 |
 |
 |
Paahteista staijausta, pienimuotoista retkiopastusta, valvomista ja yökyöpelöintiä. Otteita retkipäiväkirjasta Viikistä Sipooseen ja Malmilta Porvooseen, ei mitään sponderarihehkutuksia, mutta ei näillä paikoilla retkeilyllä voi pahasti mönkään mennä.
Ti 31.5.
Hikee pukkaa ja aamuherätyksetkin tahtoo tehdä tiukkaa. Onneksi aamukymmenen aikoihin lahti ja lietteet näkyvät mukavassa myötävalossa Mölylän kalliolta käsin. Rastaskerttunen räyhää Ryönälahden kulmassa ja ekalla skannauksella löydän lietteeltä 4 jänkäsirriäistä! Muutoin kahlaajat tuntuvat olevan vähissä, mitä nyt 6 pikkutylliä ovat sitä lahden vakiokamaa. Sorsapuolelta huomion kiinnittää aivan Mölylän edustalla soidintava koiras-tukkakoskelo.
Koskisen Janne ilmoittaa läsnäolostaan Purolahden tornilla ja liityn seuraksi, ennen kuin Jannen pitää lähteä töihin. Siinä staijatessa löydän pohjoisen puolelta "kaks isoa rundaamassa", korkealla ja kaukana. Näkyy-einäy-näkyy-einäy-keskustelun aikana linnuista tulee sellanen kattohaikarafiilis, ja sitä tuntee itsensä voittajaksi jo siinä kun löytää ne kaks isoa kaukoputken näkökenttään. Kurkia ne kuitenkin on. Paskiaiset =D
Jannen poistuttua töihin jään vielä staijaamaan muutamaksi tunniksi. Aika lailla 11.30 hiffaan luoteesta kohti tulevan pitkäsiipisen, tumman ja hyvin siron linnun: merikihu! Vaalean muodon lintu saapui aika oudosta suunnasta ja tulee todella nätisti päälle, jatkaen about itään. Viikissä todella kovaa kamaa, Tiirassa on 14 havaintoa alueelta vuodesta 2006 lähtien, harvinaisempi kuin haarahaukka!
 |
| Viikki kylpee valossa. |
 |
Ke 1.6.
Eilistä aikaisempi lähtö. Ens'töikseni kierrän Pornaistenniemen pitkän kaavan kautta, tuloksena vihdoin vuodenpinnaksi löytynyt viitakerttunen ja padon luona älytöntä möykkää pitävä rastaskerttunen. Pitkoksilla kuuluu viiksitimalin ääntä, kiva huomata että lajilla menee taas hyvin muutaman hiljaisemman vuoden jälkeen.
Vastaan tullut Hannu Sarvanne vihjaa, että luhtakerttusia on ainakin tullut lisää. Lammassaaren pitkoksiin kohdistuvat odotukset eivät petä, kun yhdellä pyyhkäisyllä löydän 3 luhtakerttusta, ensimmäinen Pornaistenniemen päädyssä ja kaksi muuta Lammassaaren puolella metsäsaarekkeen jälkeen, pitkosten molemmin puolin.
Intoudun kiertämään myös Lammassaaren ja Kuusiluodon omia rutiinejani tarkemmin, saldona päivän toinen viitakerttunen ja Kuusiluodon pitkoksilla jankuttaneet 3 rytikerttusta. Lammassaaren tornissa piipahtaa iäkkäänpuoleinen brittipariskunta, jotka Itämeren risteilykierroksella rantautuivat Helsinkiin ja päättivät käyttää aikansa hyödyllisesti linturetkeillen. Kovasti ilahtuvat särkällä lepäilevistä räyskistä ja annan myös viitakerttuselle hyvät nuotit. Läksin pois tornista omia aikojani ja pitkosten Pornaistenniemen puoleisessa päädyissä havahduin pajun latvassa päivystävään koiras-sitruunavästäräkkiin! Samalla vastaan tulee melko suuri koululaisryhmä ja oppaan johdolla melko iso osa porukasta ehtii linnusta innostumaan! =D Sittis paistattelee hyvin näkösällä ja heittää pari lyhyttä lentorundia retkeläisten yläpuolella.
Suunnitelmissa oli vielä tsekata lahden lietteitä Hakalan tornista ja Mölylästä käsin, mutta jämähdänkin Hakalaan staijaamaan sekä jutustelemaan Hannu Sarvanteen & Otso Häärän kanssa, enkä sit enää jaksanu mennä Mölylään, kun "yhtä hyvin siitäkin sinne lietteelle näkee" =) jutustelun ohella taivaalta löydetään 3 mehiläishaukkaa (kaikki koiraita), itään painellut tuulihaukka ja lahden eteläosissa pyörivä nuolihaukka.
To 2.6.
Nyt iski pitkääää päivää.
Iltapäivästä lähdin sovitusti opastamaan unkarilaisen ystäväni Csaba Tölgyesin porukkaa, pistäytyivät Helsingissä matkallaan kohti pohjoista. Ehdotin, että lähdetäänkö oluelle vai linturetkelle, valkkasivat jälkimmäisen =)
Samalla kun Csaban porukka juuttui ruuhkaan sataman ja Viikin välillä, paroni kärvisteli Vanhankaupungin lehtipuiden alla ukkoskuuroilta suojassa. Voi jeesu, en muista koska olis viimeksi satanut vettä ja nyt sitä tuli! Onneksi pienillä tauoilla ja lämpimässä kelissä, eikä loppupäivästä enää ripsinyt kun pieni VKL-tournee lähti käyntiin. Csaban kanssa odotetun riemukas jälleennäkeminen ja hyvät reissufiilistelyt, pikainen tutustuminen muuhun seurueeseen ja Pornaistenniemeen kohdelajeja etsimään. Viitakerttusta haetaan ihan tosissaan (näille jätkille eliskamaa) ja punavarpusistakin ovat oikein fiiliksissä. Niin, kyllähän sitä itekin intoilin vähän kaikenlaisesta Unkarissa viime keväänä =) "oh, Whooper Swan, now I remember why I love Finland!"
Tsekataan vielä Lammassaari rarikahlaajien varalta (yeah right) ja pitkoksillakin kuulustellaan sittisvästiä, mutta onneksi kaverit ovat tyytyväisiä päästessään katselemaan komeaa koiras-carpodacusta. Lammassaaren pitkoksilla laulanut neljäs luhtakerttunen lämmitti paronin sydäntä, ja jumalaare, paluumatkaa aloitellessa Pornaistenniemen lehdossa vislaillut kuhankeittäjä vasta lämmittikin! Hyvästit ja hyvät reissutoivotukset unkarilaisporukalle, iltakahdeksalta kotiin syömään...
 |
| Otsat puhki palaneina, mutta tunnelmaa riittää! |
... ja vielä samana iltana Janne Koskisen kanssa yölaulajaretkelle! Mukaan lähtivät myös Elina Virret ja April Karkulahti, Jannella oli jopa hyvä visio autoreitistä Sipoon puolelle, ja kelikin näytti mitä oivallisimmalta yölaulajaretkelle. Nyt haetaan viiriäinen! Tai ainakin pari kehrääjää! Jos nyt edes viitasirkkalintu...
Kierros lähtee mallikkaasti liikkeelle Hindsbystä, missä kuullaan ensimmäinen yön kolmesta ruisrääkästä. Käymme kääntymässä Sipoonkorven kansallispuiston porteilla Bisapottsbergetillä, kun Elinan pitää päästä puskapissalle ja Jannen pitää päästä selaamaan Facebookia. Ollaan oltu ehkä kymmenen sekuntia parkissa, kun takapenkille istumaan jäänyt karvanaama kattoo, että "tossa lentää pöllö!" Lehtopöllö painelee pehmein siiveniskuin pienen parkkipaikan yli aukean vastakkaiseen metsänreunaan. Vaikka rarit jäis löytymättä, niin lajikirjoa tulee ja ainahan se on siistiä nähdä pöllö!
|
| Yölaulajaretken ytimessä. |
Hindsbyn ja Immersbyn alueilla tehdään tehokkaasti stoppeja, ja reitillä kuullaan rääkkien lisäksi yhteensä 26 satakieltä, 4 viitakerttusta (yllättävän vähän!), yksi luhtakerttunen, pensassirkkalintu ja toiveiden mukaisesti 3 kehrääjää. Sumuisena yönä yöretkifiilis ei vois olla yhtään parempi ja seura on sitä taattua mielenrappeumalaatua. "Poneja! Jeesus perkele!" Sviddu kirjotan tätä viikko takaperin ja hykertelen edelleen.
