31.7.2019

Halias 20.7.-31.7.2019 – Riuttatiirakausi avattu





Syyskausi käyntiin!


20.7.
La

Takaisin asemalle viiden viikon lomilta, pitkää viikonloppua Hangossa viettävä Ripa Nevanlinnan poimi kyytiin rautatieasemalta myöhäisiltapäivän puolella, käytiin samalla pikaisesti kaupoilla ja täyttämässä vesitonkkia. Kaivo on tyhjä. Ripa oli aikaisemmin päivällä havainnut virtavästäräkin ja pari etelänkiislaa, kesä-heinäkuun vaihteen havainnoijia palkittiin niin'ikkään virtavästäräkillä, parilla etelänkiislalla ja kolmella riuttatiiralla. Syksyn ensimmäiset pähkinähakit havaittiin pari päivää sitten ja mustakurkku-uikkukin on viimein aseman vuodenpinnoissa.


21.7.
Su

Kantiksen syyskausi lähti ihan mallikkaasti liikkeelle, vakiolla Ripa hoiti staijit ja itse laskin tyynessä kelissä horisontista haahkoja – 18 200 p! Merellä myös kyhmyjoutsen 337p. Liikehdintää mm. kuikka 4m, tukkasotka 111m, mustalintu 160p 104m, pilkkasiipi 15m, pikkukuovi 5m, mustaviklo 1p, räyskä 3p 1m, naurulokki 110m, ruokkeja 20m + U/A 4m, ja peippoja 314m. Päivän parhaimmasta nautittiin heti vakion jälkeen, kun homeisiin korviini kantautui huussilehdon takaa riuttatiiran ääntä, ja äkkiäkös sieltä lipui esiin kaksi vanhaa lintua, kolmas seurasi vähän sivummalla. Suuntasivat suoraan etelään, varmaan särkältä nousseet. Iltapäivällä Ripa vaihtui asemalla ekaa kertaa vierailevaan Tiina Karhuun, Tiinan kanssa jatkettiin leppoisaa retkeilyä kesäisissä olosuhteissa, kyllähän täällä kelpaakin.


22.7.
Ma

Yllättävän kolea aamu, tuulta eteläkaakosta ja niemen ympärillä sadekuuroja, staijia vain vakion verran ja Gåulla käynti alkuillasta. Merkittävimpinä havaintoina härkälintu 1m, tuulihaukka 1p, suosirri 1p, liro 12p 32m, merikihu 4p, ruokki 2p 7m, sirittäjä 1p. Sähkömies toi asemalle uuden lieden, asensi makuuhuoneen yläsängyille pistorasiat, saunaan sisävalon ja sit vielä saunarakennuksen kulmalle on tulossa liiketunnistimella varustettu ulkovalo polun päätyä ja kalliota valaisemaa. Halias 2.0. etenee! Lisäksi pakastimeen kertyneet jäät saivat kyytiä.


23.7.
Ti

Kesäisiä kelejä taas. Perusrutiinit, pieniä valmisteluja talkooviikonloppua varten, kevään ARK-havisten kirjoittamista ym. rästihommia. Tiina poistui, jäin hetkeksi asemalle yksin, lintupuolelta voisi mainita tikkavaelluksen alun merkkejä (käppäri 1m ja palohullu 1m), haahka 15 500p, suosirri 6p, ruokki 6m, lajeja 65.


24.7.
Ke

Ei muutoksia säätyypissä, eikä lintutilanteessakaan. Suosirri 3p, pikkukuovi 1m, kuovi 1m, ruokki 13m, syksynpinnaksi pikkutikka 1 n p. Sähkömies kävi viimeistelemässä työt, seuraavaksi alkaa valmistautuminen talkooviikonloppuun.


25.7.
To

… ja talkoilu alkoi, aseman parkkipaikalle saapui kuorma K-Raudalta (puutavaraa, ruuveja, kahdet uudet kottikärryt ja kaikenlaista muuta käyttötavaraa) sekä Kerabitin sponssaamat 750 kiloa kattohuopaa. Eki Virolainen ja Mara Vattulainen toivat Gåulle Metsähallitukselta niittotarvikkeita, Ossi Tahvonen, Joonatan Toivanen & Sebastian Andrejeff saapuivat illaksi asemalle. Lintupuolella heinäkuisen vaatimatonta, helle pitää kahlaajat vähissä, mainittavimmat ruokki 13m ja riskilä 5m. Lajeja 65.


26.7.
Pe

Muutto hieman pirteämpää edellisiin aamuihin verrattuna: merimetso 435m 800p, ruskosuohaukka /1m, varpushaukka 1m (syksynpinna!), liro 12p 42m, pikkulokki 1'p, selkälokki 1”m, ruokki 8m, riskilä 1m, peippo 181m. Lajeja 65. Talkootyöt aloitettiin roudaamalla kattohuovat ja puutavara parkkikselta asemalle, lisäksi Ossi niitti ison osan takapihan niitystä ja seuraavana talkoolaisena saapunut Pete Saarinen rakensi telineen kattoremppaa varten. Illasta lisää väkeä: Sami Virta, Aksu ja Sakke Lehikoinen, Hanne Kivimäki, Jari Laitasalo, Vilppu Välimäki, Joona Lehtimäki, Markus Lampinen, Ina Tirri ja Tomas Swahn. Nyt lähtee!


















27.7.
La

Totta vie lähteekin. Halias 2.0. etenee kovaa vauhtia ja aamuvakion sekä vakiorengastuksen jälkeen tapahtui mm. seuraavaa
  • aseman kattoa korjattiin, Pete, Joona ja Ossi asensivat uusia kattohuopia ja urakka eteni yli puolenvälin
  • Sami kaatoi puiden latvoja, jolloin staijinäkyvyys bunkkerilta käsin koheni ja uusia maamerkkejäkin nimettiin (mm. ”joulukuusi”)
  • ikkunaremppa pyöri hyvää tahtia: hionta, kittaus ja maalaus, uusinta sit viikon päästä
  • pihan niittyä, länsikärjen niittyä ja Gåun niittyä raivattiin (jänkäsirriäisestä Haliaspinna!)
  • eteläseinustaa ja ikkunoiden karmeja maalattiin
  • puuvarastoja täydennettiin
  • kerättiin romua lähetettäväksi kaatopaikalle
  • ja tehtiin Hangon puolelle pari kauppareissua ruokapuolen ja välineistön puutteita paikkaamaan

Keittiötiimi piti huolen siitä että kenelläkään ei ollut nälkä ja virvokkeita riitti varmasti kaikille. Oli syytäkin, sillä helle tuntui välillä helvetillisen piinaavalta, onneksi ilmalämpöpumppu piti sisätilat viileinä, ja siellä kävi yksi jos toinen talkoolainen virkistäytymässä. Ja helteestä huolimatta nautimme päivän päätteeksi saunan lämmöstä. On tämä melkoinen jengi, suuri ilo ja kunnia olla mukana Hangon lintuaseman toiminnassa.































Valokuvien takana Vilppu, Mage ja Jary


28.7.
Su

Talkootöitä jatkettiin ja suurimmat projektit saatiin valmiiksi: katoille saatiin viimoset huoparullat asennettua, viimeiset ikkunat maalattiin ja saatiin kuivumaan, ”plussan” rajan tulvaniitty avattiin ja rengasvarasto inventoitiin. Gåulla riittää vielä työsarkaa mut ne hommat ei ihan heti muutenkaan loppuis. Parkkipaikalle roudattiin tavaraa ja suurin osa talkooväestä poistui myöhäisiltapäivän aikana, asemalle jäivät vielä Pete, Sami, Ossi ja kantis. Ohto Oksanen saapui rengastushommiin ja heti oli Gåun särkällä kahlaajapyynti päällä. Nyt pienelle levolle ja sit uuteen viikkoon, lämmin kiitos Haliasporukalle tästä viikonlopusta!


