Tornien Taisto 2017 ja oheisretkeilyt Viikissä

Ahvenanmaalta kotiutumisen jälkeen kalenteriin osui kaksi väitöstilaisuutta, tuoreiden tohtoreiden yhteiskaronkka sekä yksi Suomen suurimmista lintuharrastustapahtumista - kaikki vähän reilun vuorokauden sisään, mutta mitäs siitä. Luonnontieteellisellä keskusmuseolla, Lehikoisen Aksun alaisuudessa linnustoseurannan pitkäaikaisseurantoja hyödyntäneet Diego & Sara puolustivat väitöskirjojaan ansiokkaasti ja päivän aikana käytiin melkoinen tunneskaala läpi, lämminhenkisistä tunnelmista liikkuttaviin fiiliksiin. Onnea tuoreille tohtoreille & muille asianomaisille! =)

6.5.

... ja niinhän siinä sitten kävi, että ehdin ottamaan kotona vartin torkut ennen kuin hyppäsin fillarin satulaan ja lähdin aamuhämärissä sotkemaan kohti Pornaistenniemen tornia. Okei, myönnän että hyvän huomenen toivotukset kanssasymbionteille ois voinu olla vähän salonkikelpoisempia, mutta onneksi muutkin osaavat ottaa homman huumorilla. Teknisten ongelmien takia Symbioosi kisasi Pornaistenniemellä eikä sieltä käsin ollut odotuksia kärkisijoille, mutta jos pistäis muille Viikin torneillle vähän kampoihin.

Aamuviideltä käyntiin lähtenyt Tornien taisto alkoi Pornaistenniemen osalta oikein mainiosti. Vaikka hysyjä on kylmien kelien takia saapunut tosi vähän, niin täällä ainakin riittää lajistoa; tornin edessä laulaa kolme rytikerttusta, lehdon puolella raikaa satakieli ja vielä sirittäjä kehtaa ladata ilmoille pari säettä. Lisäksi äänimaisemaa rikastuttavat kaulushaikara ja useampi luhtakana. Eturivin rykmentti kaivaa hyvällä tahdilla lahden peruslajistoa ja sorsia, siinä missä karvanaama koettaa tähyillä liikkuvaisempaa lajistoa. Tosin tähyily jää melko osa-aikaiseksi, kun "vääränmerkkisellä moottöriöljyllä sabotoitua petotutkaa" piti korjailla vaaka-asennossa tornin lattialla. Eikä Ella Karvosen "kiikarinlöytöpalkkio" tunnu ongelmaa korjaavaan, lähinnä pahentaa suullisten ilmaisujen tasoa. Yhden aistin poissulkeminen onneksi vahvistaa toista, kun lattian tasalta kehotan muita kiinnittämään huomiota tornin yli lentävään nokkavarpuseen. "Mä luulin että sä nukuit!" Samaten yllättävän tiukilla olleet hemppo, viherpeippo ja vihervarpunen hoidetaan tällä taktiikalla.

Aamun huuma vaihtuu hiljalleen varhaiseksi aamupäiväksi ja valo sen kun pahenee, mutta lievä vastatuuli lienee osasyynä mukavaksi yltyvään kahlaajakuhinaan! Muutaman kymmenen kahlaajan parvia saapuu tasaisella tahdilla lahdelle, osa piipahtaa, osa painelee suoraan eteenpäin. Petotutkaa sabotoinut moottoriöljy näemmä vaikeutti muistiinpanojen tekemistäkin, mutta onneksi Keinumäellä on skarpimpaa porukkaa ja sieltä huudeltiin ainakin 86 kapustarintaa, 397 liroa ja 223 suokukkoa, paikallisten lisäksi. Hyviä lukuja lahdelta käsin ja siinä sai porukka treenata kahlaajien määrittämistä.

Ruuhkaa on. Tapahtuman kuvituksesta kiitos Julius Mäkiselle!

Päivän edetessä tunnelma tornissa käy melko ahtaaksi, kun kisan mittaan paikalla käy sen seitsemäntoista entistä / nykyistä Symbionttia ja kokonaisuudessaan viidenkymmenen hengen edestä väkeä. Arvovaltaisiakin vieraita nähtiin, kun Aksu tervehti tiimiä opastaessaan Anthony D. Foxia ja Richard Gregorya lahdella! Lisäksi löytyi niille takariviläisillekin työsarkaa, kun ojan varsi antaa Arabianrannan suuntaan sen verran hyvän aukon, että sieltä suunnalta listataan kulttuurilajit pulu, varpunen ja pikkuvarpunen! Ansiokasta toimintaa. Henkilökohtaisena helpotuksena huomasin, että petotutkan jumittaminenkin loppui aikanaan, sitä ensin korjaili ehdotettua buteomääritystä sääkseksi ja löytyihän ne rallin ainoot nuolihaukatkin, lopulta.

Vaikka pahojakin puutteita jäi ja ihan konkreettisesti paikan päältä lajeja nuijattiin (heinätavi, kanahaukka, puukiipijä, rautiainen), niin vastineeksi päivän kohokohtina olivat odotetut pikkurarit, joita näkee väkisinkin silloin kun koko Suomen lintutorneissa on täys miehitys päällä; sitruunavästäräkki on onneksi vakiintunutta tavaraa lahdella ja koko Suomen mittakaavassa saa olla onnellinen siitä, että tällaisilla herkuilla meitä turmellaan. Pussitiainen huusi pariin otteeseen piilokojun suunnalla, mutta päivän laji nuotitettiin Purolahden tornista (kiitos), ja lopulta seurasimme kahden kattohaikaran ylilentoa hyvässä valossa. Se kyseenalaisempi toinen päivän laji oli arosuohaukka - nuottien perusteella oltais nuijattu kaksi eri 2kv-lintua, mutta kyseessä tais olla yksi ja sama, n. tunnin Kyläsaaressa viivähtänyt lintu. Mut ei kaikkee voi nähdä, varsinkaan tämmösenä päivänä.

Skaban loputtua iso osa porukasta jäi vielä tornille fiilistelemään, vaikkei sen kummempaa enää nähty niin meno oli klassisen leppoisaa. Team Symbioosi kurotti lopulta 95 lajiin, joka on ilmeisesti korkein tästä tornista saavutettu Tornien Taiston lajimäärä! Kiitokset ornitologian moniottelija Salmelalle päivän järjestelyistä ja tapahtuman promotyöstä, sekä tornissa ornineille kanssasymbionteille sekä vierailijoille. Ja anteeks myös.



7.5.

Tornien Taisto +1 ja ohjelmassa raripetostaijia Purolahdelta käsin. Osuis siihen Tringan torniopastuskin, joten vois haistella samalla ilmapiiriä ja kiusata opasta kysymyksillä =) tai vastaavasti jeesata kysymyksiin vastaamisella. Saavun paikalle siinä yhdentoista kieppeillä ja nousen torniin just sopivasti, kun Viikin WhatsApp piippaa Purolahdella paikallisena olevasta mustapyrstökuirista! Tsilviisii, hyvä ajoitus! Spude jalustalle ja laatuvuodari kirjoihin. Kahlaajia näyttää muutenkin olevan laadukkaitia määriä eilisen jäljeltä; ainakin 16 mustavikloa, kuutisenkymmentä suokukkoa ja toistasataa liroa. Kiva ihmetellä tulva- ja hoitoniityn välillä, suht lähelläkin, lentäviä kahlaajaparvia.

Kahlaajia ihmetellessä ja taivasta skannatessa on hyvä paikata eilisiä torninuijauksia; keltavästäräkkejä liikkuu rantaniityillä ja horisontin päältä löytyy neljä tervapääskyä. Petotutkakin näyttäis toimivan eilistä paremmin ja tänään nähdään useampi merikotka, kanahaukka, pari hiiri- ja nuolihaukkaa sekä yksinäinen tuulihaukka, mutta milvukset ja clangat kiertää Viikin. Lahden toiselta puolelta painellutta arosuohaukkaa ei sit osattu, taaskaan =) myös pussitiaisia tuntuu alueella riittävän, kun yksi pahainen päästelee ääniään tulvaniityn puolella. Näiden myötä sessio nousee antoisan puolelle, ja oli muun hässäkän ohella kiva staijata Emman, Juliuksen ja muiden kanssa vähän muulla kuin pinnamaksimointimentaliteetilla.

Nälkää riittää vielä myöhemmin päivästä ja päätän tehdä "klassisen iltaretken" Pornaistenniemeen ja Lammassaareen. Jallunkiilto silmissä syynään ruovikon reunaa ja Kobbenin puita, mutta iso vaalee haikara on näyttäytynyt vähän harvemmin Viikissä tänä vuonna. Kahlaajiakin on kiva ihmetellä myötävalossa. Pitkosten varrella kuuluu timalia ja luhtakanaa, eikä kotiutumisen jälkeen unta tarvitse kauaa odotella. Tekis mieli nukkua pitkään, mutta toisaalta nyt eletään vuoden upeinta aikaa, eikä sängyn pohjalle kannata jäädä jos vähääkään riittää intoa lähteä ulos.

Lammassaaren iltavaloja. Joku on näemmä innostunu kuvaamaan panoraamoja...

8.5.

Säynäslahti klo 4.40. ja kevään eka ruokokerttunen virittelee puhdistamon puolen ruovikossa. Tunnelma tuntuu ainutlaatuiselta, kuten aina, sillä jo parin tunnin päästä se tietty hohto, viattomuus, mikä näissä kuulaissa ja matalan valon aamuissa on, katoaa. Sit valo vaihtuu kovaksi, jopa paahtavaksi, ja nostaa väreilyä staijisektoreille. Hakalan torniin kipuan kymmenen minuuttia myöhemmin, kiskaisen aamuteet, annan huonon fillarointikunnon nostattaman hien haihtua ja aloitan lahden sisällön skannaamisen - osa kerrallaan, koska tornin yli painellut 16 kuikan parvi varoitti että taivaallekin pitää skannata. Staijiapu ei olis pahitteeksi, mutta on silti taas aivan eri fiilis olla täällä yksin.

Taivaalta ei epäsäännöllisen säännöllisistä skannauskierroksista huolimatta lisää muuttajia löydy, mutta lahti näyttää antavan parastaan, kun kahlaajaa, sorsaa ja muuta kosteikkolintua on suht monipuolisesti näytillä. Eilinen mustapyrstökuiri on ed p, lintu ottaa pari lentokierrosta tornin edessä ja ääni on kieltämättä metka lisä tähän maisemaan. Kahlaajia riittää muutenkin mukavasti ja ynnäilen Hakalasta käsin 117 suokukkoa, 34 mustavikloa, 60 liroa, 6 valkovikloa, siihen vakiokamaa olevat pikkutyllit ja punajalkaviklot päälle. Vessupuolen "erikoisimmaksi" jää uivelonaaras, mutta onhan se kiva ihmetellä haapanoita, lapasorsia ja harmaasorsia, sen minkä staijaamiselta malttaa.

Vuodarisaldo karttuu tänä aamuna vielä Pornaistenniemen suunnalla lentävällä törmäpääskyllä ja - vihdoin ja viimein - sillä lapinsirrillä, jonka spottaan Purolahden ilmatilassa kiitävässä liroparvesta, tais koko kahlaajakirjo säikähtää yli lentänyttä kanahaukkaa. En valita. Tornista käsin kirjataan vielä nokkavarpunen, 3 pikkulokkia ja Keinumäen suunnalla huudelleet viiksitimalit. Keskipäivän puolella staijaaminen kääntyy taas vähän sosiaalisemmaksi, kun tornin porukkaan päätyvät niin Otso Häärä ja Niilo Aro. Otso tempoo taivaalta Viikissä suht harvalukuisen kaakkurin ja Niilon kanssa kuunnellaan paluumatkalla Arboretumin puolelta harmaasieppoa, siinä sivussa vaihdettiin ne kevään vakiokuulumiset myös Kimmo Kahilaisen kanssa.

Kun Niilon kanssa ehdittiin puhdistamolle asti, sendari muistutti tästä toukokuun alun teemasta kun Otso ilmoitti lahdelle saapuneesta 2kv-arosuohaukasta! Näitä riittää. Jäi ilmeisesti paikalliseksi, mutta me ei Niilon kanssa mittään nähty noin vartin tapittamisen aikana. Ei auttanu murehtiminen, välillä piti käydä kotona ennen iltarientoja, ja onneksi tuntia myöhemmin lahdella näkyneet haarahaukka ja naaras-punajalkahaukka lähinnä hymyilittivät =)

Iltakuuden tienoilla fillaroin taas Vanhankaupunginkoskelle. Kun paronin surullisenkuuluisat nuotitkin saatiin viimein kohdalleen, niin siitä myö suunnattiin gerbiilipyytäjä Joni Uusitalon kanssa kohti Lammassaarta! Oli älyttömän siistiä nähdä tätä hevimetalliolentoa pitkästä aikaa ja tarinoida kaikenlaista Kenian faunan, Ahvenanmaan takatalvien, arjen harmauden ja sen intopiukoiluhulluuden välillä. Tarinointi ei millään meinaa loppua Lammassaaren pitkoksilla kesken, vaikka koetan osotella Jonille vuodenpinnoja siinä huulen heiton sivussa. Kerran meidät keskeytetään vähän pahemmin, kun tsiigaan et pitkosten yli menee pitkäsiipinen peto, matalalla luoteeseen. Hälytyskellot soi, kiikarit silmille ja - 2kv arosuohaukka!! Lintua ei kauaa seurata, kunnes se pudottaa korkeutta ja tsiigaan vielä putkella siiven alapinnan kuvioita kun macro painelee Lemmenlehdon ohi kohti pohjoista, kadoten Keinumäen metsän taakse. Laaaaaatua! Tiedotan linnusta ja heti tulee puhelua - ensin soittaa Otso, ja tämän jälkeen puolestaan Taavi, kysellen linnun liikkeistä ja spekuloiden aikaisemman macron paikallisuutta. Taavin puhelu pitää tylysti lopettaa, kun pitkosten ohi lentää pussitiainen upeasti äännellen. Tää näkyikin sit tämän jakson joka retkellä =D 

Jonin kanssa kierretään vielä Lammassaari ja Pornaistenniemi lahden peruslajeja ihmetellen, vaan ehkä ne Helsingin yli pyyhkivät lumikuurot aiheuttavat eniten ihmetystä. Huumorilla otetaan onneksi tämäkin. Olipa puhdistavaa, ja myös helpottavaa että tällaisina arosuoryntäyksinä se "oma lintu" löytyy. Kiitos Jonille mitä mainioimmasta retkiseurasta! Seuraavana aamuna ei uhosta huolimatta paukut riittäneet ja erinäiset kenttäjaksojen välipäiväduunit kutsuivat. Mutta seuraavaksi sitten Tvärminne ja haahkapyynnit!

31.5.-.3.6. - alkukesän tunnelmia, pistoretkiä ja yölaulajia

Paahteista staijausta, pienimuotoista retkiopastusta, valvomista ja yökyöpelöintiä. Otteita retkipäiväkirjasta Viikistä Sipooseen ja Malmilta Porvooseen, ei mitään sponderarihehkutuksia, mutta ei näillä paikoilla retkeilyllä voi pahasti mönkään mennä.


Ti 31.5.

Hikee pukkaa ja aamuherätyksetkin tahtoo tehdä tiukkaa. Onneksi aamukymmenen aikoihin lahti ja lietteet näkyvät mukavassa myötävalossa Mölylän kalliolta käsin. Rastaskerttunen räyhää Ryönälahden kulmassa ja ekalla skannauksella löydän lietteeltä 4 jänkäsirriäistä! Muutoin kahlaajat tuntuvat olevan vähissä, mitä nyt 6 pikkutylliä ovat sitä lahden vakiokamaa. Sorsapuolelta huomion kiinnittää aivan Mölylän edustalla soidintava koiras-tukkakoskelo.

Koskisen Janne ilmoittaa läsnäolostaan Purolahden tornilla ja liityn seuraksi, ennen kuin Jannen pitää lähteä töihin. Siinä staijatessa löydän pohjoisen puolelta "kaks isoa rundaamassa", korkealla ja kaukana. Näkyy-einäy-näkyy-einäy-keskustelun aikana linnuista tulee sellanen kattohaikarafiilis, ja sitä tuntee itsensä voittajaksi jo siinä kun löytää ne kaks isoa kaukoputken näkökenttään. Kurkia ne kuitenkin on. Paskiaiset =D

Jannen poistuttua töihin jään vielä staijaamaan muutamaksi tunniksi. Aika lailla 11.30 hiffaan luoteesta kohti tulevan pitkäsiipisen, tumman ja hyvin siron linnun: merikihu! Vaalean muodon lintu saapui aika oudosta suunnasta ja tulee todella nätisti päälle, jatkaen about itään. Viikissä todella kovaa kamaa, Tiirassa on 14 havaintoa alueelta vuodesta 2006 lähtien, harvinaisempi kuin haarahaukka!

Viikki kylpee valossa.

Ke 1.6.

Eilistä aikaisempi lähtö. Ens'töikseni kierrän Pornaistenniemen pitkän kaavan kautta, tuloksena vihdoin vuodenpinnaksi löytynyt viitakerttunen ja padon luona älytöntä möykkää pitävä rastaskerttunen. Pitkoksilla kuuluu viiksitimalin ääntä, kiva huomata että lajilla menee taas hyvin muutaman hiljaisemman vuoden jälkeen.

Vastaan tullut Hannu Sarvanne vihjaa, että luhtakerttusia on ainakin tullut lisää. Lammassaaren pitkoksiin kohdistuvat odotukset eivät petä, kun yhdellä pyyhkäisyllä löydän 3 luhtakerttusta, ensimmäinen Pornaistenniemen päädyssä ja kaksi muuta Lammassaaren puolella metsäsaarekkeen jälkeen, pitkosten molemmin puolin.

Intoudun kiertämään myös Lammassaaren ja Kuusiluodon omia rutiinejani tarkemmin, saldona päivän toinen viitakerttunen ja Kuusiluodon pitkoksilla jankuttaneet 3 rytikerttusta. Lammassaaren tornissa piipahtaa iäkkäänpuoleinen brittipariskunta, jotka Itämeren risteilykierroksella rantautuivat Helsinkiin ja päättivät käyttää aikansa hyödyllisesti linturetkeillen. Kovasti ilahtuvat särkällä lepäilevistä räyskistä ja annan myös viitakerttuselle hyvät nuotit. Läksin pois tornista omia aikojani ja pitkosten Pornaistenniemen puoleisessa päädyissä havahduin pajun latvassa päivystävään koiras-sitruunavästäräkkiin! Samalla vastaan tulee melko suuri koululaisryhmä ja oppaan johdolla melko iso osa porukasta ehtii linnusta innostumaan! =D Sittis paistattelee hyvin näkösällä ja heittää pari lyhyttä lentorundia retkeläisten yläpuolella.

Suunnitelmissa oli vielä tsekata lahden lietteitä Hakalan tornista ja Mölylästä käsin, mutta jämähdänkin Hakalaan staijaamaan sekä jutustelemaan Hannu Sarvanteen & Otso Häärän kanssa, enkä sit enää jaksanu mennä Mölylään, kun "yhtä hyvin siitäkin sinne lietteelle näkee" =) jutustelun ohella taivaalta löydetään 3 mehiläishaukkaa (kaikki koiraita), itään painellut tuulihaukka ja lahden eteläosissa pyörivä nuolihaukka.


To 2.6.

Nyt iski pitkääää päivää.

Iltapäivästä lähdin sovitusti opastamaan unkarilaisen ystäväni Csaba Tölgyesin porukkaa, pistäytyivät Helsingissä matkallaan kohti pohjoista. Ehdotin, että lähdetäänkö oluelle vai linturetkelle, valkkasivat jälkimmäisen =)

Samalla kun Csaban porukka juuttui ruuhkaan sataman ja Viikin välillä, paroni kärvisteli Vanhankaupungin lehtipuiden alla ukkoskuuroilta suojassa. Voi jeesu, en muista koska olis viimeksi satanut vettä ja nyt sitä tuli! Onneksi pienillä tauoilla ja lämpimässä kelissä, eikä loppupäivästä enää ripsinyt kun pieni VKL-tournee lähti käyntiin. Csaban kanssa odotetun riemukas jälleennäkeminen ja hyvät reissufiilistelyt, pikainen tutustuminen muuhun seurueeseen ja Pornaistenniemeen kohdelajeja etsimään. Viitakerttusta haetaan ihan tosissaan (näille jätkille eliskamaa) ja punavarpusistakin ovat oikein fiiliksissä. Niin, kyllähän sitä itekin intoilin vähän kaikenlaisesta Unkarissa viime keväänä =) "oh, Whooper Swan, now I remember why I love Finland!"

Tsekataan vielä Lammassaari rarikahlaajien varalta (yeah right) ja pitkoksillakin kuulustellaan sittisvästiä, mutta onneksi kaverit ovat tyytyväisiä päästessään katselemaan komeaa koiras-carpodacusta. Lammassaaren pitkoksilla laulanut neljäs luhtakerttunen lämmitti paronin sydäntä, ja jumalaare, paluumatkaa aloitellessa Pornaistenniemen lehdossa vislaillut kuhankeittäjä vasta lämmittikin! Hyvästit ja hyvät reissutoivotukset unkarilaisporukalle, iltakahdeksalta kotiin syömään...

Otsat puhki palaneina, mutta tunnelmaa riittää!

... ja vielä samana iltana Janne Koskisen kanssa yölaulajaretkelle! Mukaan lähtivät myös Elina Virret ja April Karkulahti, Jannella oli jopa hyvä visio autoreitistä Sipoon puolelle, ja kelikin näytti mitä oivallisimmalta yölaulajaretkelle. Nyt haetaan viiriäinen! Tai ainakin pari kehrääjää! Jos nyt edes viitasirkkalintu...

Kierros lähtee mallikkaasti liikkeelle Hindsbystä, missä kuullaan ensimmäinen yön kolmesta ruisrääkästä. Käymme kääntymässä Sipoonkorven kansallispuiston porteilla Bisapottsbergetillä, kun Elinan pitää päästä puskapissalle ja Jannen pitää päästä selaamaan Facebookia. Ollaan oltu ehkä kymmenen sekuntia parkissa, kun takapenkille istumaan jäänyt karvanaama kattoo, että "tossa lentää pöllö!" Lehtopöllö painelee pehmein siiveniskuin pienen parkkipaikan yli aukean vastakkaiseen metsänreunaan. Vaikka rarit jäis löytymättä, niin lajikirjoa tulee ja ainahan se on siistiä nähdä pöllö!

Yölaulajaretken ytimessä.

Hindsbyn ja Immersbyn alueilla tehdään tehokkaasti stoppeja, ja reitillä kuullaan rääkkien lisäksi yhteensä 26 satakieltä, 4 viitakerttusta (yllättävän vähän!), yksi luhtakerttunen, pensassirkkalintu ja toiveiden mukaisesti 3 kehrääjää. Sumuisena yönä yöretkifiilis ei vois olla yhtään parempi ja seura on sitä taattua mielenrappeumalaatua. "Poneja! Jeesus perkele!" Sviddu kirjotan tätä viikko takaperin ja hykertelen edelleen.

Immersbystä valumme kohti Östersundomia ja kävimme tekemässä vielä pienen koukkauksen Karhusaaressa. Itäväylän varrella räyhää skönärit kuin tuomionpäivän aattona, mutta yksi ruisrääkkä me vielä skarpataan. Karhusaareen käännyttäessä osaamme onneksi pysähtyä just oikeen puskan kohdalle, suoraan täyttä häkää laulavan viitasirkkalinnun viereen! Videoo tuli.

Viitasirkkeli sirisee niin että korvissa soi.

Koska Karhusaaren ruovikot eivät antaneet yölle enää kolmatta sirkkelilajia, niin päätimme käydä _bongaamassa_ useamman retkeläisen elislistalle jo pitkään Malmin lentokentän kupeessa laulaneen etelänsatakielen. Mä tunnustan, oon viimeks kuunnellu etskaria nauhalta joskus miekka ja lohikäärme, joten lahjattomana en olis osannu vastata, jos joku kysyis että miltä se kuulostaa. Paitsi siinä kohtaa kun astumme Malmilla autosta ulos. "Toi se varmaan on", lausahtelen epämääräisesti talsiessamme kohti "outoa satakieltä".  Puskasta kuuluu pitkiä trillejä, ihmeellisiä pulputuksia ja satakielen sävyisiä vihellyksiä, mutta ei ainoatakaan sen kaltaista säettä jota sanoisin meikäläiseksi satakieleksi. Jebu ja jee, vuoden kolmas elis plakkariin!

Dokumentti Malmin etelänsatakielestä.

Jannen, Elinan ja Aprilin kanssa kierretyn reissun jälkeen jatkoin retkeä Viikkiin. Pornaistenniemessä siemalin mateeta varmaan puolisen tuntia, kuulematta ruokosirkkeliä tai pikkuhuittia. Yölaulajameininki tuntui jäävän vähän torsoksi, kun poljin puhdistamon ja Arboretumin läpi auringon jo noustessa. Tein Fastholman luona pari pikastoppia ja halusin jatkaa mahdollisimman aamuvarhaiseksi Kivinokkaan, siellä päin kun en ole kummoisesti tänä vuonna pyörinyt. Eikä kummempia löytynyt, lähinnä lisää saldoa tavallisten yölaulajien listaan: aamun kierrokselle kertyikin 18 satakieltä, 4 viitakerttusta, 3 kultarintaa ja 9 punavarpusta.

Lahdelle laskeutunut rarisumu kannustaa vielä skarppaamaan, ja hämärän vaihtuessa miellyttävään aamuvalaan, aloitan paluumatkan Mölylän kautta. Silti se kaivattu kahlaajameininki edelleen yhtä heikkoa kuin ennenkin. Purolahden reunamilla pyörällä sotkemisen keskeyttää alitajuntaan tunkeutuva säe: "sri-sri-sri-dry-dry". Jumangeigga peltosirkku! Ihan kuin muistelisin lukeneeni tästä jossain muinaisessa whatsapp-viestissä, mutta tälleinhän se maittaa, kun lintua en ollut varsinaisesti hakemassa. Vietän aamusta vielä tunnin Hakalan tornissa. Tunnelmaa luova sumu vaihtuu selkeämmäksi näkyvyydeksi, ja samalla fiilistelen kivaa sorsakirjoa; Lammassaaren edustalta löytyy peruspukuun sulkiva heinätavikoiras, tornin edustalla makoilee 7 harmaasorsaa, ja kyllä noita haapanoita & lapasorsia kelpaa tällaisessa valossa katsella. Keinumäen puoleisessa ruovikossa pyörähtää 12 viiksitimalin parvi ja aina huomion herättävä nokkavarpunen painelee tornin yli.

