Tehoretkeilyä Viikissä

Pätkätöiden välissä on hyvä päästä takomaan. Koska kevätjaksot Haliaksella jäävät ilmeisesti vähän vähemmälle, niin Ahvenanmaan ja Tvärminnen väliin mahtuu neljän päivän tehoretkeilyputki. On sitä aikaisemminkin yritetty; muistuu mieleen useampikin keväinen Viikkijakso kun neljä aamua ei tuota mitään, ja viidentenä aamuna kun ei dudeilemaan enää pääse, "joku muu korjaa potin". Näinkö siinä taas käy?

Ei sitä mitään silti retkeilemättä näe. Ahvenanmaalta kotiutumista seurannut tiistai (3.5.) meni suosiolla juoksevien asioiden hoitamiseen ja kotihuoltoon, niin torstaina (4.5.) päästiin itse asiaan. Revittämisen ensimmäinen neljännes alkaa oikeutetusi Matinsillan yli lentäneellä nokkavarpusella. Kosken edustalta poimin vuodenpinnaksi harmaasorsan (Ahvenanmaa ei tätä antanut) ja jatkan Pornaistenniemeen pitkään paikalla viihtynyttä pikki-uikkua jähistämään. "Puikkua" ei nyt irronnut, klo 7.00 taitaa olla lajille liian myöhäinen ajankohta, mutta meno tuntuu piirun verran keväisemmältä kuin Ahvenanmaalla: mustapääkerttuja ja hernekerttuja tulee päivän aikana vastaan useampi, melko aikainen pensaskerttu laulaa myös tornin edustalla. Vuodenpinnalistalla on kammottava aukko kahlaajien kohdalla, ja pahimpia paikataan lirolla ja valkoviklolla. Korkeapaineen takia kahlaajia on määrällisesti hyvin vähän paikoilla, eikä jatkuva korkeapaine lupaa yhtään parempaa pudotuskeliä. Tornissa päivystävän porukan kanssa poimitaan Lammassaaren niityltä asti 2 sitruunavästäräkkiä (1k 1n). 3 luhtakanaa ja ruovikossa huutavat viiksitimalit tuntuvat melko peruskauralta.

Jatkan Lammassaareen, pitkosten loppupäässä kuuntelen lahden ensimmäistä ruokokerttusta, tornilla vuodarilista kasvaa myös keltavästäräkilla. Vesiäisiä on yllättävän ja ilahduttavan runsaasti paikoilla, parhaimpana Lammassaaren kapealta sektorilta 63 haapanaa ja jokunen lapasorsa. Kahlaajista maininnan saakoon "oho. vuodari" -reaktion herättäneet 3 suokukkoa. Paluumatkalla Pornaistenniemessä ihmettelen laulavaa urpiaista ja Säynäslahden rantametsässä fiilistelen satakielen laulua. Tiirassa ei eilen vielä montaa ollut, varmaan saapuneet edellisenä yönä!

Puhdistamon suoralla näkyy muutakin porukkaa. "Ai tässä on pyörinyt pussitiainen?" Paikalle saapuu myös Aapo Salmela ja äkkiäkös pussitiainen ääntelee tien pohjoispuolen pajukoissa. Koiras saadaan myös näytille. Täälläkin meno meinaa yltyä sosiaaliseksi, kun jään vaihtamaan kuulumisia Pekka J. Nikanderin kanssa ja ihmettelemään miehen löytämää mustavarista. Jatkamme Aapon kanssa Hakalan torniin pitämään Otso Häärälle seuraa ja manaamme kimpassa korkeapainetta, kun mikään ei muuta. Jos valkoposkihanhia ei lasketa, arktikaa nimittäin viriää pienissä parvissa. Ja hieman yllättäen parvien syynaaminen palkitaan; punakaulaa ei sentään nähty, mutta yksi päälle saapunut parvi toi mukanaan kaksi harmaahanhea. Ensimmäinen on helppo tsekata tundrahanheksi, mutta vapoista erkaantuneen porukan ensimmäistä on vähän vaikeampi naulata. Tummapäinen, mutta vaalean oloinen. Metsähanhea muutenkin vaaleampaan tundrahanheen vertaaminen on vähän vaikeempaa, mutta kun linnut saapuvat ohitusetäisyydelle paroni toteaa, että "tolla on muuten vaaleanpunaiset jalat". Lyhytnokkahanhi! Edelleen kovaa kamaa Viikissä ja aina mukava havis tosispondena - ei tässä missään länsirannikolla kuitenkaan sijaita =)

Oishan tämä voinut huonomminkin alkaa. Välissä käyn kotona kokkaamassa loppuviikon ruoat ja suuntaan iltaseitsemäksi Vanhaankaupunkiin Janne Koskisen ja Elina Viirteen vieraaksi. Jannen kanssa suuntaamme "klassiselle iltaretkelle" Pornaistenniemeen ja Lammassaareen. Eka piipahdus Pornaistenniemellä ei - tietenkään - tuottanut kummempia, ja kahlaajia olikin parempi etsiä Lammassaaresta. Lampiviklotkin taitaa mennä näillä keleillä yli ja lujaa, lohdutukseksi Janne spottasi vesilintuhässäkästä heinätavin. Viikin populaatio on vielä hengissä. Aamun sigmoja täydennetään 18 lapasorsalla ja 4 harmaasorsakoiraalla. Spithami-oppeja sai kerrata, kun Janne poimi taivaanrannasta sorsaparven: 2 jouhisorsaa taittui helposti, mutta niitä taveja ei oikein osannut heti kertoa taveiksi. Jossain välissä Lemmenlehdon rantaan pudonnut jalohaikara aiheutti melko poikkeuksellisen hurmoksen - räkäisen keltanokan sijaan mä en ole Suomessa koskaan hienommassa juhlapuvussa olevaa jalohaikaraa nähnytkään! Pitkät selkähöyhenet, vaaleanpunaiset jalat, musta nokka vihreällä tyvellä ja myötävalo! Kuuskutoset siivittivät meininkiä ja tornissa käväisseet vierailijat ihmettelivät koristeellisen linnun lisäksi lennokkaalla tuulella olevia lintuharrastajia. Kiitos ja anteeksi =D

Pornaistenniemeen palataan hämärän aikaan. Puikku pysyy edelleen piilossa, mutta Jussi Salokorven kanssa ihmetellään huittien määrää ja koitetaan päästä siitä jonkin moiseen selkoon. Siirto padolle ei hirveästi tarkenna tilannetta, kun hyvin kapealla sektorilla tuntuu huittailevan useampi lintu. Lopulta päädymme yhteensä 7 luhtahuittiin! 5 lintua Säynäslahden itärannan suunnalla, yksi Keinumäen edustalla ja seitsemäs etulampareen eteläreunalla. Aika huikeeta, myös kuultuna. Reippailen kotio jalkapelillä ja pääsen nukkumaan siinä puoli yhden maissa. Melko rapsakkaa, sillä seuraava herätys odotti vain kolmen tunnin päässä...

Jallu Lammassaaren rannalla hienossa iltavalossa - täysin jiipee!

... ja vanha jaksaa! Sitä odottaa joka helkkarin kevät, että koska taas pääsee auringonnousun, punarintojen ja rastaiden saattelemana Hakalan torniin syynäämään keväistä vesilintukirjoa. Linnut ovat yleensä parhaiten esillä noin tunti auringonnousun jälkeen, joten havis käteen ja kurinalaisesti laskemaan: . Sigmoiksi kertyy mm. 60 haapanaa, 7 harmaasorsaa, 70 tavia, 18 lapasorsaa, 31 tukkasotkaa ja 44 silkkiuikkua, laatuna heinätavipari, 3 punasotkaa ja naaras-uivelo. Kun Lammassaaren edustan viimeiset haapanat ja silkkiuikut on kirjattu, niin sitä kehtaa aloittaa täyspainoisen staijaamisen. Juuri sopivasti ehdin spottaamaan kolme pohjoiseen suunnannutta pikkukuovia, mutta muuten muutto jää vaisuksi ja ornirusketuksen keräämiseksi. Juhlapukuinen jalohaikara pyörii puolet päivästä hyvin näkösällä, kaiken huippuna jallu hyökkäsi Ruohokarinniemen poikki juosseen ketun kimppuun!

Helatorstaiaamun pari ensimmäistä tuntia sai hengata melko rauhassa, mutta hiljalleen torni täyttyy väestä. Petri "tänään vois nähdä avosetin" Lankila ja Mauri Karonen ehtivät kanssani todistamaan äänekkään pussitiaisen ohilentoa tornin takaa. Näitä riittää! Jostain ilmestyy lahdelle mustaviklo (vuodari, yllättäen) ja Ruohokarinniemellä pyörähtää mustavaris. Aika kuluu kaikenlaisesta sekalaisesta (kameravälineistöstä, dokumentoinnista, bongaamisesta, Tiiraamisesta, ynnä muusta) jauhaen, myös Otso Häärä ja Jyri Heino liittyvät porukkaan keskustelun rönsyillessä myös luomulampaanlihaan. En oikeasti kauanko siinä kesti, mutta pian Jyri ilmoitti lahdelle saapuvasta kahdesta avosetista! Jumankauta tätähän me odotettiin! Linnut tippuvat suoraan Lemmenlehdon edustalle ja aloittavat ruokailun. Viikinkävijät hehkuttavat, kun edellisestä havainnosta alueella taitaa olla kymmenisen vuotta ja havaintokin on aikojen neljäs Viikistä. Linnut eivät kuitenkaan tykkää bongareista, kun vain parin minuutin paussin jälkeen ne ottavat siivet alleen ja suuntaavat määrätietoisesti Purolahden yli koilliseen! Mää ajattelin, että tohonhan ne jää kun ruokailevatkin, mutta ruoka ei ilmeisesti maistunut ja takavasemmalle poistuminen nähtiin parempana vaihtoehtona.

