Jurmo 2.-5.8.2018

Jebu! Elokuinen Jurmo kutsui viiden vuoden tauon jälkeen. Talvikausina saaressa on rampattu tämän blogin olemassaolon aikana vuosittain, mutta lämpimämpien säiden kahlaajaretket ovat jääneet paitsioon. Nyt irtosi neljän päivän reissu Otson ja Julian kanssa, ja ajoitus oli mitä mainioin...


To 2.8.

Lähtö Helsingistä aamukahdeksan aikoihin, jotta Nauvon päädyssä olisi riittävästi aikaa lounastaa ja oastaa evästarpeita. Humppakin raikas ajomatkalla. Eivor läksi klo 13.30. ja aika lailla koko menomatka staijattiin ruuhkaiselta kannelta käsin. Aspööhön asti havainnoitiin lähinnä saariston peruslajistoa, riskilää, pilkkasiipiä, yksittäisiä luodoilla näkyneitä suosirrejä ja pari harmaahyljettä. Jurmon selän pohjoispuolella sit tapahtuikin, kun suht kaukana Eivorin itäpuolelta läpsytteli menemään isokokoisen näköinen tiira. Painokkaasti sanottu "kattokaas tota Tiiraa" kiinnitti muiden huomion ja oikeilla nuoteilla lintu saatiin kaikkien haltuunkin. En oikeastaan erottanut linnusta muuta kuin pitkäsiipisen ja lyhytpyrstöisen habituksen, vaalean yläperän & pyrstön sekä tumman nokan. Siivenkärjen tumman kuvion muoto jäi vähän auki etäisyyden ja tärinän takia, mutta onneksi h/a-tiiraan saatiin suora kokovertailu ja Otso näki karille istuneen linnunt tumman päälaen muodon, joten saatiinhan se epeli määritettyä riuttatiiraksi. Eikä ollu ees vuodari... =)

Jurmoon rantauduttiin viideltä iltapäivällä, välissä käytiin majoittumassa asemalle ja tankkaamisen jälkeen lähdettiin iltaretkelle. Otso kiersi Sorgenin, Julian kanssa suunnattiin länteen aina Heinäsaareen asti. Tää osoittautui hyväksi ratkaisuksi, kun etelälahdelle vievältä polulta katseltiin sinne tänne sinkoilevia kahlaajaparvia, joista poimittiin niin tundrakurmitsaa, punakuiria ja retken ensimmäinen karikukko. Merikihut naukuu, iltavalo hemmottelee ja loppukesän saariston ja kahlaajaretken tunnelma on käsin kosketeltavissa. Heinäsaaresta käsin löydetään kerrassaan mukavat 2 pikkutiiraa ja korotetaan mainittavimmat kahlaajasummat mm. 99 suosirriin, 6 kuovisirriin, 35 isosirriin, 96 pikkukuoviin ja 38 valkovikloon. Lisäksi lokkeja on kerääntynyt hyviä määriä länteen (kalalokki 510p) ja pikkulepinkäisiä löytyy katajaniityiltä sekä lammaslaitumen läheisyydestä 11 yksilön edestä. Iltahuuto venyy, univelka painaa päälle ja huomenna olis tarkoitus aloittaa tositoimet...

Iltatunnelmia, tosin tässä vaiheessa oltiin vielä Heinäsaaressa. (c) Otso Häärä

Pe 3.8.

No eipä tää päivä ihan niin vahvasti mennyt. Otso hoiti suurimmalti osalti rutiinit (eilisilta ja -yö meni suurimmalti osalti riidellessä tuon retken kolmannen osapuolen kanssa), onneksi länsi kierrettiin kattavasti ja idässäkin piipahdettiin. Jurmo vaatii taas hikeä, kyyneliä (sipulia pilkkoessa) ja vähän vertakin, mutta tulosta tulee. Kahlaajia lomakkeelle tylli 61p, pikkutylli 2p, tundrakurmitsa 8p, isosirri 17p, järveltä löytynyt pikkusirri, lapinsirri 4p, kuovisirri 9p, suosirri 203p, punakuiri 6p ja pikkukuovi 48p3m. Komeissa turistikeleissä havaittin myös lapasotka 2 k p, merikihu 8p, pikkutiira 4p, pilkkasiipipoikueita a15, a2, a10 ja a7, kuikkia 1jp ja a8eijp. Iltahuudon aikana asemanhoitaja Jorma Hellstén saapui taloon, huomiselle luvataan sateita ja ukkoskuuroja, joten ehkä säätyypin muuttuminen piristäis lintutilannetta ja kohdalle osuva salamanisku saa vielä odottaa...

Yksi Heinäsaaren pikkutiiroista

"...but this my shattered heart can't bear"

La 4.8.