Ei täs mittää rarei taaskaan löytyny, mutta olihan tämä ihan nautinnollista, erityisesti yön osalta vuodarisaldoa kerryttävää retkeilyä. Aamupäivällä keräilin voimia Viikin kampuksella ja lounastauolla kuuliin lounasravintola Tähkän vierellä laulavan keltahempon. Lintuhan on pitänyt reviiriä Viikissä jo kuukauden, ei tältäkään sit voinut välttyä! =)

Se viikkiretkeilyputki päättyi siihen ja lauantaina teimme Susun kanssa päiväreissun Porvooseen! Vähän pikkuapollojen merkintä-jälleenpyyntiä Stensbölessä, piipahdus yhdessä Ruskiksen tornissa (niiltä sijoilta löytyi myös Andy Lindén perheineen!) ja kierrokselle Vanhan Porvoon kujille. Nyt ainakin näyttää siltä, että täkäläisen pikkuapollopopulaation lentokausi on kulkenut hyvissä säissä, ja toivottavasti kanta lähtisi tästä uuteen nousuun. Niityltä löytyi myös mansikkakirjosiipi. Ei juuri muuta raportoitavaa, ei myöskään yhtään hukkaan heitettyä hetkeä.

Terveisiä kaikkien routaisten, erityisesti Wanantaan, peltojen pehtooreille!

Tehoretkeilyä Viikissä

Pätkätöiden välissä on hyvä päästä takomaan. Koska kevätjaksot Haliaksella jäävät ilmeisesti vähän vähemmälle, niin Ahvenanmaan ja Tvärminnen väliin mahtuu neljän päivän tehoretkeilyputki. On sitä aikaisemminkin yritetty; muistuu mieleen useampikin keväinen Viikkijakso kun neljä aamua ei tuota mitään, ja viidentenä aamuna kun ei dudeilemaan enää pääse, "joku muu korjaa potin". Näinkö siinä taas käy?

Ei sitä mitään silti retkeilemättä näe. Ahvenanmaalta kotiutumista seurannut tiistai (3.5.) meni suosiolla juoksevien asioiden hoitamiseen ja kotihuoltoon, niin torstaina (4.5.) päästiin itse asiaan. Revittämisen ensimmäinen neljännes alkaa oikeutetusi Matinsillan yli lentäneellä nokkavarpusella. Kosken edustalta poimin vuodenpinnaksi harmaasorsan (Ahvenanmaa ei tätä antanut) ja jatkan Pornaistenniemeen pitkään paikalla viihtynyttä pikki-uikkua jähistämään. "Puikkua" ei nyt irronnut, klo 7.00 taitaa olla lajille liian myöhäinen ajankohta, mutta meno tuntuu piirun verran keväisemmältä kuin Ahvenanmaalla: mustapääkerttuja ja hernekerttuja tulee päivän aikana vastaan useampi, melko aikainen pensaskerttu laulaa myös tornin edustalla. Vuodenpinnalistalla on kammottava aukko kahlaajien kohdalla, ja pahimpia paikataan lirolla ja valkoviklolla. Korkeapaineen takia kahlaajia on määrällisesti hyvin vähän paikoilla, eikä jatkuva korkeapaine lupaa yhtään parempaa pudotuskeliä. Tornissa päivystävän porukan kanssa poimitaan Lammassaaren niityltä asti 2 sitruunavästäräkkiä (1k 1n). 3 luhtakanaa ja ruovikossa huutavat viiksitimalit tuntuvat melko peruskauralta.

Jatkan Lammassaareen, pitkosten loppupäässä kuuntelen lahden ensimmäistä ruokokerttusta, tornilla vuodarilista kasvaa myös keltavästäräkilla. Vesiäisiä on yllättävän ja ilahduttavan runsaasti paikoilla, parhaimpana Lammassaaren kapealta sektorilta 63 haapanaa ja jokunen lapasorsa. Kahlaajista maininnan saakoon "oho. vuodari" -reaktion herättäneet 3 suokukkoa. Paluumatkalla Pornaistenniemessä ihmettelen laulavaa urpiaista ja Säynäslahden rantametsässä fiilistelen satakielen laulua. Tiirassa ei eilen vielä montaa ollut, varmaan saapuneet edellisenä yönä!

Puhdistamon suoralla näkyy muutakin porukkaa. "Ai tässä on pyörinyt pussitiainen?" Paikalle saapuu myös Aapo Salmela ja äkkiäkös pussitiainen ääntelee tien pohjoispuolen pajukoissa. Koiras saadaan myös näytille. Täälläkin meno meinaa yltyä sosiaaliseksi, kun jään vaihtamaan kuulumisia Pekka J. Nikanderin kanssa ja ihmettelemään miehen löytämää mustavarista. Jatkamme Aapon kanssa Hakalan torniin pitämään Otso Häärälle seuraa ja manaamme kimpassa korkeapainetta, kun mikään ei muuta. Jos valkoposkihanhia ei lasketa, arktikaa nimittäin viriää pienissä parvissa. Ja hieman yllättäen parvien syynaaminen palkitaan; punakaulaa ei sentään nähty, mutta yksi päälle saapunut parvi toi mukanaan kaksi harmaahanhea. Ensimmäinen on helppo tsekata tundrahanheksi, mutta vapoista erkaantuneen porukan ensimmäistä on vähän vaikeampi naulata. Tummapäinen, mutta vaalean oloinen. Metsähanhea muutenkin vaaleampaan tundrahanheen vertaaminen on vähän vaikeempaa, mutta kun linnut saapuvat ohitusetäisyydelle paroni toteaa, että "tolla on muuten vaaleanpunaiset jalat". Lyhytnokkahanhi! Edelleen kovaa kamaa Viikissä ja aina mukava havis tosispondena - ei tässä missään länsirannikolla kuitenkaan sijaita =)

Oishan tämä voinut huonomminkin alkaa. Välissä käyn kotona kokkaamassa loppuviikon ruoat ja suuntaan iltaseitsemäksi Vanhaankaupunkiin Janne Koskisen ja Elina Viirteen vieraaksi. Jannen kanssa suuntaamme "klassiselle iltaretkelle" Pornaistenniemeen ja Lammassaareen. Eka piipahdus Pornaistenniemellä ei - tietenkään - tuottanut kummempia, ja kahlaajia olikin parempi etsiä Lammassaaresta. Lampiviklotkin taitaa mennä näillä keleillä yli ja lujaa, lohdutukseksi Janne spottasi vesilintuhässäkästä heinätavin. Viikin populaatio on vielä hengissä. Aamun sigmoja täydennetään 18 lapasorsalla ja 4 harmaasorsakoiraalla. Spithami-oppeja sai kerrata, kun Janne poimi taivaanrannasta sorsaparven: 2 jouhisorsaa taittui helposti, mutta niitä taveja ei oikein osannut heti kertoa taveiksi. Jossain välissä Lemmenlehdon rantaan pudonnut jalohaikara aiheutti melko poikkeuksellisen hurmoksen - räkäisen keltanokan sijaan mä en ole Suomessa koskaan hienommassa juhlapuvussa olevaa jalohaikaraa nähnytkään! Pitkät selkähöyhenet, vaaleanpunaiset jalat, musta nokka vihreällä tyvellä ja myötävalo! Kuuskutoset siivittivät meininkiä ja tornissa käväisseet vierailijat ihmettelivät koristeellisen linnun lisäksi lennokkaalla tuulella olevia lintuharrastajia. Kiitos ja anteeksi =D

Pornaistenniemeen palataan hämärän aikaan. Puikku pysyy edelleen piilossa, mutta Jussi Salokorven kanssa ihmetellään huittien määrää ja koitetaan päästä siitä jonkin moiseen selkoon. Siirto padolle ei hirveästi tarkenna tilannetta, kun hyvin kapealla sektorilla tuntuu huittailevan useampi lintu. Lopulta päädymme yhteensä 7 luhtahuittiin! 5 lintua Säynäslahden itärannan suunnalla, yksi Keinumäen edustalla ja seitsemäs etulampareen eteläreunalla. Aika huikeeta, myös kuultuna. Reippailen kotio jalkapelillä ja pääsen nukkumaan siinä puoli yhden maissa. Melko rapsakkaa, sillä seuraava herätys odotti vain kolmen tunnin päässä...

