Fear of the Lark vol IV - Keski-Suomen talvilinturalli 2022

 

 

 

”Keski-Suomi! The meaning of pain! The way that I want you to die!” 

 

Lievästi brutaalilla ja vinoutuneella fraasilla lähti tämä reissu käyntiin. ”Happy new year, fucker” kaikui Jyväskylän matkakeskuksessa, kun vanha kunnon Ossi Nokelainen poimi kantiksen kyytiin ja suuntasimme kaupparessujen kautta Laukaan Leppävedelle. Tositoimiin päästiin seuraavana päivänä, lauantaina 15.1.2022 kisattavan talvirallin pohjustuksia suoritettiin perjantaina; totesimme Tikkakosken hiiripöllön edelleen paikalliseksi, Äänekoskella paikallistimme Äänejärven sulassa viihtyneen uivelon sekä Piilolanniemen vesilintuja, sekä tsekkailimme Laukaan virtavesipaikkoja, etapin järkevimpänä havaintona Kuusaankoskelta pari koskikaraa ja Vatian pari fasaania (vuodari!). Arvokasta tietoa, rallissa ei sit tarvitse kovin monen sulapaikan äärelle pysähtyä ihmettelemään, että oisko se maakunnan ainoa koskelo just tässä joenmutkassa. Iltaa vietettiin reittisuunnitelmaa hiomalla, parin Tullibardine-lasillisen avulla palaset loksahtivat kohdalleen, maakuntamatkailevan speden ehdotus meni läpi ja siunattiin saunan lämpimissä löylyissä. Aloituspaikaksi valittiin Jyväskylän Laajavuoren lehtopöllökohde, valoisan ajan ensimmäiset hetket viettäisimme Muuramen tikkapaikkoja ja ruokintoja koluten, puoliltapäivin takaisin Jyväskylään ja loput sinetöitäis Äänekosken ja Laukaan valituilla vesilintukohteilla. Näin aamupäivän puolelle ei ajoitettaisi mitään pitkiä siirtymiä ja toisaalta Tarvaalan joutsenen luo lopettaminen tuntui mielekkäämmältä, mikäli Äänekosken uivelo päättäisikin mennä hyvissä ajoin vaikka laiturin alle nukkumaan... 

 

Keski-Suomen lintutieteellisen ahdistuksen tunnelmia. (c) Juho Hartikka

 

Puoli tuntia ennen rallin alkua poimimme Ossin kanssa Tourulasta Jirka Lahtisen mukaan. Joukkueemme klassista kokoonpanoa ei tosin tänäkään vuonna saatu kasaan, Tuomas Syrjä oli vuorostaan estynyt. Mut näillä mennään ja mestaruutta puolustettiin jo kolmatta kertaa putkeen, odotettavissa oli niukan lintutilanteen takia myös niukat marginaalit, eli pahimmimmille vastustajille pitää laittaa tiukasti hanttiin! Päivän jännitysnäytelmän juoni näytti selviävän jo Laajavuorella, kun samalle aloituspisteelle ilmestyi kaksi muuta rallijoukkuetta. Ossi manasikin aavistavansa muiden juonia ja aamupäivän edetessä Allihuuppa saapui vastaan useammallakin lintupaikalla. Sekös olikin oikeasti jännää, kun sai pitkin päivää miettiä et näkiköhän ne tuon linnun ja mitäköhän me siltä samalta paikalta sit nuijattiin. 

 

Laajavuoren lehtopöllöpaikalta poistuttiin vain yhden lajin voimin, taivaalta kuulunut urpiaisen lentoääni osui ensimmäiseksi kirjaukseksi ennen Muuramen tikkapaikkoja, tosin liipaisinherkimmät oisivat saattaneet siitä yhdestä kaukaa kuuluneesta lehtopöllömäisestä vikinästä pinnan kuitata. Muuramen Paasivuoren puulaaneille saapuminen meni just nappiin, talviralleissa harmaapäätikan saa parhaiten hoidettua aamuhämärissä epelin ilmoittaessa ulkoilmalle heräämisestään, ”Picus” kirjattiinkin aika pian autosta nousemisen jälkeen, jatkoksi havaitsimme myös mukavan määrän pikkukäpylintuja sekä välillä vaikean töyhtötiaisen. Mustarastas tuskin tulisi tuottamaan tässä rallissa hankaluuksia, puulaaneilla hääräsi ainakin neljä eri yksilöä. Ensimmäinen palokärkikin havaittiin samaan aikaan harmaapäätikan kanssa ja lopulta tulkittiin paikalta viisi eri yksilöä. Palohulluutta! Pohjantikka vaati jo vähän enempi duunia, alueen itälaidalla Ossi spottas puupinon kylkeen lentäneen potin, mut pinnan kuittaaminen vaati aika paljon lumihangessa rämpimistä ja saman laanin uudelleen kiertämistä. Yllätykseksi löysimme auton parkkeerauspaikalta toisen pohjantikan! Mut kilpailevaan joukkueeseen kohdistunut painokelvoton sabotointiyritys tais sit kuitenkin maksaa sen paikalla smyygailleen peukaloisen... Paasivuoren ruokintapaikalta kuitattiin vielä närhi ja puukiipijä, ennen kuin matka jatkui seuraaville paikoille. 