29.7.
Ma

Ulkolämpötilat putosivat inhimmillisempiin lukemisiin (vaikka eihän lämpö luita riko, Östille terveisiä), tosin itätuuli yltyi aamuyöstä yli 15m/s lukemiin, tyyntyen illaksi ja kääntyen koilliseen. Päivän ohjelmassa aamuvakio, kaksi peräkärryllistä kamaa roudattavana Hangon kaatopaikalle sekä Avoimien ovien esitteiden levittämistä. Gåun aluetta takseerattiin tehokkaasti, Ohton asettelema pyynti tuotti mm. pari rantasipiä, 14 liroa, suokukon sekä nuoren Norjassa rengastetun suosirrin! Päivän lajistoa kokonaisuudessaan: jouhisorsa 3m, kuikka 7m, merimetso 500p 193m, varpushaukka 3m, tuulihaukka 1m 1p, tundrakurmitsa 1m 1p, lapinsirri 1p, suosirri 10p, jänkäsirriäinen 1p, suokukko 12p, valkoviklo 5p 23m, metsäviklo 5p 4m, liro 130p 25m, merikihu 4”t 1”v ja 1't, selkälokki 2m, räyskä 6p 2m, kala- ja lapintiiroja 150p ja hippiäinen 1p. Ossi poistui – kiitokset myös ”plusan” rajan niityn raivaamisesta!

30.7.
Ti

Keli viilenee ja puhuri jatkuu, suuntana tällä kertaa koillinen ja taitaa puhaltaa ihan Jäämereltä asti. Jotain säpinää silti, päivän parhaimpana vakiolla linjaverkon taakse pudonnut keltahemppo, joka jatkoi myöhemmin pohjoisiin. Haliaksen kolmas heinäkuinen serinus! Lisäksi merimetso 500p 84m, lapinsirri 1p, valkoviklo 10p 19m, rantasipi 4p, merikihu 6p (yksi nuori pyörähti hienosti kärjessä), käki 1p 1m, rytikerttunen 1Ä ja pikkulepinkäinen 1 k reng. Iltapäivällä vähän niittohommia Gåulla. Sami poistui kaupungin puolelle lepakkokartoitusta tekemään, lämmin kiitos talkootöistä ja erityisesti bunkkerin länsisektorin avaamisesta!




31.7.
Ke

Aika vaatimaton päivä, kovaa pohjoistuulta ja aamusta tihkusadetta. Vakion parhaimpana nuori ristisorsa itään, Ohto rengasti särkältä meriharakan ennen lähtöään. Lajeja 59.


Haliaksen syyskausi avattiin odotetun kesäisissä tunnelmissa, muutamat pikkurarit ja talkoot piristivät linnustollisesti hiljaista aikaa. Vanhojen sirrien ensimmäinen aalto näyttää menevän ylhäältä ohi korkeapaineiden takia, toivottavasti ensi kuun puolella näkyisi monipuolisempaa lajistoa.


15.7.2019

Pohjanmaan kautta



Ihan yhtä kyytiä en raaskinut ajaa Kilpisjärveltä takaisin syvimpään etelään. Yöpyminen Liminganlahdella Temmesjoensuun lintutornin liepeillä, sitä ennen pieni pisto Kempeleenlahden puolella (pikkutiira vuosipisteeksi). Itse aamuretki Temmesjoensuulla jäi vähän vaisuksi, ehkä tunturissa tarpominen oli karkoittanut sellaisen perusretkeilyfiiliksen. Anakset jaksoin laskea ja 1020 haapanalla pääsi heittämällä Tiiran etusivulle. Mustapyrstökuiri oli toinen tämän reissun tavoitelajeista, onneksi ihan kaikki pesinnät eivät epäonnistuneet meriveden noustua voimakkaasti kahlaajien haudonta-aikaan. Mitään mainittavia petoja en nähny.

Temmesjoensuun maisemia

Nyt kun paluumatkalla oli aikaa, niin päätin vihdoin pistäytyä Evijärvellä, ilmeisesti Suomen ainoalla vakituisella mustatiirojen pesimäjärvellä. Paikka ei siis ollut ennestään tuttu, ja järven eteläpään joensuulle saapuessani ilahduin, että nää tiirathan tulee tähän ihan viereen! Alueella pyöri yhteensä toistakymmentä mustatiiraa. Samalle paikalle oli saapunut myös harrastuksen alkutaipaleella oleva tringalaispariskunta, ja ajatustenvaihdon jälkeen jäin vielä hyväksi toviksi tiiroja kuvaamaan.

Tällä sessiolla jaksoi sit päämäärään asti, vaikka antoisaahan se oli tien päällä olla.


