5.8.2022

Lappipööpöilyt 2022


 
Tällä kertaa kaksiosainen Lappikertomus blogiin, ensin viikon mittainen linjalaskenta-retkeilyreissu Anitan kanssa kesäkuun puolivälissä, toisena viikon kenttäkurssiosuus heinäkuun alussa rakkaalla Kilpisjärvellä <3 Subarktisen ekologian kenttäkurssi muuntautui muotoon Subarctit habitats and biota, juhannuksen jälkeisellä viikolla Jouko Rikkinen ja Henry Väre vetivät kasvipainotteista osuutta, ja heinäkuun ensimmäiselle viikolle saatiin lintujen lajintuntemusta ja linnustonseurantamenetelmiä demoava osuus. Aksu kutsui mukaan assaroimaan, mistä lämmin kiitos!
 
 
 
12.6.
 
Maastoilut polkaistiin käyntiin Suomussalmen Paljakan vakioreitilla 411. Ennakkotietojen mukaan edessä piti olla helppokulkuinen reitti, eikä helppokulkuisten hakkuuaukkojen ja talousmetsien kanssa tarvinnu kauheasti päätään vaivata. Aamuyöstä sää oli vielä hieman epävakainen ja pari ohi lipuvaa sadekuuroa kasvatti myös pidettyjen taukojen minuuttimäärää, mut muuten mentiin nättien aamuvalojen ja tyynien tuulien kanssa. Yleisimmät lajit olivat varsin yllätyksettömiä, leppälintu 33 rev, peippo 25 rev, metsäkirvinen 24 rev ja laulurastas 20 rev, erityisesti leppälintujen määrä ilahdutti. Harvalukuisemmista piristivät metso 1 n p, pohjansirkku 7 rev (joista 4 pääsaralla), valkoviklo 5 rev, metsäviklo 2 rev ja pikkukuovi 2 rev, käpytikkojakin 10 rev ja yksi pesä pääsaralla, sen sijaan punakylkirastaita tuntui olevan aika vähänlaisesti vaikka maastoa ja kuuluvuutta riitti.

Linjan jälkeen otettiin tujut päiväunet ja nukuttiin niin pitkään kunnes teltta lämpeni sietämättömän kuumaksi, sit rauhassa purettiin leiri ja jatkettiin matkaa kohti Hossan kansallispuistoa. Ennen puoltapäivää lounastettiin kansallispuiston luontokeskuksessa, iltapäivästä kierrettiin Värikallion reitti ja ihasteltiin Värikallion kalliomaalauksia. Seinämä on ilmeisesti Suomen kolmanneksi suurin kalliomaalaus kuviomääriltään ja Hossassa sijaitsevat maan pohjoisimmat löydetyt maalaukset. Siinä ohella kerättiin haviksia Lintuatlakseen, muita laskentahommia ei ollut seuraavalle kolmelle aamulle tiedossa, silti retkeilyyn sai enempi yleishyödyllistä tasoa kirjaamalla täydelliset lajilistat Lajitietokeskuksen lintuatlaslomakkeelle.


13.6.

Eilisen iltapäiväkävelyn jälkeen sopiva leiripaikka löytyi vasta kolmannella yrityksellä, mutta onneksi päivän pääkohteen läheltä, tänään oli tarkoituksena kiertää kymmenisen kilometriä pitkä Julma-Ölkyn kierros ja jatkaa loppupäivästä Kuusamoon. Jo patikoinnin alkupuoliskolla löytyi kunnollinen pikkukiva, kun koiras-virtavästäräkki äänteli ja lauloi pari säettä Ölkynhaaran ylityssillan kohdalla! Reitille osuivat myös pohjansirkku, sinirinta, rummuttava pohjantikka ja vuosipisteeksi kirjosiipikäpylintu, sekä eräs kalliomaalauksiakin syvempää pakanallista luontoyhteyttä nostattanut lintu. Kalliomaalauksista joo, onneksi jaksettiin eilen käydä Värikalliolla, koska nämä Ölkyn maalaukset olivat ilmeisesti nähtävillä vain vuokrattavan venekyydin avulla. Silti hieno kierros hienoissa maisemissa! Loppuiltapäivästä siirryttiin kohti Kuusamon Valtavaaraa ja leiri löytyi Pikku-Konttasen juurelta.


14.6.

Ei huonompi leiripaikka, leiriä pystyttäessä viereisestä kuusikosta vihelteli pyy ja päivän ensimmäinen sinipyrstö aloitti laulun aamupalaa tehdessä klo 2.30, Pikku-Konttasen etelärinteeltä. Jos edellisinä päivinä nautittiin pyhästä pakanallisesta luontoyhteydestä, niin tänään päästiin nauttimaan yhdestä Koillismaan legendaarisimmista lintupaikoista. Helposti muistui lukio- ja yläasteajat mieleen, vanhojen esikuvien hehkuttaessa sitä "Valtavaaran parkkipaikalle kuuluvaa sinipyrstön laulua". Edellisen kerran vierailin Valtavaaralla kesäkuussa 2008 Kalle ja Laura Mellerin kanssa, nyt sama kohde osui sopivasti reitin varrelle. Kuljimme Anitan kanssa Valtavaaran polkua about vaaran puoliväliin asti ja takaisin, muutaman tunnin siihen sai kulumaan ja nähtävää ois ollu enemmänkin, mut nyt piti vähän säästellä voimia päivän toista kohdetta varten. Aamun aikana kuultiin yhteensä 10 laulavaa sinipyrstöä, rummuttava pohjantikka, ylilentävä kirjosiipikäpylintu ja havaittiin yhteensä 5 kuukkelia. Leppälinnut, järrit ja muut kynttiläkuusikkojen yleiset lajit loihtivat tunnelmaa, muista harvalukuisista havaitsimme myös teeren, metsäviklon ja peukaloisen.

Muutaman tunnin ajomatkan jälkeen päästiin jo Lapin maakunnan puolelle ja Pyhä-Luoston kansallispuiston reunalle. Viime vuoden linjalaskentaurakoinnilla jäi Pyhätunturin Kultakeron ja Ukonhatun väliin sijoittuva Pyhäkuru näkemättä, mutta tälle Lapin turneelle huomioitiin paikkausmahdollisuus. Lajistollista vaihtelua toivat Pyhäkasteenlammen ympäristössä äännellyt koskikara sekä Pyhäkurun puolella pesimävarmuusindeksin 72 saanut piekana. Kuru oli kokonaisuudessaan maisemallisesti odotusten mukainen ja infran remonttikin oli viittä vaille valmis, joten pienellä kierrolla paikalle oli helppo päästä.

Pohjoisemmaksi siirtyessä sateiden uhka kasvoi ja sopivan telttapaikan kanssakin oli vähän hakemista, joten päätimme majoittua yhdeksi yöksi Sodankylän Camping Niilimellan möksään. 




15.6.

Lämpötila putosi yön aikana ja neljättä retkiaamua varjostivat sankat pilvet sekä viimainen tuuli. Hyttysten määrä tietenkin runsastui ja tuulensuojaisilla paikoilla itikat kävivät jo melko tukalasti päälle. Jaksoimme silti kiertää Sodankylän Viiankinaavan pitkospuureittiä, vaikka pitkokset varsin huonokuntoisia olivatkin, omalla vastuulla ja mitänäitänytoli. Tää yksi vihervassari sen sijaan voisi mutista siitä, että miksiköhän tämän ainutlaatuisen ja laajan aapasuokokonaisuuden retkeilyreitin ylläpitoon ei riitä rahaa, samalla kun aluetta uhkaa kaivoshanke. "Kaikki paskaksi, mustavikloille ja muuttohaukoille riittää lääniä tuolla Siperiassa." Ei näin, saatanan tunarit, ei näin!

No niin, nyt kun happea riittää taas kirjoittamiseen, niin voisi mainita päivän lintuhavainnot. Korkeimmat atlasindeksit saivat laulujoutsen (pesällä hautova emo), keltavästäräkki (nokassa ruokaa kantava emo) ja pohjansirkku (nähty juuri lentokykyinen poikanen). Lisäksi mustaviklo huuteli Viiankijärven tietämillä ja lintutornin edustalta lähti lentoon riekko. Tosin suon pohjoislaidalla viihtyi jonkin verran variksia, joten mistään paremmasta ei jaksanut toiveita elätellä.

Viiankiaavan jälkeen matka jatkui kohti Kilpisjärveä ja seuraava yöpyminen sijoittui...


16.6.