 

 

 

Reitin suunnitteluvaiheessa pinna Muuratsalon pientaloalueella viihtyneestä pähkinänakkelista houkutti, joskin sinne ja takaisin kulkeminen tulisi toki maksamaan aikaa. Torikadun varrelta löytyneen ruokinnan isäntä tuli ystävällisesti juttelemaan ja kertoi, että edellisestä nakkelin käyntikerrasta myöhästyttiin vartilla. Fan! Aikatauluun sopivan odottelun päätteeksi nakkeli osasi sen verran huudella, että kuittasimme hyvän pinnan ja pääsimme aikataulun puitteissa jatkamaan matkaa. Paasivuoren ohella myös Muuramenjoen syynäämiseen oli tarkoitus käyttää aikaa, ja jälleen skarppius palkittiin. Alueelle saavuttuamme Jirka skarppasi päivän ensimmäiset vihervarpuset ja heti perään koiras-pikkutikan! Ossi puolestaan löysi joenvarren koivikosta peipon ja erästä tiedustelu-upseeria kohti suuntautuneesta liukutaklausesta (ilman kontaktia) huolimatta kantahämäläinen häröpallo tajusi paikalla olevan valkoselkätikan läsnäolon. Tällä kertaa trollaus kannatti =D kun joenvarrelta poistuessamme hiffasimme vielä viheltäen yli lentäneen kuusitiaisen, niin rallifiilis alkoi olemaan kohdallaan. Puolentoista tunnin sisään kuusi lajia tikkoja, ei tällaista oo ikinä aikaisemmin koettu ja saas nähdä tullaanko tulevaisuudessa kokemaankaan, huikee meininki! 

 

Vahvan alun jälkeen se suvantovaihe voi tuntua paljon pahemmalta kuin oikeasti onkaan, tästä eteenpäin mentäis todennäköisesti vain tahdilla yksi laji per uusi kohde. Muuramen puolelta tsekattiin vielä Hautalahden rantametsää ja Niittyahon puolella sijaitsevaa ruokintaa, kunnes suuntasimme kurssin kohti Jyväskylää. Maakunnan pääkaupungin kohteet aloitettiin Laajavuoren pihlajarivistöistä, mutta tehokkaasta työskentelystä huolimatta pitkään paikalla viihtyneet taviokuurnat jäivät näkemättä. Tilhi sentään osattiin, eikä niitäkään näytä maakunnassa enää suuria massoja olevan. Tourulan pähkinähakki antoi seuraavan hylsyn, huuhkajan päivehtimispaikan nuottia piti myös kokeilla mut turhaan saimme siitäkin toiveita elätellä. Siinä välissä bointsasimme onnistuneesti Lohikoskelta tiklin ja Äijälänrannan lintutornista käsin Ossi taidottakaasti staijasi matkalentoa taittaneen varpushaukan! Karhitieltä kuitattiin järripeipot ja Haapaniemen tutuksi käyneestä kuusiaidasta fasaani, niin pahimmalta epätoivon alholta vältyttiin. Laajavuoren kuurnille annettiin uusi mahdollisuus, mut todettiin et tältä kohteelta laji on ollut ilmeisesti vaikea muillekin joukkueille. 