Evijärven eteläpäätyä









Sääksi erehtyi järvelle kalaan ja sai tiiroilta kyytiä

Valot ois voinu olla parempia mutta "ens kerralla sitten"

13.7.2019

Kilpisjärven vaellus 7.7.-13.7.2019, kahlaajarengastusta ja myyränpurijoita



Kenttäkurssihommien jälkeen olin toista kertaa mukana Aksu & Pepe Lehikoisen luotsaamalla, Kilpisjärven tunturiylänköalueella pesivien kahlaajien ja vesilintujen seuraantaan keskittyvällä vaelluksella. Tämän kesän reissu oli järjestyksessään 15. kerta, kun sama seuranta-alue takseerattiin.

Tälle vuodelle eläteltiin toiveita sopulihuipusta, ja runsas pikkunisäkkäiden määrä näkyikin maastossa tunturikihujen ja kahlaajien määrissä. Huippu jäi kuitenkin oletettua vaatimattomammaksi, ilmeisesti kihuilla ja pöllöillä oli ruoka loppumassa kesken. Ainakin kihujen käytös reviireillä oli melko flegmaattista, joko pesinnät ovat epäonnistuneet, tai linnuilla oli jo niin kookkaat poikaset, etteivät emot enää aktiivisesti varoitelleet ja hyökkäilleet poikasia etsivien rengastajien kimppuun.

Vaikka reviirimäärät eivät olleet ennätyssuuria, projektin rengastusennätys rikottiin. Tähän vaikutti mitä luultavimmin retken oikea ajoitus, sillä suosirrien ja vesipääskyjen pesinnät olivat enimmäkseen siinä vaiheessa, että poikaset olivat helposti löydettävissä. Pesinnät olivat hieman keskimääräistä myöhässä, esimerkiksi keräkurmitsapoikueita ei löydetty lainkaan, eikä toisaalta suuria pesimättömien lintujen parviakaan, ja muutamilla rengastetulla emolinnulla oli haudonta aktiivisesti käynnissä.

Vaellus oli siis erittäin lintu- ja tapahtumarikas, mutta tähän tiivistelmään voisi nostaa muutaman anekdootin:

- Retken aikana rengastettiin vain yksi tunturikihun poikanen. Samalta paikalta pyydettiin vuonna 2015 pesivä emo, jonka renkaan onnistuimme nyt kuvaamaan. Ruotsin Lapissa 12 tunturikihua sai kannettavakseen valopaikantimen samana vuonna, ja tänä vuonna jopa 11 niistä palasi pesimään. Todella korkea paluuprosentti ja todella reviiriuskollinen laji!

- Merisirri on yksi seurannan erityislajeista. Tänä vuonna alueelta löytyi yksi poikue ja sekä kolme muuta reviiriä. Pikkusirriä ei tänä vuonna havaittu.

- Koskikara ja suopöllö olivat seurannalle uusia rengastuslajeja. Pöllöillä oli vain kaksi poikasta elossa ja pesäpaikan lähettyviltä löytyi kaksi kuollutta poikasta, kertoen siitä että ruokaa ei riitä aivan huippuvuoden tavoin.


Reissun tulokset reviirimäärinä, rengastuksina ja kontrolleina (rev=reviiri, "=vanha, '=nuori)

Keräkurmitsa 3" reng

Tylli 16 rev

Suokukko 11 rev, 2' reng

Lapinsirri 9 rev, 4"4' reng 2"kontr

Suosirri 42 rev, 26"30' reng 4 kontr

Merisirri 4 rev, 1"2' reng

Vesipääsky 44 rev, 22"25' reng 3 kontr

Liro 13 rev, 1"4' reng

Tunturikihu 7 rev, paljon pesimättömiä, 1' reng 1" kontr

Kalalokki 1' reng

Suopöllö 2' reng

Niittykirvinen 1' reng

Koskikara 3' reng

Sinirinta 2' reng

Lapinsirkku 13' reng (joista kaksi pesäpoikueita, muut maastopoikasia)

Pulmunen 5' reng


... sekä liuta muita hienoja haviksia, joista lisää tuossa alempana. Iskuryhmässä mukana Hanna Laakkonen, Aleksi Lehikoinen, Petteri Lehikoinen, Sanna Mäkeläinen, allekirjoittanut ja Veronica Nanni. Todella huikea reissu, kiitokset kaikille, ja kiitokset erityisesti Aksulle & Pepelle yhteenvetotiedoista ja reissun yleisestä organisoinnista..

Lähtökuva. (c) Aksu

Otteet reissupäiväkirjasta:

7.7.

Biologiselta asemalta lähdettiin liikenteeseen aamupäivällä ja hyvällä tahdilla päästiin koivikosta puurajalle asti. Paljoa ei ekana päivänä rengasteltu, oli tavoitteena olla korkeamman paikan perusleirissä iltaan mennessä ja kävelyä kertyis. Muutama ornitologinen maininta kuitenkin:

- Koivikko-osuudelta löytyi koskikaran pesä, josta rengastettiin kolme poikasta. Yritettiin myös kiivetä ampuhaukan pesälle, mutta tämä emo osasi valita pojilleen meiltä luoksepääsemättömän kasvatusalustan.

- Puurajan tuolla puolen tsekkailtiin ekaa vastaan tullutta kihureviiriä, mistä Santaharju pyydysti emon neljä vuotta sitten sopulihuippuna. Aksu sai kuin saikin kuvattua linnun teräsrenkaan ja Pepe löysi paikalta maastopoikasen, jonka raati antoi rengastettavaksi! Kihuja on maastossa muutenkin mukavasti, kävelyn aikana nähtiin noin 15 yksilöä ja perusleirin luo ilmestyi kolme kihua kerjäämään ruokaa.

Hyvä täällä on ihmisen olla.

Tunturiin nousun aikana oli vielä kostkea...

Koskikaran pesäpoikanen! (c) Hanna Laakkonen


Tunturikihun poikaa renkaisiin. (c) Hanna Laakkonen




Roudasin omenan tunturiin. (c) Aksu

Leiriin saapui pari tunturikihua





8.7.

Kevyet 12 tunnin yöunet ja liikkeelle aamuyhdeksän aikoihin. Vaelluksen ensimmäisestä täydestä maastopäivästä kehkeytyi todella upea päivä tunturissa. Kävelyä kertyi runsaasti ja petiin päästiin vasta reilusti puolenyön jälkeen. Päivälle kertyi jopa parisenkymmentä rengastusta ja komea liuta muita havaintoja.

Seuranta-alueen itäisimmältä lampareelta löytyi merisirri. Sama paikka kuin 2017, mutta renkaaton lintu, eikä valitettavasti saatu pyydystettyä. Suosirrejä löytyi 16 eri reviirillä, niistä mainittavimpana yksi brittirenkaalla varustettu lintu ja kaksi muuta kontrollia. Oli aika huikeaa löytää myös naaras pesältä vastakuoriutuneita poikasia kaitsemassa. Jos suosirrien poikaset ovat vielä pieniä ja suht helposti löydettävissä, niin ilmeisesti vesipääskyt ovat vielä hautomassa ja hyvin vaisuja - tai sitten viime viikon kylmä jakso on saanut linnut luopumaan pesinnöistä. Tänään löysimme vain yhden vepäreviirin ja merisirrilampareella näimme kuusi pesimätöntä lintua.

Lisäksi yksi lapinsirriemo rengastettiin munapesältä ja löysimme kaksi muuta lapinsirrireviiriä, kaksi suokukkoreviiriä ja 8 lapasotkaa. Perusleiristä käsin havaittiin kaksi tundrametsähanhea, olikohan se tämän seurannan toinen havainto tästä taksonista. Havikseen myös kaksi maakotkaa, ampuhaukka, kuusi tunturikihua, pikkukuovi, ja pari pulmusta.

Hannan ja Pepen ulkotoimisto

Suosirri, Sanna, Aksu ja Veronica

Vesipääskyjä löytyi yllättävän vähän, osa linnuista vielä hautomassa

Suosirrin poika

... ja pojan emo

Pepe kalahommissa

Reissun eka merisirri!

Renkaaton lintu.


9.7.

Seuraava upea päivä tunturissa! Päivän ainoana ja pahana miinuksena se, että tiimi joutui operoimaan hieman vajaalla kokoonpanolla, mutta puutteita kompensoitiin melkoisen tehokkaalla pyyntitoiminnalla.

Päivän kohteena olleelle kosteikkoalueelle kiivettiin yhden tunturin laen kautta, ja leirin puoleisella rinteellä löydettiin keräkurmitsaemo pesältä hautomasta. Aksu laittoi räpsyn pyyntiin ja saatiin koiras renkaisiin! Seuraavaksi osuttiin yhdelle reissun kohokohdista, kun merisirrireviiriltä löytyi kaksi poikasta ja saatiin melko vaivattomasti emokin kiinni! Kun vielä kosteikolle laskevalta rinteeltä pyydystettiin pesällä hautova keräkurmitsanaaras, niin päivä sai mitä erinomaisimman startin.