... Mallan luonnonpuiston parkkikselle! Sää osui jälleen laskennoille suotuisaksi eikä etelän lämpö ollut tänne asti vielä yltänyt eikä hyttysiä ei ollut nimeksikään, mutta yö teltassa meinasi kallistua vilpoisan puolelle. Mallan sessio aloitettiin taas, perinteiseen tapaan, Siilasmallan linjalla. Ekan kilometrin aikana tuli varsin hyvin selväksi, että urpiaisia on hyvin runsaasti maastossa ja eri yksilöiden tulkinta tuotti jo vaikeuksia. Henk.koht. reittiennätys 37 reviirillä, pajulintuja ja järripeippoja normaaleja määriä, punakylkirastaita kohtalaisesti ja laulurastas kateissa. Harvalukuisia lajeja linjalla mm. 2 riekkoa, keräkurmitsa 1Ä, melko tyypilliseen tapaan päivän ainoat kiirunat (2k p) näkyivät vasta paluumatkalla, samoin linjalta pois talsimisella näkyivät päivän toinen keräkurmitsa, Mallajärvillä punajalkaviklo, sekä Pikku-Mallan itärinteeltä kuuluneet sepelrastas ja piekana. Päivän hienoin ylläri oli silti telttapaikan vierestä lentoon pölähtäneet kaksi vuorihemppoa!

Laskennan päätteeksi Anita kävi kylällä aamukahvilla ja karvanaama biologisella asemalla haistelemassa henkilökunnan ilmapiiriä ja pohjustamassa pari asiaa parin viikon päässä odottavaa kenttäkurssia varten. Iltapäivällä käytiin fiilistelemässä vuonomaisemia Skibotnissa, tosin varsin vaatimattomalla havislistalla, ja päästiin aikaisin nukkumaan.

Pikku-Mallan vuorihempot


17.6.

Pikku-Mallan kiertävä linja on varsin usein tarjonnut mielenkiintoista lajidiversiteettiä. Kesällä 2017 itärinteelle ilmestynyt peukaloinen esiintyi linjalla nyt kahden laulavan yksilön voimin. Troglojen lisäksi eteläistä lajistoa edustivat pääsaralta ponnahtaneet kaksi lehtokurppaa (mulle vasta toinen havainto Kilpisjärven alueelta!), lisäksi vihervarpusten ja pikkukäpylintujen liikehdintä oli yltänyt jälleen tänne asti. Pohjoista eksotiikkaa edustivat itärinteen kaksi vuorihemppoa ja kolme sepelrastasta, lounaisrinteeltä löytyi kolmas vuorihemppo sekä kiiruna. Päiväpetoja kirjasin kolme lajia, tuulihaukan, ampuhaukan ja piekana, ja reitin runsain laji oli urpiainen, jolla taitaa olla maan pohjoisosissa melkoinen massaesiintyminen käynnissä.

Linjalta oli mukavan lyhyt matka takaisin leiriin ja pienen breikin jälkeen alkoikin sit paluumatka kohti etelää. Lyhyeltä tuntui alle kahden vuorokauden visiitti Kilpiksellä, mutta onneksi kohta pääsee taas takaisin.

Pala maisemasta...

1.7.

... ja pääsihän sitä! Kesäkuun viimeisenä hyppäsin Aksun mukana Helsingistä Rovaniemen yöjunaan. Matkasta muodostui lopulta melkoisen hapokas, makuuvaunun ilmastointi feilas ja toisen karuksi kohtaloksi tuli käydä kapean huoneen lattialle makaamaan. Lisäksi Rovaniemen eteläpuolella oli syttynyt tavarajunan veturi palamaan, joten alkuperäisestä bussiyhteydestä myöhästyttiin. Ei meidän kuitenkaan tarvinnut jumittaa vuorokautta Tampereella, ja maailmantilanne huomioiden asiat voisivat olla muutenkin paljon pahemmin...

Menomatkalla ei haviksilla mässäilty, näin bussin ikkunasta laulujoutsenpoikueen jossain Pättikän kohdalla. Kilpisjärvelle päästiin sopivasti majoittumaan ennen kurssin kasviosuuden päätöstilaisuutta ja pienelle illanistujaisille Retkeilykeskukseen, Kilpisjärven appron ekalle rastille! Paria punaviinilasillista enempää ei pystynyt sisäistämään, sillä univelka painoi ja Mallalla oli edelleen kaksi linjalaskentaa laskematta!


