Laru

Se lämmittelyistä, viikonloppuna oli hyvä jatkaa kokonaisvaltaisemman retkeilyn parissa. Suuntasin Lauttasaareen 12.1. korjaamaan ilmiselviä puutteita ja löytämään toivottavasti jotain extraakin. Raahasin epäpyhän olemukseni Särkinemen "Ryssänkärkeen" hyvin ennen auringonnousua. Joskin auringonnousua ei helpolla huomannut, pilveä, usvaa ja väreilyä puski näkösektorille sen verran tehokkaasti. Paikalla Jukka Lahtinen ja päivän mittaa muita "paikallisia". Vuodarilistalle tippuu telkkää, isokoskeloa, kala-,harmaa-, ja merilokki. Kanahaukka kiljuu rantametsässä, telkkien joukosta löytyy alli, Jukka nuotittaa horisontissa lentävän merikotkan. Palokärki lentää Melkkiin. Pinnoja satelee, vaan hiiripöllö pysyy piilossa, Espoon saarissa tai ties missä. Pysyy piilossa koko päivän, vaikka sitä etsitään Ryssänkärjestä ja Veijarivuorenniemestä käsin aina kuin suinkin mahdollista.

Paleluun kyllästyttyäni suuntaan Veijarinvuorta kohti. Puukiipijä metelöi ja vaatii pääsyä vuodarilistalle. Matkalta löytyy Jukan vinkkaama ruokinta, jota jään ihmettelemään seuran kanssa. Ohan siinä sitten ihmettelemistä, kun varpusten ja tiaisten joukossa ruokintamaatille pöllähtää punarinta! Intoutuu vielä tiksumaankin.

Aika kuluu Särkiniemen ja Länsiulapanniemen välillä. Matkan varrelle osuu pari aikaisemmin lupauksensa lunastanutta ruokintaa, nyt saan katsella tyhjiä automaatteja. Länsiulapanniemestä ei löydy tikkojakaan. Lännen puoleisille kallioille talsiessani olo on vaihteeksi lämmin. Mietin, että jaksaisinko länsiväylän ruderaatille asti taviokuurnien perään. Kauaa ei tarvitse, kun tuttuja vihellyksiä kaikuu lähikuusista; viiden taviokuurnan parvi ilmestyy latvoihin, mutta jatkavat saman tien matkaa itään. Tovin staijattuani löydän länsiväylän suunnalta toisen itään suuntaavan parven, tällä kertaa kuudentoista linnun lössi. 21 taviokuurnaa parissa minuutissa! Liikehdintä loppuu siihen, sulista ei löydy kuin tuttuja lajeja, eikä se hiiripöllö suvaitse esiintyä tällekään näyttämölle.

Talsin takaisin Särkiniemeen, vastaan tulee uusia ja vanhoja tuttuja. Etelän pilvimassojen taakse laskeva aurinko loihtii upeita valoja, joita kuvaamaan on saapunut puolet Larusta. Tunnelma on kieltämättä aika taianomainen, jäätyvän meren ja sinertävien hankien keskellä. Onneksi jäi "maisemalinssi" kotiin. Hämärän laskiessa hyppään 65A:n lähtöpysäkille 11 vuodenpinnaa ja jälleen yhden retken rikkaampana.

Gena lensi yli. Asetukset maisemakuvauksessa ja linssi kantoasennossa. Jotain jälkeä silti.