Lampareilla oli myös kova meno, löysimme viisi suosirrireviiriä, joista jokaiselta saimme yhden emon pyydystettyä ja yhteensä neljä poikasta renkaisiin. Lapinsirrin munapesältä pyydystimme emolinnun, ja "hajahavaintojakin" kertyi mukavasti: pari lapinsirriä lisää, pari vesipääskyä, maakotka, yhteensä kuusi piekanaa, kuusi tunturikihua. Sorsalintupuolelta havaittiin alleja yksi koiras ja neljä naarasta. Lapinsirkku on peruslaji ja kuuluva osa äänimaisemaa.

Paluumatkalla löydettiin päivän toinen merisirrireviiri, tällä kertaa ilman poikasia, ja leirissä sapuskan laittoa lämpimässä ilmapiirissä. Huomenna taas täydellä kokoonpanolla maastoon!



Sanna rengastamassa päivän ekaa keräkurmitsaa



Aksu ja tunturimuotia

Päivän ensimmäinen keräkurmitsa, koiras...


... ja toinen, hautova naaras. Sulkasato käynnissä!



Reissun toinen merisirri!





... ja merisirrin pentu!

Ja pitäähän sitä merisirrituuletuksesta kuva ottaa

Vaatimattomissa oloissa moiset pesii

Tunturien lakialueilta alemmas



Päivän lapinsirri


Kaikenlaista jännää tunturiin päätyy, pikkukäpylinnun kallo!


Perusleiri

10.7.


Täällähän kokee vain toinen toistaan upeampia päiviä. Pitkiä ja palkitsevia.

Taas talsittiin päivän kohteena olleelle kosteikkoalueelle tunturiylänköä pitkin, etapilla havaittiin muutama keräkurmitsa, tunturilammen rannalla seurattiin pitkään yhtä merisirriä, samaisen lammen aalloilla kellui 8 allia ja rannoilla pyöri pulmusia neljän reviirin edestä. #Märäthanskat pääsi myös vauhtiin ja rantakivelle nousi lumipulmunen!

Kosteikkoalueella tuli vastaan hieman monipuolisempaa lajistoa kuin eilen, suosirri edelleen alueen runsain kahlaaja, mutta vesipääskyjäkin löytyi jo paria edellistä päivää runsaammin. Samaisessa laaksossa wanha Peregrinus antoi maassa nyhjöttäneelle piekanalle kunnolla kyytiä ja kävi vielä ärhäntelemässä yhdelle subad-maakotkallekin, mutta ei me sieltä mitään reviiriä - eikä saalistakaan - löydetty. No, peregrinukset tekee mitä tahtoo, saavat kiusata isompiaan vaikka eivät reviirillä oliskaan!

Loppupäivää voisi tiivistää seuraaviin kohokohtiin
- Rengastimme yhdeltä reviiriltä kokonaisen suosirriperheen, eli molemmat emot ja neljä poikasta.
- Pepe jallitti pulmusnaarasta niin, että löysi järven rakkakivikosta poikaspesän ja saimme viisi pulmusenpoikaa renkaisiin.
- Paroni rengasti elämänsä toisen lapinsirriemon.
- Yritimme porukalla jallittaa siipisulkansa pudottaneen tavikoiraan kuivalle maalle. Tavi jallitti meidät.
- Pepe puolestaan tämän reissun kolmannen keräkurmitsaemon, tämäkin oli naaras, eli aikaisessa vaiheessa ollaan kun naaraat ovat vielä näin tiiviisti pesillä.

Paluumatkalla yhytettiin tunturin laelta sopuli, kahdeksan keräkurmitsaa, leirin liepeiltä rengastettiin lapinsirkkujen pesäpoikaset ja pyydettiin vielä yksi lapinsirriemo. Ylähyyppä vähän yritti uhitella sadekuuroilla meidän paluumatkalle, mutta pahimmat kiersivät ohi, ja leiriin saavuttiin matalan valon ja upean näkyvyyden saattelemana.






Tunturiniityiltä rakan ympäröiville järville









#Märäthanskat



Lumipulmunen!

Piekana tuli hienosti päälle

"... vaan yhden tiedän, mik' ei kuole / manalle menneen maine"



Naaras-vesipääsky!


... ja kiinni saatiin



Paikoin ei meinannu saappaan varsi riittää

Suosirripari, naaras ja koiras




...ja reissun kolmas keräkurmitsa

Kolmas rengastettu lapinsirriemo

... ja sopulinpentu!

Pulmusen poikasiakin saatiin renkaisiin ennen paluumatkaa leiriin. Ylhäällä koiras, alempana naaras



... ja nauru raikas kun tätä kaveria jallitettiin


11.7.

Eilisen jäljiltä nukuttiin puolillepäivin asti, brunssin aikana suoritettiin petostaijia leiristä käsin ja just kun olin lähdössä "keroille", niin eikös tunturikihu alkanut varoittelemaan leirin pohjoispuolen ylle ilmestyneestä muuttohaukasta. Muut tapahtumaa todistaneet provosivat sitä pereä nössöksi, mutta hitot, eihän se vähät välittänytkään vieressä panikoivasta kihusta. Panikoi syystäkin! =D

Päivän ohjelmassa oli perusleirin viereisen tunturijärven kiertäminen - ja siinäkin kesti, koska pyydettävää riitti. Aloitettiin Hannan kanssa koppaamalla järven päädystä kaksi vesipääskyemoa samoilta jalansijoilta, ja toisen poikasetkin löytyi. Vesipääskyjä havaittiin tänään ihan mukavasti, todettiin kuusi reviiriä. Päivän ainoalta lapinsirrireviiriltä saatiin myös emo kiinni, ja tämä lintu osoittautui projektin toiseksi kontrolliksi! Samalta paikalta rengastettu emona vuosi sitten. Suosirrejä löydettiin myös mukavia määriä. Pepe kalasti komeat tammukat ja valokuvattiin tylsyyteen asti kuuden kärpän jengiä! Lisäksi nähtiin kuusi piekanaa, kuusi tunturikihua ja pari maakotkaa.

Aikaisempienkin päivien jälkeen ollaan puhuttu, että lintuja rengastetaan hyvällä tahdilla, ja nyt näyttää retken ajoitus olevan kohdallaan. Suosirreillä on vielä pienet ja helposti löydettävät poikaset, ja vesipääskyt juuri tuoreeltaan kuoriutuneet tai kuoriutumassa. Tähän päälle pikkunisäkäshuippu, jolloin lintuja ylipäätään on runsaammin kuin keskimäärin.

Päivän päätteeksi pieni erkaantuminen, Aksun kanssa siirryttiin jo alemmalle leiripaikalle, jotta päästään aloittamaan pyynti hieman eri suunnalta kuin seuraavassa aallossa saapuvat. Yösiirtymä oli kyllä tunnelmaltaan upea, keskiyön aurinkoa, äänimaisemassa kihuja ja lapinsirkkuja, ja alemman leirin yli lensi illallisen aikana muuttohaukka. Pikkukuovikin kuultiin, ei ihan tavanomainen näillä korkeuksilla.

Kärppäjengiä














Pepe pyysi tammukan

Yövaloja






12.7.

Tänään tahkottiin iso siivu alempaa maastoa ja sen huomas lajistossa, enemmän liroa ja suokukkoa, vähemmän sirrejä. Alueen pohjoisosissa oli oikeastaan yllättävän vähän lintuja, esimerkiksi vuoden 2017 määriin nähden, vähän spekuloitiin että terrorisoiko kihut kahlaajien pesintöjä jos myyrät ovat hiipumassa (eilen nähtiin yksi kihu kyttäämässä varoittelevan suosirrin vieressä). Mut kihuja kyllä piisaa! Nähtiin ainakin 12, 14 ja 10 yksilön parvet, saattaa olla samojakin, mutta tällä pläntillä niitä näkee ja kuulee jatkuvasti. Ja päivän ekan legin kohokohtana oli kun Aksun kanssa löydettiin kaksi suokukon poikasta!

Iltapäivästä suunnattiin sit pahamaineiselle "vepäkompleksille", missä kuulemma ekat vesipääskyt tulevat varoittelemaan jo kahdensadan metrin päästä, pahimmillaan ympärillä pyörii toistakymmentä vesipääskyä ja pyynti on melko tehotonta. Mennessä nähtiin pari maakotkaa ja saatiin liroemo ja kolme poikasta renkaisiin, kompleksilla puolestaan havaittiin kahlaajien lisäksi viisi lapasotkaa ja jouhisorsa. Eka vesipääsky todellakin saapui varoittelemaan pitkän matkan päästä, mutta lopulta vain yksi noista ennakkomanauksista kävi toteen, kun yhteensä 15 vesipääskyreviiriltä saatiin seitsemän emoa ja kolmen ja neljän pulluksen poikueet renkaisiin! Pepen kanssa löydettiin poikueet ihan vierekkäisiltä lampareilta ja toisen poikueen emo osoittautui melkoiseksi päälliköksi ja erikoisliikkeiden mestariksi, se väisti Pepen harhautusta dyykkaamalla ilmasta suoraan alas lampeen kuin suula! Kyllä, siivet aavistuksen supussa suoraan veteen =D naurettiin pari minuuttia aivan kippurassa eikä pyynnistä tullut vähään aikaan mitään. Mut saatiin me se kuitenkin kiinni!

Kompleksilla kului aikaa ja alkuillan puolella siirryttiin alueen eteläosiin. Porukka oli mennessä vähän hajallaan ja jälkimmäisessä porukassa hiffattiin evästä kantava suopöllö! Seurattiin linnun liikkeitä ja nähtiin suurin piirtein mihin pöllö putosi kuolleen jyrsijän kanssa, jolloin Pepe ja Hanna jäivät nuotittamaan lintua, itse läksin Aksun, Sannan ja Veronican perässä poikasia etsimään. Ja hyvien nuottien ansiosta osuttiin oikealle paikalle, Aksu löysi ekan pojan ja Sanna toisen! Maastoa kyllä syynättiin intensiivisesti, mutta enempää eläviä poikasia ei silmiin osunut. Aksu antoi herrasmiesmäisesti toisen rengastettavaksi, ja tämmöset on vissiin niin kokonaisvaltaisia kokemuksia ettei sainoin osaa kuvailla. Miljöö, laji, ja näin huikea seurantaprojekti vieläpä näin huikealla retkellä, että kantis sekos onnesta.

Paluumatkalla leiriin tsekkailtiin vielä viimesiä lampia, etsittiin kihujen poikasia ja ainakin saatiin näistä eleganteista tunturilinnuista hyviä taidekuvia.  Leirissä hyvät ruokamätöt, kun Pepe innostui taas kalastamaan ja sai niin hyvin saalista porukalle kuin vain jaksettiin syödä. Paistettua tammukkaa, lämmikettä, ja lämmintä ilmapiiriä. Tällaisilla reissuilla elämä on ihanaa.

Suokukon poikanen

... ja sinirinnan maastopoikanen

Liroemo, tiimi taustalla etsimässä poikasia



Vanhan liron yksityiskohtia

Liron pojat!


















Suopöllön poikaset on uneliaan näköisiä

(c) Veronica Nanni (vaikka vesileima muuta kertookin)

Alli iltavaloissa







13.7.

Viimeinen pyyntipäivä, pakattiin leiri ja lähdimme paluumatkalle kohti autoja, samalla oli tarkoituksena tsekata alueen viimeiset lampareet. Sää edelleen lämmin ja idyllinen, mitä nyt myötätuuleen kulkemista jaksaa aina hieman kirota. Aksu staijas leiristä yhdellä skannauksella 57 tunturikihua, joista suurin osa pyöri yhden lamparekompleksin päällä hyönteisiä pyydystäen.

Päivän pyynnit jäi hieman ohuiksi, ainakin omalta osalta, kun kantahämäläisen kroppa oireili jo kisaväsymyksestä. Ja Aksua janotti =D Viideltä vesipääskyreviiriltä saatiin kaksi emoa kiinni ("You're fuckin' nicked!"), muista haviksista voisi mainita kaakkurireviirin (yks pullus paikalla), kalalokin poikasrengastuksen ja ilmeisesti reissun ainoat lapintiirat. Liroja neljä ja suokukkoja kaksi reviiriä.

Illaksi paineltiin takaisin biologiselle asemalle kasaamaan reissun tilastot, saunomaan, nauttimaan ämpärillinen teetä sekä parit huurteiset.


Viimeisen maastopäivän fiiliksiä. Ja ensi kertaan...