2.7.

Maailmanloppu etenee, Käsivarressa on ollut käynnissä hyvin intensiivinen lämpöjakso ja räkkä sikiää sellaisissa määrissä, ettei ennen oo täällä nähty. Talsittiin Aksun kanssa aikaisin aamusta linjojen aloituspisteille hiestä läpimärkinä ja hyttyspilven saattelemina. Se Pikku-Mallan kohdalla polun varressa oleva seitakivi hohkasi lämpöä vielä aamukahdelta, samoin takaisin tullessa aamukahdeksalta. Aksu sai laskeakseen oikeutetusti Iso-Mallan paljakkalinjan, mä otin koivikon. Linnustollisesti jatkettiin siitä mihin pari viikkoa sit jäätiin, urpiaisia on käsittämättömiä määriä, samoin punakylkirastaita osui edelleen mukavasti reitille. Vikloja aamulla jälleen kolme lajia, linjalla liro ja valkoviklo, paluumatkalla tuttu punajalkaviklo, muutoin piristäviä olivat myös kaksi hömötiaista, riekko, piekana ja naaras-pikkutikka. Aksulla oli urpiaisten, niittykirvisten ynnä muiden lisäksi yksi kiiruna, yksi keräkurmitsa, 11 kapustarintaa ja neljä pulmusta.

Aamupäivästä otettiin kunnon torkut, valmisteltiin kurssia ja saunottiin, seuraavana aamuna levättiin, laitettiin rengastuspaikat kuntoon ja viimeisteltiin tulevan viikon ohjelma. Kurssin ekana ohjelmanumerokin pidettiin ja demottiin keittiön takana pesivien leppälinnunpoikien rengastus.


4.7.

Ensimmäinen kurssipäivä kului rengastusten, linnunpönttökierrosten sekä pesäkorttitreenien parissa. Lämmintä on edelleen ja enemmistöllä on hyvästä syystä hyttyshatut päässä. Verkoilta saatiin ihmeteltäväksi pari urpiaista ja varpusta, sekä järripeippo- ja sinirintakoiraat. Aksu jaksoi kiitettävästi ohjeistaa uusia ihmisiä rengastuksen kanssa ja leppälintupoikueita löytyi useita rengastettavia. Hieno viikolle startti!
 



 
5.7.
 
Sateiseksi siirtyvän säätilan takia kurssiohjelmaa piti hieman rukata ja tänään hypättiin syvään päätyyn aamuneljän lähdöllä ja linjalaskentademolla. Kurssiporukka jaettiin kahteen eri ryhmään ja molemmilla oli yhteensä kahden kilometrin linja laskettavana, kolme kurssilaista kerrallaan urakoi aina puolen kilometrin pätkän. Ja haviksiakin saatiin, retkun luoteispuolella lauloi pohjansirkku pari lyhyttä säettä. Kilpisjärvenpinna! Reittien päätepisteessä, reilusti puurajan tuolla puolen, pidettiin laskentademon koonti- ja palautetilaisuus, Aksu kertoi paljon metodiikkaan liittyvistä haasteista sekä laskenta-aineiston käytöstä linnustonseurannassa ja muussa tutkimuksessa, assari yritti tuoda vapaaehtoisten laskijoiden näkökulmaa kertomalla homman palkitsevuudesta ja opettavaisuudesta (no pun intended!). Tässä vaiheessa assari oli tosin jo melkosen naatti, eilinen lämpö otti koville, pakki pitkin yötä sekaisin eikä unta tullut kuin pienissä erissä.
 
Demon jälkeen otettiin sit kunnolla korkeutta ja kurssiporukka suuntasi tasaista vauhtia kohti Korkea-Jehkasin yläosaa. "Satulassa" tärppäs ekan kerran ja muutama kurssilainen osui kapustarinnan pesälle, mutta todelliset kohdelajit löytyivät vasta ylimmältä huipulta, ensin koiras-kiiruna löytyi mönkimässä kivikosta ja siinä sivussa hieno seitsemän keräkurmitsan parvi! Laen tienoolla pidettiin lounastauko, jonka jälkeen lompsittiin kohti Jehkasien välissä olevia lampia, sitä ennen nähtiin vielä viiden keräkurmitsan parvi sekä selkeästi varoitteleva koiras-keräkurmitsa! Tästä muodostui sekä assarille että monelle kurssilaiselle viikon kohokohta, kun parilla jipolla saatiin kurmitsaemo kiinni ja yksi maastopoikanenkin renkaisiin! Vielä kun päästiin fiilistelemään Veikkolampien tyllejä (7p), niin päivälle toden totta saatiin sisältöä.



