Batumi 2015, osa V - ”This is why we live for!”

Sakhalvasho, 5.9.

Rankkoja nuo vapaapäivät, kun kapusin asemalle vasta puoliltapäivin. Sakhalvashossa vallitsi rennompi meininki, eikä laskeminen vaatinut enempää koordinointia. Siinä samalla pääsi itsekin laskemaan ja tällä kertaa tuntui siltä, että laskin yksilöitä, uniikkeja mehiläishaukkoja, taivaalla kiitävien mustien pisteiden sijaan. Samalla sitä tulee miettineeksi, että mistäköhän tuokin lintu on tänne tullut, kuinka vanha se on, lentääkö se joka vuosi Batumin kautta vai onko muuttoreittien valinnassa yksilöllistä vaihtelua… Henkinen rengastaja kohtasi henkisen staijarin –tyyppistä sisäistä filosofointia.

Päivä päättyi upeaan iltafiilistelyyn, kun melko lyhyessä ajassa havaitsimme 6 koiras-arosuohaukkaa, muita suohaukkoja sekä pikkukotkia hienoissa loppupäivän valoissa. Päivän sigmoina 14 150 mehiläishaukkaa, 2600 haarahaukkaa, 161 ruskosuohaukkaa, 130 niittysuohaukkaa ja 262 määrittämätöntä suohaukkaa, sekä 124 pikkukotkaa. Paikkaan ja ajankohtaan nähden kvaliteetteina merikotka (länsieurooppalaiset intoilijat…), arokotka, 7 käärmekotkaa, 9 pikkukiljukotkaa ja 2 arohiirihaukkaa.

Georgialaista ja hollantilaista yhteistyötä.

Ja kuka kehtaa sanoa, että ne kaikki näyttää samanlaisilta...

Sakhalvasho, 6.9.

Suurin osa päivästä kului asemien välistä sektoria laskiessa ja koordinoidessa. Eli, Shuamtan nuotittamien parvien etsimistä ja laskentaohjeistusta muille laskijoille. Vastavaloon tuijottava laskija vaihtuu tunnin välein, mutta jossain kohtaa sitä huomaa, että sitä on itse tuijottanut tuonne vastavalon pyhittämälle itäsektorille kohta seitsemän tuntia laskentaa koordinoidessa… siinä samalla on saanut kärsiä mm. vatsavaivoista ja kropan kolotuksesta, aivan kuin koko ajan olisi jotain pientä tautia päällä. Lievä stressi, subtroottinen ilmasto, paahtava aurinko ja eksoottinen bakteerifauna on pitemmän päälle huono yhdistelmä. Tästä kuitenkin selvittiin ja dataa tuli mm. 23 000 mehiläishaukan, 126 ruskosuohaukan, 73 pikkukotkan ja 31 sininärhen edestä.

Rafa Benjumea palasi takaisin Espanjaan. Yksi parhaimmista tyypeistä mitä täällä on ja mitä loistavin esikuva laskentakoordinaattorille. Rafalle suuri kiitos tuesta ja vinkeistä tällaisissa hommissa, ilman sitä tyyppiä en voisi edes kuvitella tekeväni hyvää duunia.

Sakhalvasho, 7.9.

Vaihteeksi hienompi aamu suohaukkojen kanssa. Massapäivästä ei kärsitty, mutta laji- ja pukuvariaatio oli silkkaa parhautta: kahden koiras-arosuon ja yhden nuoren lisäksi spottasin suoraa kohti lentävän naaras-arosuon. Ei kaarrellut missään vaiheessa ja lintu paineli ohi vastavalon puolelta, silti riittävän hyvin että lajin pystyi naulaamaan. Päivän nautinnollisimmasta haviksesta vastasi länsipuolelta löytynyt nuori Peregrinus, joka ”eksyi Zeissin kuvaan” suohaukkamenoa seuratessani.

Nousevien ilmavirtausten ja muuton vahvistuessa päivästä muodostui todella kaaottinen, sillä tänään mehiläishaukkoja saatiin etsiä haarahaukkaparvista! Homma oli erityisen turhauttavaa, kun kaukaa itäpuolelta piti etsiä lintuparvia, jotka toisen aseman väen oli tsekattava muiden lajien varalta. Eli, meidän asema laski parven kokonaissummaa ja erikseen mehiläishaukkoja, jatkuvasti piti verrata kahden eri aseman lukuja keskenään. Ranskalaisten ja suomalaisten englantimurteiden välillä on edelleen pientä kielimuuria – ja se vasta olikin melkoinen kulttuurishokki, kun hyvin vahvalla ranska-aksentilla maustettu kollegakoordinaattori kehtaa antaa suomalaiselle ääntämisohjeita! Sekin syö koordinaattoria, että yksittäiset milvusparvissa tai yksinään lentävät mehiläishaukat pitää etsiä. ”Respect the protocol”. Jotenkin ironista, että Shuamta ilmoittaa kyllä jokaisen äärikaukaa lentäneen tavallisen mehiläishaukan ja piruuttaan määrittämättä jätetyt kotkat (ns. clangarinat), mutta ne kolme idänmehiläishaukkaa, jostain kumman syystä se ilmoittamiskynnys on rariteetin kohdalla korkeampi. Lajien väliset runsaussuhteet (1620 mehiläishaukkaa vs. 3300 haarahaukkaa) tuntuvat tämän tyyppiseen laskentajärjestelyyn todella nurinkuriselta. Enää kaksi päivää tätä sirkusta, sitten kukin asema laskee kaikki linnut omilta sektoreiltaan.

Sakhalvasho 8.9.

Suohaukkojen vahva meno jatkuu. Maestro John Wright tykitti aseman länsipuolelta suohaukkadataa niin, että datan tallentajan piti seistä miehen vierellä puoli tuntia putkeen samalla kun brittiorni osoittelee Swarolla taivaalle ja huutelee haviksia. Siinä meni kerralla kuutisenkymmentä ruskista. Kovaa menoa. Nisäkashaviksiakin kertyy, kun Emma spottasi mereltä 20 delfiinin (Striped Dolfin) parven!

Aamun ja keskipäivän välillä oli pitkä ja puuduttava tauko, mutta varhain iltapäivästä ensimmäiset parvet löytyivät pohjoisen puolelta ja miehistö aloitti muutaman tunnin kestäneen intensiivilaskennan. Tänään homma sujui todella jouhevasti ja edellisten päivien virheistä otettiin oppia. Kun petovirta siirtyi sektorilta seuraavalle, vaihdot onnistuivat jouhevasti, rutiinit pyörivät melko hyvin ja tehtävien jako oli melko sujuvaa. Koordinaattorikin pysyi tilanteen tasalla ja perillä muuton kokonaiskuvasta. Sikäli helpottavaa, että tällaisen muuton kanssa itäsektorin sai unohtaa kokonaan. Mikä tärkeintä, ajoittain kaoottisesta muutosta huolimatta työskentely oli rauhallista ja ylilyönneiltä vältyttiin.

Intensiivisestä muutosta erittyvä adrenaliini pitää väsymyksen loitolla. Petolintua painaa läheltä, yli ja ohi joka hemmetin suunnalla, runsaussuhteiltaan tasaiset mehiläis- ja haarahaukkavirrat sekoittuvat keskenään ja siirtyvät aseman puolelta toiselle. Seasta huudellaan hiirihaukkoja, suohaukkoja ja pikkukotkia. Juuri ja juuri hallittavissa olevaa sekamelskaa, muutama tunti menee aivan kuin veitsen terällä tasapainoillen. Laskijat ilmoittavat datan tallentajalle lintuja, koordinaattori ohjaa kuka laskee mitäkin ja mistä. Kaaoksen keskellä joku keksi huutaa: ”This is why we live for!”

Loppulukemina 9300 mehiläishaukkaa, 2400 haarahaukkaa, 130 ruskosuohaukkaa, 55 hiirihaukkaa, 52 pikkukotkaa, 10 pikkukiljukotkaa, 4 käärmekotkaa, 11 mustahaikaraa ja 3 sääkseä. Pääskyillä hienoa muuttoa pitkin päivää, sykähdyttävimpänä 80 törmäpääskyn parvi. Varpuslintumuutosta poimittiin myös pari nummikirvista ja virtavästäräkki, molempia tuntuu menevän harvakseltaan, lähes päivittäin.

Sakhalvasho, 9.9.