Immersbystä valumme kohti Östersundomia ja kävimme tekemässä vielä pienen koukkauksen Karhusaaressa. Itäväylän varrella räyhää skönärit kuin tuomionpäivän aattona, mutta yksi ruisrääkkä me vielä skarpataan. Karhusaareen käännyttäessä osaamme onneksi pysähtyä just oikeen puskan kohdalle, suoraan täyttä häkää laulavan viitasirkkalinnun viereen! Videoo tuli.
Viitasirkkeli sirisee niin että korvissa soi.
Koska Karhusaaren ruovikot eivät antaneet yölle enää kolmatta sirkkelilajia, niin päätimme käydä _bongaamassa_ useamman retkeläisen elislistalle jo pitkään Malmin lentokentän kupeessa laulaneen etelänsatakielen. Mä tunnustan, oon viimeks kuunnellu etskaria nauhalta joskus miekka ja lohikäärme, joten lahjattomana en olis osannu vastata, jos joku kysyis että miltä se kuulostaa. Paitsi siinä kohtaa kun astumme Malmilla autosta ulos. "Toi se varmaan on", lausahtelen epämääräisesti talsiessamme kohti "outoa satakieltä". Puskasta kuuluu pitkiä trillejä, ihmeellisiä pulputuksia ja satakielen sävyisiä vihellyksiä, mutta ei ainoatakaan sen kaltaista säettä jota sanoisin meikäläiseksi satakieleksi. Jebu ja jee, vuoden kolmas elis plakkariin!
Dokumentti Malmin etelänsatakielestä.
Jannen, Elinan ja Aprilin kanssa kierretyn reissun jälkeen jatkoin retkeä Viikkiin. Pornaistenniemessä siemalin mateeta varmaan puolisen tuntia, kuulematta ruokosirkkeliä tai pikkuhuittia. Yölaulajameininki tuntui jäävän vähän torsoksi, kun poljin puhdistamon ja Arboretumin läpi auringon jo noustessa. Tein Fastholman luona pari pikastoppia ja halusin jatkaa mahdollisimman aamuvarhaiseksi Kivinokkaan, siellä päin kun en ole kummoisesti tänä vuonna pyörinyt. Eikä kummempia löytynyt, lähinnä lisää saldoa tavallisten yölaulajien listaan: aamun kierrokselle kertyikin 18 satakieltä, 4 viitakerttusta, 3 kultarintaa ja 9 punavarpusta.
 |
 |
 |
 |
 |
Ei täs mittää rarei taaskaan löytyny, mutta olihan tämä ihan nautinnollista, erityisesti yön osalta vuodarisaldoa kerryttävää retkeilyä. Aamupäivällä keräilin voimia Viikin kampuksella ja lounastauolla kuuliin lounasravintola Tähkän vierellä laulavan keltahempon. Lintuhan on pitänyt reviiriä Viikissä jo kuukauden, ei tältäkään sit voinut välttyä! =)
 |
 |
 |
 |
Se viikkiretkeilyputki päättyi siihen ja lauantaina teimme Susun kanssa päiväreissun Porvooseen! Vähän pikkuapollojen merkintä-jälleenpyyntiä Stensbölessä, piipahdus yhdessä Ruskiksen tornissa (niiltä sijoilta löytyi myös Andy Lindén perheineen!) ja kierrokselle Vanhan Porvoon kujille. Nyt ainakin näyttää siltä, että täkäläisen pikkuapollopopulaation lentokausi on kulkenut hyvissä säissä, ja toivottavasti kanta lähtisi tästä uuteen nousuun. Niityltä löytyi myös mansikkakirjosiipi. Ei juuri muuta raportoitavaa, ei myöskään yhtään hukkaan heitettyä hetkeä.
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| Terveisiä kaikkien routaisten, erityisesti Wanantaan, peltojen pehtooreille! |
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti