Ekaekaa-rallin jälkeen kykenin kunnon retkelle vasta Helsinkiin palattuani. Janakkalaan asti kantautui tietoa Viikissä majailevasta lapinpöllöstä (taas!), ja sitähän lähdettiin kyttäämään "heti" 8.1. Puolet Viikistä ovat ehtineet lajin kuittamaan, ja ovatpahan biologit retkeilleet suht aktiivisesti muutenkin Symbioosin vuosipinnakilpailun ansiosta.
Anyway, nebulosa-iskuryhmä muotoutui Zorbaan ja Mikko T.n kanssa. Pieni tovi Mölylässä piti harhailla, ennen kuin ohikulkijat ja muut optiikan ulkoiluttajat vihjaavat linnun olinpaikasta. Ja sieltähän se harmaa möntti löytyy, parinkymmenen metrin korkeudelta kuusen oksalta. Kuvaamista, ihastelua, kanssakäymistä kollegoiden kanssa. Sekalaisen rupattelun ohella kamera käy aina kun lintu osoittaa elonmerkkejä. Päivehtijä saa olla muilta luontokappaleilta rauhassa.
Paikalla käy kaikenlaista julkkista Jukka Haapalasta Pekka Komiin. Parin tunnin pöllöpäivystyksen päätteeksi havahdun paleluun. Pitäis päästä liikkeelle. Fastholmassa on kuulemma ollut pohjantikka. Joku juorusi varpuspöllöstäkin. Suunta sinne, kun kerran liikkeellä ollaan. Pitäähän sitä onnistuneen bointsauksen ohella pari mäherrystäkin kirjata. Auringon laskiessa vislaan varpuspöllöä - seurauksena saan pyydellä kauempaa korviaan höristäviltä kollegoilta anteeksi. Kampukselta tulee puhelinsoittoa, kun seuraava biologiaalto suuntaa lapinpöllön perään. Nyt kävi heikompi mäihä, linnun lähtiessä saalistamaan myöhästyminen oli vain minuuteista kiinni.
Pöllöä etsitään porukalla Mölylän metsäaukioilta ja kuusikosta. Ei auta ei, pimenee vain. Päätämme koukata pöllön alkuperäiselle löytöpaikalle ennen paluumatkaa. Latu nousee mäen päälle, viereltä löytyy pieni aukea. Ehdin näkemään aukean laidalta kuusikkoon ampaisevan varpuspöllön, lintu kuitenkin on jo kadoksissa ennen kuin ehdin edes reagoimaan. Vuodarilistalla kolme lajia pöllöjä!
Gradun tekeminen keskeytyy taas seuraavana päivänä (9.1.), kun Viikistä Gardenian ruokinnalta ilmoitellaan tundraurpiaista. Biologit ja kertsihengarit kaipaavat lisää pinnoja, joten lähden sekalaisen lössin matkaan ruokinnalle päivystämään. Urpiaista liikkuu auringonkukan perässä hyvää tahtia, kestää taas klassisen tovin, ennen kuin sopivan näköinen cardu istahtaa näkösälle. Koiras, vähän viiruja kyljillä. Puhdas alaperä -check. Pieni nokka ja vaaleat yläpeitinhöyhenet -check. Lintu kääntyy, puhdas yläperä näkyy - check. Tundraurpiainen allekirjoittaneen ja muutaman muunkin vuodarilistalle.
Porukka valuu takaisin kampukselle, pari lahdelta päin saapuvaa ornia juoruavat Keinumäen helmipöllöstä. Ei malta, perään vaan. Keinumäen tiheä kuusikko kierretään neljään kertaan läpi edellisten jälkiä seuraamalla. Möykyn möykkyä ei näy, seuraavat paikalle eksyneet osaavat kertoa linnun vaihtaneen paikkaa. Jahas. Eikä sitä pohjantikkaakaan löydy Arboretumin laidalta. Paluumatkalla Gardenian ruokinnalla etsitään ja ihmetellään taas tundraurpiaisia, paikalta lähtiessään Otso vinkkaa peipponaaraasta. Hetki menee ennen kuin keskityn seuraavan vuodenpinnan kimppuun, mutta Svarojeni näkökenttä löytää koiraan. Samapa tuo, peippo ja vuodari # 41.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti