Huhtikuun dudeilut

Idyllisiä retkimaisemia Kirkkonummella.

Kelpaa se näinkin.


Ti 8.4.

Haliaksella staijaamisen innoittamana aamuretkelle Viikkiin. Aamuvalot on gomiat, mutta keli vilponen. Runkosuunnitelmana tsekata vessuja vaihteeksi Lammassaaren tornin puolelta, aamustaijata pitkoksen korokkeilla ja katsoa mitä sen jälkeen vielä jaksaa.

Anaksia uupuu lahdelta vielä paljon, muutamaa hapaanaa ja vajaata kolmeakymmentä tavia juuri muilla lajeilla nokiteta. Sukeltajasorista uivelo koittaa petrata, havikseen 4/4 p. Lapinsirkku huutaa niityllä, ruskiskoiras pyörähtää lahdella ja ilmatilassa pörräävät taivaanvuohet jäävät session ainoaksi vuodariksi. Lammassaari ei innosta tuntia pitempään seisoskeluun, vaan siirryn pitkoksille staijaamaan parempaa näkymää toivoen. Taivaalla vaappuukiin tasaista tahtia pieniä parvia sepelkyyhkyjä, joita ynnäilen seuraavan tunnin aikana >250 lintua. Tässä tuntuu jotain kuitenkin tapahtuvan: pikkupetoja muuttaa 11 varpushaukan ja 2 tuulihaukan edestä, mustavaris lentelee puhdistamon suunnalla, kapustarinnan ääntä kuuluu taivaalta ja 13 metsähanhen parvi ohittaa lahden "kahden plussan" etäisyydeltä. Lyhytnokasta ei ole edes paineita.

Alapilvet peittävät näkyvyyden ja nouseva viima puhaltaa ytimiin asti. Käyn vielä laskemassa Pornaistenniemen nokikanat, ennen kuin päätän koittaa Kyläsaarta. Mulelikeli, vois sellasen jopa löytääkin. Kauaa ei talsiminen kestä ja komppaan mestan omaan tasooni nähden skarpisti läpi, vaan ei sieltä tunnu mitään löytyvän. Rantapusikosta löytyy piiskutukseen reagoiva tiltaltti. Onpahan jotain mitä laittaa Tiiraan, että täällä on käyty.


Pe 18.4.

Näinkö vähiin käy Viikissä retkeily? Tämäkin steppailu alkoi Herttoniemen puolelta klo 10.50, tavoitteena liittyä Purolahdella Tringan torniopastusta vetävän Marguksen seuraan. Fastholmassa en voi olla paheksumattani Herttoniemen länsirinteen jälkeä: viime talven myrskytuhoja on korjattu pois ja jykevää puustoa karsittu vielä rankemmalla kädellä - aivan luonnonsuojelualueen rajalta! Törkeää! Viikin idylli on kärsinyt jälleen yhden särön.

Mölylässä osuu vastaan reissun harvinaisin havis: lahdelle staijaava Jani Närhi =) vinoilustani huolimatta Jani näyttää karvanaamalle querquedulan vuodariksi, lähdelle näyttää ehtineen jo 3/1 heinätavia, mukavata! Mölylästä pikamarssia Purolahdelle staijaamaan, missä Margus "staijitykki" Ellermaa ja Andrea ovat hyvää vauhtia rekrytoimassa uusia tringalaisia. Hyvä se on uusille jäsenille lintuja demotakin, kun yksi ad-merikotka ylittää tornin, 30 kurjen parvi painelee voimalinjoja hipoen pohjoiseen ja sääksi löytyy Herttoniemen suunnalta -läheltä säkin. Polot saavat hommasta väärän kuvan, ihan niin kuin linturetkellä näkis lintuja! Purolahden edustalla olevista pikkutylleistä (3p) kuitataan päivän toinen vuodari, mainittujen lisäksi taivaalle tähyäminen palkitaan kahdella piekanalla ja hiirihaukalla. Eikä missään vaiheessa ollut edes kylmä, chilipähkinät maistu ja meno on niin keväistä, notta!

