16.9.2014

Põõsaspea V - paluu niemenkärkeen






8.9.

Aamulaivalla Länsisatamasta Tallinnaan ja pienoisen sompailun jälkeen bussilla Haapsaluun, vastassa Tarvo Valker. Ruhtinaalliset ruokaostokset, paluu Tuskiin, kotiutuminen, Berlebach naftaliinista ja muutaman tunnin iltastaijille. Juho tahkonut koko aikaisemman päivän yksin, ainakin lapasotkilla ja pilkkasiviillä ollut pirteetä menoa.

Aika hassulta tuntuu palata näihin maisemiin kolmen viikon jälkeen. Tuksin männikkö, Spithamin kylän niitty, niemenkärjen avoin merimaisema ja Osmussaari. Syksyn etenemisen huomaa muustakin kuin alkavasta ruskasta; mustalintujen sekä pilkkasiipien sukupuolijakaumat ovat kääntyneet koirasvoittoisista naaraiden massoiksi, kaakkureita näkyy säännöllisesti muutamien lintujen parvissa ja lapasotka on peruslaji. Haapanaa, jouhisorsaa, tavia, lapasorsaa ja sotkaa sekaparvissa. Menneen kesän relikteinä kaksi muuttavaa riuttatiiraa, ensimmäiseen ääneen reagioi hieman huvittuneesti, "kuulinko mä riuttiksen..." =)

Päällimmäisenä sellainen fiilis, että tästä voi tulla tosi kivaa.


Merikotka terrorisoi kärkeä.

Haapanaparvi ja auringonlisku. Tuo musta läntti keskellä valoilmiötä ei ole roska kennolla, vaan auringonpilkku!


9.9.

Aamustaijille ruhtinaallisten 5½h yöunien jälkeen, vähän eri meininki kuin jakson avaus heinäkuussa. Parin teeannoksen avulla pysyy suht pitkään pirteänä. Keli on aamusta kohtuullinen, mutta kääntyy parin ekan tunnin jälkeen sateiseksi. Juho oli tässä välissä rakentanut tuulisuojan kärkeen (särmä kii-tos!), joka suojaa myös kevyeltä tihkulta. Aamupäivän saldoiksi saadaan 416 haapanaa, 93 jouhisorsaa, 1153 lapasotkaa (+532 tukka/lapasotkaa), 606 pilkkasiipeä, 118 kaakkuria, 5 isosirrin parvi ja tundrakurmitsa. Erityisesti 140 lapasotkan ja yli kymmenpäiset kaakuriparvet lämmittivät.

Tarjosi päivä paljon sykähdyttävämpääkin, kun se kovin pommi (vai sanoisinko ohjus) tallasi kiinni nuoreen kottaraiseen, painoi sen tornin lautoja vasten ja tippui alas vain muutaman metrin päähän staijareista; jumalaare, nuori ampuhaukka nappasi melko kookkaan saaliin ja tuossa se nyt poseeraa! Kottarainen pisti julmetusti hanttiin, mutta minkäs vahvemmalleen mahtoi. Havukka ei välittänyt tuulisuojaa vasten seisoskelleista staijareista mitään, ja Tarvo herättikin, että kuvaa, kuvaa! Ja minähän kuvasin. Staijaaminen taukosi hetkeksi ja haukan häivyttyä saaliin kanssa eteenpäin, olimme molemmat sen verran pahasti löysät housuissa ja sekaisin, että siinä meni vartti ja toinenkin ennen kuin keskittymiskyky palautui. Melkoinen näytös! Vieläpä menneenä kesänä syntynyt nuori lintu, yleensä tältä ikäluokalta ei parasta saalistuskokemusta löydy, mutta tämä oli sellainen näyttö, että sopii toivoa pitkää ikää ja rotosti fitnessiä. Suljen silmäni ja näen siivet levällään saalista pitelevän ampuhaukan ja henkihievereissä taistelevan kottaraisen... voi pojat, siinä linnussa oli vimmaa!

