Jurmo 2.-5.8.2018

Jebu! Elokuinen Jurmo kutsui viiden vuoden tauon jälkeen. Talvikausina saaressa on rampattu tämän blogin olemassaolon aikana vuosittain, mutta lämpimämpien säiden kahlaajaretket ovat jääneet paitsioon. Nyt irtosi neljän päivän reissu Otson ja Julian kanssa, ja ajoitus oli mitä mainioin...


To 2.8.

Lähtö Helsingistä aamukahdeksan aikoihin, jotta Nauvon päädyssä olisi riittävästi aikaa lounastaa ja oastaa evästarpeita. Humppakin raikas ajomatkalla. Eivor läksi klo 13.30. ja aika lailla koko menomatka staijattiin ruuhkaiselta kannelta käsin. Aspööhön asti havainnoitiin lähinnä saariston peruslajistoa, riskilää, pilkkasiipiä, yksittäisiä luodoilla näkyneitä suosirrejä ja pari harmaahyljettä. Jurmon selän pohjoispuolella sit tapahtuikin, kun suht kaukana Eivorin itäpuolelta läpsytteli menemään isokokoisen näköinen tiira. Painokkaasti sanottu "kattokaas tota Tiiraa" kiinnitti muiden huomion ja oikeilla nuoteilla lintu saatiin kaikkien haltuunkin. En oikeastaan erottanut linnusta muuta kuin pitkäsiipisen ja lyhytpyrstöisen habituksen, vaalean yläperän & pyrstön sekä tumman nokan. Siivenkärjen tumman kuvion muoto jäi vähän auki etäisyyden ja tärinän takia, mutta onneksi h/a-tiiraan saatiin suora kokovertailu ja Otso näki karille istuneen linnunt tumman päälaen muodon, joten saatiinhan se epeli määritettyä riuttatiiraksi. Eikä ollu ees vuodari... =)

Jurmoon rantauduttiin viideltä iltapäivällä, välissä käytiin majoittumassa asemalle ja tankkaamisen jälkeen lähdettiin iltaretkelle. Otso kiersi Sorgenin, Julian kanssa suunnattiin länteen aina Heinäsaareen asti. Tää osoittautui hyväksi ratkaisuksi, kun etelälahdelle vievältä polulta katseltiin sinne tänne sinkoilevia kahlaajaparvia, joista poimittiin niin tundrakurmitsaa, punakuiria ja retken ensimmäinen karikukko. Merikihut naukuu, iltavalo hemmottelee ja loppukesän saariston ja kahlaajaretken tunnelma on käsin kosketeltavissa. Heinäsaaresta käsin löydetään kerrassaan mukavat 2 pikkutiiraa ja korotetaan mainittavimmat kahlaajasummat mm. 99 suosirriin, 6 kuovisirriin, 35 isosirriin, 96 pikkukuoviin ja 38 valkovikloon. Lisäksi lokkeja on kerääntynyt hyviä määriä länteen (kalalokki 510p) ja pikkulepinkäisiä löytyy katajaniityiltä sekä lammaslaitumen läheisyydestä 11 yksilön edestä. Iltahuuto venyy, univelka painaa päälle ja huomenna olis tarkoitus aloittaa tositoimet...

Iltatunnelmia, tosin tässä vaiheessa oltiin vielä Heinäsaaressa. (c) Otso Häärä

Pe 3.8.

No eipä tää päivä ihan niin vahvasti mennyt. Otso hoiti suurimmalti osalti rutiinit (eilisilta ja -yö meni suurimmalti osalti riidellessä tuon retken kolmannen osapuolen kanssa), onneksi länsi kierrettiin kattavasti ja idässäkin piipahdettiin. Jurmo vaatii taas hikeä, kyyneliä (sipulia pilkkoessa) ja vähän vertakin, mutta tulosta tulee. Kahlaajia lomakkeelle tylli 61p, pikkutylli 2p, tundrakurmitsa 8p, isosirri 17p, järveltä löytynyt pikkusirri, lapinsirri 4p, kuovisirri 9p, suosirri 203p, punakuiri 6p ja pikkukuovi 48p3m. Komeissa turistikeleissä havaittin myös lapasotka 2 k p, merikihu 8p, pikkutiira 4p, pilkkasiipipoikueita a15, a2, a10 ja a7, kuikkia 1jp ja a8eijp. Iltahuudon aikana asemanhoitaja Jorma Hellstén saapui taloon, huomiselle luvataan sateita ja ukkoskuuroja, joten ehkä säätyypin muuttuminen piristäis lintutilannetta ja kohdalle osuva salamanisku saa vielä odottaa...

Yksi Heinäsaaren pikkutiiroista

"...but this my shattered heart can't bear"

La 4.8.

Ja sitähän me saatiin, lintupäivää ja elokuista Jurmoa parhaimmillaan. Aamuvakio staijattiin vielä leppoisassa kelissä, lomakkeelle saatiin ihan oikeita muuttohavaintoja (mm. pilkkasiipi 17, tundrakurmitsa 23 ja isosirri 3), ja tyvenessä oli hyvä laskea saaren vesialueilta yhteensä 14 320 haahkaa, kaukana lännessä näkyneet linnut mukaanlukien. Staijin jälkeen Jorma läksi suoraan Heinäsaareen kitkemään kurtturuusuja (samoin itäosan esiintymää on nyt kunnolla kurmootettu) ja me muut läksimme laskemaan länsireittiä, mutta ensin saarta kiertäneet ja lopulta Utöstä saapuneet ukkoset ajoivat dudet takaisin asemarakennuksen suojiin. Sen verran lähellä jyrähteli ja iski, että piti oikeasti päästä sisälle.

Uutta vauhtia otettiin yhdeltätoista ja seuraava kuusituntinen menikin sit heittämällä, kun länsireitillä ja Heinäsaaressa ihmeteltiin saareen pudonnutta kahlaajapaljoutta, sillä sirriä sekä tylliä löytyi niin lounaisriutalta, järveltä, Heinäsaaren rannoilta ja saarta ympäröiviltä särkiltä. Kahlaajasummista saatiin lopulta oikein mukavia. Suosirrejä ynnäiltiin yhteensä 676 p, joista vajaa puolet alunperin länsireitiltä, yksi parvi idästä ja loput Heinäsaaresta. Sekaan mahtui 37 isosirriä, 17 kuovisirriä, 5 lapinsirriä, pikkusirri ja 2 jänkäsirriäistä, muita kahlaajia ainakin 152 tylliä, pikkutylli, 16 mustavikloa, 43 liroa, 11 tundrakurmitsaa ja punakuireja 5p4m

Päivän parhaimmiksi havainnoiksi laskettakoon Jorman lännestä löytämä mustapyrstökuiri ja itäreitiltä noussut heinäkurppa, Otson Högbergetin eteläpuolen pihlajista hoksaama idänuunilintu ja SW-riutalla pienemmilleen seuraa pitänyt pulmussirri. Kuirin kanssa vähän torspoiltiin, eikä vähiten sen takia koska yksi karvanaama ei osaa avata suutaan oikeassa paikassa, mutta pulmussirri oli työvoitto: lintu katosi SW-särkältä, löytyi uudestaan Haahkasaaren länsipuolelta lennossa, mutta kähmyili senkin jälkeen. Tuli käytyä Heinäsaaren eteläpuoleisella särkällä, oli hemmetin siistiä kahlata merivedessä polviaan myöten ja fiilistellä läheltä ohi lentäviä sirriparvia, karikukkoja sekä tiiroja, pikkutiiraa ja nuorta lapintiiraa myöten. Lopulta sirri löytyi uudelleen SW-särkältä, paluumatkalla kaivettiin Högbergetin iduli ääneen ja lyhyen tankkauksen jälkeen otettiin Otso mukaan matkaan ja lähdettiin etsimään idästä löytynyttä heinäkurppaa. Jorman nuottien avulla lintu paikallistettiin todella hyvin, ei tarvinnu edes kahtakymmentä metriä kompata, kun kerran käheästi yskähtänyt suurikokoinen kurppa läks heinikosta, juuri Julian jalkojen vierestä =D

Asemalle saavuttiin taas aika myöhään ja iltahuuto venyi jälleen. Jos maastossa huomattiin, että tässä on lajipäivän makua, niin sama me huomattiin huudossa. Lajikirjoa kasvattivat mm. aamuvakion punavarpunen ja parit paikalliset uudet hysyt (sirittäjä, metsäkirvinen, pensastasku), pari ristisorsaa, Nallen talolta löytynyt käenpiika, männikössä viihtyneet neljä käkeä, Heinäsaaren ohittaneet 2 ruokkia ja lännestä löytynyt törmäpääsky. Päivän lajimäärä huikeat 88!

Su 5.8.

Lähtöpäivä. Aamuvakiota piristi retkenpinnoiksi havaitut nokkavarpunen, härkälintu ja urpiainen. Staijien jälkeen pienet tirsat ja aseman tehosiivous, jonka jälkeen hajaannuttiin viimeisille retkille saaren eri osiin: Julian kanssa laskettiin länsireitti, Jorma paineli Heinäsaareen ja Otso käväsi idässä. Helteisenä päivänä havaittiin vielä eilinen heinäkurppa ja kohtuullisesti kahlaajia, joskin määrät ja lajidiversiteetti laskivat huomattavasti eilisestä, suosirrejä "vain" 313 paikallista sekä iso-, kuovi- ja lapinsirrejä kolme yksilöä kutakin. Syksy etenee ja saareen on saapunut lisää lintuja, mistä osoituksena 21 keltavästäräkkiä ja 94 liroa. Heinäsaareen ilmestyi kangaskiuru ja pikkulepinkäisiä laskettiin tänään 22 yksilöä.

Paluumatka oli kohtalaisen väsynyt, Eivorilla olo meni vähän nuokkumiseksi, ja autossa Otsoa kiusattiin Maidenilla ja glam-rockilla. Seuraava Jurmon reissu oliskin suunnitteilla marraskuulle, joten kiitos retkiseura, kiitos Jurmo, kiitos TLY, seuraavaan kertaan...