Voi pyhä Sendari mikä lintu! <3



Kuvista kiitokset Viivi Lindholmille

6.7.

Kevyempää päivää väliin, Aksu piti sisätilasession aamupäivällä (pari esitelmää ja museon tallennusjärjestelmien demoamista) ja assari kiersi verkkoja, päivän saldona mukavasti urpiaisia ja punakylkirastas. Ja aseman pihalla äänteli lapintiainen! Iltapäivästä otettiin pieni siirtymä kohti etelää ja harjoittelemaan vesilintulaskentaa Peeran ja Pousun ympäristöön; viidellä eri pisteellä havaittiin mukavasti erilaista lajistoa, mukavimpana pari jouhisorsaa, useammassa pisteessä näkyneet tuulihaukat ja piekanat, sekä Peerajärven rannalta spotattu viidentoista tunturikihun parvi Peeravaaran yli kaakkoon! Kaukoputkihommia tietenkin mut olipa hienoa löytää tollanen parvi jengille!




7.7.

Toinen aikainen aamuherätys, suunnaksi otettiin Tsahkaljärvi ja Marjajärvet, päivän pääteemoina pistelaskenta, vesipääsky ja lapinsirkku. Taas jakauduttiin koivikkoon kahteen eri ryhmään ja pistelaskentaa demottiin yhteensä kahdeksalla pisteellä per ryhmä, siinä sivussa rengastettiin myös tiedossa olleen sinirinnan pesän poikaset. Assarilta tais myös kriittisellä tasolla pettää kärsivällisyys räkän kanssa... Anyway, tiedossa oli taas reippaasti kävelyä, tällä kertaa tasaisemmassa maastossa, ensimmäiset lapinsirkut kuitenkin löytyivät jo puolivälissä puurajalta Marjajärville, ja osa porukasta onnistui näkemään tunturisopulin! Sit Marjajärvien luoteiskulmasta löytyi kolme vesipääskykoirasta, joista yksi saatiin jallitettua verkkoon ja kurssilaisten ihmeteltäväksi <3 päivän paljakkaosuuden oheishaviksia myös tunturikihu, punajalkaviklo ja niittykirvispoikue. Kaakkuria tosin ei nähty, se tais olla se fataalein osa kurssipalautetta...





8.7.

Norjaan! Vielä yksi aamuherätys ennen piinasta pääsyä. Vuonopäivälle ennustettiin melko jatkuvaa vesisadetta, eli lähtöä hieman myöhäistettiin ja ehdittiin myös hyvällä aikataululla takaisin asemalle, mut suht helpolla säällä me sit kuitenkin selvittiin. Roope ja Petteri väsäsivät assarin autoon kunnon soundtrackit, aina Kreatorista ja Tarotista Ad Habitukseen (pari sivuosumaakin sinne mahtui), asemalta paahdettiinkin melko suoraa kyytiä Uddenin staiji- ja kalastuspaikalle. Ruokkilinnut olivat tiukilla eikä lunnia nähty, mutta pikkukajavat, merikihut, etelänkiisla ja harvinaisen hienosti edustalla esittäytyneet pyöriäiset ilahduttivat. Skibotnin ympäristössä tehtiin vielä muutama pisto, jokisuistoa ja merisorsaparvia ihmetellen (haahkojen lisäksi pilkkasiipiä ja mustalintuja hienosti paikalla), ja nyt niitä kaakkureitakin nähtiin. Vika etappi nyt tais mennä hieman ylimääräisen härväämisen puolelle, mut saatiinpahan kurssille vielä hienot viralliset lopetukset piekanan rundatessa iloisten kurssilaisten yläpuolella.

Loppuun suuri kiitos Aksulle sekä muille kurssin vastuuhenkilöille, että kurssilaisille! Reipasta ja intopiukeeta porukkaa kuten kuuluukin, taas kerran oli ilo ja kunnia olla assaroimassa, kun mukana on Symbioosi ry:n piireistä tuttuja tyyppejä samalla kun saa tutustua myös uusiin ihmisiin.