Iltapäivästä taas tapahtui: sitä oli juuri saanut sulateltua spondereseptillä toteutettua inkiväärikala-ateriaa ja lukemassa kaverin kronikan Varangin-matkaa, niin Könösen peeveli soittaa ja kertoo, notta kärjessä notkuu nuori mustanmerenlokki. Mainitsen asiasta Tarvolle, mies saa sätkyn, into tarttuu ja kai sitä voisi itsekin lähteä mukaan. Noh, juuri saapuessamme paikalle Juhon hallussa pitämä lintu mystisesti "katoaa" eikä löydy tehoskannauksista eikä komppauksesta huolimatta uudelleen. On se nyt hemmetti, elis lajista on muutaman vuoden takaa, mutta olishan se ollu kiva nähdä tuntomerkkien kertausta aatellen. Ja postata blogiin muutama kuva. Pjärkele.







10.9.

Ei ollu mumeloo enää niemenkärjessä. Aamu nätti ja tyyni (ihan kuin olisin joskus aikaisemminkin käyttänyt tällaista fraasia), mutta vakion jälkipuoliskolla alkoi pohjoistuuli puhaltamaan ja nostattamaan sumua Suomenlahden näille osin. Muutto oli välillä maleksinut, mikä kieli tällaisesta tulpasta. Toisaalta sumun laskeuduttua muuttoa saatiin välillä melkoisina pulsseina, ja myötuulen siivittäminä linnut ohittavat päältä ja nopeasti, jolloin suoraa edestä saapuvista linnuista ei erota mitään, loittonevista linnuista ei erota mitään, eikä nopealla ohitushetkellä kaikkea ehdi määrittämään.

Ornimisen ohella teimme merkittäviä nisäkäshavaintoja: mereltä ui niemenkärkeen kaksi villisikaa, jotka jatkoivat jalkautumisen jälkeen kohti Dirhamia - uiden tietenkin. Mistä lie saapuneet, kun suunta ei täsmännyt Osmossaareen. Aika pian tämän episodin jälkeen löysin mereltä kaakkoon suunnanneen lepakon! Merkittävät nisäkäshavainnot jatkuivat matkalla iltastaijille, kun Tuksin ja Spithamin välisessä metsässä näätä juoksi tien yli! Päivän merkittävimmät lintuhavainnot olivat aamuhämärissä Tuksin niityllä havaittu viirupöllö, kärjessä miehittäjiä kiusannut luotokirvinen ja illan paluumatkalla kärjen metsässä lentänyt kehrääjä. Muuttoa edustivat 2600 haapanaa, 390 tavia, 70 jouhisorsaa, 800 lapasotkaa, 225 pilkkasiipeä, 110 kaakkuria, (gaviat yht. 180), lajikirjoa täydensivät harmaasorsa, heinätavi, 2 tundrakurmitsaa, 3 merikihua, sinisuohaukka, ampuhaukka ja kärjessä kääntyneet 3 pähkinänakkelia.


Harmaahylje (oikealla) seuraa meressä uivia kärsiä...

Rantautuminen

Lokitkin ihmettelee, että mitä hemmettiä nyt taas.

Kärjen luotokirvinen.


11.9.

Sumupäivä; Tarvon kanssa nautittiin keskimäärin 150m näkyvyydestä, ehkä viiden minuutin ajan idän puolella näkyi horisontti kapeasta aukosta, mutta äkkiäkös sekin umpeutui. Aamuvakiolla yhteensä kolmetoista muuttohavaintoa, 2½h ilman ainoatakaan muuttolintua, aamun parhaimpina paikallisina lapinkirvinen ja 2 luotokirvistä.







12.9.

Näkyvyys paranee, muutto ei juurikaan; Tarvo staijasi aamun, Juho iltapäivää, karvanaama iltavakion. Ei mainittavia haviksia, Tarvo poistui paremmille lintumaille - mies lentää sunnuntaina kohti Batumia!


13.9.

Nyt! Viimein! Ja siinä kesti yli kaksi kuukautta!

Rutiininomaisesti laskin pientä (n.60) mustalintuparvea kaukoputkella Osmossaaren suunnalla, ja Zeissin kuvaan ilmestyy: "Falco merellä, on muuten hyvän näköinen." Mustalintujen lukumäärä unohtui sen sileän tien, kun seurasin hyvän ja ansaitun tovin lounaaseen suunnannutta nuorta muuttohaukkaa! Toiveissa olisi, että näitä näkyisi seuraavan kuuden viikon aikana lisää.  Pyhä peregrinus sai seuraa pienemmistään, kun niemenkärjen ohitti myös 3 ampuhaukkaa.

Yllä oleva hehkutus kertonee myös siitä, että Suomenlahtea muutaman päivän piinannut sumu hälveni ja näkyvyys muuttui aina vain paremmaksi iltaa kohden. Koillistuuli puski lintuja hyvällä kyydillä eteenpäin, mitä melkoinen osa linnuista meni turhan kaukaa ja valaistusolot olivat välillä mitä sattuu. Vaan saatiin niitä parvia lähempää ja nätissä myötävalossakin. Päivän massoista vastasi hieman yllättäen mustalintu; aamun aikana tätä heinäkuun bravuurilajia paineli useiden satojen lintujen parvissa, varmaan parhaimpia syyskuun muuttoja lajilta näillä nurkilla. Suomeksi: mustalintu 19.700m. Muita sorsia seuraavin sigmoin: haapana 1800, tavi 450, jouhisorsa 160, lapasotka 209, pilkkasiipi 470 ja tukkakoskelo 168.

Kihuilla oli myös kovaa menoa 12 linnun edestä, mitä nyt näistä kahdeksan lintua muutti samalla, kun olin dataamassa ja torkkumassa Juhon pakussa. Ehti niitä silti muutaman näkemään. Lintupäivän lajikirjoa täydensivät maestro Könösen spottaama lyhytnokkahanhi, 4 paikallista kangaskiurua, 3 sääkseä, 8 selkälokkia - sekä yksi jännemmänpuoleinen, valokuvattu lokki, saas nähdä kuullaanko siitä enää sen kummempaa...




Nuoria selkälokkeja liikkeellä.

Muuttohaukka lipui kuvausetäisyyden ulkopuolelta, ampuhaukat olivat yhteistyökykyisempiä.

8.9.2014

Uutuuskiikari Zeissilta: Victory SF!





Kylläpä laitteen lykkäsivät. Zeissin kiikarien uusi kärkimalli on kerännyt melkoisesti ennakkosuitsutusta. Skeneä mullistavaa tarkennusjärjestelmää (SF=Smart Focus), huippuun hiottua käyttöergonomiaa ja parasta mahdollista opitiikkaa kuvan reunasta reunaan terävällä piirrolla, so they say. Kauppojen hyllyille nämä saapuvat marraskuun alussa. Suomessa näitä on tällä hetkellä tasan yksi kappale – Lintuvarusteen hyllylllä, jota meikäläinenkin pääsi räpläämään muutama päivä sitten. Vain 10x42-malli, ei kaseja. Sisäänajo ei kestänyt kahta minuuttia kauempaa, pikaisen käytön jälkeen valkeni, että näissä on katselufiilis ja näkökenttä vastaavaa tasoa kuin Swaron 8,5x42 EL-kiikareissa – mutta 10-kertaisella suurennoksella!

Ensin testasin tietenkin ”vanhempaan” Victory HT –kiikariin. 8 kertaa suurentavia ei tietenkään voi suoraan verrata 10 kertaa suurentaviin, mutta SF vie HT-mallia kuin litran mittaa. Kympeissä on paljon kontrastikkaampi sekä skarpimpi kuva, jolloin värien toisto vaikuttaa luonnollisemmalta ja kuva on levollisempi (diopterisäätö osuu kohdalleen paremmin eikä tarkennusta tarvitse ”sahata ees taas” sopivan tarkennuksen löytämiseksi). Uuden mallin valovoimaisuutta on turha lähteä päivänvalossa edes testailemaan, mutta näistäkin olisi oikein kiva sitä selvittää. 92% valonläpäisy on markkinoiden kärkipäätä, Zeiss lupaa samaa tasoa sekä 8x että 10x suurentaviin, joten olisi mielenkiintoista nähdä, kuinka valovoimainen tämä koekappale olisi pienemmän suurennuskertoimien kiikareihin verrattuna.



Suurin osa testiin käytetystä ajasta kului siis Swarovisionin 8,5x- ja 10x42-malleihin vertailuun. Pointteja:

SF:n 120m näkökenttä skaalautuu juuri näiden kahden väliin (Swarojen 8,5x 132m ja 10x 112m), eli 10x-kertaiseksi näissä on todella laaja näkökenttä (markkinoiden laajin), eikä se paljoa jää noista 8,5x-Swaroista. SF:n 8x suurentavassa mallissa näkökentäksi ilmoitetaan 148m – terävällä reunapiirrolla. Uskaltaako hehkuttaa? Hulluutta! Tahtoo testata!