Jallu Lammassaaren rannalla hienossa iltavalossa - täysin jiipee!

... ja vanha jaksaa! Sitä odottaa joka helkkarin kevät, että koska taas pääsee auringonnousun, punarintojen ja rastaiden saattelemana Hakalan torniin syynäämään keväistä vesilintukirjoa. Linnut ovat yleensä parhaiten esillä noin tunti auringonnousun jälkeen, joten havis käteen ja kurinalaisesti laskemaan: . Sigmoiksi kertyy mm. 60 haapanaa, 7 harmaasorsaa, 70 tavia, 18 lapasorsaa, 31 tukkasotkaa ja 44 silkkiuikkua, laatuna heinätavipari, 3 punasotkaa ja naaras-uivelo. Kun Lammassaaren edustan viimeiset haapanat ja silkkiuikut on kirjattu, niin sitä kehtaa aloittaa täyspainoisen staijaamisen. Juuri sopivasti ehdin spottaamaan kolme pohjoiseen suunnannutta pikkukuovia, mutta muuten muutto jää vaisuksi ja ornirusketuksen keräämiseksi. Juhlapukuinen jalohaikara pyörii puolet päivästä hyvin näkösällä, kaiken huippuna jallu hyökkäsi Ruohokarinniemen poikki juosseen ketun kimppuun!

Helatorstaiaamun pari ensimmäistä tuntia sai hengata melko rauhassa, mutta hiljalleen torni täyttyy väestä. Petri "tänään vois nähdä avosetin" Lankila ja Mauri Karonen ehtivät kanssani todistamaan äänekkään pussitiaisen ohilentoa tornin takaa. Näitä riittää! Jostain ilmestyy lahdelle mustaviklo (vuodari, yllättäen) ja Ruohokarinniemellä pyörähtää mustavaris. Aika kuluu kaikenlaisesta sekalaisesta (kameravälineistöstä, dokumentoinnista, bongaamisesta, Tiiraamisesta, ynnä muusta) jauhaen, myös Otso Häärä ja Jyri Heino liittyvät porukkaan keskustelun rönsyillessä myös luomulampaanlihaan. En oikeasti kauanko siinä kesti, mutta pian Jyri ilmoitti lahdelle saapuvasta kahdesta avosetista! Jumankauta tätähän me odotettiin! Linnut tippuvat suoraan Lemmenlehdon edustalle ja aloittavat ruokailun. Viikinkävijät hehkuttavat, kun edellisestä havainnosta alueella taitaa olla kymmenisen vuotta ja havaintokin on aikojen neljäs Viikistä. Linnut eivät kuitenkaan tykkää bongareista, kun vain parin minuutin paussin jälkeen ne ottavat siivet alleen ja suuntaavat määrätietoisesti Purolahden yli koilliseen! Mää ajattelin, että tohonhan ne jää kun ruokailevatkin, mutta ruoka ei ilmeisesti maistunut ja takavasemmalle poistuminen nähtiin parempana vaihtoehtona.

Jalohaikara Lemmenlehdon puissa.

Hakalan edustan sorsakirjoa.

Tohon ne tipahti!

Kyllä tästä lajin tuntee.

Ja sit ne läks

Kun Hakalasta alkoi tila loppumaan ja saapuneiden nuijarien myötä tunnelma happanemaan, siirryimme Otson kanssa Purolahden puolelle Tringan torniopastusta aloittelemaan. Sana on kiirinyt ja helatorstaina kahden tunnin opastus vetää porukkaa. Mikäs siinä, kun keli on kohdallaan, merituuli vilvoittaa ja hoitoniityn puolella viihtyy kaikenlaista kahlaajaa, lähellä ja hyvässä myötävalossa. 18 suokukkoa saavat tietenkin eniten huomiota, mutta punajalkavikloja, pikkutyllejä, lahdella kiertelevää sääkseä sekä parikin kertaa tornin ohittanut kanahaukka saavat ansaitut huomionsa. Kurkirippeitäkin menee. Kalle Meller saapuu myös mestoille tyttärensä kanssa, ja kimpassa staijatessa aika kuluu mitä parhaiten. Iltaretkelle ei tänään repeä, kun mielessä on muita suunnitelmia.

Mahdollisuudet kannattaa hyödyntää. Jos esimerkiksi on mahdollisuus herätä aamukahdelta ja painua aamuneljäksi Pornaistenniemeen, niin mikä jottei! Aurinko vasta maalaa taivaanrantaa punertavaksi ja ehdin kuulemaan huittien viimeiset yölliset sivallukset, kun kapuan torniin. Kun huitit hiljenevät, äänimaiseman täyttävät etulampareella elämöivät 6 luhtakanaa. Yritän vähäisessä valossa syynätä etulampareen reunoja, samalla nautin aamupalaa ja tähyän taivaanrannasta suopöllöä. Ei löydy, mutta pikku-uikku viimein löytyy - nokikana ajoi poloisen lentoon piilokojun edustalta ja hienostihan se laskeutuu näytille. Se on kyllä metkan näköinen otus erityisesti lennossa! Nokikanat näyttävät ärhäntelevän pienemmälleen useampaan otteeseen ja puikku lentää toisen ja kolmannenkin kerran altaan poikki. Kannatti herätä.

Kun puikku katosi korsien sekaan, ihmettelin tornin edustalta kuulunutta lyhyttä ja outoa laulunpätkää. Varpuslintu löytyy ruo'on nokasta ja kappas, sinirinta jolla on valkoinen täplä rinnassa! Petri Lankilan eilen löytämä lintu, ja puikun lentosuorituksesta hairahtuneena totesin itselleni, että ai niin tämmönenkin oli täällä! Valkotäpläsinirinta pyörii aktiivisesti tornin molemmin puolin ja käy piilokojunkin päällä laulamassa. Ihan nastaa seurattavaa, RK-tason harvinaisuus enkä tällaista ole aikaisemmin missään nähnyt. Petri Lankila löytää tiensä jälleen samaan torniin ja pikkurariaamua täydentää tervaleppäluhdalla huudellut pussitiainen, eikä vuodenpinnoiksi kuitatt rytikerttunen ja nuolihaukka pahaa tehneet.