Vapaapäivä. Blogitekstien työstämistä, kuvien käsittelyä, erinäisten juoksevien asioiden (laskijoiden majoituskoordinointi, palautelomakkeiden järjestäminen) hoitamista. Aikaa kuluu muidenkin puuhien kuin itse laskennan koordinoinnin parissa: laskenta-asemille täytyy suunnitella kokoonpanot päivittäin, uusia laskijoita pitää kouluttaa kylän ja projektin tavoille, lisäksi päivän aikana kerätty aineisto pitää tarkistaa ja tulossivuja päivittää. Jos meno mättää, yleisö saa syyttää koordinaattoreita, tekniikkaa tai molempia.

Sakhalvasho, 10.9.

Seuraava aurinkoinen ”peruspäivä Batumissa”: 1500 mehiläishaukkaa, 700 haarahaukkaa, esiaikuinen pikkukorppikotka, 87 ruskosuohaukkaa, 11 arosuohaukkaa (tarjolla koko pukukirjo, mukaan lukien yksi tarkalleen 2kv-naaraaksi määritetty lintu), 60 sirovarpushaukkaa, 39 pikkukotkaa, lyhytvarvaskiuruja, pääskyjä… Anekdootteina 3 tumman muodon ruskosuohaukkaa, yksi todella myöhässä sulkiva 2kv naaras-niittysuohaukka (vaihtanut vain pari siipisulkaa ja muutaman hassun kainaloiden peitinhöyhenen) sekä yhden intoilijan määrittämä jouhihietakyyhky, jonka natsikoordinaattori dumasi pyrstöttömäksi käeksi. =)

Jännän äärellä.

Tumman muodon ruskosuohaukka. Koiraalla kokonaan musta pää ja ruumiinhöyhenet, laajalti mustat siivenkärjet, hopeanharmaat siipisulkien sisäosat ja paksulti musta siiven takareuna.

Ei paniikkia, nää on turturikyyhkyjä.

Pikkukorppikotka!

Shuamta, 11.9.

Tänä aamuna Batumia hemmoteltiin ennennäkemättömällä ruskosuohaukkojen muutolla! Molemmilta asemilta tykitettiin ohi lentävää ruskosuohaukkaa jokaiselta kuviteltavalta sektorilta, menoa kesti aamun ensimmäiset kolme tuntia ja lukevat osoittautuivat seuraaviksi: Shuamtassa 466 ruskosuohaukkaa ja Sakhalvashossa 482 ruskosuohaukkaa. Jokaiselle tallennettavalle havainnolle annetun etäisyyskoodin ja kommunikointi asemien välillä lentävistä linnuista vähentävät ”tuplalaskentojen riskiä”, mutta osa linnuista saattaa hyvinkin olla molemmilta asemilta käsin laskettuja.

Keskipäivällä hieno aamu kääntyi laskentahelvetiksi, kun 20. 000 mehiläishaukkaa ja 6 000 haarahaukkaa päätti painella laskenta-asemien välistä yhtenä epämärääisenä mössönä. Totta kai jättimäisten parvien ja virtojen seuraaminen oli sinällään hienoa, mutta onnistuneen laskennan koordinointi oli perkeleellisen hankalaa. Maamerkit olivat hukassa, etäisyyskoodit olivat hukassa, eikä tilannetta yhtään helpota suomalaisen ja ranskalaisen välinen kielimuuri. Kun asemien välillä lentää useampi rinnakkainen virta, käytännössä yhden aseman on vaikea erottaa ”meidän lintuja” naapurin linnuista, jolloin jommankumman aseman on laskettava kaikki linnut. Tämä taas johtaa seuraaviin ongelmiin määrityksien ja etäisyyksien kanssa, jolloin huomattava osa linnuista jää määrittämättä ja kauempana lentäviä lintuja on vaikea löytää. Havikseen kirjattiinkin yli 7000 määrittämätöntä isoa petolintua, joka on noin neljännes päivän kokonaismuutosta. Lintuasematyyliin tärkeintä on päästä kärryille muuton kokonaisintensiteetistä ja määrittää riittävä osa kaikista linnuista, jolloin lajien runsaussuhteista pysytään kärryillä.

Batumin klassinen kuvausvalo...

Kaaosta.

Batumi 2015, osa IV – “Passing buzzards in the sky”

Sakhalvasho 30.8.