Kontrasti tuntui paremmalta kuin kummassakaan Swarossa. Valovoimaisuutta en lähtenyt arvioimaan, mutta valmistaja ilmoittaa molempien mallien valonläpäisyksi 92% ja valoisuusluvuiksi 18.3 (8x) ja 20.5 (10x). Victory HT:lle on ilmoitettu samat luvut, mutta valonläpäisy on hieman korkeampi (95%). Swaron EL 42 –malliston vastaavat luvut ovat 18.9 (8,5x) ja 20.5 (10x), molempien mallien valonläpäisy on 90%. Toisin sanoen, uudet SF:t ovat paperilta katsottuna valovoimaisemmat kuin Swarot, eivätkä jää kauaksi vanhasta HT:sta (samat valoisuusluvut, mutta hieman heikompi valonläpäisy).

Ergonomia on taas vähän jännempi juttu: termistöstä ja SF:n ”ErgoBalance” –konseptista en hirveästi ymmärrä, mutta sen pystyi nopealla käsituntumalla toteamaan, että SF on kevyt malli (780g vs. 840g). Zeissin suunnittelu kuitenkin toimii, sillä kaikki muut samalla testaamani kiikarit tuntuivat huomattavan etupainoisilta. Käsivaralta katseltuna kiikareiden käyttö tuntui kevyemmältä ja yhdellä kädellä kiikaria jaksaa kannatella paremmin. Aivan kuin kiikari istuisi just eikä melkein silmille.

1,5m lähitarkennusetäisyys on tervetullut parannus Victory HT-malliin nähden. Tosin SF:n lähitarkennus tuntuu jäävän muutama sentti Swaroja taaemmas – kyse on pienestä nootista, mutta tällaisella 170-senttisellä heittokääpiöllä Swaro tarkentaa suoralta selältä kengän kärkiin, Zeissin kuvaa saa siirtää hieman ulommas ennen kuin kuva on skarppi. SF:n silmäkupit tuntuivat aika onnettomilta, paikalleen lukitseminen vaati pari yritystä ja ensimmäinen lukitus saisi olla paljon lyhyemmällä etäisyydellä. Lisäksi tarkennuspyörä saisi olla jämäkämpi, Swarojen tarkennuspyörässä on enemmän tarttumapintaa. Helppohan noita on nyt pyöritellä, mutta mites maaliskuussa tumput kädessä.

Tarkennuksessa oli hieman falskausta; ääripäästä toiseen tarkentaminen oli todetun nopeaa, mutta tarkennuksen hienosäätö tuntui tahmealta ja jäykältä. Lintuvarusteen henkilökunnan mukaan Birdfair-messuilla näytillä olleiden mallien tarkennus toimi paremmin ja kuvanlaatukin tuntui paremmalta. Tämä on paristakin syystä sääli: tarkennuksen toimivuudesta ei nyt saanut riittävän hyvää tuntumaa, ja toivottavasti kyse on testiyksilön viasta, eikä hyllyihin saapuvissa kappaleissa olisi moista laadunvaihtelua.

Lintuvarusteen ilmoittamat ovh:t ovat 8x42-mallille 2.485€ ja 10x42-mallille 2530€. 45€ Ero 8 ja 10 kertaa suurentavan mallin välillä on suhteellisen pieni, antaen ehkä enemmän valinnanvaraa kiikareita hankkiessa. SF:t ovat n.200€ kalliimmat kuin Swaron samankokoiset EL:t ja onkin mielenkiintoista huomata laajan käyttäjäkunnan reaktio siihen, ovatko uudistukset hinnan väärti. Ottaen huomioon tasaväkisen optisen laadun (värientoisto ja valovoima), paremman kontrastin, huomattavasti laajemman näkökentän, kevyemmän ja ergonomisen mallin sekä nopeamman tarkennuksen, Zeiss on tuonut markkinoille hemmetin hyvät kiikarit, kärkipäätä kokoluokassaan. 8-kertaisia SF-kiikareita testaamaan sitten vuoden lopussa. Kutkuttaa.

Tuotesivut:
http://www.zeiss.com/sports-optics/en_us/nature/binoculars/victory-binoculars/victory-sf-binoculars.html#inpagetabs-1

Lisää juttuja Optiikkatestit-tunnisteen takaa.

7.9.2014

Patvinsuo - Kolvananuuro





Itä-Suomen korvissa kiertely toimi täydellisenä vastapainona täsmästaijaamiselle. Linnustollisesti loman tärkein kohde oli Patvinsuon kansallispuisto Ilomantsissa, missä suota kierrettiin parin päivän ajan kera yhden laavuyöpymisen. Teretinniemen lintutornista jähistettiin karhua yön molemman puoleiset hämärät, mutta kettua isompaa nisäkästä ei nähty. Soidintava hiiripöllö, isolepinkäinen, 2 rummuttavaa pohjantikkaa, 3 nuorta sinisuohaukkaa, parvi metsähanhia (60 ja risat) ja kirjosiipikäpylintuja. Riekon raato ja Teretinniemellä huudellut jänkäsirriäinen pistivät hieman miettimään, että kuinka pohjoisessa – tai etelässä – sitä oikeastaan oltiinkaan. Raria pukkas myös, kun naaras-punajalkahaukka paineli yhden pienen suopläntin yli. Sitä odotti hienoja suoaukeita ja luonnonmetsiä, niitäkin saatiin, eikä sitä auta valittaa jos lintuja näkee enemmän kuin odottikaan.

Samalla reissulla piipahdus Kontiolahden Kolvananuurossa, paikan havikset vähän vaatimattomammat, mutta skenaario sitäkin hienompaa. Näillä eväillä jaksaa taas staijata Spithamissa. Joten soundtrack taustalle ja kuvia selaamaan ennen seuraavaa päivitystä.


"Myötätuuli täällä mua kuljettaa
Maisemien kauneimpien kautta kieputtaa
Enkä pudota voi
Muille kellot soi
Mua silkkisellä kämmenellä elo kättelee
"
































 











Kilpisjärven biologiselta asemalta juhlakirja



Kilpisjärven biologinen asema viettää 50-vuotisjuhliaan. Sen kunniaksi Gaudeamus julkaisee juhlakirjan "Tieteen ja taiteen tunturit". Kehtanen mainostaa, kun kirja sisältää myös allekirjoittaneen tekstiä & kuvamateriaalia, ja saattaa löytää lukijoita tämän kanavan kautta.

Saateteksti:

Tieteen ja taiteen tunturit kuvaa suurtuntureiden ainutlaatuista luontoa, sen leviä, jäkäliä, kasveja, perhosia, kimalaisia, kaloja, lintuja ja nisäkkäitä.


Mukana ovat myös alkumeren jälkifossiilit, jääkauden jälkeinen asutushistoria ja toisen maailmansodan loppuvaiheen maisemaan jättämät jäljet. Näin teos auttaa hahmottamaan luonnonilmiöiden valtavia luontaisia vuosivaihteluja ja laajempia rytmejä.

Kirjassa luodataan myös jylhän luonnon vaikutuksia perinteiseen kuva- ja sanataiteeseen sekä uusia uria aukovaan biotaiteeseen. Kokonaisuutta täydentävät alueella vaikuttaneiden merkkihenkilöiden elämäkerrat ja muistelukset. Visuaalisesti vaikuttavan teoksen runsas kuvitus ulottuu miljoonien vuosien takaisista fossiileista Pikku-Mallan yllä roihuaviin revontuliin.

Teos perustuu Kilpisjärven biologisella asemalla 50 vuoden aikana kerättyyn tutkimustietoon.
”Kilpisjärven biologinen asema on maamme ainoa arktinen/subarktinen tutkimusasema, eikä sen lähellä ole muita tutkimusasemia. Kilpisjärven asema toimii ainutlaatuisen suurtunturiluonnon keskellä eikä sen toimintoja voida harjoittaa missään muualla Suomessa.”

Toimittajat
Antero Järvinen, professori, Kilpisjärven biologisen aseman johtaja, Helsingin yliopisto
Tuomas Heikkilä, FM (eläintiede), Kilpisjärven biologinen asema, Helsingin yliopisto
Seppo Lahti (1939–2014), opetusneuvos, suunnittelujohtaja emeritus, Helsingin yliopisto

Gaudeamus 2014 • 978-952-495-336-8
• 21 cm x 21 cm, noin 300 sivua, nelivärikuvitus
• KL: 56 • UDK: 57
Kustantajan hinta 43 €. Kirjaa saa mm. Gaudeamuksen, Suomalaisen kirjakaupan ja Akateemisen kirjakaupan kautta.

1.9.2014

Põõsaspea IV - ekan jakson loppu





10.8.

