirrejä. Klassikon aineksia ilmassa: nivuset rantahiekkaan ja kuvaamaan. Sirrien ihasteluun ei sen kummempia optisia ihmeitä tarvittu, vaan ihanuudet olivat jälleen yhteistyökykyisiä kaikkien havaitsijoiden iloksi. Kuvaa tuli. Heinäsaaresta löytyi jokunen sirri lisää, ja nämä rantarotat näyttivät keskittyvän enemmän keskenäiseen kinasteluun kuin kameralle poseeraamiseen. Tai, vain yksi riitapukari siellä tais olla, joka läksytti seitsemää muuta. Saaressa siis yhteensä 18 merisirriä.

Päivän kvaliteetti löytyy myös Heinäsaaresta. Tapitan kahlaajakatiskojen säilytyspaikalta kohti merta, ja putken kuvaan osuu juveniili isolokki! Etäisyyttä parisensataa metriä, tuhnukelilläkin käsisiipi kuultaa läpi. Kovin kauaa arktista ihmettä ei ihastella, kun lintu kieppuu hetken paikoillaan ja suuntaa Heinäsaaren särkän taakse. Viesti lähtee Utön suuntaan, asemalla pienen salapoliisityön jälkeen selviää, että havainto oli Jurmon yhdeksäs. Paronille myös ensimmäinen sponde tästä valtakunnasta.

La 20.12.

Tuuli yltyi eilisestä, mutta vettä ei ripotellut ollenkaan auringon valaistessa saarta useampaan otteeseen. Aamupäivällä keskityimme saaren itäosien kiertelyyn. Lintuaseman miehittäjiä kohtasi melko hävitetty näky itärannoilla: katajikkoa kulotettu kuin kyliä viikinkisaagoissa. Perinnebiotooppien lajit kiittävät. Eikä katajaakaan kokonaan saarelta hävitetä.

Itäreitin myötäily ei juuri lintuhaviksia antanut. Lyhyt staijaussessio ennen metsään siirtymistä antoi kuitenkin uusia retkenpinnoja, kun mereltä löytyi 2 tukkakoskeloa, paikallinen riskilä ja muuttava kaakkuri. Siitä ponkaisimme komppaamaan lepikkoa: sitä luulisi, että kostea tervaleppämetsä on helvetillistä kulkea talvella, mutta hyvin siellä pääsi eteenpäin, myös puujalustan kanssa. Vanhaa puustoa, satumetsämeininkiä menninkäisineen. Kannustin Susua, että kyllä täältä voi löytyä jotain jännää, se hiiripöllö tai vaikka huuhkaja. Pari tovia lepikkoa saa kulkea, kunnes Susu spottaa puolikuolleesta puusta sen kaivatun hiiripöllön! Minä tonttu olisin kävellyt ohi. Ihastellaan, hypetetään, kuvaa tulee.

Tuleen ajettu maa.

Samasta biotoopista löydämme myös peukaloisen ja kulorastaan. Sorgenilla kello näyttää puoltapäivää, joten aikaa jää vielä lännessä riehumiseen. Kun on hyvä lajikirjo pohjalla, niin nyt vois revittää! Etelälahden sotkapoppoo oli saanut täydennystä, mukana nyt myös naaras-punasotka. Ekat merisirrit löytyvät taas Lounaisriutalta, Susu haluaa yrittää parempia kuvia, siinä samalla paronilla on aikaa tuijottaa merelle. Haahkasaaressa pyörii 20 merisirrin parvi. Unelmoin tunturipöllöstä rantakivillä, mutta haave ei taida tälläkään Jurmon reissulla toteutua. Askel vie vielä Heinäsaareen: Haahkasaaren parvi edelleen paikoillaan, ja Heinäsaaren rannoilta löytyy pienissä ryppäissä vielä 26 lintua.  Päivän kokonaissigmaksi ynnätään 54 merisirriä. Jännäks meni, kun kokonaisluku näytti viittäkymmentä (näyttäis hölmöltä asemalomakkeella), mutta onneks löytyi vielä muutama lintu lisää =)

Päivälle kertyi lopulta 29 lajia. Mainittujen lisäksi telkkiä kertyi hyvä määrä (177p), Sorgenilla mellasti kanahaukka (2kv-naaras, säikähdin pahasti kun yhdestä kulmasta siipi näytti suht kapealta…), aseman ruokinnalta löytyi sekä rautiainen että punarinta. Mukavasti diversiteettiä näin joulukuun loppupuolella. Päivän päätteeksi sauna lämpeni ja miehittäjät nauttivat Belhavenin Scottish Oat Stoutit. ”Highly recommended Scottish handcraft.”

Su 21.12.

Lähtö- ja siivouspäivä. Retkeily jäi vähemmälle, ennen Eivorin lähtöä (klo 13.50) piipahdimme sataman luontotuvassa. Tuuli yltynyt edelleen, nyt suunta luoteesta ja puhallus 16 m/s. Tarkenen kannella juuri ja juuri Aspön satamaan asti: aallot keikuttavat, tuuli puhaltaa lämmön sormenpäistä, pärske heittää suolavesikerroksen Zeissin linsseille, eikä lintujakaan näy. Myötätuulen kuljettamana Eivor saapuu Pärnäisiin tunnin etuajassa!

Jälleen kerran: kiitos Jurmo, kiitos TLY, erityiset kiitokset eläköityvälle asemanhoitaja Kylänpäälle aseman eteen tehdystä työstä. Täällä ornin kelpaa, kelpasi nytkin.