 

Jyväskylän jälkeen pääsimme kisasuorituksen viimeiseen vaiheeseen. Tikkakosken lentokentän viereisellä hakkuulla oleskellut hiiripöllökään ei varsinaisesti patsastellut avoimen näkyvästi kelon nokassa, pienen staijauspaussin jälkeen Ossi kurvasi kulkupelimme vanhalle päätielle ja aika pian kantis huusi neuroottisesti ”TOSSA! TOSSA! TOSSA!” tien vasemman laidan puita kohti huitoen. Hyvä et edes yksi pöllölaji hoituis! Äänekoskelta kuittasimme vaivatta telkän, tukkasotkan ja uivelon, sen jälkeen nuoteissa oli enää Tarvaalan laulujoutsenet ja saumaa parille erikoisliikkeelle. Laukkarit hoituivat sieltä Tarvaalasta, sit olikin enää tunti aikaa miettiä että mitä vielä kehtais kokeilla. Isolepinkäinen puuttui edelleen meidän (ja varmaan aika monen muunkin) lajilistalta, joten Ossi keksi et pitäis tietenkin ajaa Kangaskylän peltojen kautta. Sieltä se sit tärppäs ja ”jes!”-huudot kaikuivat auton sisällä niin että korvissa soi. Se viimeinen erikoisliike sohittiin Tahkovuoren ja Pyhtäänmäen suuntaan, mut varpuspöllövislaukset eivät tällä kertaa enempää lajeja tuottaneet. Klo 16 kasassa oli 44 lajia, niukkana lintutalvena oltais varmasti kärkisijoilla, mutta kuinka pitkälle se oikeasti riittäisi... 

 

Tarvaala päivän viimeisissä valoissa

 

Jälkilöylyt 

 

Purkutilaisuutta ei tänäkään vuonna päästy järjestämään, vaan Ossin kanssa kasattiin joukkueiden lähettämät tulokset Leppävedeltä käsin. Avoimen sarjan kolmen kärki mahtui lopulta neljän lajin sisään ja hajontaa todellakin muodostui valittujen reittien perusteella. Ässiä todettiin viisi lajia ( varpuspöllö, pyrstötiainen, isolepinkäinen, kuukkeli, isokäpylintu), ainoastaan kaksi joukkuetta havaitsi uivelon, kanahaukan, pohjantikan, peukaloisen, nakkelin ja taviokuurnan, kolme joukkuetta onnistui löytämään fasaanin, laulujoutsenen, hiiripöllön ja pikkutikan. Kuurna oli ilmeisen syystäkin vaikea löydettävä, peruslajien lisäksi osasimme etsiä reitin varrelta useamman harvalukuisen ja vaikeasti löydettävän lajin. Ois voinu kuvitella, että Paasivuoren laaneilta pohjantikka ois ollu helpompi kuitattava, mutta itsehän me sen peukaloisenkin nuijasimme. Toisaalta kärkisijat ratkesivat myös Jyväskylän ja Laukaan välillä, ”ikuiset kakkoset” Allihuuppa (itsepähän sen sanoivat!) kävivät ensin bointsaamassa Tarvaalan laukkarit ja suuntasivat lopettamaan rallia Äänekoskelle. Virhe! Menettivät uivelon =D ja tasapisteissä oltais kuitattu kärkisija viimeisen lajin aikaisemmalla kellonajalla. 

 

Talviralleja on usein luonnehdittu logistiikkaralleiksi, järkevimmän reittisuunnitelman laatinut (ja parhaiten suunnitelmassa pysyvä) joukkue voittaa. Keski-Suomen kaltaisessa maakunnassa saa tasapainoilla ”hotspotien” sekä siirtymien kanssa, kaikkea ei millään pysty hoitamaan ja yksi houkutteleva pinna saattaa oikeasti olla jossain ”pussinperällä”, kun edestakaiseen kulkemiseen meneekin sit se puoli tuntia. Samalla kun tusina lintuharrastajaryhmää ravaa ennalta tiedossa olevien lintujen perässä, ei spondeilta havainnoiltakaan voi välttyä. Hupi tuottaa myös hyötyä ja ralliviikonloppujen havainnot antavat aika hyvän kuvan maakunnan sen hetken lintutilanteesta. Mut parhainta yleishyötyä on ne hervottomista naurukohtauksista saadut dopamiinipiikit, rallaaminen Fear of the Lark -joukkueella oli jälleen taattua räävitöntä ja kaistapäistä kohkaamista. Kiitokset asianomaisille, anteeksi en ala enempää pyytelemään, kuulemma teen sitä ihan liikaa muutenkin. 

 

 

WÄHÄÄ!!