Ja sitähän me saatiin, lintupäivää ja elokuista Jurmoa parhaimmillaan. Aamuvakio staijattiin vielä leppoisassa kelissä, lomakkeelle saatiin ihan oikeita muuttohavaintoja (mm. pilkkasiipi 17, tundrakurmitsa 23 ja isosirri 3), ja tyvenessä oli hyvä laskea saaren vesialueilta yhteensä 14 320 haahkaa, kaukana lännessä näkyneet linnut mukaanlukien. Staijin jälkeen Jorma läksi suoraan Heinäsaareen kitkemään kurtturuusuja (samoin itäosan esiintymää on nyt kunnolla kurmootettu) ja me muut läksimme laskemaan länsireittiä, mutta ensin saarta kiertäneet ja lopulta Utöstä saapuneet ukkoset ajoivat dudet takaisin asemarakennuksen suojiin. Sen verran lähellä jyrähteli ja iski, että piti oikeasti päästä sisälle.

Uutta vauhtia otettiin yhdeltätoista ja seuraava kuusituntinen menikin sit heittämällä, kun länsireitillä ja Heinäsaaressa ihmeteltiin saareen pudonnutta kahlaajapaljoutta, sillä sirriä sekä tylliä löytyi niin lounaisriutalta, järveltä, Heinäsaaren rannoilta ja saarta ympäröiviltä särkiltä. Kahlaajasummista saatiin lopulta oikein mukavia. Suosirrejä ynnäiltiin yhteensä 676 p, joista vajaa puolet alunperin länsireitiltä, yksi parvi idästä ja loput Heinäsaaresta. Sekaan mahtui 37 isosirriä, 17 kuovisirriä, 5 lapinsirriä, pikkusirri ja 2 jänkäsirriäistä, muita kahlaajia ainakin 152 tylliä, pikkutylli, 16 mustavikloa, 43 liroa, 11 tundrakurmitsaa ja punakuireja 5p4m

Päivän parhaimmiksi havainnoiksi laskettakoon Jorman lännestä löytämä mustapyrstökuiri ja itäreitiltä noussut heinäkurppa, Otson Högbergetin eteläpuolen pihlajista hoksaama idänuunilintu ja SW-riutalla pienemmilleen seuraa pitänyt pulmussirri. Kuirin kanssa vähän torspoiltiin, eikä vähiten sen takia koska yksi karvanaama ei osaa avata suutaan oikeassa paikassa, mutta pulmussirri oli työvoitto: lintu katosi SW-särkältä, löytyi uudestaan Haahkasaaren länsipuolelta lennossa, mutta kähmyili senkin jälkeen. Tuli käytyä Heinäsaaren eteläpuoleisella särkällä, oli hemmetin siistiä kahlata merivedessä polviaan myöten ja fiilistellä läheltä ohi lentäviä sirriparvia, karikukkoja sekä tiiroja, pikkutiiraa ja nuorta lapintiiraa myöten. Lopulta sirri löytyi uudelleen SW-särkältä, paluumatkalla kaivettiin Högbergetin iduli ääneen ja lyhyen tankkauksen jälkeen otettiin Otso mukaan matkaan ja lähdettiin etsimään idästä löytynyttä heinäkurppaa. Jorman nuottien avulla lintu paikallistettiin todella hyvin, ei tarvinnu edes kahtakymmentä metriä kompata, kun kerran käheästi yskähtänyt suurikokoinen kurppa läks heinikosta, juuri Julian jalkojen vierestä =D

Asemalle saavuttiin taas aika myöhään ja iltahuuto venyi jälleen. Jos maastossa huomattiin, että tässä on lajipäivän makua, niin sama me huomattiin huudossa. Lajikirjoa kasvattivat mm. aamuvakion punavarpunen ja parit paikalliset uudet hysyt (sirittäjä, metsäkirvinen, pensastasku), pari ristisorsaa, Nallen talolta löytynyt käenpiika, männikössä viihtyneet neljä käkeä, Heinäsaaren ohittaneet 2 ruokkia ja lännestä löytynyt törmäpääsky. Päivän lajimäärä huikeat 88!

Su 5.8.

Lähtöpäivä. Aamuvakiota piristi retkenpinnoiksi havaitut nokkavarpunen, härkälintu ja urpiainen. Staijien jälkeen pienet tirsat ja aseman tehosiivous, jonka jälkeen hajaannuttiin viimeisille retkille saaren eri osiin: Julian kanssa laskettiin länsireitti, Jorma paineli Heinäsaareen ja Otso käväsi idässä. Helteisenä päivänä havaittiin vielä eilinen heinäkurppa ja kohtuullisesti kahlaajia, joskin määrät ja lajidiversiteetti laskivat huomattavasti eilisestä, suosirrejä "vain" 313 paikallista sekä iso-, kuovi- ja lapinsirrejä kolme yksilöä kutakin. Syksy etenee ja saareen on saapunut lisää lintuja, mistä osoituksena 21 keltavästäräkkiä ja 94 liroa. Heinäsaareen ilmestyi kangaskiuru ja pikkulepinkäisiä laskettiin tänään 22 yksilöä.