Vapaa aamupäivä, kiipesin asemalle vasta puoliltapäivin Rafaa paikkaamaan. Iltapäivästä meininki oli todella rento, koordinoitavaa ei hirveästi ollut ja samalla ehti jutustelemaan laskijoiden ja muutaman jenkkituristin kanssa. Haviksina mm. 10 200 mehiläishaukkaa, 128 ruskosuohaukkaa, 161 niittysuohaukkaa, 6 käärmekotkaa ja 54 sirovarpushaukkaa.

Päivän viimeiset tunnit vietettiin Sakhalvashon koulun urheilukentällä pelaamalla futista kylän skidien kanssa! Riiviöt pelasivat hampaat irvessä, mutta hyvin elämäniloisella asenteella, todella pirteää seurattavaa. Illalla saatiin vielä paremmat naurut Green Café –baarin avajaisissa, parhaista nauruista vastasivat herrat Filiep T’jollyn ja John Wright. ”I’m not a fockin’ hugger!”

"Poma on poma ja nipa on nipa."

Shuamta 31.8.

Melko väsynyttä menoa eilisen jäljiltä. Aamulla suohaukkoja nähtiin ”kohtalaisesti” paikallisten standardien mukaan (joko ne suohaukat muka meni!?) eikä päivälläkään parasta mahdollista muuttoa staijattu, pilvien lomassa lentävien parvien seuraaminen ja nuotittaminen rannikolle tahtovat välillä olla turhauttavaa puuhaa. Iltaa kohti keli parani ja muutto voimistui, protokollan laskenta-ajan jälkeen jäimme Danielin kanssa fiilistelemään ja ynnäilemään iltavaloissa kieppuneita mehiläishaukkoja, kunnes nosteet loppuivat ja muutto lopulta hyytyi. Päivän saldona 13 500 mehiläishaukkaa, 131 ruskosuohaukkaa, 85 niittysuohaukkaa, kvaliteetteina 6 käärmekotkaa, 2 arosuohaukkaa, 33 pikkukotkaa ja 70 sirovarpushaukkaa, sekä nätisti aseman yli painellut naaras-idänmehiläishaukka. Piruuttamme laskimme myös yli 2200 mehiläissyöjää! Se äänimaisema, jatkuva hyrinä, huumaavaa, sitä mitä on Batumissa kaivannutkin…

Seuraavat kolme yötä kuluvat Shuamtan kylässä Elza Makaradzen talossa. Jasper ja Charly nauttivat moisesta luksuksesta edellisen viikon. Uuden majoitusratkaisun myötä laskenta alkaa molemmilla asemilla samanaikaisesti, jolloin suohaukkojen aamumuutosta saa paremman kokonaiskuvan, kun aikaisempina vuosina Shuamtassa on logistiikan takia aloitettu tuntia myöhemmin kuin Sakhalvashossa.

"Crested!"

Melkein?

Joko nyt?

Shuamta 1.9.

S’on syksy ny! Uuden päivän ja uuden kuukauden haasteet otettiin vastaan intopiukeena ja hyvin levänneenä. Majoitusjärjestelyt ja Shuamtassa laskennan aloittaminen heti auringon noustessa on hyvin perusteltua, kun suohaukkoja nähtiin hyviä määriä aamun ensimmäisen tunnin aikana. 76 haarahaukan parvi antoi myös hyvää potkua päivän alkuun.

Aamupäivästä pari sadekuuroa hillitsi hieman muuttoa, mutta Danielin kuskaama pikkukaiutin ja karvanaaman soittolista pelastivat tunnelman. The National (mm. I Should Live in Salt, Bloodbuzz Ohio & Demons) ja sateessa kieppuvat mehiläishaukkojen parvet (”passing buzzards in the sky”). Jotkut saattavat vierastaa musiikin kuuntelun ja staijaamisen yhdistelmää, mutta mulle tämä audiovisuaalinen kombinaatio toimi samaan tyyliin kuin hyvän taustamusiikin päälle rakennettu kuvaesitys, tunnelma vaan oli moninkertaisesti voimakkaampi. No okei: Sólstafirin, Danko Jonesin ja Moonsorrown kuuntelu petoja staijatessa on jo vähän yliampuvaa – but hey, it’s Batumi…