 

Tässä vielä KSLY:n rallitoimikunnan yhteenveto ja tulokset: 

 

Lauantaina 15.1.2022 kisailtiin Keski-Suomen Lintutieteellisen yhdistyksen perinteinen talviralli. Kisaan osallistui yhteensä 12 joukkuetta, joista ilahduttavasti seitsemän osallistui luomusarjaan. Joukkueet retkeilivät aurinkoisessa, mutta tuulisessa pakkaskelissä (noin -1C.) eri puolilla Keski-Suomea. Suurin osa joukkueista keskittyi Jyväskylän, Laukaan, Muuramen, Saarijärven ja Äänekosken alueille. 

 

Monta viikkoa vallinnut kireä pakkassää sai käänteen pari päivää ennen rallia, kun lauhailmavirtaus toi suojasäät. Pitkään jatkunut pakkaskeli oli kuitenkin ehtinyt jäädyttää järvenselät ja avovettä löytyi vain virtavesipaikoista. Vesilintuja havaittiin niukasti. Pihlajanmarjasato oli edeltävältä syksyltä varsin hyvä ja rastaita oli vielä melko runsaasti taajamissa. Vaikka taviokuurnia oli nähty edeltävän viikon aikana useita parvia, esimerkiksi Jyväskylän taviokuurnaparvi osoittautui hankalaksi havaita ja laji jäi puuttumaan usean joukkueen listalta. Tuulinen keli haittasi myös pöllöjen ja petolintujen havaitsemista. Tikkoja havaittiin useita lajeja sekä tukkipinoilta että rantalehdoista. 

 

Yhteensä rallissa havaittiin 54 lajia. Vain yhden joukkueen havaitsemia lajeja eli ässiä oli viisi lajia: varpuspöllö, pyrstötiainen, isolepinkäinen, kuukkeli, isokäpylintu. Havaituista lintulajeista ehkäpä mielenkiintoisimmat olivat Jyväskylän Säynätsalon pähkinänakkeli, Laukaan Alapohjan hiiripöllö ja Äänekosken tukkasotka sekä uivelo. Sekä avoimen sarjan että luomusarjan voitosta käytiin jännittävä taisto. 

 

Tulokset (Avoin sarja): 

 

1. Fear of the lark (Aki Aintila, Jirka Lahtinen ja Ossi Nokelainen) 44 lajia, 1 ässä: isolepinkäinen

2. Allihuuppa (Teemu Fors, Ohto Oksanen ja Tuomas Meriläinen) 43 lajia, 1 ässä: pyrstötiainen

3. Dream Team (Tiina ja Seppo Mertanen) 40 lajia, 2 ässää: kuukkeli, isokäpylintu 

4. Huvin vuoksi (Henri Jussila, Ari Sylgren ja Ismo Reinikainen) 36 lajia, 1 ässä: varpuspöllö 

5. Pvesi22 (Lauri Ijäs, Mika Lahtinen) 24 lajia, ei ässiä 

 

Tulokset (Luomusarja): 

1. Taviotaskut (Yrjö Tonteri ja Terho Jalonen) 30 lajia, viim. laji klo 13:30, ei ässiä 

2. Lautamiehet (Onni Vaaherkumpu, Mikko Vaaherkumpu ja Hannu Tammelin) 30 lajia, viim. laji klo 13:50, ei ässiä  

3. Kuurnat kateissa (Juho Kinnunen ja Veera Silenius) 29 lajia, ei ässiä 

4. Keski-Suomen lintutieteellinen ahdistus (Juho Hartikka, Petri Kuustie, Ilona Laine, Ahti Pulli, Riku Ruuskanen), 28 lajia, ei ässiä 

5. Muurame (Asko Mäkinen, Jarmo Jokinen, Kalevi Sulkava, Markku Alen) 27 lajia, ei ässiä 

6. Antero ja Irene (Tuomo Pihlaja ja Tuija Pakarinen) 24 lajia, ei ässiä 

7. Vatian Vilske (Timo Äijänen, Ari Pirkkalainen ja Ilpo Liimatainen) 21 lajia, ei ässiä 

 

 

Kiitos kaikille osallistuneille!

 

RTK

Ålands vinterfågeltakseringar 2022

 

… and heeeere weeeee go! Ahvenanmaan talvilintulaskennat kutsuivat yhden välitalven jälkeen. Tänä vuonna laskentaryhmään oli ilmoittautunut jopa neljätoista henkilöä, eli ainakin ensimmäinen iltapäiväpalaveri kului lähinnä siihen et kaikille halukkaille piti keksiä järkevää tekemistä =D Tällä kertaa pääjoukot pääsivät laskemaan Turun ja Maarianhaminan välisen lauttamatkan, toisen laskentapäivän ohjelmaan ei tosiaankaan ollut tarvis tunkea liikaa reittejä, koska varsin intensiivinen räntäsaderintama uhkasi puskea päälle...

 

 

No, asia kerrallaan. Ensimmäinen vuodari mallia 2022 napsahti Espoon Ikealta (mustarastas), muutama seuraava Lohjan ABC:lta ja Turun yliopistolta, ennen kuin meriaaimaisähkyn musertamina pääsimme Viking Amorellan takakannelle vessuja staijaamaan. Historiallinen staiji btw, Amorella poistuu liikenteestä, öööh, no tässä joskus lähitulevaisuudessa, sit vuoden päästä ihmetelläänkin et miten tältä uudelta paatilta oikein staijataan. Pohjoistuulesta huolimatta laivareitin laskenta sujui leppoisissa merkeissä, vasta Maarianhaminaa kohti käännyttäessä kirjurin sormia alkoi toden teolla palelemaan. Massaa riitti taas tukkasotkien (5741p), telkkien (2589p), kyhmyjoutsenten (2640p) ja laulujoutsenten (145p) osalta, keskimääräistä runsaampina esiintyivät myös sinisorsa (1077p), naurulokki (168p) ja merikotka (110p), kvaleimpina merisirrejä ynnäiltiin lähemmäs 110 yksilöä (suurimmat parvet 55 ja 20), muita kvaleja mm. useampi tavi, yksi ad k haahka (se onkin kevät sit nyt!) sekä tietenkin muutamat tukkakoskelot ja riskilät. Monet muut lajit, esimerkiksi harmaahaikara, mustalinnut ja pilkkasiivet, olivat totaalisen kateissa, eikä nähty kuikkalintuja saati uikkujakaan, ylipäätään Herrön ja Mariksen välisellä etapilla sekä lajikirjo että massat oli pienoisesti negatiivinen yllätys.

 

 

Marikseen rantautumisen jälkeen lähdettiin perinteisesti retkelle ja tällä kertaa päädyttiin Saltvikin Hagan suuntaan pööpöilemään. Haviksina kottarainen 9p, keltasirkku 600p, peippo 10p, isolepinkäinen 1p, naakka 400p, järripeippo 2p ja tilhi 40p.

 

Laivareitillä tuntuu aina olevan isänmaallinen tunnelma.

 

2.1.

 

Sampon ja Johanneksen kanssa Hammarlandin reitille, menomatkalla pudotettiin Helstola ja Johan Ekholm Emkarbyn varteen. Rento rengasreitti, ei mikään kauhean linturikaskaan mut missään vaiheessa ei tuntunut siltä että tässä tulis kiire. Vettä vihmoi koko päivän ja kiikarin linssejä sai puhdistella useampaankin otteeseen, mut vähällä selvittiin siihen nähden mitä luvattiin. Lajistoa seuraavanlaisesti; Johannes spottas Näfsbyn peltoaukeilta isolepinkäisen ja reitin ekan puoliskon ruokintoja oli mukava syynätä, Hellesbyssä nähtiin päivän eka kulorastas (toinen Kattbyssä), kolme kottaraista sekä pienestä urpiaisparvesta n-puk tundraurpiainen. Sampo kuittas vanhan kanakasvattamon kierroksellaan hiirihaukan ja ekan peukaloisen. Postan idyllisen maiseman pelto-ojasta löytyi rautiainen (legendaarista taigarautiaisojaa vastapäätä) ja Hammarvallenin klassiselta karapaikalta todettiin kaksi yksilöä, siinä välissä myös päivän toka hiirihaukka. Vuosipinnalistoille myös puujyrä, tikli, ja punatulkku. Peukaloisia yhteensä reitillä 6p, paluumatkalla bointsattiin liikkuvasta autosta Svibyvikenin nokikana.

 

Lasit unohtu

 

3.1.