Jalohaikara Lemmenlehdon puissa.

Hakalan edustan sorsakirjoa.

Tohon ne tipahti!

Kyllä tästä lajin tuntee.

Ja sit ne läks

Kun Hakalasta alkoi tila loppumaan ja saapuneiden nuijarien myötä tunnelma happanemaan, siirryimme Otson kanssa Purolahden puolelle Tringan torniopastusta aloittelemaan. Sana on kiirinyt ja helatorstaina kahden tunnin opastus vetää porukkaa. Mikäs siinä, kun keli on kohdallaan, merituuli vilvoittaa ja hoitoniityn puolella viihtyy kaikenlaista kahlaajaa, lähellä ja hyvässä myötävalossa. 18 suokukkoa saavat tietenkin eniten huomiota, mutta punajalkavikloja, pikkutyllejä, lahdella kiertelevää sääkseä sekä parikin kertaa tornin ohittanut kanahaukka saavat ansaitut huomionsa. Kurkirippeitäkin menee. Kalle Meller saapuu myös mestoille tyttärensä kanssa, ja kimpassa staijatessa aika kuluu mitä parhaiten. Iltaretkelle ei tänään repeä, kun mielessä on muita suunnitelmia.

Mahdollisuudet kannattaa hyödyntää. Jos esimerkiksi on mahdollisuus herätä aamukahdelta ja painua aamuneljäksi Pornaistenniemeen, niin mikä jottei! Aurinko vasta maalaa taivaanrantaa punertavaksi ja ehdin kuulemaan huittien viimeiset yölliset sivallukset, kun kapuan torniin. Kun huitit hiljenevät, äänimaiseman täyttävät etulampareella elämöivät 6 luhtakanaa. Yritän vähäisessä valossa syynätä etulampareen reunoja, samalla nautin aamupalaa ja tähyän taivaanrannasta suopöllöä. Ei löydy, mutta pikku-uikku viimein löytyy - nokikana ajoi poloisen lentoon piilokojun edustalta ja hienostihan se laskeutuu näytille. Se on kyllä metkan näköinen otus erityisesti lennossa! Nokikanat näyttävät ärhäntelevän pienemmälleen useampaan otteeseen ja puikku lentää toisen ja kolmannenkin kerran altaan poikki. Kannatti herätä.

Kun puikku katosi korsien sekaan, ihmettelin tornin edustalta kuulunutta lyhyttä ja outoa laulunpätkää. Varpuslintu löytyy ruo'on nokasta ja kappas, sinirinta jolla on valkoinen täplä rinnassa! Petri Lankilan eilen löytämä lintu, ja puikun lentosuorituksesta hairahtuneena totesin itselleni, että ai niin tämmönenkin oli täällä! Valkotäpläsinirinta pyörii aktiivisesti tornin molemmin puolin ja käy piilokojunkin päällä laulamassa. Ihan nastaa seurattavaa, RK-tason harvinaisuus enkä tällaista ole aikaisemmin missään nähnyt. Petri Lankila löytää tiensä jälleen samaan torniin ja pikkurariaamua täydentää tervaleppäluhdalla huudellut pussitiainen, eikä vuodenpinnoiksi kuitatt rytikerttunen ja nuolihaukka pahaa tehneet.

Kun on näin aikaisin herännyt, tuntuu siltä että aikaa on vaikka mihin. Askel vaan alkaa painamaan ja silmät tuntuvat väsyneiltä jo aamuseitsemältä. Tsekkaan Lammassaaren ja Kuusiluodon, saldona 2 kirjosieppoa ja seuraava sosiaalinen hetki Anu Hiekkasen kanssa. Kun tavoitteena on päästä vielä myöhäisaamupäivän staijille Hakalaan, vastaan tulevat niin Hannu Sarvanne (tsekatkaas Hannun sivut, www.viikissavuodenympari.fi) ja Tomi Muukkonen. Tomu ei kauaa aikaillut vaan kaivaa saman tien kännykkäkameran esille kasvattaakseen sivuillaan olevaa lintuharrastajagalleriaa. Kuvauskohteella oli kuulemma hyvin hiki pinnassa! =D

Hakalassa ei loppuretkellä juur mittään tapahdu. Paikalla jälleen Lankila ja Häärä, haviksina mm. yksi muuttanut nuolihaukka, Petrin Lammassaaren lietteeltä poimimat 2 lapinsirriä ("enkö mä muka niitä siellä nähnyt...") ja lahden ylittänyt yksinäinen metsähanhi. Iho käryää, aivan kuin silmät vuotaisivat verta. Pakko säästellä paukkuja huomista Tornien taistoa varten ja poistua palautumaan vähän puolenpäivän jälkeen. Tänään puhuttiin taas kattohaikarasta ja meropseista, mutta se jää spekuloinnin tasolle olisikiko klo 12.30 Tikkurillassa - korkealla etelään - muuttanut Ciconia oikeasti näkynyt lahdelle...