Kameraa on tullut ulkoilutettua rikollisen vähän ja vähäinenkin jälki on ollut surkeaa. Varpushaukka ohittaa staijarin.

La 19.4.

K-HLY:n retkiohjelma näytti päiväretkeä Viikkiin ja Suomenojalle - samaisessa mainoksessa manittiin allekirjoittaneen olevan toinen retken oppaista! Oma meno tuntui lähinnä siipeilyltä eilisen tanssiorkesteri Vi-Gåten keikan aiheuttaman univelan jäljiltä. Jussi Kairamo hoiti logistiikan ja ilmoittautumiset, mistä kiitokset, ja onhan se hienoa että tällaiset reissut vetävät väkeä. Mukana mm. Mikko Ollila, Ana Lehtonen, Arttu Valonen, Panu Villanen sekä muutamia tuoreempia jäseniä. Kiitokset teillekin, kivaa oli!

Sirkus lähtee liikenteeseen Viikin pelloilta, missä syynätään rastaita seran toivossa. Keinumäen tornissa kytätään yön aikana lahdelle pamahtanutta jalohaikaraa, josta on kuulunut ainakin kuusi päivitystä. Nyt kuitenkin katveessa. Vaan täällä koittaa päivän haastavin koitos, kun Ruohokarinniemelle tippunut kahlaaja hieroo jokaisen tornissa päivystävän aivonystyröitä: punajalan kokoinen, ei valk. siiven takareunaa, kiila selässä, pitkä suora nokka... mikä ihme tämä nyt on! Sivuvalossa ei paljoa värejä näy, ja pian lintu ottaa ja lähtee kahden punajalan kanssa kiitämään, selässä näkyy jokin epämääräinen kiila/sikarikuvio. On noita suoranokkaisia valkovikloa ennenkin nähty, vaan kun ei leikkaa. (Myöhemmin Hakalan tornista saadun tiedon mukaan lintu oli tp/vp-mustaviklo! Aijjaha. Olipahan opettavainen tapaus.)

Siirtymä Hakalan puolelle kestää tovin, erityisesti retkueen häntäpäätä odotellessa. Häntä ehtiikin sopivasti Hakalan lintulavalle, kun levottomat "jalohaikara lentää" -huudot kiristävät askelien tahtia. Juoksuksi en kuitenkaan laittanut, vaan tyynesti kuittaan Klobbenin päällä poispäin lentävän valkoisen haikaran - jalohaikara vuoden tauon jälkeen vuodarilistalle. Jalmari taitaa piristää, kun orniminen tuntuu olevan yhtä pintaliitoa aamun takkuiluista huolimatta: lahdella hyvin vessukirjoa (sorsien joukosta mm. lapasorsa 3/3 p, jouhisorsa 2/2 p. uivelo /1) ja Lammassaaren särkkää koristavat muutama räyskä ja 2 suokukkoa. Purolahden puolella eiliset tyllit paikallisena, päivän neljännestä vuodenpinnasta vastaa valkoviklo. Paluumatkalla jäämme Ollin ja Martin kanssa Keinumäen metsän kulmalle staijaamaan, jälkeen jääminen palkitaan nokkavarpusella ja merikotkalla.

Viikistä Suomenojalle ja meno jatkuu letkeänä. Hellettä pukkaa eikä altaiden kiertämisessä turhaa kiirettä pidetä. Läheltä ja hyvässä valossa havaittavia kosteikkolintuja kelpaa ihastella, vaikka joka toinen pääkaupunkiseudun kiikarinulkoiluttaja käy laskemassa näitä samoja lintuja - ei sen lintuharrastuksen aina niin yleishyödyllistä tarvii olla =) ja kärsivällisen ynnäilyn tuloksena näpyttelen Tiiraan ihan kivoja lukuja: harmaasorsa 20p, lapasorsa 18p, punasotka 34 p, mustakurkku-uikku 14p ja liejukana 9p. Nasta mesta tämä Finno, tänne pitäs tuoda symbionttejakin.