 

Ahvenanmaan peittävä sakea sumu pakotti laskentajengin vaikeaan taktiseen päätökseen, sillä perinteisesti lähtöpäivän ohjelmassa ollut Maarianhaminan cityreitti laskettiin tänään, neljän eri tiimin voimin, kolme laskentatiimiä suuntasi muille reiteille. Koivulan Matin kanssa laskettiin cityn itäreunaa, oli taas leppoisaa koluta pientaloalueita ja rantoja, puhumattakaan lounaspaussista Café Juliuksessa. Matti avas parempien lajien kirjaamisen ilmoittamalla Östra Ytternesin puolelta pähkinähakin, punarintoja löytyi yks ruokinnalta ja yks rantapensaikosta, pähkinänakkeleita osattiin löytää kans kaks eri lintua, mut Matin punakylkirastaat mää nuijasin. Peukaloisia ynnäiltiin hulppeat 13 yksilöä ja mustarastaita riittää täälläkin, meidän osuudelta riitti 130 lintua. Peippoja 63p, järrejä 20p ja vihervarpusia yli 800p. Paremmat lajit jäivät silti muiden löydettäviksi, vesiäispisteitä kiertänyt Helstola spottas samoilta jalansijoilta sekä pikku-uikun että kuningaskalastajan, niitä bongaamaan sinkoillessa havaittiin spondesti kulorastas mut kohdelajit jäivät näkemättä. Matin ja Johanneksen kanssa koukattiin vielä länsisataman pohjoispuolelle, paikalla mm. 160 tukkasotkaa, 13 nokikanaa ja uivelo, sen jälkeen painuttiin etsimään Jarin löytämää luhtakanaa ja todettiin samalta paikalta kaksi lintua. Ihan jees!

 

Oluelle Cthulhun ja vanhan vuohen kanssa? (c) Matti

Tyypit bongaa puikkuja. (c) Jari

Spektaakkeli indeed

 

4.1.

 

Reissun neljäs laskentapäivä valkeni aurinkoisena, paikoin oli oikein keväinen fiilis, mut sekin illuusio saatto johtua vähälumisuudesta ja siitä et aurinkoa ei vaan oo näkyny kahteen päivään. Ohjelmassa Storbyn reitti, Matti jätti mut ja Valtterin Överbyn puolelle ja jatkoi siitä Ekholmin kanssa kohti reitin vesiäispisteitä. Voimakas lounaistuuli pisti hanttiin mut ekat halit nähtiin taivaalla jo reitin alkumetreillä, oli outo fiilis kun teki mieli ruveta petostaijiin ennen auringonnousua. Överbyn puolelta todettiin mukavia määriä peippoja ja järrejä, kahdelta eri peltoaukealta sekä merenlahdilta kertyi yhteensä 301 laulujoutsenta (reittienkka!). Osattiin me pieni parvi pyrstäreitä ja isokäpylintu heti siihen reitin alkuunkin, mut töyhtötiaiset oli hiljaa. Reitin itäpäädystä aloitettaessa aamupäivän puoliskolle osui pari kiihdytysosuutta (tai tiaissuoria, metsätieosuuksia, miksikä niitä siirtymiä sanoisi) mut Storbyn kylän puolelle päästiin mainiosti tekemisen makuun vielä puolenpäivän aikoihin. Laukkareiden kailottaessa havikseen kirjattiin mm. taivaanvuohi, isolepinkäinen, varpushaukka ja kulorastas. Ojien komppaamisen ja ruokintojen syynäämisen jälkeen lyötiin lyöttäydyttiin reitin länsiosan laskeneen Matin ja Johanin kanssa, käytiin bointsaamassa luhtakana ja kuusi lapasotkaa reitin länsiosista. Laskennalle muita mukavia summia todettiin mm. tukkasotka 430p, peukaloinen 5p, mustarastas 45p, räkättirastas 240p, peippo 40p, järripeippo 62p, vihervarpunen 312p ja keltasirkku 430p.

 

 

Päivän päätteeksi siirryttiin vapaamuotoisemman retkeilyn pariin; Degersandin mustakurkku-uikku tuotti vaikeuksia (samalta paikalta myös merisirri 35p ja kaakkuri 1 m W), sen jälkeen kruisailtiin parit vesiäispisteet, spotattiin Storbyn pelloilta hiirihaukka, takseerattiin vielä Marsundin salmi sekä Jomalan Fagerkulla, ja painuttiin pizzalle.

 

Degersand

 

5.1.

 

Hammaruddan reitille Jarin kanssa. Aloituspaikoilla Gottbyn pelloilla ynnäiltiin hienoja laulujoutsenkerääntymiä (reitillä yhteensä 172 p ja Sampo laski Gottbyn alueelta yhteensä 263 laulujoutsenta), Jari ”pimitti” fasaanin mut vastaavasti nuijas kylän luoteispuolen metsikössä huudelleen pähkinähakin. Hammaruddan reitti lienee lajistollisesti Ahvenanmaan monipuolisempia, taajamien, peltoaukeiden, umpimetsäetappien ja kurppaojien jatkeeksi reitin jälkipuoliskolle osuu suojaisampaa merenlahtea ja ihan avomerta. Vuosipinnat paukku niin hömö-, töyhtö- ja kuusitiaisesta, palokärjestä ja pikkukäpylinnusta, mielenkiintoisimmat massat todettiin laukkarin lisäksi tukkakoskelolla (22p), isokoskelolla (119p), sinisorsalla (293p), räkättirastaalla (285p), ja vihervarpusella (563p), laadukkainta puolta edustivat reissun ties kuinka mones kulorastas, Jarin ilmaan potkima jänkäkurppa, sekä reitin viimeisillä rantakallioilla viihtynyt 16 merisirrin parvi. Luodot tosin olivat linnuista tyhjiä. Peukaloisia ynnäiltiin 7 ja järripeippoja 21 yksilöä, lisäksi havaittiin lapasotka, isolepinkäinen ja usevampi isokäpylintu.

 

6.1.

 

Lähtöpäivä! Kaikki laskentareitit (ja pari uuttakin reittiä) saatiin eiliseen mennessä rämmittyä, joten tiedossa oli vapaata retkeilyä ennen Viikkarille nousua. Matti kuskas kantista, Johannesta ja Sebua ensin Nåtö-Järsön salmien suuntaan, spondeiltiin yks lupaavan ja yks ei-niin-lupaavan oloinen mesta, nähtiin ainakin 14 uiveloa, 160 tukkasotkaa, peukaloinen Nåtön kulmilta nakkeli ja isolepinkäinen, mut ei osattu sitä spondea pikku-uikkua sit löytää =D seuraavaksi kruisailtiin Matin ehdotuksesta ihan Lumparlandiin asti, Lumparsund oli tyhjänä linnuista mut pari onnistunutta satamapysähdystä tehtiin ennen suuntaamista takas Marikseen. Ängö sundin eteläpuolella viihtyi ainakin 210 isokoskeloa ja Långnäsin pohjoispuolelta ynnäiltiin huikeet 160 lapasotkaa! Helstola oli samalta alueelta laskenut yli kaksisataa lapasotkaa, kahdesta eri pisteestä, mut sitä me ei etukäteen tiedetty =)

 

Iltapäivästä Viikkarin kyytiin ja kotimatkalle, tämän reissurapsan loppuun vielä perinteisesti tirehtööri Koivulan kirjoittama yhteenveto:

 

 

 

ÅLANDS VINTERFÅGELINVENTERINGAR 1.-6.1.22

 

Laivareitillä Turku-Mariehamn seisoskeltiin oletettavasti viimeistä kertaa Viking Mariellan kannella. Vesilintu- ja lokkimäärät olivat verraten korkeita, mutta enemmälti niitä oli Ahvenanmaan saaristossa. Jakson 2010-22 ennätyksiä tahkosivat mm. kyhmy- ja laulujoutsen, telkkä, merisirri ja merikotka (2640, 145, 2589, 119 ja 110). Merisorsia oli vähän, joskin mm. Nyhamnin liepeillä ui komea juhlapukuinen haahkakoiras.

 

 Pääsaaren reittien kokonaisyksilömäärä oli verraten alhainen johtuen lähinnä vesilintujen suhteellisesta vähyydestä. Vesilintu- ja kokonaislajimäärää oletettavasti painoivat marras-joulukuun pitkät pakkasjaksot; purot ja sisälahdet olivat useimmiten vähintään käyneet jäässä. Laskentoja haittasivat myös joinakin päivinä sadekuurot ja navakka tuuli. Tyrnit olivat marjoista tyhjiä ja vähät pihlajanmarjat mustuneita ja kuivia. Rastasparvia havaittiinkin usein katajanmarjojen kimpussa.

