Tornien Taisto 2017 ja oheisretkeilyt Viikissä

Ahvenanmaalta kotiutumisen jälkeen kalenteriin osui kaksi väitöstilaisuutta, tuoreiden tohtoreiden yhteiskaronkka sekä yksi Suomen suurimmista lintuharrastustapahtumista - kaikki vähän reilun vuorokauden sisään, mutta mitäs siitä. Luonnontieteellisellä keskusmuseolla, Lehikoisen Aksun alaisuudessa linnustoseurannan pitkäaikaisseurantoja hyödyntäneet Diego & Sara puolustivat väitöskirjojaan ansiokkaasti ja päivän aikana käytiin melkoinen tunneskaala läpi, lämminhenkisistä tunnelmista liikkuttaviin fiiliksiin. Onnea tuoreille tohtoreille & muille asianomaisille! =)

6.5.

... ja niinhän siinä sitten kävi, että ehdin ottamaan kotona vartin torkut ennen kuin hyppäsin fillarin satulaan ja lähdin aamuhämärissä sotkemaan kohti Pornaistenniemen tornia. Okei, myönnän että hyvän huomenen toivotukset kanssasymbionteille ois voinu olla vähän salonkikelpoisempia, mutta onneksi muutkin osaavat ottaa homman huumorilla. Teknisten ongelmien takia Symbioosi kisasi Pornaistenniemellä eikä sieltä käsin ollut odotuksia kärkisijoille, mutta jos pistäis muille Viikin torneillle vähän kampoihin.

Aamuviideltä käyntiin lähtenyt Tornien taisto alkoi Pornaistenniemen osalta oikein mainiosti. Vaikka hysyjä on kylmien kelien takia saapunut tosi vähän, niin täällä ainakin riittää lajistoa; tornin edessä laulaa kolme rytikerttusta, lehdon puolella raikaa satakieli ja vielä sirittäjä kehtaa ladata ilmoille pari säettä. Lisäksi äänimaisemaa rikastuttavat kaulushaikara ja useampi luhtakana. Eturivin rykmentti kaivaa hyvällä tahdilla lahden peruslajistoa ja sorsia, siinä missä karvanaama koettaa tähyillä liikkuvaisempaa lajistoa. Tosin tähyily jää melko osa-aikaiseksi, kun "vääränmerkkisellä moottöriöljyllä sabotoitua petotutkaa" piti korjailla vaaka-asennossa tornin lattialla. Eikä Ella Karvosen "kiikarinlöytöpalkkio" tunnu ongelmaa korjaavaan, lähinnä pahentaa suullisten ilmaisujen tasoa. Yhden aistin poissulkeminen onneksi vahvistaa toista, kun lattian tasalta kehotan muita kiinnittämään huomiota tornin yli lentävään nokkavarpuseen. "Mä luulin että sä nukuit!" Samaten yllättävän tiukilla olleet hemppo, viherpeippo ja vihervarpunen hoidetaan tällä taktiikalla.

Aamun huuma vaihtuu hiljalleen varhaiseksi aamupäiväksi ja valo sen kun pahenee, mutta lievä vastatuuli lienee osasyynä mukavaksi yltyvään kahlaajakuhinaan! Muutaman kymmenen kahlaajan parvia saapuu tasaisella tahdilla lahdelle, osa piipahtaa, osa painelee suoraan eteenpäin. Petotutkaa sabotoinut moottoriöljy näemmä vaikeutti muistiinpanojen tekemistäkin, mutta onneksi Keinumäellä on skarpimpaa porukkaa ja sieltä huudeltiin ainakin 86 kapustarintaa, 397 liroa ja 223 suokukkoa, paikallisten lisäksi. Hyviä lukuja lahdelta käsin ja siinä sai porukka treenata kahlaajien määrittämistä.

Ruuhkaa on. Tapahtuman kuvituksesta kiitos Julius Mäkiselle!

Päivän edetessä tunnelma tornissa käy melko ahtaaksi, kun kisan mittaan paikalla käy sen seitsemäntoista entistä / nykyistä Symbionttia ja kokonaisuudessaan viidenkymmenen hengen edestä väkeä. Arvovaltaisiakin vieraita nähtiin, kun Aksu tervehti tiimiä opastaessaan Anthony D. Foxia ja Richard Gregorya lahdella! Lisäksi löytyi niille takariviläisillekin työsarkaa, kun ojan varsi antaa Arabianrannan suuntaan sen verran hyvän aukon, että sieltä suunnalta listataan kulttuurilajit pulu, varpunen ja pikkuvarpunen! Ansiokasta toimintaa. Henkilökohtaisena helpotuksena huomasin, että petotutkan jumittaminenkin loppui aikanaan, sitä ensin korjaili ehdotettua buteomääritystä sääkseksi ja löytyihän ne rallin ainoot nuolihaukatkin, lopulta.

Vaikka pahojakin puutteita jäi ja ihan konkreettisesti paikan päältä lajeja nuijattiin (heinätavi, kanahaukka, puukiipijä, rautiainen), niin vastineeksi päivän kohokohtina olivat odotetut pikkurarit, joita näkee väkisinkin silloin kun koko Suomen lintutorneissa on täys miehitys päällä; sitruunavästäräkki on onneksi vakiintunutta tavaraa lahdella ja koko Suomen mittakaavassa saa olla onnellinen siitä, että tällaisilla herkuilla meitä turmellaan. Pussitiainen huusi pariin otteeseen piilokojun suunnalla, mutta päivän laji nuotitettiin Purolahden tornista (kiitos), ja lopulta seurasimme kahden kattohaikaran ylilentoa hyvässä valossa. Se kyseenalaisempi toinen päivän laji oli arosuohaukka - nuottien perusteella oltais nuijattu kaksi eri 2kv-lintua, mutta kyseessä tais olla yksi ja sama, n. tunnin Kyläsaaressa viivähtänyt lintu. Mut ei kaikkee voi nähdä, varsinkaan tämmösenä päivänä.

Skaban loputtua iso osa porukasta jäi vielä tornille fiilistelemään, vaikkei sen kummempaa enää nähty niin meno oli klassisen leppoisaa. Team Symbioosi kurotti lopulta 95 lajiin, joka on ilmeisesti korkein tästä tornista saavutettu Tornien Taiston lajimäärä! Kiitokset ornitologian moniottelija Salmelalle päivän järjestelyistä ja tapahtuman promotyöstä, sekä tornissa ornineille kanssasymbionteille sekä vierailijoille. Ja anteeks myös.



7.5.

Tornien Taisto +1 ja ohjelmassa raripetostaijia Purolahdelta käsin. Osuis siihen Tringan torniopastuskin, joten vois haistella samalla ilmapiiriä ja kiusata opasta kysymyksillä =) tai vastaavasti jeesata kysymyksiin vastaamisella. Saavun paikalle siinä yhdentoista kieppeillä ja nousen torniin just sopivasti, kun Viikin WhatsApp piippaa Purolahdella paikallisena olevasta mustapyrstökuirista! Tsilviisii, hyvä ajoitus! Spude jalustalle ja laatuvuodari kirjoihin. Kahlaajia näyttää muutenkin olevan laadukkaitia määriä eilisen jäljeltä; ainakin 16 mustavikloa, kuutisenkymmentä suokukkoa ja toistasataa liroa. Kiva ihmetellä tulva- ja hoitoniityn välillä, suht lähelläkin, lentäviä kahlaajaparvia.

Kahlaajia ihmetellessä ja taivasta skannatessa on hyvä paikata eilisiä torninuijauksia; keltavästäräkkejä liikkuu rantaniityillä ja horisontin päältä löytyy neljä tervapääskyä. Petotutkakin näyttäis toimivan eilistä paremmin ja tänään nähdään useampi merikotka, kanahaukka, pari hiiri- ja nuolihaukkaa sekä yksinäinen tuulihaukka, mutta milvukset ja clangat kiertää Viikin. Lahden toiselta puolelta painellutta arosuohaukkaa ei sit osattu, taaskaan =) myös pussitiaisia tuntuu alueella riittävän, kun yksi pahainen päästelee ääniään tulvaniityn puolella. Näiden myötä sessio nousee antoisan puolelle, ja oli muun hässäkän ohella kiva staijata Emman, Juliuksen ja muiden kanssa vähän muulla kuin pinnamaksimointimentaliteetilla.

Nälkää riittää vielä myöhemmin päivästä ja päätän tehdä "klassisen iltaretken" Pornaistenniemeen ja Lammassaareen. Jallunkiilto silmissä syynään ruovikon reunaa ja Kobbenin puita, mutta iso vaalee haikara on näyttäytynyt vähän harvemmin Viikissä tänä vuonna. Kahlaajiakin on kiva ihmetellä myötävalossa. Pitkosten varrella kuuluu timalia ja luhtakanaa, eikä kotiutumisen jälkeen unta tarvitse kauaa odotella. Tekis mieli nukkua pitkään, mutta toisaalta nyt eletään vuoden upeinta aikaa, eikä sängyn pohjalle kannata jäädä jos vähääkään riittää intoa lähteä ulos.

Lammassaaren iltavaloja. Joku on näemmä innostunu kuvaamaan panoraamoja...

8.5.

Säynäslahti klo 4.40. ja kevään eka ruokokerttunen virittelee puhdistamon puolen ruovikossa. Tunnelma tuntuu ainutlaatuiselta, kuten aina, sillä jo parin tunnin päästä se tietty hohto, viattomuus, mikä näissä kuulaissa ja matalan valon aamuissa on, katoaa. Sit valo vaihtuu kovaksi, jopa paahtavaksi, ja nostaa väreilyä staijisektoreille. Hakalan torniin kipuan kymmenen minuuttia myöhemmin, kiskaisen aamuteet, annan huonon fillarointikunnon nostattaman hien haihtua ja aloitan lahden sisällön skannaamisen - osa kerrallaan, koska tornin yli painellut 16 kuikan parvi varoitti että taivaallekin pitää skannata. Staijiapu ei olis pahitteeksi, mutta on silti taas aivan eri fiilis olla täällä yksin.