Paluumatka oli kohtalaisen väsynyt, Eivorilla olo meni vähän nuokkumiseksi, ja autossa Otsoa kiusattiin Maidenilla ja glam-rockilla. Seuraava Jurmon reissu oliskin suunnitteilla marraskuulle, joten kiitos retkiseura, kiitos Jurmo, kiitos TLY, seuraavaan kertaan...

Merisirriexcu Jurmoon (30.11.-3.12.2017)

Buukkasin itseni ornisymbionttien järkkäämälle perinteiselle Jurmon kaamosreissulle. To-su-retki oli sen puolesta optimaalinen, että saaressa ehtisi viettämään kaksi täyttä päivää, eikä mökissäkään tarvitsisi vain käydä kääntymässä. Mukana myös Aapo Salmela, Tuomas Lahti, Niko Björkell, Melissa Rossi, Julia Palorinne ja Mikko Tiusanen.

Julian ja Mikon kanssa lähdettiin liikenteeseen Viikistä siinä puoli kymmenen aikoihin, aikaa oli runsaasti ennen Eivorin lähtöä ja tarkoituksena oli ehtiä tekemään joku täsmäretki matkan varrella. Vuodarihimoissaan jengi elätteli toiveita Salossa muutaman päivän pyörineestä isolokista; jokin sänkipellolla palloileva kanikkaparvi me kyllä löydettiin, mutta siihen se sit jäikin. Onneks spondet on mukavampia ja menomatkalla näkyneet 3 hiiripöllöä ja 5 isolepinkäistä paikkasivat oikein hyvin. Eivor starttas klo 15, kannella ei paljoa staijailtu, Jurmoon rantauduttiin siinä seitsemän aikoihin – ja ilta venyi yllättävän pitkäksi. Vähillä yöunilla pääsee maastokauden makuun!

Pe 1.12.

Joulukuun ensimmäinen helli meitä vesi- ja räntäsateella sekä 14 m/s NE-tuulella, joten saaristotunnelma on taattua ja laatua! Valoisa aika käytettiin hyvin hyödyksi ja saarikin saatiin koluttua melko kattavasti.

Ensin suuntasimme koko porukalla länteen. Kylän ruokinnalta löydettiin peippo, satamalahdella eläteltiin niitä iänikuisia (mutta toteutumattomia) toiveita pikku-uikusta. Järven kannakselta osuttiin punakylkirastaan kohdalle ja Länsiriutalta käsin tapittaminen antoi jo vähän parempaa, kun Tiu skarppasi Haahkasaaresta kottaraisen, paroni muutaman sinisorsan porukasta koiras-jouhisorsan ja riutan ohi lensi tusinan verran pulmusia! Lajikirjon kasvattamista jatkettiin Heinäsaaresta, kun lounaispuolelta löytyi yksinäinen pilkkasiipi ja Niko skarppas tällä kertaa haapanan ja reissun ekat merisirrit! Kolme calmaria pyörivät siinä Heinäsaaren eteläpuoleisella särkällä, näyttäytyen ensin lennossa ja hetken aikaa särkän kivillä, mutta aika helposti ne sinne matalan särkän tuolle puolen katosivat.

Staijia Heinäsaaresta

Tapittamisen jälkeen Niko & Melissa sekä Tuomas & Mikko lähtivät omille teilleen, ja jatkoimme vielä tovin Aapon ja Julian kanssa Heinäsaaressa, kun lintupoika Salmela myöhästyi ensimmäisestä sirritilanteesta ja kärsivällisesti ootellen saatiin laji vielä Aapon vuodarilistalle. Heinäsaaressa staijaamisen jälkeen suuntasimme kohti itää ja oikaisimme nummen halki kohti Sorgenia – lehdon eteläpuolen tulvilta potkaistiin lentoon taivaanvuohi ja lahdelmalta löydettiin kymmenen pulmusta lisää. Jatkoimme suon laskuojan kautta kohti Grundvikeniä, kuitattuamme siinä laskuojalla tiksuneen punarinnan. Itäreittiä kompattiin ankarasti, ja vasta viimeisellä mahdollisella lätäköllä Aapo komppas jänkäkurpan! Julia kuittasi vuodarin ja kelpasi joulukuista jänkälymnaria muutenkin ihmetellä.