Kun on näin aikaisin herännyt, tuntuu siltä että aikaa on vaikka mihin. Askel vaan alkaa painamaan ja silmät tuntuvat väsyneiltä jo aamuseitsemältä. Tsekkaan Lammassaaren ja Kuusiluodon, saldona 2 kirjosieppoa ja seuraava sosiaalinen hetki Anu Hiekkasen kanssa. Kun tavoitteena on päästä vielä myöhäisaamupäivän staijille Hakalaan, vastaan tulevat niin Hannu Sarvanne (tsekatkaas Hannun sivut, www.viikissavuodenympari.fi) ja Tomi Muukkonen. Tomu ei kauaa aikaillut vaan kaivaa saman tien kännykkäkameran esille kasvattaakseen sivuillaan olevaa lintuharrastajagalleriaa. Kuvauskohteella oli kuulemma hyvin hiki pinnassa! =D

Hakalassa ei loppuretkellä juur mittään tapahdu. Paikalla jälleen Lankila ja Häärä, haviksina mm. yksi muuttanut nuolihaukka, Petrin Lammassaaren lietteeltä poimimat 2 lapinsirriä ("enkö mä muka niitä siellä nähnyt...") ja lahden ylittänyt yksinäinen metsähanhi. Iho käryää, aivan kuin silmät vuotaisivat verta. Pakko säästellä paukkuja huomista Tornien taistoa varten ja poistua palautumaan vähän puolenpäivän jälkeen. Tänään puhuttiin taas kattohaikarasta ja meropseista, mutta se jää spekuloinnin tasolle olisikiko klo 12.30 Tikkurillassa - korkealla etelään - muuttanut Ciconia oikeasti näkynyt lahdelle...

Huhtikuun dudeilut

Idyllisiä retkimaisemia Kirkkonummella.

Kelpaa se näinkin.


Ti 8.4.

Haliaksella staijaamisen innoittamana aamuretkelle Viikkiin. Aamuvalot on gomiat, mutta keli vilponen. Runkosuunnitelmana tsekata vessuja vaihteeksi Lammassaaren tornin puolelta, aamustaijata pitkoksen korokkeilla ja katsoa mitä sen jälkeen vielä jaksaa.

Anaksia uupuu lahdelta vielä paljon, muutamaa hapaanaa ja vajaata kolmeakymmentä tavia juuri muilla lajeilla nokiteta. Sukeltajasorista uivelo koittaa petrata, havikseen 4/4 p. Lapinsirkku huutaa niityllä, ruskiskoiras pyörähtää lahdella ja ilmatilassa pörräävät taivaanvuohet jäävät session ainoaksi vuodariksi. Lammassaari ei innosta tuntia pitempään seisoskeluun, vaan siirryn pitkoksille staijaamaan parempaa näkymää toivoen. Taivaalla vaappuukiin tasaista tahtia pieniä parvia sepelkyyhkyjä, joita ynnäilen seuraavan tunnin aikana >250 lintua. Tässä tuntuu jotain kuitenkin tapahtuvan: pikkupetoja muuttaa 11 varpushaukan ja 2 tuulihaukan edestä, mustavaris lentelee puhdistamon suunnalla, kapustarinnan ääntä kuuluu taivaalta ja 13 metsähanhen parvi ohittaa lahden "kahden plussan" etäisyydeltä. Lyhytnokasta ei ole edes paineita.

Alapilvet peittävät näkyvyyden ja nouseva viima puhaltaa ytimiin asti. Käyn vielä laskemassa Pornaistenniemen nokikanat, ennen kuin päätän koittaa Kyläsaarta. Mulelikeli, vois sellasen jopa löytääkin. Kauaa ei talsiminen kestä ja komppaan mestan omaan tasooni nähden skarpisti läpi, vaan ei sieltä tunnu mitään löytyvän. Rantapusikosta löytyy piiskutukseen reagoiva tiltaltti. Onpahan jotain mitä laittaa Tiiraan, että täällä on käyty.


Pe 18.4.

Näinkö vähiin käy Viikissä retkeily? Tämäkin steppailu alkoi Herttoniemen puolelta klo 10.50, tavoitteena liittyä Purolahdella Tringan torniopastusta vetävän Marguksen seuraan. Fastholmassa en voi olla paheksumattani Herttoniemen länsirinteen jälkeä: viime talven myrskytuhoja on korjattu pois ja jykevää puustoa karsittu vielä rankemmalla kädellä - aivan luonnonsuojelualueen rajalta! Törkeää! Viikin idylli on kärsinyt jälleen yhden särön.

Mölylässä osuu vastaan reissun harvinaisin havis: lahdelle staijaava Jani Närhi =) vinoilustani huolimatta Jani näyttää karvanaamalle querquedulan vuodariksi, lähdelle näyttää ehtineen jo 3/1 heinätavia, mukavata! Mölylästä pikamarssia Purolahdelle staijaamaan, missä Margus "staijitykki" Ellermaa ja Andrea ovat hyvää vauhtia rekrytoimassa uusia tringalaisia. Hyvä se on uusille jäsenille lintuja demotakin, kun yksi ad-merikotka ylittää tornin, 30 kurjen parvi painelee voimalinjoja hipoen pohjoiseen ja sääksi löytyy Herttoniemen suunnalta -läheltä säkin. Polot saavat hommasta väärän kuvan, ihan niin kuin linturetkellä näkis lintuja! Purolahden edustalla olevista pikkutylleistä (3p) kuitataan päivän toinen vuodari, mainittujen lisäksi taivaalle tähyäminen palkitaan kahdella piekanalla ja hiirihaukalla. Eikä missään vaiheessa ollut edes kylmä, chilipähkinät maistu ja meno on niin keväistä, notta!

Kameraa on tullut ulkoilutettua rikollisen vähän ja vähäinenkin jälki on ollut surkeaa. Varpushaukka ohittaa staijarin.

La 19.4.

K-HLY:n retkiohjelma näytti päiväretkeä Viikkiin ja Suomenojalle - samaisessa mainoksessa manittiin allekirjoittaneen olevan toinen retken oppaista! Oma meno tuntui lähinnä siipeilyltä eilisen tanssiorkesteri Vi-Gåten keikan aiheuttaman univelan jäljiltä. Jussi Kairamo hoiti logistiikan ja ilmoittautumiset, mistä kiitokset, ja onhan se hienoa että tällaiset reissut vetävät väkeä. Mukana mm. Mikko Ollila, Ana Lehtonen, Arttu Valonen, Panu Villanen sekä muutamia tuoreempia jäseniä. Kiitokset teillekin, kivaa oli!

Sirkus lähtee liikenteeseen Viikin pelloilta, missä syynätään rastaita seran toivossa. Keinumäen tornissa kytätään yön aikana lahdelle pamahtanutta jalohaikaraa, josta on kuulunut ainakin kuusi päivitystä. Nyt kuitenkin katveessa. Vaan täällä koittaa päivän haastavin koitos, kun Ruohokarinniemelle tippunut kahlaaja hieroo jokaisen tornissa päivystävän aivonystyröitä: punajalan kokoinen, ei valk. siiven takareunaa, kiila selässä, pitkä suora nokka... mikä ihme tämä nyt on! Sivuvalossa ei paljoa värejä näy, ja pian lintu ottaa ja lähtee kahden punajalan kanssa kiitämään, selässä näkyy jokin epämääräinen kiila/sikarikuvio. On noita suoranokkaisia valkovikloa ennenkin nähty, vaan kun ei leikkaa. (Myöhemmin Hakalan tornista saadun tiedon mukaan lintu oli tp/vp-mustaviklo! Aijjaha. Olipahan opettavainen tapaus.)

Siirtymä Hakalan puolelle kestää tovin, erityisesti retkueen häntäpäätä odotellessa. Häntä ehtiikin sopivasti Hakalan lintulavalle, kun levottomat "jalohaikara lentää" -huudot kiristävät askelien tahtia. Juoksuksi en kuitenkaan laittanut, vaan tyynesti kuittaan Klobbenin päällä poispäin lentävän valkoisen haikaran - jalohaikara vuoden tauon jälkeen vuodarilistalle. Jalmari taitaa piristää, kun orniminen tuntuu olevan yhtä pintaliitoa aamun takkuiluista huolimatta: lahdella hyvin vessukirjoa (sorsien joukosta mm. lapasorsa 3/3 p, jouhisorsa 2/2 p. uivelo /1) ja Lammassaaren särkkää koristavat muutama räyskä ja 2 suokukkoa. Purolahden puolella eiliset tyllit paikallisena, päivän neljännestä vuodenpinnasta vastaa valkoviklo. Paluumatkalla jäämme Ollin ja Martin kanssa Keinumäen metsän kulmalle staijaamaan, jälkeen jääminen palkitaan nokkavarpusella ja merikotkalla.

Viikistä Suomenojalle ja meno jatkuu letkeänä. Hellettä pukkaa eikä altaiden kiertämisessä turhaa kiirettä pidetä. Läheltä ja hyvässä valossa havaittavia kosteikkolintuja kelpaa ihastella, vaikka joka toinen pääkaupunkiseudun kiikarinulkoiluttaja käy laskemassa näitä samoja lintuja - ei sen lintuharrastuksen aina niin yleishyödyllistä tarvii olla =) ja kärsivällisen ynnäilyn tuloksena näpyttelen Tiiraan ihan kivoja lukuja: harmaasorsa 20p, lapasorsa 18p, punasotka 34 p, mustakurkku-uikku 14p ja liejukana 9p. Nasta mesta tämä Finno, tänne pitäs tuoda symbionttejakin.

Puolentoista tunnin dudeilun päätteeksi päätämme vielä käväistä Laajalahdella. Maarin tornista löytyy yllättävän hyvin tilaa kahdenkymmenen hengen retkueelle. Paikalla muutaman vuoden takainen tuttu Ville Supponen, joka ystävällisesti nuotittaa jengillemme tusoparvesta punasotkan ja tukkasotkan risteymän. Lisäksi lietteiltä löytyy mukavasti kahlaajia, pikkutyllejä 16 ja suokukkoja 22 ynnäiltävän edestä. Vaan vielä riittää porukalla pikkurarikarmaa, kun Arttu huikkaa lietteillä pyörivästä sitruunavästäräkistä! Tornissa syntyykin melkonen sähellys, huippuaikainen havis ja varmasti monelle elämänpinna. Kärsivällisellä jähistyksellä upea +2kv-koiras näyttäytyy kaikille halukkaille ja pienen salapoliisityön avulla selviää, että linnun löytäjä oli 12-vuotias Emil Stranden! Ei muuta kuin lisää vastaavia vetoja nuoren ornin tulevalle maastouralle! =)

Siinä viiden tienoilla hyppäsin Otaniemestä bussilla kotio. Tällaisien päivien päätteeksi tuntuu siltä, että lintuharrastus voi olla ihan lepposaakin.

Maisemaa Sundsin tornista, oikealla Rönnskärin majakka.

Su 20.4.

Dudeiluputki jatkui (ja päättyi?) piinaviikon sunnuntaina, Virve & Aaro Viertiön kanssa kynäillylle päiväretkelle Kirkkonummelle. Päivän suunnitelmana oli staijata Sundsin tornissa, Virve & Aaro kävisivät erikseen kärjen tuntumassa moikkaamassa kavereitaan ja loppureissusta katsottaisi yksi tai kaksi lisäkohdetta, jos aikaa jää.

Jo aamusta Sundsissa oli tyyntä - ja peevelin lämmintä. Vaatekerroksia ei missään vaiheessa tarvinnut lisätä ja keskipäivällä tornissa tarkeni staijata ilman paitaa! Aika härksi rusketusraja muodostui käsivarteen paidanhihan ja kynsikkään väliin =) aika kiitettävää kun onnistuu käräyttämään käsivartensa Suomessa ennen toukokuuta! Tiiviistä muutonynnäilystä ei tyynellä ja aurinkoisella kelillä tarvinnut pelätä: pikkulintumuutto oli melko vaisua, tosin 1 nokkavarpunen ja 22 metsäkirvistä piristivät. Karvanaamalle kevään eka haarapääsky paineli myös innolla pohjoiseen. Petolinnut lienevät suurilta osin menneet, kun ip-muutosta vastasivat vain 1 piekana, 2 sääkseä. Varpushaukkoja meni 32 ja tuulihaukkoja 2 - nuolihaukkaa yritettiin, mutta vielä ei sendari antanut.

Ampuhaukan laskee retkellä kuin retkellä aina pikkukivaksi. Yleensä muutolla näkee naaraspukuisia lintuja, mutta Sundsin havislistaa koristi 2 koiras-ampuhaukkaa, tätä voi sanoa jo tapaukseksi! Ensimmäinen moisista paineli nätisti tornin vierestä, toinen vähän kauempaa. Päivän "kvaliteetin" tapittaminen palkittiin myös, mutta hommassa oli lievää ironian vivahdetta; avasin puhelinyhteyden Rönnskärille, mistä yhdentoista jälkeen huikattiinkin kohti Upinniemeä lentävä jalohaikara. En saanut pienellä skannausyrityksellä koppia, joten luovutin loittonevan linnun etsimisen. Klo 11.35 kuitenkin löysin kaukaa eteläpuolella koilliseen painelevan jalohaikaran! Sama lintu muutti suuntaa, tässä oli kuitenkin vähän sellaista spondeilun tuntua =)

Staijin jälkeen käytiin vielä Saltfjärdenillä kääntymässä - tornista 1 tuulihaukka, sääksi ja jokunen kivitasku. Mulloksella kuulemma kapustarintoja pieni parvi, mutta niitä emme onnistuneet yhyttämään. Kiitokset Virvelle & Aarolle retkiseurasta,