 

Poikkeuksellisen runsaita (suluissa 2010-21 keskiarvo) olivat mm. harmaahaikara 158 (54; ennätys 284 viime talvelta), kyhmyjoutsen 879 (555), sinisorsa 2029 (1467), mustarastas 1026 (480; ennätys), räkättirastas 3297 (845), kulorastas 12 (2; ennätys), pähkinänakkeli 98 (18; ennätys), puukiipijä 109 (56), peippo 458 (132), järripeippo 443 (51) ja vihervarpunen 6981 (538). Vähissä taas olivat mm. merimetso 41 (146), tukkasotka 1596 (10184), telkkä 1349 (3256), metsätiaiset, käpylinnut ja urpiainen. Havaitsematta jäivät mm. kanahaukka, maakotka, teeri, sepelkyyhky, harmaapäätikka ja mustapääkerttu. Vähälukuisista mainittakoon pikku-uikku (2), luhtakana (6), turkinkyyhky (1), kuningaskalastaja (2), huuhkaja (2), pyy (1), rautiainen (1), nokkavarpunen (2). Kurppia löytyi vain 5 yksilöä, kolmea lajia.

 

Pääsaarelle perustettiin Ämnäsin (4.1.) ja Vårdön (5.1.) reitit. Niiden lajisto ja määrät olivat samantapaisia kuin muillakin pääsaaren reiteillä, eikä niiltä herunut lisälajeja. Rantavedet olivat jäässä, joten vesilintumäärät jäivät vaatimattomiksi. Ämnäsissä nähtiin mm. rautiainen, punarinta ja kaksi nokkavarpusta, Vårdössä mm. 38 uiveloa, kuningaskalastaja, laulurastas ja kaksi pajusirkkua. Havikset eivät ole mukana vertailuissa edellä.

 

Laskijat: Aki Aintila, Sebastian Andrejeff, Paul Boijer, Johan Ekholm, Heikki Eriksson, Jari Helstola, Jari Laitasalo, Sampo Laukkanen, Valtteri Salonen, Tuomas Seimola, Johannes Silvonen, Vilppu Välimäki ja yllek. Kiitokset keskusmuseolle uhrauksista.

 

 

8.1.

 

Encore! Ahvenanmaan jälkimainingeissa odotti vielä Etu-Viikin/Länsi-Herttoniemen talvilintureitti, päätettiin laskea reitti kahdessa eri osassa, Anitan kanssa tetsattiin Majavatieltä koetilalle, Kalle Meller ja Katja Rönkä kuittasivat koetilan ja Majavatien väliset osuudet. Olosuhteet olivat klassisen talviset, kylmä sininen valo valaisi lumisia maisemia, idyllin vastapainoksi räpyläjalkaiset ja ”eteläiset” talvehtijat olivat varsin vähissä; kosteikkolinnuista havaittiin vain merilokki ja viisi sinisorsaa, eikä peukaloista saati punarintaa havaittu ainoatakaan. Pääosissa olivatkin rastaat, noin parinsadan räksän parvia nähtiin useammassa eri paikassa ja muutamien kymmenien lintujen parvista kertyi oikein hyvin summaa, 1031 räksää saatiin reitin talvilaskentojen uudeksi ennätykseksi. Mustarastaita ei lumi pidättele ja 172 yksilöä on heittämällä uusi reittienkka. Meniskö parisataa merulaa rikki seuraavana marjatalvena...

 

 

Laatulajien äärelle päästiin jälleen Fastholmassa pähkinänakkelilla, punakylkirastaat panttasivat Mölylään asti. Laulurastas pääsi yllättämään Hakalanniemen tornin taustalla, pikkutikkoja ja palokärkiä nähtiin kutakin kaksi eri yksilöä. Järripeipot ovat osanneet vaihtaa maisemaa marjojen hivuttua, järrejä ja peippoja kans kaksi lintua kutakin. Varpushaukka kuitattiin taas Keinumäen ruokinnalta sekä koetilalta, kanahaukkoja uskallettiin kirjata neljä eri yksilöä. 17 käpytikkaa todettiin kuusenkäpyjen satoa verottamassa ja pitkästä aikaa maastossa on myös runsaasti vihervarpusia, 519 myös uutena talvienkkana. Oman osuutemme ohella käytiin Anitan kanssa spondeilemalla Viikin puhdistamolta neljä kottaraista ja sikabongaamalla Fastholman kärjen haavikosta löytyneet kolme sarvipöllöä. Saatoin vähän sättiä itseäni siitä et kuinka me nyt noiden ohi käveltiin =D mut hieno päätös hienolla keskitalven laskentakaudelle! Sit takaisin hibernoimaan ja kevättä kohti.