Fiilistely ei kuitenkaan mennyt työnteon edelle, ja keskipäivästä kuurojen väistyttyä muutto voimistui. Lintuja nähtiin päivän mittaan todella hyvin, mutta kommunikaatiovaikeudet ja ilmeisen huono näkyvyys asemien välillä hankaloittivat mehiläishaukkojen laskentaprotokollaa (ks. maininta protokollasta 29.8.). Jatkuvat päällekäislaskennat, muiden lajien seulominen sekä kommunikointi kiristivät hermoja, Shuamta oli selkeästi alimiehitetty näin massiiviseen muuttoon. Hektisissä tilanteissa aloitteleva koordinaattori osaa olla käskynjaossa ja koordinoinnissa melko tiukka – ensin pitää opetella menetelmät, seuraavaksi pitäisi opetella olemaan kiltti ihmisille =) pahimmilta ylilyönneiltä kuitenkin vältyttiin ja päivän päätteeksi asemalta poistui onnellinen poppoo.

Niin, ne linnut. Yhteensä 17 800 mehiläishaukan seasta laskettiin 1915 haarahaukkaa. Suohaukkoja nähtiin hyvin: 168 ruskosuota, 89 niittysuota, 8 arosuota (joukossa muutama komeasti kopattu juveniili) ja yhteensä 383 aro-/niittysuota. Kärsimättömänä eilen manasin, että joko ne muka meni. 110 kattohaikaran parvi, 11 mustahaikaraa, 4 käärmekotkaa, 2 pikkukiljukotkaa, 4 sääkseä ja rapiat 3000 mehiläissyöjää tarjosivat viihdettä ja ihasteltavaa. Hektisimmän muuton aikaan spottasin yhdestä itäpuolen parvesta koiras-idänmehiläishaukan, joka parin rudin jälkeen jatkoi matkaansa kohti Afrikkaa.

Shuamta 2.9.

Eilistä leppoisampi päivä, muuttoa nähtiin nautittavissa määrin eikä tilanne missään vaiheessa eskaloitunut hektiseksi. Koordinaattorin natsisaste ja muuttotilanne tuntuvat korreloivan keskenään =) päivän haviksista voisikin mainita 11 600 mehiläishaukkaa, 600 haarahaukkaa, 6 käärmekotkaa, 51 pikkukotkaa, 68 sirovarpushaukkaa ja aamulla aseman vieressä huutanut punarintanakkeli! Nautittavissa olevan muuton ohella fiilisteltiin Batumin aurinkoa, nahka kärysi ja silmät punottivat. Tänään soittolistalla olivat – paljon hehkutusta saaneen The Nationalin lisäksi – mm. Kings of Leonin Cold Desert, Jimi Hendrix, The Black Keys, The Hives, Eddie Vedder, Pulp, sekä raskaammasta osastosta vastanneet Insomnium ja Enforcer (Speed Queen!).

Shuamta 3.9.

Vaikka aurinko ja koordinointi pehmentävät aivot, tänään asemalla oli melkoinen tekijäkokoonpano takomassa todella huikeaa jälkeä. Mehiläishaukkojen määrät jäivät alle kahdeksaan tuhanteen, mutta herrat John Wright ja Jasper Wehrmann spottasivat kvaliteetteja toisensa perään. Jätkät aloitti spottaamalla nuoren arokotkan, joka lopulta yhteistyökykyisesti lensi miehittäjien päitä hipoen. Seuraavaksi estradin etualalle pamahti helvetin suuri ja kokonaisvaltaisen tumma kotka, jonka maestrot ehtivät määrittämään vanhaksi arokotkaksi. Vielä mitä, viiden minuutin päästä samat löytäjät spottasivat toisen vanhan arokotkan!

Järkälemäinen nuori arokotka. Vanhoihin ei ehtiny, niitä piti kattoo.

Seuraavaksi oli Danielin vuoro. Seniori tsekkaili pohjoista sektoria ja ”wtf is that?” –huudot olivat hieman hämääviä, kun jengi näki ”vain pari keskenään rundaavaa hiirihaukkaa”. Toisella niistä oli kuitenkin läpikuultava pyrstön tyvi, leveä ja tumma pyrstön kärkivyö sekä siiven yläpinnan laikut kuin maakotkalla konsanaan.