Staijia aamuvakiosta kahteen iltapäivällä, ihan kiva kahlaajapäivä eilisen jatkeeksi. Puoli kahteentoista sai taas odotella, ennen kuin sillä rintamalla alkoi taas tapahtumaan ja joitain lintuja olisi varmasti riittänyt kahden jälkeenkin, nyt pitkä vuoro ja aurinko veivät voimat. Session saldoa: merihanhi 11 (syksy etenee), tavi 88, jouhisorsa 9, lapasorsa 33, mustalintu 3900, meriharakka 91, tylli 170, tundrakurmitsa 44, isosirri 3, suosirri 245, punakuiri 7, valkoviklo 23, määrittämöättömät kahlaajat 220 (pk 110, ik 110), merikihu 1, tiirat 260, ruokki 2. Paikallispuolelta piristi tornissa käväissyt pähkinänakkeli.


11.8.

Jahas. Margus hälyytti iltavuorolaisen suht aikaisin iltapäivästä kärkeen, että vesilintua menee. Näyttää varmaan tosi hyvältä tilastoissa, kuin kokemattomamman staijarin astuessa remmiin päivän muuttotilastot romahti. Vaan minkäs minä sille mahdan, jos pari niemen yli pyyhkinyttä ukkoskuuroa tössää muutenkin hiljenevää muuttoa. Pitelin sadetta varmaan parin tunnin edestä, eikä sitä oikein raaskinu fillaroida takaisin möksällekään kuin vasta iltavakion päätteeksi. Oli kuitenkin kiva nähdä pitkästä aikaa sellaisia lajeja kuin sitruunavästäräkki, mustakurkku-uikku, pikkusieppo ja mustatiira. Muuta mainittavaa ei juur ollu, kun kahlaajatkin näyttäis hiipuvan; suosirrejä enää 122 ja tyllejä 12, lajikirjo melko köyhää.





12.8.

Viiden tunnin rutiinistaijaus, jonka pelasti melko reipas punakuirimeininki (111m). Selkeää, mutta kova tuuli jostain lännen ja luoteen välistä piti muuton aisoissa. Lajikirjo sitä totuttua: ristisorsa 9m, tavi 86m, lapasorsa 46m, härkälintu 9m, tundrakurmitsa 17m, isosirri 4m, siinä mainittavimmat.


13.8.


Vaihteeksi aamuvuorolle. Yöllä Spithamin ylittäneet ukkoskuurot pitivät hereillä, eikä aamu päästä yhtään helpommalla. Ajaessani niemenkärkeen lännestä vyöryy jykevää pilveä niemen päälle, ja sateensuojaa pitää hakea staijikopista heti vakion alkaessa. Rivakka lounaistuuli potkii lokkeja lentoon, siinä nauru-, kala- ja harmaalokkimössöä setviessä menee ilmeinen aroharmaalokki ohariksi. Argari mikä argari... vakion puolivälissä meno tasoittuu, eikä yhdeltätoista lintua liiku juuri lainkaan. Pääseepä takaisin möksälle toimistohommiin.





Naurulokkiakin kyrsii vesisateessa

14.8.

Suurin osa päivistä sisätöissä; linjalaskentaraporttia, juttua viime syksyn hiiripöllövaelluksesta, Yle Hämeestä soitti toimittaja ja kyseli Kanta-Hämeen selkälokeista viime vuoden seurantoihin liittyen. Kai se faunistinenkin joskus valmistuu...

Viimeset palkalliset staijit tällä jaksolla. Kärkeen klo 18.30, suoraan staijikopin suojiin sadetta pitelemään. Aattelin, että rutiinistaijiksi tää taas menee, mutta sateen väistytyttyä puoli yhdeksän tienoilla, mustalinnut virittelivät kivaa iltamuuttoa. Suurimmassa parvessa oli 630 lintua, muutamia yli 300 linnun parvia riitti myös. 6000 mustalintua iltamuutolla oli ihan kiva sigma, paljon mukavampi poistua lomille kuin täysin tyhjän illan jälkeen.

Mustalinnun ohella riuttatiira oli illan näkyvimpiä lintuja. Vajaan tunnin sisään länteen suuntasi 32 lintua, vajaan kymmenen linnun parvet olivat ihan kivaa vaihtelua siihen "yksi vanha ja yksi nuori" -merkintään. Kiva noita on edelleen kattella, tuskin niitä enää seuraavan jakson aikana näkee.


Syksyn viimeinen riuttiskuva. Oliskohan aika putsauttaa kenno...