Taivaalta ei epäsäännöllisen säännöllisistä skannauskierroksista huolimatta lisää muuttajia löydy, mutta lahti näyttää antavan parastaan, kun kahlaajaa, sorsaa ja muuta kosteikkolintua on suht monipuolisesti näytillä. Eilinen mustapyrstökuiri on ed p, lintu ottaa pari lentokierrosta tornin edessä ja ääni on kieltämättä metka lisä tähän maisemaan. Kahlaajia riittää muutenkin mukavasti ja ynnäilen Hakalasta käsin 117 suokukkoa, 34 mustavikloa, 60 liroa, 6 valkovikloa, siihen vakiokamaa olevat pikkutyllit ja punajalkaviklot päälle. Vessupuolen "erikoisimmaksi" jää uivelonaaras, mutta onhan se kiva ihmetellä haapanoita, lapasorsia ja harmaasorsia, sen minkä staijaamiselta malttaa.

Vuodarisaldo karttuu tänä aamuna vielä Pornaistenniemen suunnalla lentävällä törmäpääskyllä ja - vihdoin ja viimein - sillä lapinsirrillä, jonka spottaan Purolahden ilmatilassa kiitävässä liroparvesta, tais koko kahlaajakirjo säikähtää yli lentänyttä kanahaukkaa. En valita. Tornista käsin kirjataan vielä nokkavarpunen, 3 pikkulokkia ja Keinumäen suunnalla huudelleet viiksitimalit. Keskipäivän puolella staijaaminen kääntyy taas vähän sosiaalisemmaksi, kun tornin porukkaan päätyvät niin Otso Häärä ja Niilo Aro. Otso tempoo taivaalta Viikissä suht harvalukuisen kaakkurin ja Niilon kanssa kuunnellaan paluumatkalla Arboretumin puolelta harmaasieppoa, siinä sivussa vaihdettiin ne kevään vakiokuulumiset myös Kimmo Kahilaisen kanssa.

Kun Niilon kanssa ehdittiin puhdistamolle asti, sendari muistutti tästä toukokuun alun teemasta kun Otso ilmoitti lahdelle saapuneesta 2kv-arosuohaukasta! Näitä riittää. Jäi ilmeisesti paikalliseksi, mutta me ei Niilon kanssa mittään nähty noin vartin tapittamisen aikana. Ei auttanu murehtiminen, välillä piti käydä kotona ennen iltarientoja, ja onneksi tuntia myöhemmin lahdella näkyneet haarahaukka ja naaras-punajalkahaukka lähinnä hymyilittivät =)

Iltakuuden tienoilla fillaroin taas Vanhankaupunginkoskelle. Kun paronin surullisenkuuluisat nuotitkin saatiin viimein kohdalleen, niin siitä myö suunnattiin gerbiilipyytäjä Joni Uusitalon kanssa kohti Lammassaarta! Oli älyttömän siistiä nähdä tätä hevimetalliolentoa pitkästä aikaa ja tarinoida kaikenlaista Kenian faunan, Ahvenanmaan takatalvien, arjen harmauden ja sen intopiukoiluhulluuden välillä. Tarinointi ei millään meinaa loppua Lammassaaren pitkoksilla kesken, vaikka koetan osotella Jonille vuodenpinnoja siinä huulen heiton sivussa. Kerran meidät keskeytetään vähän pahemmin, kun tsiigaan et pitkosten yli menee pitkäsiipinen peto, matalalla luoteeseen. Hälytyskellot soi, kiikarit silmille ja - 2kv arosuohaukka!! Lintua ei kauaa seurata, kunnes se pudottaa korkeutta ja tsiigaan vielä putkella siiven alapinnan kuvioita kun macro painelee Lemmenlehdon ohi kohti pohjoista, kadoten Keinumäen metsän taakse. Laaaaaatua! Tiedotan linnusta ja heti tulee puhelua - ensin soittaa Otso, ja tämän jälkeen puolestaan Taavi, kysellen linnun liikkeistä ja spekuloiden aikaisemman macron paikallisuutta. Taavin puhelu pitää tylysti lopettaa, kun pitkosten ohi lentää pussitiainen upeasti äännellen. Tää näkyikin sit tämän jakson joka retkellä =D 

Jonin kanssa kierretään vielä Lammassaari ja Pornaistenniemi lahden peruslajeja ihmetellen, vaan ehkä ne Helsingin yli pyyhkivät lumikuurot aiheuttavat eniten ihmetystä. Huumorilla otetaan onneksi tämäkin. Olipa puhdistavaa, ja myös helpottavaa että tällaisina arosuoryntäyksinä se "oma lintu" löytyy. Kiitos Jonille mitä mainioimmasta retkiseurasta! Seuraavana aamuna ei uhosta huolimatta paukut riittäneet ja erinäiset kenttäjaksojen välipäiväduunit kutsuivat. Mutta seuraavaksi sitten Tvärminne ja haahkapyynnit!