Puolentoista tunnin dudeilun päätteeksi päätämme vielä käväistä Laajalahdella. Maarin tornista löytyy yllättävän hyvin tilaa kahdenkymmenen hengen retkueelle. Paikalla muutaman vuoden takainen tuttu Ville Supponen, joka ystävällisesti nuotittaa jengillemme tusoparvesta punasotkan ja tukkasotkan risteymän. Lisäksi lietteiltä löytyy mukavasti kahlaajia, pikkutyllejä 16 ja suokukkoja 22 ynnäiltävän edestä. Vaan vielä riittää porukalla pikkurarikarmaa, kun Arttu huikkaa lietteillä pyörivästä sitruunavästäräkistä! Tornissa syntyykin melkonen sähellys, huippuaikainen havis ja varmasti monelle elämänpinna. Kärsivällisellä jähistyksellä upea +2kv-koiras näyttäytyy kaikille halukkaille ja pienen salapoliisityön avulla selviää, että linnun löytäjä oli 12-vuotias Emil Stranden! Ei muuta kuin lisää vastaavia vetoja nuoren ornin tulevalle maastouralle! =)

Siinä viiden tienoilla hyppäsin Otaniemestä bussilla kotio. Tällaisien päivien päätteeksi tuntuu siltä, että lintuharrastus voi olla ihan lepposaakin.

Maisemaa Sundsin tornista, oikealla Rönnskärin majakka.

Su 20.4.

Dudeiluputki jatkui (ja päättyi?) piinaviikon sunnuntaina, Virve & Aaro Viertiön kanssa kynäillylle päiväretkelle Kirkkonummelle. Päivän suunnitelmana oli staijata Sundsin tornissa, Virve & Aaro kävisivät erikseen kärjen tuntumassa moikkaamassa kavereitaan ja loppureissusta katsottaisi yksi tai kaksi lisäkohdetta, jos aikaa jää.

Jo aamusta Sundsissa oli tyyntä - ja peevelin lämmintä. Vaatekerroksia ei missään vaiheessa tarvinnut lisätä ja keskipäivällä tornissa tarkeni staijata ilman paitaa! Aika härksi rusketusraja muodostui käsivarteen paidanhihan ja kynsikkään väliin =) aika kiitettävää kun onnistuu käräyttämään käsivartensa Suomessa ennen toukokuuta! Tiiviistä muutonynnäilystä ei tyynellä ja aurinkoisella kelillä tarvinnut pelätä: pikkulintumuutto oli melko vaisua, tosin 1 nokkavarpunen ja 22 metsäkirvistä piristivät. Karvanaamalle kevään eka haarapääsky paineli myös innolla pohjoiseen. Petolinnut lienevät suurilta osin menneet, kun ip-muutosta vastasivat vain 1 piekana, 2 sääkseä. Varpushaukkoja meni 32 ja tuulihaukkoja 2 - nuolihaukkaa yritettiin, mutta vielä ei sendari antanut.

Ampuhaukan laskee retkellä kuin retkellä aina pikkukivaksi. Yleensä muutolla näkee naaraspukuisia lintuja, mutta Sundsin havislistaa koristi 2 koiras-ampuhaukkaa, tätä voi sanoa jo tapaukseksi! Ensimmäinen moisista paineli nätisti tornin vierestä, toinen vähän kauempaa. Päivän "kvaliteetin" tapittaminen palkittiin myös, mutta hommassa oli lievää ironian vivahdetta; avasin puhelinyhteyden Rönnskärille, mistä yhdentoista jälkeen huikattiinkin kohti Upinniemeä lentävä jalohaikara. En saanut pienellä skannausyrityksellä koppia, joten luovutin loittonevan linnun etsimisen. Klo 11.35 kuitenkin löysin kaukaa eteläpuolella koilliseen painelevan jalohaikaran! Sama lintu muutti suuntaa, tässä oli kuitenkin vähän sellaista spondeilun tuntua =)

Staijin jälkeen käytiin vielä Saltfjärdenillä kääntymässä - tornista 1 tuulihaukka, sääksi ja jokunen kivitasku. Mulloksella kuulemma kapustarintoja pieni parvi, mutta niitä emme onnistuneet yhyttämään. Kiitokset Virvelle & Aarolle retkiseurasta,