Ihme härveli. Kuvat: Daniel Hinckley

 Siinä oli ne päivän kolme ekaa tajunnanköyrijää. Jotenkin tuntuu itsestään selvältä, että tänään nähtiin myös aseman edessä kieppunut naaras-idänmehiläishaukka sekä hopeanharmaa teurastajanhupulla koristeltu ohjus, joka tunnetaan myös nimellä Falco peregrinus. Alle kymppitonnin pernismassoja ei tällaisena päivänä edes kehtaa mainita =D ai että kun meillä oli kivaa!

Herrat Komi, Huhta-Koivisto ja Mutikainen pahanteossa.

Chorokhi & Sakhalvasho 4.9.

Seuraavan vapaapäivän aamu kului Chorokhi-joen pohjoispuolella. Tai, vois oikeastaan puhua aamupäivästä, kun Makhinjaurin asemalla saimme odotella seuraavaa bussiyhteyttä sen kolmen vartin verran. Viha-rakkaus-suhde tähän paikkaan voimistuu entisestään. Pitäs vaan reissata isolla rahalla, omalla kyydillä ja lopettaa tällaiset plusmiinusnollabudjetin reissut. Eikun hetkinen, eihän sitten olisi enää aikaa tehdä mitään…

Aamupäivän täkynä oli Jasperin mainostamat huittilammikot. Kun Danielin kanssa saavuimme paikalle myöhään aamusta, vallitseva valon muoto oli jyrkkä vastavalo. Paikalla olivat myös kaksi saksalaista turistia sekä yksi georgialainen kameranulkoiluttaja, joka seisoskeli avoimessa maastossa lätäkön reunalla niin, ettei yksikään lintu uskaltautunut näkyville sillä hyvän valon sektorille. Mieluummin osaamaton luontokuvaaja kuin osaava metsästäjä.

Ensimmäiset lätäköstä poimitut linnut osoittautuivat liejukanoiksi. Pienellä odottelulla lätäköllä nähtiin myös kolme luhtakanaa, mutta huittien näkeminen vaati kärsivällisyyttä. Sen kerran kun hermot kuvaajan torspoilun kanssa meinasivat pettää, päätin istahtaa alas ja juoda kupin teetä. Moinen filosofia auttaa: en ehtinyt tyhjentämään edes puolikasta kupillista, kun totesin muille seuralaisille lakonisen tyynesti, notta tossa on muuten pikkuhuitti. Naaraspukuinen parva viihtyi hyvin näkösällä, joskin vastavalon puolella, joten julkkista ehti sekä kuvaamaan että katselemaan. Reilun tunnin kyttäyksellä näimme myös 2 pikkuhaikaraa sekä rääkkähaikaran. Kuningaskalastaja ja harjalintu nyt olivat itsestäänselvyyksiä.

Piiikkuhuitti!

Kun lämpötila nousi, vastavalo paheni entisestään ja paikalle eksyi myös yksi haulikkosankari, olikin hyvä tyytyä yhteen pikkuhuittiin ja siirtyä meren puolelle staijaamaan. Retken toinen puolitoistatuntinen oli myös antoisa, kun kepitimme rantakiviltä yhteensä 14 idänpikkuliitäjää (yksi neljän parvi paineli mainittavan läheltä), parisenkymmentä pikkulokkia, heuglini-selkälokin, hietatiiran, pari riuttatiiraa, valkosiipitiiran, yhteensä 80 pikkutiiraa ja 3 merikihua. Aurinkoisessa ja leppoisassa kelissä ihmettelimme myös kaukana merellä muuttavia suohaukkoja. Saimme saksalaisilta turisteila paluukyydin takaisin kylään, joten enää ei tarvinnut sekoilla paikallisten liikennejärjestelyjen kanssa. Sissikuvaaminen on myös paljon helpompaa vuokra-autosta käsin. 

Mitään kovin suurta massapäivää en onneksi missannut: molemmilta asemilta meni yhteensä 7000 mehiläishaukkaa, 300 ruskosuohaukkaa ja toinen mokoma sirosuohaukkoja, reilu tonni milvuksia ja satakunta pennatusta. Shuamtasta määritettiin myös idänmehiläishaukka. Vähän absurdia raportoida tällaisa lukuja päivittäin, mutta sellaista tämä on. Lintuja päivästä toiseen. "It's Batumi".