Paluumatkalla paineltiin suorinta reittiä asemalle ja skarpattiin muinaismuiston tienoilla vielä räkättirastaan kanssa kulkenut kulorastas. Iltahuuto pidettiin suhteellisen aikaisin ja lomaketta koristivat, mainittujen lisäksi, lopulta 14 naurulokkia, 23 pulmusta, 3 tavia, 3 taivaanvuohea ja 2 punarintaa. Massoilla ei juhlittu, telkkiä noin 160 havaittua ja sinisorsien määrätkin jäivät suht alhaisiksi kun Skalmörenillä ei nähty mitään sen isompaa parvea lennossa.

Viimassa ja sateessa rämpimisen jälkeen oli aika euforinen olo, tällaisten talvilajien löytäminen näin haastavissa keleissä on aina palkitsevaa. Nyt on kämppä täynnä kuivuvia vaatteita, sauna lämpiää ja taustalla soi ”Ornileidi in Red”. Kaukana ovat stressi ja valosaaste, sapuskaakin on ja jos sitä yhden kuuskutosen sipasis…

Kylällä pyöri kesy urpiainen, mitä nyt valot ei oikein riittäny kuvaamiseen.

La 2.12.

Tuuli kääntyi lounaaseen ja räntäsade vaihtui poutaan, välissä saatiin jopa aurinkoa täysin pilvettömältä taivaalta! Saarta kierrettiin taas raivokkaasti ja dataa tuli jopa 35 lajin edestä. Suurin osa reiteistä myötäili eilistä, paremman sään salliessa vietimme enemmän aikaa lännessä ja idässäkin ehdittiin käymään. Metsien komppaaminen on jäänyt vähemmälle, mutta yleensä se onkin ollut sellaista välipäivien harrastusta…

Pääpiirteittäin kuljimme eilisen kaltaista reittiä. Kylän ruokintapaikalla notkutaan eilistä pitempään, ja Tuomaan peippokuvia odotellessa ehdin staijaamaan mereltä sekä kaksi mustalintua että yksinäisen merimetson. Vierailu satamalla on myös eilistä antoisampi, kun Aapo löytää tien varren katajikosta niittykirvisen. Saaren yli lentänyt kaakkuri keskeyttää matkan teon sinne läntisempiin osiin, nummelta lähtee kuuden teeren parvi lentoon, ja taas Heinäsaaren puolella ihmetellään milloin taveja, milloin haapanaa. Näkyvyys on eilistä parempaa, joten koitan tähyillä Skalmörenille mahdollisimman intensiivisesti. Niko kuitenkin keskeyttää tapittamisen, nuotittamalla pikkusärkältä 45 merisirrin parven. Kääntynyt tuuli on ilmeisesti ajanut sirrejä lähemmäs pääsaarta, hienoa! Vaan Heinäsaaren rannoilta sirrit puuttuvat, joten valokuvaaminen taitaa taas jäädä haaveeksi.

Skalmörenille tapittaminen tuottaa tulosta. Ajan pitkää yksi saaren merikotkista lähtee lentoon ja lässäyttää useita satoja sinisorsia lentoon. Saaren eteläpuoliskoa tsiigatessani sorsien mukana lentää tiheämpi parvi pienempiä lintuja – joita näyttää ensi alkuun olevan aivan jäätävästi. Epäuskosta toivottuaan paroni huutaa kuin hyeena. ”Hei! Tuolla on aivan perkeleen iso sirriparvi lennossa!” Ekalla kierroksella ei voi kuin ihmetellä ja ääneen äimistellä, tokalla kerralla saan itsestäni sen verran irti että pystyn nuotittamaan lintuja, ja kun parvi lähtee kolmannen kerran lentoon pienen odottelun jälkeen, niin niitä pystyy jo laskemaankin. Parvi kiitollisesti leviää pitkäksi nauhaksi, ja laskeutuessaan takaisin kiville se systeemi tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan, ja lopulta ynnään parvesta 400 merisirriä!

Skalmören on kuitenkin kaukana eikä sitä koko päivää raaski Heinäsaaressa tapittaa. Tiu nuotittaa kaukaa etelästä ohittanutta lokkilintua joka ehkä oli kihu, ja paroni puolestaan torspoilee Skalmörenin edustalla kelluneella tummalla vesilinnulla, joka ehkä oli nuori polysika, mutta mitäpä näitä ö-mapin haviksia enempää huutelemaan. Jatkamme takaisin järvelle ja lounaiskärkeen. Tiu, Aapo ja Tuomas komppaavat innokkaasti, mulla menee enemmän valokuvaamisen puolelle. Etelälahdelle on ilmestynyt uusi sotkaparvi, ja ilokseni huomaan tusojen kanssa hengaavat neljä lapasotkaa! Kun niemeä kompannut kolmikko eksyy paikalle, ehtivät ensin haukkumaan vääntäjäksi kun kerta eivät ite nähneet =D Tiu kertoo nähneensä eteläsärkän kärjessä pienen parvin merisirrejä, mutta mun ja Tuomaan kuvausyritys tuottaa tyhjää.

Montako lapasotkaa löytyy?

Reitti jatkuu jälleen Sorgenin kautta kohti saaren itäisimpiä osia. Tällä kertaa oikaistaan muinaismuiston puolelta, ja pysähdyksillä napsitaan retkenpinnaa niin tilhistä kuin Norrkläpparnien liepeille kelluneesta riskilästä. Itäsannat ovat entisensä: rarei ei löydy, mutta jotain maagista tässä hiekkarantapätkässä on. Rauhoittavaa päästä tyynemmän puolelle ja kuunnella rauhassa rantaan osuvia aaltoja. Jänkäkurppa löytyy eiliseltä paikalta, ja tällä kertaa lintu jää sen verran hyvin haltuun, että Tuomaan kanssa ehdimme räpsäistä siitä dokumenttikuvat.

Paluumatkalla jään kylän liepeille kuvaamaan iltavaloja, ennen kuin totean päivän olleen tässä ja jatkan muiden kanssa kamojen kuivattelua. Talvikengät ei pidä enää vettä, pitää varmaan siirtyä talvikumisaappaiden puolelle. Toisena kokonaisena retkipäivänä saimme kasaan mukavat 35 eri lajia, ja vaihtuvuutta näiden kahden päivän lajistossa ainakin on. 475 merisirriä on Jurmon enkka ja Suomen kolmanneksi suurin päiväkertymä! Muuta mainittavaa ainakin 9 tavia, 250 telkkää, 5 naurulokkia, 120 räkättirastasta ja 21 pulmusta.

Koska olimme viikon ainoat miehittäjät maanantain lähtöpäivän ohella, niin katsoimme hyväksi saunoa tänäänkin. Joskin kiukaan tulipesä vuotaa sen verran, että lämpö karkaa ja itse saunatilassa alkaa olemaan vaarallisen paljon nokea katossa.

Knölikset tuli hienosti

Itäreitin jänkäkurppa

Su 3.12.

Lähtöpäivä, tuuli voimistunut entisestään ja vettä tulee taas vaakatasossa. Korjasimme luumme, siivosimme aseman ja päivän vähäiset lintuhavainnot tehtiin aseman ja sataman välillä. Paluumatkalla vaihdoimme kuulumisia Jorma Tenovuon kanssa, poikkesimme asemanhoitaja Hellsténin luona palauttamassa kaksi tyhjentynyttä kaasupulloa, ja ensimmäiset kyytiläiset pääsivät kotiutumaan iltayhdeksän aikoihin. Kiitos reissuseuralle (Aapo, Tuomas, Julia, Niko, Melissa ja Mikko), kiitos TLY, kiitos sendari, kiitos Jurmo, ensi kertaan!

Jurmo 30.1.-5.2.

Kuten edellisessä päivityksessä manasin, kaipuu saaristoon kasvoi ja kuun vaihteessa sain hyvän sauman lähteä Jurmoon; aseman varauskalenterissa oli kuunvaihteessa ammottava aukko, joten talvihavainnoinnin paremman kattavuuden nojalla pääsin myös ornimaan aivan omissa oloissani muutaman päivän ajaksi. Vaikka pari klassista jurmolajia jäi nyt uupumaan, viikon mittaisen jakso oli lopulta älyttömän monipuolinen! Ja niin, Kimmo Savolaiselle lämmin kiitos siitä kun pääsin uusimaan kamerakalustoani - oli vähän paineita saada edes jotain jälkeä aikaiseksi! Ainakin linssien läpi katsoessa saaren maisemasta löytää näin 16. käyntikerralla edelleen uusia puolia.

Ma 30.1.

Hyppään Kampista klo 7:40 lähtevään bussiin – suoraan bussiyhteyteen Kampin terminaalista Pärnäsin satamaan! Ei mitään vaihtokikkailuja Kaarinassa ja varmaan saaristotunnelmaan pääsee taas Nauvoon vievällä lossilla. Eivorin eteen kurvataan klo 10:45 ja kannella klassista Eivor-seuraa, mantereelta Utöhön palaava Jorma Tenovuo ja Jurmoon telttailemaan lähtevä Tomi Juurikivi. Herrojen kanssa vaihdellaan kuulumisia, erityisesti Tenovuon matkakertomuksia on aina viihdyttävä kuunnella. Matkalla staijataan 2 tukkakoskeloa vuodariksi ja rapiat 8 merikotkaa, mutta muutoin on yllättävän hiljaista. Eivor skippaa Nötön, joten Jurmoon saavutaan suht aikaisin, jo kello 14.

Rantautumisen jälkeen heitin kamppeet asemalle ja nopean välitankkauksen retken veryttelyt reitillä muinaismuisto-Sorgen-etelälahti-satama, tuloksina koillispuolella kellunut pilkkasiipi, nummella pyörähtänyt varpushaukka ja sataman vieressä kellunut sotkaparvi, koostumuksella 120 tukkasotkaa ja ainaski 19 (8/11) lapasotkaa! Telttavaihtoehdon valinnut Tomi Juurikivi näki lännessä naaras-ampuhaukan. Hitto mikä fiiiii-iii-liis, mulla on sunnuntaihin asti aikaa tehdä tuloksia ja odotuksiakin on! Eri asia taas, että kuinka alhaalla karvainen leukani roikkuu paluumatkan aikana. Mutta eihän yks’kään Jurmon reissu oo ollu pettymys, eihän? Lisäksi hipsterin eväskassissa on tällä kertaa mukana itse leivottua saaristolaisleipää, thaimaalaisia curryseoksia, liikaa tofua, liian vähän hunajaa, parit ”kuuskutoset” ja yerbaa!

Otetaas uus perinne Jurmoretkien raportointiin ja liitetään kuvitukseen dokumentit asemalomakkeelle piirretyt reitit. Maanantaina ei paljoa ehtinyt.

Ti 31.1.

Game on! Yötaivas oli kirkas, mutta aamun sarastaessa sumu peitti saarta. Uskaltauduin silti länteen heti aamun ensimmäisissä valoissa ja alku oli erittäin lupaava, kun sataman ja Moringharun välissä kellui 3 merimetsoa! Vuuooooodari! Tästä sumuiseen Heinäsaareen, vähän väliä merta skannaillen, missä lopulta odottelin puolille päivin näkyvyyden kohenemista. Ei kohentunut eikä massaakaan hirveesti kertynyt, mutta niiltä sijoilta löytyi sentään 2 tavia ja 3 naurulokkia. Jatkoin päivää kiertämällä saarta; Länsilahden rannalta löytyi koiras-pulmunen, Etelälahden pohjukasta 2 urpiaista ja nummelta saalisteleva nuori piekana! Koukkasin kylän kautta, missä näin 3 ukkoteeren parven ja ylilentävän peipon. Eteneminen tuntui hitaalta, kun yritin skannata merta säännöllisin väliajoin, ehdin silti hyvissä ajoin itään. Pilkkasiipi viihtyi edelleen koillisella selällä ja Grundvikia lähestyessäni näin puolestaan kaakon puolella talvipukuisen riskilän. Idästä vessuja syynätessäni löysin kaaaaukana itäpuolen luodoilla saalistaneen naaraspukuisen sinisuohaukan! Aika helpottunut olo, vaikka olis kuinka ollut paikallisena edelliset pari viikkoa niin mitään ei pidä ottaa itsestäänselvyytenä. Revitys jatkuu Grundvikin rannalla, kun potkaisen niityn pohjoisosasta niittykirvisen! Umpisponde kiva talvilaji. Jatkoin tästä vielä harjulle ja yritin kuulostella huuhkajaa täyspimeään (iltakuuteen) asti, mutta tuloksetta.

Muutoin talvisen näköistä asemalomaketta (ei kahlaajia, ei muita hysyjä) koristivat myös 25 lapasotkaa (8/14 sataman vieressä ja 1/2 lännessä), 21 tukkasotkaa, 370 telkkää, 3 allia, 4 tukkakoskeloa, 14 merikotkaa, 32 kalalokkia (vähissä, ei mitään jengejä missään), 4 räksää, 20 sinttiä ja 80 tallaria, kokonaisuudessaan kivat 32 lajia. Löysät pois ja onnistuneen lintupäivän päätteeksi – viisaampia lainatakseni - ”sipasin yhden kuuskutosen”. Huomenna lisää!

Heinäsaaren kannaksella komea rakkolevävalli

Tämän reissun kuvatuin lintu

Tiistain reitti, kilometrejä kertyy!

Ke 1.2.

Helmikuu alkoi täyspilvisennä, 7 m/s länsiluoteisella ja aamusta hyvällä näkyvyydellä, joka kuitenkin kääntyi tuhnuksi iltapäivää kohden. Aloitin tykkikalliolta, staijaamalla ekan valoisan tunnin, parhaimpana länteen painelleet 2 mustalintua! Samalla huomasin, että sataman sotkapoppoo oli kutistunut, silti lapasotkia 16 (4/12). Heinäsaaressa lisää ankaraa tapitusta merelle, särkiltä ja pikkusaarilta saldona 7 tavia (1/6) ja 2 haapanaa (1”/1). Ei sirrejä, edes Skalmörenillä, ironista kuinka sitä kaipaiskaan kunnon puhuria joka lennättäisi calmarit Utöstä tänne (eilen siellä 70p), vaikka meno on ollut niin leppoisaa ettei Berlebach tärise tuulessa…

Päivän jälkipuoliskolla kiersin loput länsiosista ja tein pienen staijipiston itään; Lounaisriutan kärjestä käsin näin Haahkasaaren pihlajan latvassa piipahtaneen koiras-ampuhaukan! Piekana edelleen nummella, pilkkasiipi samoilla aalloilla kuin eilen ja mantereelle poistunut Tomi Juurikivi ehti nähdä Grundvikin niittykirvisen ennen lähtöään. Massaa tältä päivältä; kyhmyjoutsen 59p (vain 2 nuorta), sinisorsa 210p, telkkä 345p ja tukkasotka 73p. Lisäksi laulujoutsen 2p, alli 6p, tukkakoskelo 1/2p ja isokoskelo 34p, teeri 3 k p, merimetso 2p, merikotka 8p, räkättirastas 34p, peippo 1p ynnä muuta, linnustoa tänään 27 lajia vaikka pari ”helppoa” varpuslintua jäi näkemättä.

Aamun staijimaisemat

Meriteeret

Rävanäsin sotkaparvea

Eivor tulee...

... ja Eivor menee.

Staijimaisemaa itään.

Saaren kuvatuin pihlaja itäriutan tyvellä

Keskiviikon reitti.

To 2.2.

Tämähän käy duunista! Tuuli kääntyi lounaaseen ja puhalsi 10 m/s. Koko päivän umpipilvistä, iltapäivästä tihkusadetta ja taivaanrannassa utua. Aloitin jälleen Heinäsaaresta, lompsin sinne vielä pimeässä ja palelin paikalla puoli kahteentoista asti, parhaimpana NW-puolella kelluneet 3 kuikkaa! Kaikki linnut vanhoja talvipukuisia. Löysin ensin 2 lintua aika lailla pohjoisesta, ja Skalmöreniä skannatessani kuvaan pompsahti myös kuikka. Tuumasin, että ehtikö joku aikaisemmista jo noin pitkälle, mutta lyhyellä skannauksella kaksi ekaa löytyivät myös! Lopulta kaikki linnut lipuivat löyhästi NW-sektorille. Kovaa kamaa helmikuisessa Jurmossa! Sinisorsien joukossa tällä kertaa 10 tavia (3/7). Kyllästyttyäni kärvistelyyn jatkoin päivää länttä komppaamalla; järvellä, etelälahdella ja Sorgenillä hiljaista, Lounaisriutalla sentään 4 pulmusta. Piekana edelleen nummella. Kiersin vielä muinaismuiston kautta (pilkkasiipiä nyt 2p), kylän ja sataman (Rävanäsin vieressä tällä kertaa 90 tukkasotkaa ja 5/11 lapasotkaa) kautta ennen kuin kävin uudelleen Heinäsaaressa. Tuuli heiluttaa jalustaa ja hali pölläytti Skalmöreniltä hyvät sorsamällit lentoon, mutta sirrei ei vaan näy. Ei muillakaan luodoilla. Mut vielä pitää yrittää! Lajeja tänään 27 ja iltasella poika saunoo!

Väijyä Heinäsaaren kärjestä.

Männikön reunalta löyty pläski jänis

Alpakat lähdössä radalle

Ei näytä paljolta, mutta reitti asema-Heinäsaari-LLounaisriutta-Sorgen-muinaismuisto-satama-Heinäsaari-asema edellisten päivien talsimisten jälkeen tuntuu siltä =D

Pe 3.2.

Tuuli hieman tyyntyi, muutoin olosuhteet eilisen kaltaiset ja kokeilin hieman erilaista lähestymistapaa; staijailin aamun ekan valoisan tunnin muinaismuistolta, kävin satamassa ja Moringharun tyvellä laskemassa vessuja, sit aloitin männikön kautta raivokkaan komppauksen idässä. Tervaleppämetsät ja suo syynättiin – mielestäni – riittävän huolellisesti, sekä Grundvikin rannat ravattiin katajan ja ruohopuskan tarkkuudella ympäri, mutta pöllöjä, punarintaa eikä niittykirvistäkään löytynyt. Retkenpinnoina kuitenkin kappelilla tiksunut laulurastas, männikössä huudelleet tilhet ja suon laidalla smyygailleet punatulkut. Vesilintumassoista mainittakoot telkkä 315, tukkasotka 92 ja lapasotka 5/9. Itäsannoilla tuli vastaan Walesista kotoisin ja Ahvenanmaalla asuva valokuvaaja, joka potkaisi rannalta lentoon kovin vaalean näköisen urpiaisen – muuta en ehtinyt näkemäänkään kun turpokandi lensi yhtä kyytiä Grundvik harunin suuntaan. Tänään myös naurulokki 1p, varpushaukka 1p ja juv-piekana ed p. Lajeja 26. Iltalaivalla asemalle saapuivat tuore asemanhoitaja Jorma Hellsten, Olavi Nurmi ja Paavo & Outi Sallinen, lisää komppausvoimaa! Paavo ei kuulemma koskaan ole tehnyt talviretkeä Jurmoon näkemättä tunturipöllöä, katotaan tärppääkö… =)

Suon reunaa, toissasyksyn valkoselkätikan ruokailujälkiä edelleen havaittavissa.

Järven laskuojalta ei löytynyt punarintaa, eikä mitään muutakaan.

Itäpainotteinen päivä

La 4.2.

Lai lai lauantai! Aamulla sää edelleen utuista, mutta surrealistisen tyyntä, iltapäivästä S/SW-tuuli vähän viritteli ja näkyvyyskin hieman parani. Ulkosalla oltiin klo 8:5-17:30 ja koko porukalla kierrettiin saarta reitillä Järvi-Heinäsaari-satama-Sorgen-muinaismuisto-itäsannat-Grundvik-kappeli, päivän parhaimpina Heinäsaaren eteläpuolella kellunut tp-kuikka - sekä harmaahaikara, jonka spottasin matkalennosta Länsiriutan päältä ja putosi noin tunniksi Haahkasaareen, mistä jatkoi kauas SSW. Lisäksi niittykirvinen viihtyy edelleen Grundvikin niityllä ja Heinäsaaresta käsin nähtiin ajankohtaan nähden mukavat 17 tavia, a2/1 Haahkasaaressa ja a14 Skalmörenillä. Kovasti ilahduttivat myös 13 pulmusta (4 järven kannaksella ja 9 itäriutan tyvellä) ja Länsiriutan pohjoispuolella kellunut lähes juhlapukuinen riskilä – kevätmuuttaja! Useamman silmäparin voimin lapulle lyötiin myös 79 kyhmyjoutsenta, 4/6 lapasotkaa, 29 allia (m), 2 pilkkasiipeä, 338 telkkää, teeriä 6/1, merimetso, juv-piekana, naurulokki, 51 kalalokkia ja 38 räkättirastasta. Kiva retkipäivä taas ja päivän päätteeksi lämpeni sauna!

Pieni pulmusparvi järven kannaksella.

Ardea!

Su 5.2.

Jakson viimeinen päivä; Jorma, Olavi, Outi ja Paavo lähtivät aamusella saarta kiertämään, itse jäin vielä asemalle pakkaamaan, tekemään eväät loppupäiväksi ja hoitamaan muutamia poistumisrutiineja, ennen kuin löin omat ja samalla laivavuorolla poistuvan Outin ja Paavon kamat kärryyn ja hipsin satamaan. Sieltä käsin ei kovin paljoa komppausintoa enää löytynyt, muut etenivät länsireittiä pitkin Länsiriutan tyvelle ja siinä odotellessa kuvasin Moringharun kivikkoista ympäristöä – ja huikkasin muille saarta ylittävästä harmaahaikarasta, ilmeisesti sama lintu kuin eilen. Heinäsaareen päästessä Jurmo muistutti muista elementeistään, kun suht sakea lumisade pudotti näkyvyyttä ja itätuuli yltyi. Merisirrejä tapitettiin silti ”viime tinkaan asti”, ennen kuin kärjestä piti poistua takaisin satamaa kohti.

Eivor lähti Jurmosta siinä 13:30 ja kannelta staijattiin lähinnä Jurmonselän osuus, parhaimpana (ja likimain ainoana) alukseen vieressä lentänyt talvipukuinen riskilä ja Aspön sataman tsekkauksella nähty Outin löytämä isolepinkäinen. Eivorin kahvilassa kalakeitto-limppu-olut-kinuskimunkki -kombinaatio toimi oikein hyvin, matkan aikana tuli tarinoitua Outin, Paavon ja Jorma Tenovuon kanssa. Satamassa sain odottaa bussia melko kauan, mutta klo 18:40 lähtenyt bussi kuskasi suoraan Kamppiin ja kotiin pääsin puoli yhdeltätoista.

Takana taas yksi hieno talvinen Jurmon jakso! Kiitokset TLY:lle, asemanhoitajille, viikonlopuksi saapuneelle retkiseuralle, Jorma Tenovuolle, muille asianomaisille sekä tietenkin sendarille. Ensi kertaan!

Hyvältä maistu ja dokumentti olkoot tribuutti Matti Koivulalle.