Espoon kierros

Päivän ainoa julkaisukelpoinen kuva, toinen Ämmässuon merikotkista.

Pääkaupunkiseutu on parhaimmilaan aikaisin aamulla; äärimmäisen vähän muuta väkeä liikenteessä. Aamukahdeksalta löydän itseni Kampin bussiterminaalista (don't get me wrong) ja varttia myöhemmin Espoon Eestinmalmilta. Hämärää, kylmää, hiljaista. Mustarastaat ovat tutun aamuvirkkuja 13 yksilön voimin, eikä sitä tarvitse kauaa sormenpäitä lämmitellä, kun mustakaularastas löytyy pihapuista. Komea koiras! Pinnoiksi vuodari ja puku, haviskirjanpidosta löytyy 1kv-lintu muutaman vuoden takaa.

Espoon kierroksen kuskiksi lupautunut Mikko (T.) saapuu paikalle, mustakaula aloittaa ruokailun ja näyttää muutamalle merulalle kaapin paikan. Karaistunut ja kovisteleva tuo siperialainen. Kaivan kameraa esiin, mutta valo ei riitä kuvaamiseen. Eikä kohdettakaan enää näy. Lisää porukkaa saapuu paikalle, joukossa Jösse, jonka kanssa vaihdetaan Kilpisjärveen liittyvät ja liittymättömät kuulumiset. Ruokinnalle syöksyvä varpushaukka pitää huolen siitä, ettei rastas palaa ruokinnalle vähään aikaan. Aapo ja Mikko ovat nähneet linnun aikaisemminkin, joten voimme huoletta vaihtaa kohdetta.

Ämmässuolle suunnistaessamme Olarin pullametso otetaan puheeksi. Suorastaan hävettäisi moinen tarhalintu bointsata. (Vuodariskaboissa minut nokittavat voivat kuittailla tällä sitten vuoden päästä.) Vaan Ämmässuolla olisi tiedossa oikeita rariteettejä. Sektori valitaan Kirkkonummen puolelta, menomatkalla aidan köyhemmälle puolelle kuulostellaan isokäpylintua ja ihmetellään kiepistä lähteneen pyyn jälkiä. Vastassa odottaa 3000 naakan ja 2000 harmaalokin "odotettu" härdelli. Joukossa muita corvuksia ja merilokkeja. Onhan se oikeesti kauheeta katseltavaa, mutta sitä luulisi grönlanninlokin loistavan läpi tuollaisesta massasta.

Massaan totuttelu ja lintujen syynäys alkaa. Osa linnuista jää väkisinkin jätekasojen katveeseen, joten skarpata pitää sekä lintujen lentäessä että asettuessa ruokailemaan vallien näille puolille. Puolen tunnin mittainen ahkerointi palkitaan, kun skarppaan lokkimassasta 2kv-isolokin! Tästä se alkaa! (Niin vissiin.) Aapo ja Mikko ehtivät ihastelemaan lintua putkella ja kuittaamaan odotetun eliksen. Lintujen esillä olosta kertoo jotain se, että tämän jälkeen isolokista nähtiin vain pari vilahdusta - yhteensä noin kolmen tunnin palelun aikana.

Petolintupuoli oli odotettuakin yllätyksellisempää. Lintumassoja terrorisoivat vähintään 2 nuorta kanahaukkaa ja 2 merikotkaa, se yllättävin löytyi kaatopaikan pohjoislaidalta, mistä hiffasin korppeja pakoilevan hiirihaukan. Muutkin ehtivät, myöhemmin Mikko huikkasi komeasti kaatopaikan ylittävästä (samasta) linnusta. Maakotkasta eläteltiin viskinhuuruisia päiväunia. Puukiipijä ja töyhtötiainen käväsevät piristämässä palelijoita, mutta grölistä ei löydy sitten millään. Lokkejakin yllättävän "vähän" Mikon kuvailemiin aikaisempiin argarihelvetteihin nähden. Iltapäivästä (tiäs kuinka monen kanahaukan pölläytyksen jälkeen) lokit ottavat korkeutta ja lähtevät vaappumaan merelle päin. Grölistä ei tästäkään hässäkästä yhytetä, mutta päätämme silti jatkaa yritystä Soukan venesatamasta.

Kahden tienoilla Soukassa on kourallinen harrastajia. ja porukkaa saapuu pitkin iltapäivää. Juttu- ja staijausseuraa löytyy, lokkeja ohittanut havaintopisteen vasta pari kourallista. Kaakon puoleiselta selältä löytyy lupaava lokkiporukka, joita merikotka lennättää. Ei ihmeempiä. Venesatamassa on jo valmiiksi kylmä, seuraavan parin tunnin aikana vilu hiipii luihin ja ytimiin. Ei lämmitä edes Batumi-retroilu ja hehkutus. Kaukana lämpö ja linnut, aurinko silmiltä piilossa. Havikseen sentään kirjataan 3 merikotkaa ja isolepinkäinen. Lokkeja lipuu pienissä parvissa hyvin harvakseltaan ohitse, ennen kuin meno näyttää hyytyvän kokonaan.

Jäämme epäuskoisina odottamaan lisää lintuja, tähän mennessä lokkeja on lipunut ohi vain muutamia satoja. Puolen tunnin palelun jälkeen löydän luoteen puolelta lähestyviä lokkeja - nyt tai ei koskaan. Pohjoisen puolelta ohittavien lokkien tsekkaamiseen tulee jo kiire, mutta luotettavasti ne saa seulottua läpi. Porukka näyttäisi katsovan toista parvea, joten siirryyn lähimpään ja aivan päältä ylittävään parveen. Pieni epäusko iskee taas, kun parven kärjessä olevalla suurella lokilla on kuin onkin läpikuultavat siivet. Sais vaan olla kolmasosan pienempi. "Isolokki!" Nuotteja eteenpäin ja ainakin oma seura ehtii lintuun mukaan. Pientä lohtua, sillä se odotetuin kaikista jää näkemättä. Lokeista voi olla montaa mieltä, mutta mulle maittaa nämä arktiset lajit, kajavasta alkaen. Pk-seudulla pyörinyt 3kv-grönlanninlokki olis joka tapauksessa todella hieno nähdä, jahdattiin tässä sitten pinnoja vuodariskaboihin tai ei. Vähän jäi sapettamaan, vaikka muuten hieno päivä olikin. Kiitokset Mikolle ja Aapolle! Eiköhän tämän voimin jaksa taas gradua vääntää.